 |
| Länsi-Uusimaa 27.10.2017 |
Digikompurointia
Olen teknologiafani. Otan innoissani uusia vempaimia
kokeiluun ja tuskin maltan odottaa liikenteen automatisointia. En kaipaa
pankkikonttoreita, vaan pidän nettipankkia monin verroin parempana. Kännykkä on
lankapuhelinta paljon hyödyllisempi laite. Facebook tuo kaukaisemmatkin
sukulaiset ja tuttavat lähelleni.
Paljon kuitenkin myös tuskastelen teknologian kanssa.
Buuttailen koneita ja kiroan VR:n nettisivuja. Elämään tunkee mikro-odottelu eli
ne usein toistuvat hetket kellottavan tietokoneen äärellä.
Työn tuottavuus kasvaa nykyään hitaasti. Yhdeksi syyksi
veikkaan toimimatonta tietotekniikkaa. Toimistotyössä niinkin selkeä asia kuin
papereiden arkistointi onkin digiaikana ”asiakirjanhallintaa” - eikä kukaan enää
tiedä, mitä piti minnekin tallentaa! Lääkäreiden työaika menee toimenpiteiden
sijaan niiden kirjaamiseen.
Äänestimme taannoin valtuustossa peräti kolme kertaa siitä,
onko kokousaineistot oikeus saada myös paperisena. Onneksi on edelleen.
Sähköinen kokousjärjestelmä ei nimittäin ole vakuuttanut. Säästöjäkään ei valtuuston
digiloikasta ihan äkkiä synny, kun nykyään esim. normaali valtuuston kokous
edellyttää kahden ylimääräisen teknisen avustajan läsnäoloa, jotta äänentoisto
ja salin näytöt toimivat. Heidän ammattitaitoaan todella tarvitaankin, koska
upouudet kalliit laitteet ovat niin oikukkaita.
Valtuustoaloitteet pitää nykyään jättää sihteerille jo kauan
ennen kokousta, vain jotta ne saadaan heijastettua kokoustilan seinälle.
Digitalisointi on siis merkinnyt uusien tarpeettomien sääntöjen luomista ilman
mitään järkevää hyötyä. Vaikka digitalisoinnin pitäisi oikeasti nopeuttaa ja
helpottaa tekemistä, on noinkin yksinkertaisessa asiassa vain sähläyksen määrä
moninkertaistettu.
Silti rakastan teknologiaa ja siedän digikompurointia.
Kaiken digihehkutuksen keskellä on kuitenkin syytä tarkkailla, onko mitään
oikeasti järkevää murtautumassa esiin. Varmasti lopulta on, mutta tällä
hetkellä ”digi” on enemmän vain yleistä hössötystä ilman käänteentekeviä
ideoita.
PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)
