Länsi-Uusimaa 13.9.2020 |
Uutinen Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta oli synkkä,
etenkin näin muutoinkin vaikeana ja omituisena aikana. Lohjallakin on tuoreita
muistoja paperitehtaan sulkemisesta, joten Jämsän seudulla nyt koetut tunnelmat
osataan myötäelää täällä.
Työntekoa, uusia uria ja elämää on kuitenkin jatkettu. Suuren
työpaikan merkitys on paikkakunnan taloudelle kiistaton. Suuret yritykset ovat tärkeitä
ja näkyviä elinkeinoelämän toimijoita. Suomessa kuitenkin reilusti yli puolet
liikevaihdosta ja kaikista työpaikoista on pienissä tai keskisuurissa yrityksissä.
Koko 2000-luvun ajan uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pääasiassa pieniin
ja keskisuuriin yrityksiin.
Myös metsäteollisuudessa tapahtuu paljon innovaatiotoimintaa
pienemmissä yrityksissä. Suomen metsien rooli Suomen taloudessa ei ole suinkaan
ohi, vaikka paperin aika onkin hiipumassa. Esimerkiksi metsiemme hyödyntäminen
tekstiiliteollisuuden kuituna on todella lupaava ja kiinnostava mahdollisuus.
Eikä silloin lopulta puhuta mistään pienestä erikoistuotteen toimialasta, vaan tekstiiliteollisuushan
on suuri teollisuudenala.
Lisäksi vaikka voimme jo hahmottaa maailman toimivan myös ilman
painopaperia, on vaikea kuvitella maailmassa eleltävän ilman rihmankiertämää ainoastaan
digitaalisen virtuaaliverhon suojassa. Jo pelkkä ihmiskehon suojaamisen tarve paahdetta
tai kylmää vastaan tulee edellyttämään laajaa vaatetuotantoa aina - ainakin mikäli
liikumme ulkoilmassa.
Havupuusta tehdyt villaa ja etenkin puuvillaa korvaavat
kuidut voisivat hyvinkin olla seuraava suomalaisen metsäteollisuuden
massatuote. Vaatekuidun tuottaminen suomalaisesta puusta olisi puuvillan tuotantoon
verrattuna valtavan paljon ympäristöystävällisempää. Koetuotteiden laatu on hyvä:
kuitujen lämpöarvo vastaa tarvittaessa jopa villaa ja valmiin kankaan
sormituntuma ei häviä puuvillalle lainkaan.
Toivottavasti tästä syntyy merkittävää vientiteollisuutta. Väkisinkin
mieleen hiipii kysymys siitä, mitenköhän ruotsalaiset tämän tekisivät. Tässä
voisi olla pohjoismaisen yhteistyön paikka.
PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)