Vain elämys puuttuu

Lohjan matkailun kipupiste, Elämyskaivos, on taas tapetilla. Hanketta vaivaa sama perusvika kuin aina: elämys puuttuu, muuten ovat puitteet kunnossa.

Kerrataan nyt tämäkin: minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Lohjalle syntyisi kaivosmuseosta turistimagneetti. Ei kenelläkään ole. Ei tietenkään ole. Mutta ongelma on se, että kaivosmuseon sisällön kehittämisen ahaa-elämys antaa vielä odottaa itseään. Valitettavasti sen kuningasidean puutteessa virkamiehiä ja poliittista eliittiämme vaivaa "kunhan tehdään edes jotain" -puuhastelu. Mutta kun se vaan ei mene niin, että kunhan tehdään edes jotain. Ei toisten rahoilla saa puuhastella.

Länsi-Uusimaa 20.12.2016. "Maanalainen Emojikatu"

Jos ei keksitä kunnollista juttua, ei pidä alkaa räpeltää mitään heppoisia juttuja. Kuten vaikkapa tätä "maanalaista Emojikatua"...  Epätoivoista.

Emojikadun tarina on se, että kaavoitamme Lohjalle moottoritien varteen teollisuusaluetta, jonne tulee oikeasti katu nimeltään Emojikatu.
Nimi-idea sai yhden päivän ajan marraskuussa nettijulkisuutta, jopa ulkomaita myöten. Mutta se oli vain se muutama tunti julkisuutta eikä sitä asiaa kukaan enää muista. Mutta Lohjan kaupungintalolla sitä pidetään edelleen näemmä jonain suurena juttuna ja nyt on sitten kaivosmuseoon tehty kadunnimikyltti ja puhutaan "maanalaisesta Emojikadusta". Eihyvääpäivää. En halua pilkata, mutta ei tämä nyt hyvässä mielessä naurata.


Tässä aiheesta kirjoittamani mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaasta 22.12.2016:

LU 22.12.2016

Vain elämys puuttuu

Tytyrin elämyskaivoshanketta on vaivannut sisällön ponnettomuus koko sen kehitystyön ajan. Ulkoisiin puitteisiin on kyllä haluttu upottaa veronmaksajien rahaa miljoonatolkulla, mutta itse ”elämyksen” sisältö on jäänyt joka vaiheessa olemattomaksi. Sama vika vaivaa Elämyskaivosta edelleen. Nopea hissi ei yksin riitä.

Kun vuonna 2012 valittu nykyinen valtuusto päätti kaupungin strategiasta ja sen mukana siitä, että Tytyrin kaivosta kehitetään matkailun strategisena kärkihankkeena, ei rivivaltuutetuilla ollut hajuakaan siitä, että aikomuksena olikin rakentaa 6 miljoonan euron näköalakahvila ja konserttisali – ilman satsausta elämyksen sisältöön. Asiaa valmisteltiin nimittäin visusti salassa.

Tyrmistykseni oli perinpohjainen, kun nämä ylihinnoitellut, mutta sisällöltään köyhät suunnitelmat lopulta paljastettiin valtuutetuille. Olisi ollut edesvastuutonta kannattaa verovarojen haaskaamista niin heppoisin faktoin, mutta runsain kuvitelmin ryyditetylle hankkeelle.  

Elämyksen sisältöä pitäisi haarukoida suuremmalla ideoijien joukolla. Salaisten, mutta kuitenkin julkisilla verovaroilla toteutettavien kehitelmien ajan olisi pitänyt olla jo ohi. Silti edelleen suurin osa elämyssuunnitelmista on salaisia (LU 20.12.2016). 

Kuntalaisiltakin voisi kysyä ideoita siihen, mikä saisi edes paikkakuntalaiset käymään Elämyksen äärellä vuodesta toiseen 32 euron lipun hinnalla. On myös hyväksyttävä se, ettei sellaista loistoideaa välttämättä ole vielä nähtävissä. Väkisin väännetyt matkailukohteet eivät vedä kävijöitä, eivät ainakaan toista kertaa. Aitous on se, mikä saa matkailijat yhä uudelleen esim. Fiskarsiin tai Porvooseen. 

Toimivan elämysidean syntymistä odotellessa toivoa sopii, että nyt hankittava 36 000 euron hintainen kivinäyttely haukkuu hintansa ja että kävijämäärä on muutoinkin niin runsas, että myös yli 60 000 euron hissivuokra ynnä ties mitkä muut kulut saadaan katettua. Esim. leasingvaihtoehto vastaanottorakennuksen hankkimiseksi on tyrmistyttävän kallis ja ilmiselvä väliaikaisratkaisu, jotta haavetta kuuden miljoonan museokahvilasta voidaan edelleen kulisseissa vaalia. 

Normaalin menestyvän matkailukohteen tulee seistä omilla jaloillaan, omien lipputulojensa voimin, eikä veronmaksajien tekohengityksellä.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)