Huonoja hyviä tekoja

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa joulukuussa 2019:

Huonoja hyviä tekoja

Uutiset tuntuvat olevan uutisia vain, jos niihin ympätään ilmastonmuutos.

Victorian putousten kuivahtaminen on liitetty ilmastonmuutokseen, vaikka tilanne oli viimeksi yhtä huono jo 25 vuotta sitten.

Venetsian tulvien vihjailtiin liittyvän ”lisääntyneisiin sään ääri-ilmiöihin”, vaikka tuossa uppoavassa kaupungissa oli pahempi tulva 1960-luvulla ja löytyypä tulvista taideteos jo vuodelta 1825.

Ilmastopaniikki lamaannuttaa ja johtaa huonoihin päätöksiin. Sähköautojen ihannointi on yksi ajankohtainen hullutus.

Autoilussa ollaan tekemässä samalla tavoin typerää ja haaskaavaa valintaa kuin valaisimien kanssa tehtiin: kielletään toimiva tehokas tekniikka, vaikkei järkevää korvaavaa tekniikkaa vielä ole.

EU:ssa kiellettiin hehkulamput ja pakotettiin ostamaan pienoisloisteputkia, jotka olivat silloisia korvaajia hehkulampuille. Pienoisloisteputket olivat kalliita, huonosti kestäviä ja syttyivät hitaasti eli valaisivat huonosti. Sisältämiensä aineiden takia ne ovat ongelmajätettä ja rikkoutuessaan haitallisia.

Sittemmin LED-tekniikka kehittyi ja on nyt kuluttajien suosikki. Suora siirtymä hehkulampusta LED:iin ilman hehkulamppukieltoa olisi ollut järkevintä ja se olisi tapahtunut vapaaehtoisestikin – aivan kuten tapahtui siirtymä ”energialampuista” LED:iin. Emme jääneet pienoisloisteputken vangiksi, niin miksipä hehkulampunkaan.

Nyt yritetään väkisin tuputtaa sähköautoja, vaikkei akkutekniikka ole kestävää eikä luotettavaa. Painavan akuston raahaaminen ajoneuvon mukana haaskaa energiaa. Riittävää autojen latauskapasiteettia ei ole. Polttomoottori on siis edelleen ylivoimainen.

Akkutekniikan tutkimiseen ja kehitykseen tulisi satsata monestakin syystä. Todellisen ympäristöystävällisemmän ja toimivan sähköauton kehittäminen lienee mahdollista. Tai kenties tulevaisuus onkin vetyauton!

Suomi voi tehdä osuutensa maailman pelastamisessa. Suomessa voidaan keksiä uutta. Eikä silloin tarvitse vaikeuttaa kansalaisten arkea rajoittamalla autoilua.

Maailma ei parane etenkään näyttämällä typerää esimerkkiä.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Sairastuttaako sairaanhoito?

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa lokakuussa 2019

Sairastuttaako sairaanhoito?

Olin itse keväällä vakavasti, vaikken mitenkään henkeä uhkaavasti sairaana. Oma fyysinen avuttomuus veti nöyräksi ja sai jälleen kerran arvostamaan erinomaista hoitoa, jota sain mm. Lohjan sairaalassa.

Oma vaurioni on sellainen, joita aikoinaan leikattiin paljon. Sittemmin on havaittu, että leikattujen ja leikkaamattomien tilanne on 6-8 viikon kuluttua sama, mutta leikkaamaton on välttänyt leikkauksen riskit eikä kroppaan ole kajottu kipulääkitystä pahemmin. Aika ja luonto hoitivat, vaikka kipeää teki odotella.

Lääketieteen kehitys on ollut upeaa. On keksitty rokotukset ja antibiootit. Näitäkin merkittävämpi kansanterveyden edistysaskel oli ei-lääketieteellinen, nimittäin viemäröinnin kehittäminen.

Lääketieteen voittokulun myötä on lipsahdettu jopa ylidiagnosoinnin ja turhien hoitojen puolelle. Leikataan, koska voidaan, vaikkei siitä tutkitusti ole hyötyä - paitsi kirurgin palkkapussille.

Lääketieteellisesti perustellut niukemmat hoitolinjat leimataan säästötoimiksi, vaikka ne oikeasti olisivat potilaan parhaaksi.

Ihmismieli on kyltymätön. Vaadimme yhä enemmän hoitoja. Vaikka ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan ennen, kokemus terveydestä on eri. Tämä johtaa terveyspalveluiden ylikäyttöön ja diagnooseihin.

Mielenterveysongelmien lisääntymisen syistä ei ole kuin arvailuja. Voi olla jopa kyse siitä, että tavallisia elämänilmiöitä käsitellään sairauksina. Ihmisten mielialaan vaikuttavat myös omat odotukset ja vertailu muihin etenkin somessa.

Ennestäänkin rankan huoltosuhteen takia Suomella ei ole varaa hukata työikäisten terveyttä etenkään ylidiagnosointiin. Ylihoidon karsimisesta saatavat suoratkin säästöt olisivat mittavia.

Terveydenhuollon uudistamisessa on keskitytty hallinnon rakenteiden pyörittelyyn. Tämän sijaan tulisi uskaltaa arvioida sitä, mitä tehdään. Kaikki hoidot ja operaatiot eivät ole perusteltuja.

Suomessa on tehty tällä saralla hyvää tutkimusta, jolla on jo ollut vaikutusta hoitokäytäntöihin. Tällaisen tutkimuksen rahoittaminen olisi tärkeää ja maksaisi itsensä takaisin.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

On ilmoja pidellyt

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2019:

On ilmoja pidellyt

Olen ollut ilmastonmuutoksen suhteen median valikoiman tiedon varassa. Olen uskonut, että ihmisen aiheuttama maailmanloppu on tulossa.

Otin vihdoinkin itse paremmin selvää ilmastonmuutoksen perusteista. Yllätyin siitä, että asiaan liittyy niinkin paljon epävarmuuksia ja peräti tietojen vääristelyä.

Harva median edustajakaan on vaivautunut perehtymään asiaan kunnolla. Vallalla on nyt ilmastopaniikki, jota myötäilemällä on helpointa antaa itsestään muka fiksu kuva ja kuulua joukkoon. Näin on massahysterian ilmiöissä tapahtunut ennenkin.

Esimerkit tietojen vääristelystä hämmästyttivät. Ilmastonmuutosta koskevien arvioiden pohjana käytettyjen lämpötilamittausten lukemia on muuteltu nyt jälkikäteen. Tämä koskee esim. nykyaikaa lämpimämmillä 1920- ja 1930-luvuilla tehtyjä mittauksia. Samoin esiteollisen ajan alkuhetkeä on siirrelty aikajanalla siten, että se saadaan osutettua mahdollisimman viileälle ajanjaksolle, jotta vertailu nykypäivään olisi mahdollisimman dramaattinen.

Myöskään väitteet sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä eivät pidä paikkaansa. Helleaaltoja ja myrskyjä on ollut ennenkin. Se, että nykyään aineelliset vahingot ovat rahassa mitaten suurempia kuin vaikkapa 100 vuotta sitten, johtuu siitä, että on rakennettu enemmän ja kalliimpaa hajoavaa.

Vaikka ilmastonmuutos saattaa siis olla ihmisen toiminnasta riippumatonta ilmaston luonnollista muutosta, on silti monia muita syitä suojella ympäristöä. Päästöjä on suodatettava hengitysilman ja vesien pitämiseksi puhtaana. Öljypohjaisten polttoaineiden säästeliäs käyttö on viisasta, koska öljy on rajallinen luonnonvara ja riippuvuutta öljyntuottajamaista olisi myös syytä vähentää. Kasvisruokaa kannattaa syödä, koska eläintuotanto on epäeettistä ja vegaaniruoka on terveydelle parempi vaihtoehto.

On selvää, että suomalaisen autoilijan rasittaminen uusilla lisämaksuilla muka ilmaston nimissä on pelkkää rahastusta vailla mitään ilmastovaikutuksia. Sillä vain kiusataan työssäkävijöitä, jotka joutuvat ajamaan säässä kuin säässä päästäkseen töihin.

Piritta Poikonen

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Orkesteri soi kalliisti

Mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa maaliskuussa 2019:

Orkesteri soi kalliisti

Orkesteria koskeva monipuolinen kirjoittelu on ollut hyödyllistä. Etenkin Pekka Luoman (LU 13.3.2019) ja Jukka Sassin (LU 19.3.2019) asiapitoiset kirjoitukset antavat pientä toivoa siitä, että Lohjan säästötoimissa uskalletaan ehkä vihdoinkin vilkuilla myös ylimääräisten suurten kuluerien suuntaan.

Orkesterimme on upea, mutta se vie myös valtavasti veronmaksajien rahaa. Kyllä sillä summalla kuuluukin saada maailmanluokan tasoista soitantaa!

Musiikkiopiston entisen rehtorin Jorma Mäenpään kirjoitus (LU 22.3.2019) herätti kummastusta. Kuulijaluvuissahan ei oikeasti ole ylletty lähellekään Lohjan kaupungin asukaslukua, vaikka hän toista väittää. Toki kaikki ilmaiskonsertit mukaan lukien luvut saadaan vaikuttamaan suuremmilta, mutta oikeasti merkitsevää on maksavien kuuntelijoiden määrä. Ja se luku on kovin vaatimaton. On lisäksi väärin, että Lohja tarjoaa aivan ilmaiseksi maailmanluokan viihdepalveluita samalla kun sairaiden pitää maksaa pakollisista terveyskeskuskäynneistään.

On myös erikoista, että jos päätoimisen muusikon palkka on Mäenpään mukaan reilu 2500 euroa kuukaudessa, soittajilla on kuitenkin ”useimmiten satoja tuhansia maksava itse kustannettu instrumentti”. Jokin tässä matematiikassa ei oikein täsmää – tai sitten raha-asiat vaikuttavat olevan orkesterin piirissä kroonisesti rempallaan sekä yksilö- että kokoonpanotasolla.

Orkesterin luoma imago taas on puhdas mielipidekysymys. Toisille tuollainen harvojen nauttima luksusviihde on ylpeilyn aihe. Toisille se taas luo mielikuvan Lohjasta kaupunkina, jossa veroprosentti on jo kireä, mutta jossa kallis orkesteri saa silti porskuttaa - eikä edes budjetin ylityksistä seuraa sille kuin pikku nuhteluita. Näyttäydymme tuhlailevana hölmölänä, jossa huolellista taloudenpitoa tärkeämpää on se, että kunhan on ”hienoa”.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), Lohja

Lue lisää...

Ideoita Elämyskaivokseen

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa maaliskuussa 2019:

Ideoita Elämyskaivokseen

Lohjan Elämyskaivoksen elämyksiä ei ole vieläkään suunniteltu. Muuta kaivoksen ympärillä kyllä puuhastellaan, mutta tärkein, eli sisällön ideointi puuttuu.

Muutama vuosi sitten Elämyskaivoksen raameja olisi haluttu koristella tekemällä kaivosmuseon päälle kuuden miljoonan euron kahvila-konserttisali. Mutta tuolloinkaan ei itse kaivoksen sisältöä mietitty kunnolla.

Viimeisin Elämyskaivosta koskeva tohina liittyy sen yhtiöittämiseen. Sen lopputuloksena lysti maksatettaisiin jatkossakin pitkälti veronmaksajilla, mutta toiminnan kriittinen seuranta vaikeutuisi kuntakonsernin sokkeloissa. Yhtiö ei olisi todellinen yhtiö eikä sillä olisi konkurssin vaaraa, koska veronmaksajat pantaisiin aina kattamaan tappiot.

Yhtiöittäminen edellyttäisi mm. toimitusjohtajan palkkaamista. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan johtajuutensa toimittamisen ohella olisi mikään ideanikkari, vaan hän palkkaisi markkinointipäällikön, joka puolestaan alkaisi tilailla ideasuunnitelmia konsulteilta. Veronmaksajien kustannettavaksi tulisi siis lisää työntekijöitä.

Yhtiöittämisen sijaan nyt olisikin ideoitava kaivoksen elämyksellisyyttä. Tämä voitaisiin aivan hyvin tehdä kaupungin virkakoneistoon jo nyt kuuluvassa kaupunkisisältöjohtajan alaisessa organisaatiossa. Olisi testattava tavallisten kansalaisten keskuudessa sitä, minkälaisten elämysten perässä he olisivat valmiita tulemaan Elämyskaivokseen.

Houkuttelisivatko kokonaisvaltaiset taide-elämykset? Vai pitäisikö tarjolla olla jotain liikunnallisempaa? Vai rauhoittavampaa? Toimisiko huvipuistomainen idea? Raamit mahdollistavat monenlaista.

Olisi tärkeää uskaltaa ensin ideoida ainoastaan mielikuvitus rajana ilman budjettirajoitteita. Jos vetäviä ideoita ei tälläkään tavalla kuitenkaan syntyisi, olisi aika todeta, että kaivosmuseomme on yhtä kannattamaton kuin vastaavat viritykset Ruotsissa ja Suomessa ovat olleet.

Jos taas näyttäisi siltä, että lumoavia ideoita olisi järjestettävissä vähintään 10 vuodeksi, olisi perusteltua panostaa jatkotyöstämiseen.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)     

Lue lisää...

Sekoilua säästöissä

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa tammikuussa 2019:

Sekoilua säästöissä

Lohjan vetovoimalautakunnan säästölistat ovat sekavia, kuin roiskimalla valmisteltuja. Luvut eivät ole yksiselitteisiä ja on vaikea nähdä virkamiesohjailun läpi. Poliittisten valintojen sijaan aikaa tuhraantuu tekniseen selvittelyyn ja kikkailuun.

Vaikutusarvioinneissa korostuu imagohaittojen surkuttelu. Suurin huoli tuntuu olevan ”mitä ne muualla meistä ajattelee?”.

Säästökohteiden kärkeen on virkamiesvalmistelussa sijoitettu sellaisiakin asioita, joissa ei ole taloudellista järkeä. Esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksen tuki ehdotetaan lakkautettavaksi, vaikka yhdistys tekee kunnan puolesta työtä, joka kuuluu kunnan velvollisuuksiin.  Ja tämänkin säästön kohdalla vaikutusarviossa mainitaan ainoastaan ”negatiivinen imagovaikutus”! Mikä olisi taloudellinen vaikutus, jos nyt pitkälti vapaaehtoisvoimin toimivan eläinsuojeluyhdistyksen sijaan Lohjan tulisikin palkata eläintenhoitajavirkamiehiä tekemään sama tärkeä työ? Mikä olisi vaikutus eläinten kokemaan kärsimykseen, jos LESYä ei olisi?

Kiinnostava asia ovat myös ns. kumulatiiviset säästöt. Koulujen lakkautusten yhteydessä tähän on aiemmin vedottu. Esim. koulun lakkauttamisesta saatava 15 000 euron vuosittainen säästö saadaan kumulatiivisesti ajatellen kymmenessä vuodessa kertymään 150 000 euron tasolle. Lisäksi kumulatiivisiin säästölaskelmiin on lisätty kuvitteelliset remonttisäästöt ajatuksella ”jos se koulu olisi jatkanut, olisi jouduttu remontoimaan X euroa tulevina vuosina”. Sinänsä loogista.

Mutta: tämä kumulatiivisten säästöjen logiikka ”sattumalta” unohdetaan mm. silloin, kun orkesterin lakkautuksesta esitetään saatavan vain kertaluonteinen 607 000 euron säästö Lohjalle (+valtion veroja säästyy n. 0,5 milj./v). Lyhyelläkin tähtäimellä orkesterin kumulatiivinen säästöpotentiaali on kuitenkin siis peräti pari miljoonaa - ja yli 6 miljoonaa 10 vuodessa! Lisäksi vielä tilat uudessa Laurentius-palatsissa ja toistuvat epäonnistuneet flyygelihankinnat ym.

Oletan laskelmien ja vaikutusarviointien terävöityvän kevään kuluessa.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)  

Lue lisää...