Koti kuntoon!

Meillä tehtiin tänä kesänä KonMari-järjestely. Projekti oli mahtava, väsyttävä, innostava ja jopa meditatiivinen. 

Oheisessä Länsi-Uusimaan kolumnissa olen puristanut meidän näkemyksen ja kokemuksen KonMari-metodista vaadittuun 2100 merkkiin eli paljon jää tässä sanomatta ja mutkat suoristetaan. Saatan kirjoitella tästä aiheesta tuonne toisen blogin puolelle (www.kynsilakkablogi.fi) myöhemmin laajemmin ja kuvien kanssa...jos jaksan :) Mutta tässä nyt ensin tämä tiivistetty versio:

LU 19.8.2016

Koti kuntoon!

Alkukesästä kuulin kodinraivausbuumista: monet karsivat ylimääräistä tavaraa kodeistaan rankalla kädellä ja jättävät jäljelle vain miellyttävät ja aidosti tarpeelliset tavarat. Kaikki kaapeissa käyttämättömänä lojuva roina poistetaan ja kierrätetään.

Tutustuin aiheeseen lukemalla KonMari-kirjan. Se oli tajunnan räjäyttävä. Havahduin huomaamaan, kuinka paljon tarpeetonta kotiimme oli päässyt kertymään. Ennen kaikkea oivalsin, että tavaroista voi luopua. Mitään ei kannata säilyttää vain siksi, että ”jospa joskus tarvitsen”.

Ylimääräistä tavaraa kertyy pikku hiljaa aivan tavallisiin suomalaisiin koteihin. Kyseessä ei ole mikään varakkaiden tai sekopäisten hamstraajien ongelma. Tavaraa tulee myös lahjaksi ja perintönä.

Ajan oloon vaatteet nuhjaantuvat, menevät pois muodista ja ”kutistuvat”. Tavarat osoittautuvat epäkäytännöllisiksi tai jäävät uusien parempien keksintöjen jalkoihin. Alun perin hyödyllinenkin ikään kuin hiipuu hyödyttömäksi, siirtyy kaapin perukoille, vaatepinon pohjalle… 

Suuressa raivausprojektissa kaikki kodissa oleva käydään läpi kerralla muutaman kuukauden aikana. Silloin on helppo havaita käytöstä vähitellen pois hiipuneet asiat ja luopua niistä.

Kodistamme löytyi monenlaista hassuakin, kuten vaikkapa lukioaikaiset matematiikan ja vieraiden kielten oppikirjat yli 20 vuoden takaa. Remonttivaatteiksi siirrettyjä kuluneita verkkareita oli niin paljon, että ne riittäisivät kolmen uuden talon rakentamiseen!

Myös monista muistorikkaista tavaroista olimme valmiita luopumaan. Näin 16 vuotta häidemme jälkeen eivät häätilpehöörien muistokappaleet enää tuntuneet tarpeellisilta säilyttää. Valokuvat riittävät mainiosti muistoksi.

Tempauduimme projektiin kolmeksi viikoksi kesälomastamme. Touhua voi verrata remonttiin. Tätä kirjoittaessa rempan loppusiivous on juuri tehty ja lomaa on vielä jäljellä. Päältä puhtaan kodin viehätystä lisää tieto siitä, että myös kaappien ovien takana on kaikki järjestyksessä. Lisäksi uuden tavaran ostokynnys on korkealla.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (PS)

Lue lisää...

Turhaa kuntamarkkinointia

Olinkin unohtanut laittaa tänne blogin puolelle kesäkuun Länskärin kolumnini. Kirjoittelin kuntien mielikuvamarkkinoinnista, johon Lohjalla tunnutaan takertuvan kuin hukkuva oljenkorteen.

Ymmärrän sen, että yritysten pitää tietenkin markkinoida tuotteitaan ja palveluitaan muita yrityksiä "vastaan".

Ymmärrän sen, että Suomi maana markkinoi itseään maailman muita maita "vastaan".

Mutta sitä en ymmärrä, että esim. Uudenmaan kunnat kilpailevat toisiaan vastaan veronmaksajien rahoilla mielikuvamarkkinoimalla sitä, missä se unelmapaikka asua ja yrittää muka on. Veronmaksajien rahoilla kilpaillaan samojen veronmaksajien suosiosta...

Kuntamarkkinointiin riittää mielestäni se, että tiedot myytävistä tonteista ja asunnoista ovat ajan tasalla ja muutenkin faktat kunnan palvelutasosta ovat saatavilla. Sijainti on keskeisen tärkeä ja sopiva asunto on seuraavaksi tärkein seikka asuinpaikkaa valittaessa. Veroprosentti vaikuttaa myös, ainakin realisoituessaan muuton jälkeisen ensimmäisen vuodenvaihteen jälkeen tilinauhassa... Nämä faktat on helppo täräyttää tietoisuuteen. Siihen on turha enää sönköttää päälle mitään "Lohja on kaupunki ja maaseutu yhdessä" tyylisiä höpöhöpöfraaseja.

Lohjalla pitäisi herätä realiteetteihin ja lopettaa turhanpäiväinen markkinointilässytys. Kaikissa kunnissa pitäisi lopettaa verovarojen tuhlaaminen markkinointihöttöön. Rahat valuvat taisteluun toisten kuntien verovaroista revittyjä markkinointikampanjoita vastaan. Ei siinä ole mitään järkeä Suomen kannalta. Kilpaillaan siis kuntien paremmuudesta ennemmin oikeilla asioilla, ei markkinointihötöllä.

Tässä kolumini Länsi-Uusimaasta 27.6.2016:

Turhaa kuntamarkkinointia

Lohjan kaupunki oli teettänyt n. 5000 eurolla vetovoimatekijöitään selvittäneen tutkimuksen. Tulosten mukaan asuinpaikkaa valitessaan ihmiset arvostavat eniten – yllätys, yllätys – sijaintia ja liikenneyhteyksiä. Alueen turvallisuus ja viihtyisyys ovat myös tärkeitä. Lohjan kohdalla korostui myös asuntojen halpa hinta. Kunnallisverokin oli yllättävän tärkeä tekijä - ainakin siihen nähden, miten paljon virkamiehet tätä kriteeriä aina koettavat vähätellä.

Lohjan itselleen kehittelemistä mainoslauseista maaseudun ja kaupungin yhdistelmä sekä väite vain 30 minuutin etäisyydestä pääkaupunkiseudulle olivat selkeästi suosituimpia, kun taas kulttuurin ja iloisten tapahtumien hehkuttaminen ei tehnyt vastaajiin vaikutusta.

Tuo 30 minuutin etäisyyttä mainostava väittämä on kuitenkin vain viehättävää toiveunta eikä totta, kuten jokainen työmatkaansa ruuhkaisella moottoritiellä arjessaan tekevä tietää. Lohjalta ei pääse pääkaupunkiseudun työpaikka-alueille arkiaamuna 30 minuutissa ja omat lisähidasteensa tuovat tie- ja siltatyöt, jotka ovat muuttuneet pysyväksi ilmiöksi. Joskus matkaa tehdään parikin tuntia onnettomuuksien takia.

Kaupungin virallisen markkinoinnin tulisi olla rehellistä. Ei saa liioitella eikä vähätellä. Ei saisi myöskään jättää kertomatta esim. sellaisia matkailukohteen toimintaan liittyviä tärkeitä seikkoja, joita on juuri puitu peräti Lohjan käräjillä. Tätä ohjenuoraa ei Lohjalla valitettavasti aina seurata, mikä pistääkin miettimään koko markkinoinnin olemassaoloa.

Se, että kaikissa Uudenmaan kunnissa laaditaan kilpaa veronmaksajien rahoilla neliväriesitteitä ja taistellaan toisia kuntia vastaan mielikuvilla, ei ole tuottavaa työtä. Julkishallinnon oman imagon markkinointi on koko yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna resurssien haaskaamista. Sen sijaan kuntien tulisi kilpailla aidoilla asioilla: toimivilla palveluilla, tehokkuudella ja sitä myöten matalammalla kuntaveron tasolla. Nyt kuitenkin kilpaillaan veronmaksajien rahoilla veronmaksajien suosiosta hokkuspokkustempuilla.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...