Lohjan valtuuston piilopäätökset

Mielipidekirjoituksemme Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2018:

Lohjan valtuuston piilopäätökset

Lohjalainen päätöksentekokulttuurissa asioista ei päätetä rehdisti ja avoimesti (ylimitoitettu Laurentiuskoulu) tai edes oikeassa järjestyksessä (Karstun koulun lakkauttaminen).

Kun asioita ei kehdata tuoda selkeästi ja avoimesti päätettäväksi, on keksitty keinoksi edetä ns.  tarveselvitysten avulla. Viimeisin esimerkki on Neidonkeitaan 30 miljoonan euron kisamittaisten uima-altaiden rakentaminen. Valtuusto ei ole vielä virallisesti päättänyt hankkeen toteutuksesta, mutta jos ja kun lohjalaiset hallintotemput taas toistuvat, käy jälkikäteen ilmi, että toteutus käytännössä päätettiinkin jo toukokuun 2018 valtuustossa, jossa valtuusto tosin ”päätti hyväksyä” vasta tarveselvityksen.

Ongelma on siinä, että tarveselvitystä ei olisi ollut mahdollista hylätä! Valtuustolle tuotiin ”päätettäväksi” asia, jossa ei ollut mitään päätettävää eikä vastaesitystä olisi voinut älyllisesti edes tehdä. On nimittäin fakta, että kyseinen tarveselvitys on tehty ja se on olemassa. On myös fakta, että tarveselvityksessä on ilmaistu eri tahojen toiveita. Se, että nämä asiat ovat olemassa, ei kuitenkaan tietenkään tarkoita, että näitä selvityksessä ilmaistuja tarpeita lähdettäisiin verovaroin tyydyttämään.

Lohjalla menettelytavaksi on siis vakiintunut se, että valtuustolle tuodaan ensin ”päätettäväksi” asia, jota ei ole edes mahdollista kiistää eli tarveselvitys. Myöhemmin sitten tulkitaan, että valtuusto onkin tarveselvityksen olemassaolon toteamalla jo muka samalla hyväksynyt myös sen sisältämien toiveiden toteutuksen. Näinhän asia ei ole.

Useammallekin valtuutetulle olikin toukokuun valtuustossa epäselvää, mitä uimahalliasiassa lopulta päätettiin. Meidän Lohjan Jan Tallqvist ilmaisi tämän puheenvuorossaan rehdisti ja ansiokkaasti. Kukaan virkamiehistä ei kuitenkaan tarkentanut asiaa silloinkaan. Epämääräisyydelle selvästikin haluttiin taas kerran jättää tilaa.   

Lohjalainen tapa on siis ajaa valtuusto selkä seinää vasten tarveselvityksien ”hyväksymisellä” samalla vakuutellen, että mitään ei muka vielä päätetä - ja sitten jälkikäteen kuitenkin vedotaan, että ”tehän jo päätitte silloin”.

Kaupunginjohtajakin sanoi meille valtuuston kokouksen jälkeen, että emme vielä päättäneet mitään Neidonkeitaasta. Miksi sitten moisia tarveselvityksiä edes tuodaan ”päätettäväksi”, jos mitään ei kerta päätetä? Eikö asiat pitäisi silloin tuoda vain tiedoksi ja liittää tällaiset tarveselvitykset varsinaisten päätösten tausta-aineistoksi? 

Lohjalaisen kikkailevan hallintokulttuurin mukaista toimintatapaa noudattaen Karstun koulun vaikutusalueen aktiivien kannattaisikin tehdä nyt kuntalaisaloitteita, joissa pyydettäisiin Lohjan kaupunkia tekemään pikaisesti Karstun alueen asukkaiden keskuudessa ”tarveselvitys opetuksen palauttamisesta välittömästi Karstun kouluun”. Sitten tämä tarveselvitys tulisi valtuustolle, joka ei voisi muuta kuin hyväksyä sen olemassaolon, koska selvitys todellakin olisi olemassa. Se siis hyväksyttäisiin, koska muutakaan ei voitaisi tehdä. Tällä tavalla saataisiin lohjalaista ujuttamistekniikkaa käyttäen koulun palauttamisprosessi käyntiin.

On syytä kyseenalaistaa hyvän hallinnon toteutuminen Lohjan päätöksenteossa.

Piritta Poikonen (PS) ja Hannele Maittila (ML)

Kaupunginvaltuutettuja

Lohja