sunnuntai 21. elokuuta 2016

Koti kuntoon!

Meillä tehtiin tänä kesänä KonMari-järjestely. Projekti oli mahtava, väsyttävä, innostava ja jopa meditatiivinen. 

Oheisessä Länsi-Uusimaan kolumnissa olen puristanut meidän näkemyksen ja kokemuksen KonMari-metodista vaadittuun 2100 merkkiin eli paljon jää tässä sanomatta ja mutkat suoristetaan. Saatan kirjoitella tästä aiheesta tuonne toisen blogin puolelle (www.kynsilakkablogi.fi) myöhemmin laajemmin ja kuvien kanssa...jos jaksan :) Mutta tässä nyt ensin tämä tiivistetty versio:


LU 19.8.2016
Koti kuntoon!

Alkukesästä kuulin kodinraivausbuumista: monet karsivat ylimääräistä tavaraa kodeistaan rankalla kädellä ja jättävät jäljelle vain miellyttävät ja aidosti tarpeelliset tavarat. Kaikki kaapeissa käyttämättömänä lojuva roina poistetaan ja kierrätetään.

Tutustuin aiheeseen lukemalla KonMari-kirjan. Se oli tajunnan räjäyttävä. Havahduin huomaamaan, kuinka paljon tarpeetonta kotiimme oli päässyt kertymään. Ennen kaikkea oivalsin, että tavaroista voi luopua. Mitään ei kannata säilyttää vain siksi, että ”jospa joskus tarvitsen”.

Ylimääräistä tavaraa kertyy pikku hiljaa aivan tavallisiin suomalaisiin koteihin. Kyseessä ei ole mikään varakkaiden tai sekopäisten hamstraajien ongelma. Tavaraa tulee myös lahjaksi ja perintönä.

Ajan oloon vaatteet nuhjaantuvat, menevät pois muodista ja ”kutistuvat”. Tavarat osoittautuvat epäkäytännöllisiksi tai jäävät uusien parempien keksintöjen jalkoihin. Alun perin hyödyllinenkin ikään kuin hiipuu hyödyttömäksi, siirtyy kaapin perukoille, vaatepinon pohjalle… 

Suuressa raivausprojektissa kaikki kodissa oleva käydään läpi kerralla muutaman kuukauden aikana. Silloin on helppo havaita käytöstä vähitellen pois hiipuneet asiat ja luopua niistä.

Kodistamme löytyi monenlaista hassuakin, kuten vaikkapa lukioaikaiset matematiikan ja vieraiden kielten oppikirjat yli 20 vuoden takaa. Remonttivaatteiksi siirrettyjä kuluneita verkkareita oli niin paljon, että ne riittäisivät kolmen uuden talon rakentamiseen!

Myös monista muistorikkaista tavaroista olimme valmiita luopumaan. Näin 16 vuotta häidemme jälkeen eivät häätilpehöörien muistokappaleet enää tuntuneet tarpeellisilta säilyttää. Valokuvat riittävät mainiosti muistoksi.

Tempauduimme projektiin kolmeksi viikoksi kesälomastamme. Touhua voi verrata remonttiin. Tätä kirjoittaessa rempan loppusiivous on juuri tehty ja lomaa on vielä jäljellä. Päältä puhtaan kodin viehätystä lisää tieto siitä, että myös kaappien ovien takana on kaikki järjestyksessä. Lisäksi uuden tavaran ostokynnys on korkealla.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti