Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa lokakuussa 2019
Sairastuttaako
sairaanhoito?
Olin itse keväällä vakavasti, vaikken mitenkään henkeä
uhkaavasti sairaana. Oma fyysinen avuttomuus veti nöyräksi ja sai jälleen
kerran arvostamaan erinomaista hoitoa, jota sain mm. Lohjan sairaalassa.
Oma vaurioni on sellainen, joita aikoinaan leikattiin paljon.
Sittemmin on havaittu, että leikattujen ja leikkaamattomien tilanne on 6-8 viikon
kuluttua sama, mutta leikkaamaton on välttänyt leikkauksen riskit eikä kroppaan
ole kajottu kipulääkitystä pahemmin. Aika ja luonto hoitivat, vaikka kipeää
teki odotella.
Lääketieteen kehitys on ollut upeaa. On keksitty rokotukset
ja antibiootit. Näitäkin merkittävämpi kansanterveyden edistysaskel oli ei-lääketieteellinen,
nimittäin viemäröinnin kehittäminen.
Lääketieteen voittokulun myötä on lipsahdettu jopa ylidiagnosoinnin
ja turhien hoitojen puolelle. Leikataan, koska voidaan, vaikkei siitä
tutkitusti ole hyötyä - paitsi kirurgin palkkapussille.
Lääketieteellisesti perustellut niukemmat hoitolinjat
leimataan säästötoimiksi, vaikka ne oikeasti olisivat potilaan parhaaksi.
Ihmismieli on kyltymätön. Vaadimme yhä enemmän hoitoja. Vaikka
ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan ennen, kokemus terveydestä on eri. Tämä
johtaa terveyspalveluiden ylikäyttöön ja diagnooseihin.
Mielenterveysongelmien lisääntymisen syistä ei ole kuin
arvailuja. Voi olla jopa kyse siitä, että tavallisia elämänilmiöitä käsitellään
sairauksina. Ihmisten mielialaan vaikuttavat myös omat odotukset ja vertailu muihin
etenkin somessa.
Ennestäänkin rankan huoltosuhteen takia Suomella ei ole
varaa hukata työikäisten terveyttä etenkään ylidiagnosointiin. Ylihoidon
karsimisesta saatavat suoratkin säästöt olisivat mittavia.
Terveydenhuollon uudistamisessa on keskitytty hallinnon
rakenteiden pyörittelyyn. Tämän sijaan tulisi uskaltaa arvioida sitä, mitä
tehdään. Kaikki hoidot ja operaatiot eivät ole perusteltuja.
Suomessa on tehty tällä saralla hyvää tutkimusta, jolla on
jo ollut vaikutusta hoitokäytäntöihin. Tällaisen tutkimuksen rahoittaminen
olisi tärkeää ja maksaisi itsensä takaisin.
PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)
