Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa heinäkuussa 2018:
Vakuutusyhtiö oli
oikeassa
Korkein oikeus on juuri julkaissut ratkaisun
liikenneonnettomuudessa tulleen aivovamman vakuutuskorvauksesta.
Tapauksessa on monia tyypillisiä piirteitä, joita esiintyy riidanalaisissa
korvaustapauksissa. Esittelen tässä vain muutaman seikan, mutta aiheesta
kiinnostuneiden kannattaa lukea koko 22-sivuinen päätös (KKO:2018:50).
Tapauksessa A:n aivovamma on ollut lievä ja korvaukset on
maksettu sen mukaisesti ajallaan. Vuosikymmeniä myöhemmin A on kuitenkin
alkanut vaatia korvauksia vaikeasta vammasta. A oli kuitenkin ollut
onnettomuuden jälkeen 17 vuotta työelämässä ja työtodistusten mukaan pärjännyt jopa
kiitettävästi.
Lääketieteellisestihän on selvää, että lievästä aivovammasta
ei voi seurata vaikean vamman jälkitilaa. Aivovamma ei ole etenevä tila, mutta
aivosairaus toki voi olla. Aivovamma on kuitenkin eri asia kuin aivosairaus.
Onnettomuutta edeltäneistä sairauskertomusmerkinnöistä käy
ilmi, että A:lla on ollut epämääräistä oireilua jo ennen onnettomuutta.
Samantyyppinen epämääräinen, mutta sinänsä varmastikin rasittava oireilu on
jatkunut onnettomuuden jälkeen. Lähes 30 vuotta onnettomuuden jälkeen
oireilusta on päätetty syyttää liikenneonnettomuutta.
Tässä vaiheessa kuvaan on astunut mukaan hoitava lääkäri Z,
joka on pääasiassa potilaan omien kertomusten pohjalta tehnyt diagnoosin
aivovammasta. Z ei ole tehnyt tutkimuksia yleisesti hyväksytyillä menetelmillä eikä
ole tutustunut potilaansa koko sairaushistoriaan.
KKO:n ratkaisun mukaan tapauksessa ei voitu osoittaa
syy-yhteyttä onnettomuuden ja oireilun välillä. Mikä sitten voisi selittää tilaa?
Sairaushistoriasta selviää onnettomuuteen liittymättömiä selittäviä terveydellisiä
seikkoja. Myös yleinen elämään liittyvä stressi, vahvistettu
sairauskäyttäytyminen ja taipumus somatisointiin mainitaan.
Pitkän oikeusprosessin jälkeen vakuutusyhtiön korvausratkaisu
jäi voimaan eikä A:n henkilökohtainen näkeminen oikeudessa tuonut
lisävalaistusta siihen, mikä oli jo asiakirjoista nähtävissä.
PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS), joka
työskentelee vakuutusalalla
