Lohja - kelpo kaupunki

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa marraskuussa 2018:

Lohja, kelpo kaupunki

Lohja on aivan kelpo kaupunki. Ei ihmeellisempi kuin muutkaan, mutta ei sen huonompikaan. Tämä pitäisi päättäjien ymmärtää. Sen sijaan, että veronmaksajien rahaa syydetään ylimitoitettuihin orkestereihin ja kilpauimaratoihin, pitäisi ymmärtää järkevän taloudenpidon ja realistisen tyytyväisyyden välinen kytkös.

Arjesta onni ponnistaa, ei yksittäisistä luksuselämyksistä.

Koulut on siksi saatava kuntoon eikä uusia 30 miljoonan euron tulevia homepesiä (mallia tasakattoinen Laurentiustalo) tulisi edes suunnitella. Vanhuksia, lapsia ja sairaita on hoidettava.

Viihdettä tulisi järjestää verorahalla vain, jos siihen jää varaa. Nykyisillä veroprosenteilla varaa ei olisi. Lohja rokottaa asukkaidensa tuloista jo nyt 20,5 %, Espoo 18 %. Muuttamalla pois Lohjalta voi siis järjestää itselleen 2,5 % palkankorotuksen. Erotuksen noteeraavat etenkin ne, joilla on enemmän veronmaksukykyä.

Kireä verotus ja halvempi asuminen ajavatkin kunnan helposti negatiiviseen tulokierteeseen: hyvätuloiset eivät muuta kiskuriverotuksen kuntiin ja tontin halpuus on sitä ratkaisevampaa, mitä pienemmät on tulot. Pienemmistä tuloista taas ei saada kasaan suuremmallakaan veroprosentilla suuria verotuloja. Tarkoittaahan 20,5 % tonnin tuloista paria sataa, mutta kymppitonnin tuloista jo paria tuhatta jne.

Lohjalla turhiin asioihin tuhlailu on ollut kroonista. Mielestäni tämä kertoo päättäjien huonosta itsetunnosta. On tärkeämpää päästä esittelemään, mitä hienoa Lohjalla on, kuin että terveellä itsetunnolla mitoitettaisiin asiat realistiselle tasolle ja suunnattaisiin resurssit asukkaiden arkisiin tärkeisiin tarpeisiin. Tältä terveeltä pohjalta kasvaisi sitten tervettä vetovoimaa ja yritystoimintaa myös esim. matkailuun. Nythän sen sijaan tekohengitetään esim. Elämyskaivosta verovaroin, vaikka sen pitäisi pyöriä lipputuloilla.  

Ensi vuonna lohjalaisia odottaakin tällä menolla yleisen tuloveron korotus. Vaalikauden keskivaiheilla on korotuksen riski suurin: heti vaalien jälkeen ei kehdata ja juuri ennen vaaleja ei tohdita.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Autolla pääsee

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa syyskuussa 2018:

Autolla pääsee

Harva keksintö on helpottanut arkipäivää yhtä paljon kuin henkilöauto. Mieleen tulevat lähinnä pyykkikone sekä tietoliikenneyhteydet.

Auto on tehnyt välimatkoista lyhyempiä. Lohjan kaltaisessa, mukavan väljässä kunnassa henkilöauto on tärkeä. Autolla pääsee! Töihin, harrastuksiin, asioimaan.

En hyväksy autoilijoiden syyllistämistä suunnilleen kaikista ympäristöongelmista. Esimerkiksi tyypillinen liharuokavalio on suurempi ympäristöhaitta kuin autolla liikkuminen. Lisäksi autoilun edut ovat suuret: ihmiset pääsevät liikkeelle, ihmisten kohdatessa syntyy innovaatioita eikä työssäkäyntialue rajaudu hevoskyydin mukaan. Eläinperäistä ruokaa syömällä taas vahingoittaa terveyttään, rahoittaa eläinrääkkäystä ja haaskaa ympäristön resursseja.

Toisin kuin autolle, lihalle on kunnollisia vaihtoehtoja! Silti liharuuan tuotannon haitoista ei haluta puhua.

Joukkoliikenne on toki hyvä asia, mutta toimii vain kaupunkien keskustoissa. Lohjallakin tämä on totta vain ydinkeskustassa, jossa onkin havaittavissa infran luontaista tiivistymistä, kun asuntorakentajat voivat satsata asuinneliöihin parkkipaikkojen sijaan. Autolle löytyy järkevämmin tilaa ydinkeskustan ulkopuolelta.

Autoilu on valitettavan kallista, muttei niin ylivertainen asia voikaan olla aivan halpaa. Ei kai tuollaista teknologian huipputuotetta kukaan kuvittele rakennettavan ilmaiseksi? Siksi Lohjan ei tule rangaista autoilevia työmatkalaisia vyöryttämällä heille verokikkailulla enempää maksurasitusta. Olemme yksityisautoiluun nojaava kunta, mikä tulee tunnustaa ja jättää hörhöily toistaiseksi vähemmälle.

Haluavatko autoilun syyllistäjät ja liikkumisen hankaloittajat oikeasti sitä, että ihmiset vain murjottaisivat kodeissaan tai hukkaisivat aikaansa nykyistä enemmän bussipysäkeillä odotellessa?

Itse odotan tulevaisuuden automatisoidulta, pieniin kuljetusyksiköihin perustuvalta joustavalta kutsupohjaiselta robottiliikenteeltä paljon. Se yhdessä kankean, mutta tarpeellisen Tunnin Junan kanssa tulee muuttamaan Lohjan aidosti osaksi pk-seudun työpaikka- ja innovointialuetta.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)     

Lue lisää...

Vakuutusyhtiö oli oikeassa

 Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa heinäkuussa 2018:

Vakuutusyhtiö oli oikeassa

Korkein oikeus on juuri julkaissut ratkaisun liikenneonnettomuudessa tulleen aivovamman vakuutuskorvauksesta.

Tapauksessa on monia tyypillisiä piirteitä, joita esiintyy riidanalaisissa korvaustapauksissa. Esittelen tässä vain muutaman seikan, mutta aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea koko 22-sivuinen päätös (KKO:2018:50).

Tapauksessa A:n aivovamma on ollut lievä ja korvaukset on maksettu sen mukaisesti ajallaan. Vuosikymmeniä myöhemmin A on kuitenkin alkanut vaatia korvauksia vaikeasta vammasta. A oli kuitenkin ollut onnettomuuden jälkeen 17 vuotta työelämässä ja työtodistusten mukaan pärjännyt jopa kiitettävästi.

Lääketieteellisestihän on selvää, että lievästä aivovammasta ei voi seurata vaikean vamman jälkitilaa. Aivovamma ei ole etenevä tila, mutta aivosairaus toki voi olla. Aivovamma on kuitenkin eri asia kuin aivosairaus.

Onnettomuutta edeltäneistä sairauskertomusmerkinnöistä käy ilmi, että A:lla on ollut epämääräistä oireilua jo ennen onnettomuutta. Samantyyppinen epämääräinen, mutta sinänsä varmastikin rasittava oireilu on jatkunut onnettomuuden jälkeen. Lähes 30 vuotta onnettomuuden jälkeen oireilusta on päätetty syyttää liikenneonnettomuutta.

Tässä vaiheessa kuvaan on astunut mukaan hoitava lääkäri Z, joka on pääasiassa potilaan omien kertomusten pohjalta tehnyt diagnoosin aivovammasta. Z ei ole tehnyt tutkimuksia yleisesti hyväksytyillä menetelmillä eikä ole tutustunut potilaansa koko sairaushistoriaan.

KKO:n ratkaisun mukaan tapauksessa ei voitu osoittaa syy-yhteyttä onnettomuuden ja oireilun välillä. Mikä sitten voisi selittää tilaa? Sairaushistoriasta selviää onnettomuuteen liittymättömiä selittäviä terveydellisiä seikkoja. Myös yleinen elämään liittyvä stressi, vahvistettu sairauskäyttäytyminen ja taipumus somatisointiin mainitaan.

Pitkän oikeusprosessin jälkeen vakuutusyhtiön korvausratkaisu jäi voimaan eikä A:n henkilökohtainen näkeminen oikeudessa tuonut lisävalaistusta siihen, mikä oli jo asiakirjoista nähtävissä.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS), joka työskentelee vakuutusalalla

Lue lisää...

Lohjan valtuuston piilopäätökset

Mielipidekirjoituksemme Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2018:

Lohjan valtuuston piilopäätökset

Lohjalainen päätöksentekokulttuurissa asioista ei päätetä rehdisti ja avoimesti (ylimitoitettu Laurentiuskoulu) tai edes oikeassa järjestyksessä (Karstun koulun lakkauttaminen).

Kun asioita ei kehdata tuoda selkeästi ja avoimesti päätettäväksi, on keksitty keinoksi edetä ns.  tarveselvitysten avulla. Viimeisin esimerkki on Neidonkeitaan 30 miljoonan euron kisamittaisten uima-altaiden rakentaminen. Valtuusto ei ole vielä virallisesti päättänyt hankkeen toteutuksesta, mutta jos ja kun lohjalaiset hallintotemput taas toistuvat, käy jälkikäteen ilmi, että toteutus käytännössä päätettiinkin jo toukokuun 2018 valtuustossa, jossa valtuusto tosin ”päätti hyväksyä” vasta tarveselvityksen.

Ongelma on siinä, että tarveselvitystä ei olisi ollut mahdollista hylätä! Valtuustolle tuotiin ”päätettäväksi” asia, jossa ei ollut mitään päätettävää eikä vastaesitystä olisi voinut älyllisesti edes tehdä. On nimittäin fakta, että kyseinen tarveselvitys on tehty ja se on olemassa. On myös fakta, että tarveselvityksessä on ilmaistu eri tahojen toiveita. Se, että nämä asiat ovat olemassa, ei kuitenkaan tietenkään tarkoita, että näitä selvityksessä ilmaistuja tarpeita lähdettäisiin verovaroin tyydyttämään.

Lohjalla menettelytavaksi on siis vakiintunut se, että valtuustolle tuodaan ensin ”päätettäväksi” asia, jota ei ole edes mahdollista kiistää eli tarveselvitys. Myöhemmin sitten tulkitaan, että valtuusto onkin tarveselvityksen olemassaolon toteamalla jo muka samalla hyväksynyt myös sen sisältämien toiveiden toteutuksen. Näinhän asia ei ole.

Useammallekin valtuutetulle olikin toukokuun valtuustossa epäselvää, mitä uimahalliasiassa lopulta päätettiin. Meidän Lohjan Jan Tallqvist ilmaisi tämän puheenvuorossaan rehdisti ja ansiokkaasti. Kukaan virkamiehistä ei kuitenkaan tarkentanut asiaa silloinkaan. Epämääräisyydelle selvästikin haluttiin taas kerran jättää tilaa.   

Lohjalainen tapa on siis ajaa valtuusto selkä seinää vasten tarveselvityksien ”hyväksymisellä” samalla vakuutellen, että mitään ei muka vielä päätetä - ja sitten jälkikäteen kuitenkin vedotaan, että ”tehän jo päätitte silloin”.

Kaupunginjohtajakin sanoi meille valtuuston kokouksen jälkeen, että emme vielä päättäneet mitään Neidonkeitaasta. Miksi sitten moisia tarveselvityksiä edes tuodaan ”päätettäväksi”, jos mitään ei kerta päätetä? Eikö asiat pitäisi silloin tuoda vain tiedoksi ja liittää tällaiset tarveselvitykset varsinaisten päätösten tausta-aineistoksi? 

Lohjalaisen kikkailevan hallintokulttuurin mukaista toimintatapaa noudattaen Karstun koulun vaikutusalueen aktiivien kannattaisikin tehdä nyt kuntalaisaloitteita, joissa pyydettäisiin Lohjan kaupunkia tekemään pikaisesti Karstun alueen asukkaiden keskuudessa ”tarveselvitys opetuksen palauttamisesta välittömästi Karstun kouluun”. Sitten tämä tarveselvitys tulisi valtuustolle, joka ei voisi muuta kuin hyväksyä sen olemassaolon, koska selvitys todellakin olisi olemassa. Se siis hyväksyttäisiin, koska muutakaan ei voitaisi tehdä. Tällä tavalla saataisiin lohjalaista ujuttamistekniikkaa käyttäen koulun palauttamisprosessi käyntiin.

On syytä kyseenalaistaa hyvän hallinnon toteutuminen Lohjan päätöksenteossa.

Piritta Poikonen (PS) ja Hannele Maittila (ML)

Kaupunginvaltuutettuja

Lohja

Lue lisää...

Huuhaa jyrää

Kirjoittajavieras-kolumnini Länsi-Uusimaassa toukokuussa 2018:

Huuhaa jyrää

Katastrofiuutisista huolimatta ihmiskunnalla menee paremmin kuin koskaan. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt maailmasta merkittävästi. Maailman väestön eliniän odote on jo 70 vuotta. Yksivuotiaista 80 % on rokotettu jotain sairautta vastaan ja maailman väestöstä 80 % voi käyttää sähköä.

Väestöräjähdyskään ei uhkaa. Maailman väkiluku jatkaa toki vielä kasvuaan, mutta kasvu alkaa hidastua, koska syntyvyyden huippua ollaan jo ohittamassa.

Huuhaa kuitenkin jyrää vahvasti. Osa hoitajista näyttää joutuneen rokotevastaisuuden valtaan. Samaa ei jostain syystä esiinny lääkärikunnalla. Virallinen ravitsemustieto kiistetään, mutta eipä ole tainnut juuri kukaan laihtua rasvagurujen opeilla pysyvästi, eikä edes toista kertaa väliaikaisesti. Vakuutuslääkäreitä haukutaan sumeilematta, vaikka harva tietää edes sitä, että sairauseläkkeistä hyväksytään yli 70 % - ja todellakin ihan ilman että hakijaa nähdään silloinkaan henkilökohtaisesti.

Miksi elämme väärän tiedon ja aiheettomien uhkakuvien vallassa? Uhkille herkistyminen on ollut aiemmin välttämätöntä. Luolamiehen oli elintärkeää olla koko ajan varuillaan. Turvallisessa nykymaailmassa nuo ikivanhat ajatusmallimme aiheuttavat kuitenkin näköalattomuutta. Media lietsoo ihmisten pelkoja. Harvinaiset ääritapaukset myyvät paremmin kuin tavalliset tarinat.

Maailmassa on tietenkin ongelmiakin eikä Suomessakaan talous anna myöten tehdä mitä tahansa.

Etenkin paikallistasolla päätöksentekoa sokaisee ylioptimismi. Lohjalla kuvitellaan, että pelkästään syytämällä verorahaa milloin mihinkin muuttotappio kääntyy. Kaupungin johdossa yksi luulee uusien tarpeettomien johtajan virkojen perustamisen olevan muka henkilöstöjohtamista. Toinen arpoo, josko katujen sulkeminen ajoneuvoliikenteeltä lisäisi vetovoimaa. Kolmas kuvittelee Lohjan tarvitsevan pidemmät uimaradat ja veronmaksajien pitäisi maksaa tämä 30 miljoonan euron itsekäs haave.

Lohjallakin soisi päätösten perustuvan kuitenkin ennemmin realistiseen tietoon eikä tällaisiin virheellisiin kuvitelmiin.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Ravirata on huono asuntomessujen parkkipaikka

Lohjalla jatkuu ideointi tulevien asuntomessujen parkkialueen suhteen...

Nyt on selvinnyt, että parin-kolmen keskustan kuppilan muutaman viikon lisämyynnin takia kaikki messuvieraat kierrätetään messuille kaupungin toiselta äärilaidalta busseilla keskustan läpi. Eli verotukea sinun taskusta muutaman kuppilan taskuun ja samalla kiusataan tuhansia messuvieraita. Ei mitään järkeä. Vieraiden saaminen keskustaan pitäisi tapahtua houkutellen. Nyt se tapahtuu pakolla piinaten.

Tässä mielipidekirjoitukseni aiheesta Länskäristä 15.3.2018:

Ravirata on huono asuntomessujen parkkipaikka

Länsi-Uusimaa tiesi 14.3.2018 kertoa, että Lohjan asuntomessujen parkkipaikka on päätetty sijoittaa Tynninharjulle saakka vanhalle raviradalle. Sieltä sitten joka ikinen messuvieras kärrätään keskustan halki vaivalloisesti busseilla messuille. Hakemusvaiheen fiksut suunnitelmat ovat siis lentäneet romukoppaan.

Tarkoituksena on ilmeisesti luoda mielikuva Lohjasta paikkana, joka sijaitsee erittäin kaukana pääkaupungista. Näin se käy: Ensin vieraat ajatetaan tietä no 25 pitkin ohi kaupungin Tynninharjulle saakka eli aivan eri puolelle kaupunkia kuin missä asuntomessut ovat - ja kuin minne moottoritie olisi kätevästi vienyt. Seuraavaksi odotellaan messubussia aikansa ja sitten körötellään keskustan halki messuille. Nopeimmillaan kolmen vartin matkaan saadaan näin tärvättyä puolitoista, jopa kaksi tuntia.

Kaiken tämä bussirallin päätarkoitukseksi on nyt paljastunut halu järjestää verotukea Lohjan keskustan muutamille yrittäjille.

Mitäpä tästä miettii lystin maksava, vientiteollisuuden palveluksessa työskentelevä, Lohjalle huikean 20,5 % kuntaveron maksava insinööri päivittäisellä työmatkallaan Helsinkiin? Hän alkaa miettiä muuttoa muualle parempien palveluiden ja halvemman kuntaveron piiriin. 

Lohjalla häntä ei nimittäin ajatella, vaan kuntavetoisen verorahoitteisen ns. ”elinvoiman” ydin tuntuu vuodesta toiseen olevan vain ja ainoastaan verotuen kippaaminen muutaman keskustan kuppilan hyväksi. Milloin se on kävelykatupelleilyä, milloin asiakkaiden kärräämistä verorahoilla suoraan oven eteen kuten nyt suunnitellaan. Lohjalla himoitaan mitä tahansa tuhlailua, kunhan vain saadaan veroprosentti pidettyä katossa.   

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), Lohja

Lue lisää...

Lohjan asuntomessujen asiakas unohtui jo

Lohjalla(kin) on päättävillä tahoilla taipumusta ylimieliseen besserwisseröintiin. Siellä kun pääasiassa opettajien asenteella ja ns. asiakastuntemuksella aletaan suunnitella asuntomessujen käytännön toteutusta, jälki on sen mukaista. Nyt halutaan pilata asuntomessut miettimällä vain ahnaasti sitä, mitä meidän poliitikot haluavat messuvieraista sen sijaan että yritettäisiin tehdä hyvät asuntomessut.


Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaasta 2.3.2018:

Asuntomessujen asiakas unohtui jo

Lohjan asuntomessusuunnitelma oli asiakkaan näkökulmasta käytännöllinen. Messualueen viereen tulisi iso parkkialue, josta pääsisi kävellen messuille. Lohjalla järjestettäisiin kävijän kannalta kätevät messut. Lohjan messuilla ei tarvitsisi etsiskellä parkkialueita kaukaa eikä odotella siellä 20 minuuttia bussikuljetusta. 

Asuntomessut Uudellamaalla ovat vääjäämättä yleisömenestys eikä niitä voi oikein pilata. Paitsi riittävällä poliittisella ja virkamiesmäisellä innovoinnilla. Ihan ensimmäiseksi tarvitsee vain unohtaa asiakas. 

Nyt on nimittäin saatu idea, että messujen autopaikoitus pitääkin ripotella 4-5 eri alueelle kauas messuista, jotta vieraat joutuvat väkisin kulkemaan keskustan kautta. Vieraat kuskataan messualueelle busseilla, jotta heille syntyisi päätös muuttaa Lohjalle siinä Suurlohjankadun ja Kauppakadun risteyksessä näkymiä ihaillessa.

Messujen ”kaikista tärkein tavoite” onkin nyt kuulemma se, että vieraat pakotetaan tutustumaan Lohjan keskustaan. Messuja haettaessa tavoite oli vielä kuitenkin se, että Lohjalla järjestetään suositut asuntomessut. Silloin ajateltiin vielä sitä, mikä houkuttelisi rakentajia uudelle alueelle ja miten messuvieraille saataisiin hyvä messukokemus. 

Nyt kuitenkin siis mietitään vain sitä, miten Lohja saisi hyödynnettyä vieraita eniten. Lohja tekee nyt messuja vain itsekkäästi omia mielihalujaan varten, kun aiemmin tavoitteena oli tehdä fiksu suosittu messualue ja asiakkaiden näkökulmasta toimivat messut. 

Messujen kuvitellaan vaikuttavan muuttopäätöksiin. Näinhän messut eivät toimi. Harva kävi viime kesänä Mikkelinkään asuntomessuilla siinä mielessä, että aikoi muuttaa Mikkeliin. Mikkelissäkin käytiin katsomassa ennen kaikkea sisustuksia. Harvalla messuvieraalla on mitään muuttoaikeita. Messuilta haetaan ideoita omaan kotiin. Lohjalla ei ymmärretä tätä, vaan epätoivoisesti kuvitellaan messuista liikoja. 

Kaupunki joko osaa tai ei osaa järjestää. Maine kasvaa tai tahriutuu sen myötä osaako.

Lohjan messujen yksi vahvuus on se, että ne ovat melko lähellä pk-seutua. Jos vieraiden messukokemuksesta kuitenkin tehdään hankala, huono maine leviää somessa tehokkaasti heti messujen auettua.

Messuvieraita pitää tietenkin houkutella keskustaankin asioimaan! Myös Lohjan tonttitarjonta pitää tehdä messuilla näkyväksi. Tontteihin tutustuminen pitää tehdä helpoksi. Maaseudunkin tonttivalikoima tulee esitellä näyttävästi. 

Vieraiden tutustuminen Lohjaan pitäisi tapahtua houkuttelun ja vapaan valinnan kautta. Lohjalla nyt suunniteltu asiakkaiden pakottaminen turhiin bussikuljetuksiin kuuluu suunnitelmatalouteen.

Puheissa asiakaslähtöisyyttä hoetaan paljon. Käytännössä asiakas kuitenkin unohtuu heti. Nytkin Lohjalla mietitään vain, miten asiakkaat voitaisiin pakottaa messujärjestäjän tahtoon. Asiakkaan tarpeita ei mietitä. Lohjan kaupunki kyllä tietää asiakkaan puolesta muka paremmin.

Lohjan johtoportaan businessvainuun ei vaan kannattaisi liikaa luottaa. Esimerkiksi vasta vuosi sittenhän sama sakki palkitsi vuoden matkailuyrityksenä Lumon, joka on nyt lopettamassa toimintansa.

PIRITTA POIKONEN
Kaupunginvaltuutettu (PS), Lohja

Lue lisää...

Yhtiöittämällä Elämys?

Länsi-Uusimaa 23.2.2018

Kirjoittelin Länskäriin Elämyskaivoksen yhtiöittämisestä. Jännä juttu taas kerran, että kun olin lähettänyt tekstini toimitukseen, ilmestyi aiheesta selittelevä pikku-uutinen seuraavan päivän lehteen - ja sitten sitä seuraavana päivänä julkaisivat minun tekstini.


Ei ole eka kerta.... Mistähän keksivät moisen uutisaiheen juuri nyt? Mikä tarve paikallislehdellä on selitellä Lohjan virkakoneiston ja poliittisen johtomme rahantuhlailua? Niinpä... :) Piiri pieni pyörii.


Eikä tämä yhtiöittäminen "vapauta resursseja muuhun", kuten Länskärin eilisessä uutisessa väitettiin, vaan resurssejahan palkataan verovaroin lisää! Siinä sitä "vapauttamista": väkisin veronmaksajan taskusta vievät sen resurssin siihen mihin he tahtovat. Aika kaukana vapautumisesta...


Yhtiöittämällä Elämys?

Elämyskaivoksen yhtiöittäminen on vireillä. Elämysyhtiölle on silloin pakko palkata toimitusjohtaja. Palkaksi on kaavailtu n. 6000 €/kk.


Veronmaksajien maksettavaksi ollaan siis tosiasiassa perustamassa uutta johtajan pestiä, mutta kuntakonsernin uumenista tätä on vaikeampi havaita suoraan.

Elämyskaivoksen lipputulot eivät meinaa riittää nykyistenkään kulujen kattamiseen. Hissin vuokra on noussut alun perin kerrotusta 5000 €/kk jo 5800 euroon eli 69 600 euroon vuodessa. Lisäksi on tila- ja maanvuokra ym. kulut. Nyt jos tähän lisätään vielä johtajan palkka sivukuluineen n. 95 000 €/vuosi, saa lippuluukulla käydä melkoinen lisävilske, että sekin summa katettaisiin.

Matkailualan yrityksen täytyy toimia normaalin konkurssiriskin mukaan, vaikka se olisi kunnan omistama. Elämyskaivos Oy olisi pääosin Lohjan kaupungin omistama. Matkailussa tyypillisesti tavoitellaan paikkakunnan ulkopuolisia vierailijoita, joten ei voida lähteä siitä, että vuodesta toiseen lohjalaiset veronmaksajat kustantaisivat ulkopaikkakuntalaisten vapaa-ajan viettoa. Ei edes sillä verukkeella, että ”matkailu hyödyttää joitain muita Lohjan yrityksiä”.


Ei ole oikein, että Lohjan marketteihin houkutellaan asiakkaita verovaroin muiden toimialojen maksaessa nämä verotuet. Tällaisessa ajattelussa on liiketoiminnan perusperiaatteet pahasti pielessä.

Elämyskaivoksen ns. kehittämistä on pitkään vaivannut epäolennaisuuksiin keskittyminen. Ensin maanalainen menestys piti luoda kuuden miljoonan euron maanpäällisellä kahvilalla, nyt reseptinä on yhtiöittäminen. Aina siis jotain muuta kuin itse elämyksen sisältö.

Elämyskaivoksen osalta pitäisi kaikki henkinen ja rahallinen resurssi kohdistaa vihdoinkin varsinaisen elämyksen ideointiin. On luotava uskottavia houkuttelevia konsepteja.

Mahdollisen yhtiön on toimittava alusta saakka normaalilla konkurssiriskillä eikä yhtiön toiminta saa perustua verotukeen. Näillä edellytyksillä yhtiöittämisessä olisi järkeä. Julkisen sektorin on kuitenkin tunnetusti vaikea toimia omistajana taitavasti.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)


*********
Päivitys 26.2.2018.
Hyvää palautetta, kiitos!

 

Lue lisää...

Lohjalla kaavoitetaan entisen paperitehtaan ranta-aluetta

Länsi-Uusimaa 20.2.2018

Lohjalla on aivan keskustan tuntumassa Pitkäniemen ranta-alue, jolla sijaitsi ennen paperitehdas. Viereisillä tonteilla (ei rannassa) sijaitsee edelleen Mahoganyn viilu- ja vaneritehdas sekä Metsäwoodin kertopuutehdas. Lakkautetun tehtaan alueille eli ns. "Mondin alueelle" haluttaisiin nyt kaavoittaa asutusta.


Pelkona vastustajilla on, että lähistölle tuleva asutus "pusertaa" nykyisin teollisuuden alueelta pois. Epäillään myös mm. sitä, etteivät rakennuttajat osaisi puhdistaa pilaantuneita maa-alueita. Itse kyllä vakuutuin asian esittelyssä alueen omistajatahon insinöörien ammattitaidosta enemmän kuin poliitikkojen amatöörimäisestä maa-ainesten käsittelyn tuntemuksesta.

 

Asia oli meillä Vetovoimalautakunnassa 15.2.2018 ja itse kannatin kaavan etenemistä alkuperäisessä muodossaan asuinrakentamisen tavoitteella. Lautakunta teki kuitenkin äänin 9-4 esitykseen lisäyksen, jonka mukaan alueen käyttöä pitää edelleen selvittää ensisijaisesti teollisuusalueena. Eli lautakunnan enemmistö ei päättänyt oikein mitään tai oikeastaan ajeli kaksilla rattailla: asiahan tulee oikeasti etenemään asuinrakentamisen kärjellä ja lautakunnan hurskaat epärealistiset toiveet ovat lähinnä kilven kiillotusta. Itse en tuollaiseen lähde, vaan pyrin aina olemaan jotain mieltä. Siksi olin alkuperäisen päätösesityksen takana ilman tuota nössöilyä.

 

Eihän missään kaupungissa enää keskustan ranta-alueita (ja tuskin muitakaan rantoja) varata uudelle teollisuudelle. Lautakunnan enemmistön ajatukset ovat lähinnä epärealistisia ja epätoivoisia. Alue on logistisestikin kyseenalainen.

 

Itse kannatan asuinrakentamisen selvittämistä. Olin alkuperäisen päätösesityksen takana, koska:

• Uudella kaavalla ei kielletä eikä estetä nykyisen olemassa olevan teollisuuden toimintaa.
• Teollisuus saa siis jatkaa ja sehän on ollut siellä ensin. Ei kukaan, joka ostaa asunnon tehdasalueen vierestä keskustan tuntumasta voi kuvitella ostaneensa sitä muualta kuin tehtaan lähistöltä.  
• Kaavasuunnitelmissa asuminen oli sijoitettu erittäin järkevästi huomioiden meluhaitat.
• Keskustan ranta-alueita vuosikymmenien tähtäimellä kehitettäessä asuntorakentaminen on parempi vaihtoehto kuin uuden teollisuuden sijoittaminen kaupungin keskustan lähes parhaille ranta-alueille.
• Kaavoituksessa selvitetään joka tapauksessa alueen käyttötarkoituksen jatkaminen edelleen myös teollisuusalueena. Kuuluu normiprosessiin!

Itse olen sitä mieltä, että jos asuminen ei alueelle sovellukaan eikä perinteistä teollisuutta tai toimistorakentamista alueelle todennäköisesti saada, niin aluetta voisi harkita matkailun käyttöön. Loma-asumisen melurajat ovat tosin normiasumista tiukempia. Hotellin ja muiden vuokramajoitusmuotojen melurajoja en tiedä. Lohjallahan on nyt hyviä kiinalaismatkailijoiden hankkeita vireillä ja tässähän voisi olla seuraava ranta-alue sitä ajatellen.

Lue lisää...

Lohjan historiateos joukkorahoituksella

Kaupungintalon touhuista voisi luulla, että Lohjalla on taloustilanne mitä parhain. Meillä on mm. muka varaa teettää 250 000 euron hintainen historiateos tosta noin vaan. Samaan aikaan tosin kouluja lakkautellaan säästösyistä. Meillä on siis rahaa hömppään, mutta tavallisista arkisista tärkeistä palveluista säästetään. Tuntuu, ettei kellään (paitsi talousjohtajalla) ole mitään taloudellista vastuullisuutta ja kuria. Halutaan vain jättää omia tuhlailevia peukalonjälkiä ja keräillä näyttäviä sulkia hattuun CV:tä varten.


Edellinen yritys tehdä kirja meni ihan oikeuteen saakka 2000-luvun alussa. Tappiota kaupungille tuli silloin jo 60 000 euroa tästä kirjahankkeesta. Nyt sitten halutaan ruinata 250 000 euroa veronmaksajilta. Eikö näille mikään riitä? Eikö mistään edes haluta saati yritetä ottaa opiksi?


Tässä alla ehdotukseni. Tämän toteuttamiseksi pitäisi tosin nähdä hieman vaivaa. Helpompaa on vaatia rahat veronmaksajalta. Asiaa ajavan seuran johtohahmo on itse näiden asioiden päällä istuva kaupungin virkamies. Mikäs sen helpompaa kuin kirjoitella pari sivua esittelytekstiä oman harrastuksen puolesta ja pujauttaa asia päätöksentekomyllyyn. Eikö näitä ehdotuksia kukaan karsi mitenkään? Eipä tietenkään, eihän korppi korpin silmää noki... Näin kirjoitin asiasta Länskäriin:

Länsi-Uusimaa 3.2.2018

Lohjan historiateos joukkorahoituksella

Peräti 250 000 euron hintaiseksi kaavaillun ”Lohjalaisten historia” -teoksen rahoittamiseksi ollaan jälleen ojentamassa kättä veronmaksajan taskua kohti (LU 31.1.2018). Viimeksi hanke kariutui vuonna 2012 taloudelliseen mahdottomuuteen. Lohjan kaupungin rahatilanne ei ole sittemmin parantunut. 

Lisäksi on muistettava, että edellinen, pieleen mennyt yritys tehdä teos tuli maksamaan veronmaksajille jo 60 000 euroa pelkkää tappiota - ja kirja on silti edelleen tekemättä. Veronmaksajan osuus tästä teoksesta on siis jo hyvin pitkälti suoritettu.

Koska hanke on kuitenkin sinänsä hyvä, mutta kirjankustannustoiminta ei kuulu kunnan tehtäviin, ehdotan teoksen tekemistä joukkorahoituksella. Rahoitusmalli on uusi ja mitä oivallisin juuri tällaisen hankkeen toteuttamiseen. Ennakkomyyntiin perustuvassa joukkorahoitusmallissa rahoittajille tarjotaan vastikkeeksi tuote, joka on tehty heiltä kerätyillä varoilla.

Koska kirjasta kiinnostuneita lohjalaisia on varmastikin ja kaupunkikin ostaisi teosta kirjastoihinsa useita kappaleita, rahoittajia voisi olettaa löytyvän riittävästi. Sammatissakin vastaavaa teosta myytiin 1700 kpl (LU 1.2.2018). Myös kirjahanketta ajava Kotiseutututkimuksen Ystävät ry ja vastaavat tahot voisivat osallistua joukkorahoitukseen haluamillaan summilla. 

Teoksen varsinaisessa työstämisessä taas voisi hyödyntää yhteisöllisen tekemisen voimaa. Esimerkiksi Hiiden Opisto voisi ottaa vetovastuun ja kerätä asian harrastajat mielenkiintoisen projektin ääreen. Julkaisumuotonakaan ei ole pakko olla perinteinen paperikirja, vaan näin digiaikana sähköinen ekirja tai monimuotoinen verkkojulkaisu olisi edullisempi ja myös nuorempia lukijoita paremmin houkutteleva formaatti.    

Kirjan työstäminen ja rahoitus näillä uusilla ja edistyneillä tavoilla olisi lisäksi mitä oivallisin tapa yhdistää historiaa kertaava kirja nykyaikaan ja oppia samalla uusia tekniikoita.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (PS)
Lohja







 

Lue lisää...

Vuoden "matkailuyritys" menossa nurin

Kirjoittelin vajaa vuosi sitten kummallisesta lohjalaisesta itse itsensä palkitsemisesta, jossa verorahoitteinen Lohjan Matkailukeskus palkitsi "vuoden matkailuyritykseksi" yrityksen kaltaisen virityksen, jonka Lohja suurelta osin itse rahoittaa ja jossa vieläpä hallinnossa toimii samoja henkilöitä, jotka palkinnosta päättivät. (Vanhat tekstit löydät tästä ja tästä linkistä.)


Toki sain ilkeämieliset haukut huomiostani. Kuinkas muuten. Ei meillä Lohjalla oteta kommentteja tarkasteluun, vaan käydään vain sättimään, raivokkaasti.


Mutta uppista sentään, nyt se "Vuoden Matkailuyritys" on menossa nurin. Muut kunnat kuin Lohja ovat irrottautumassa siitä.


Ei auttanut palkintohämäys. Ontto on onttoa, vaikka minkä palkinnon sille antaisi.


Jotenkin noloa.

Lue lisää...