Lohjan valtuustosta ainakin osa rypee syvässä eksistentialismin kriisissä. Annoimme itse itsellemme huonoja arvioita sisäisessä kyselyssä ja nyt sitten kulutetaan tuntitolkulla aikaa sen pohtimiseen, kun poliitikot kinastelevat ja valtuusto käyttää valtaansa eikä ihan aina alistu virkamiesten ja kaupunginhallituksen tahtoon... Hah. Hah.
Lue lisää...
Rauhoittukaa.
Tehdään nyt tätä työtämme ja lopettakaa jo tuo jonniijoutava vellominen ja ajan tuhlaaminen tällaisen asian päältä huokailuun. Uskomatonta.
Politiikka on yhteisistä asioista päättämistä ja kilpailevien ratkaisuvaihtoehtojen välillä valitsemista. Turha kuvitella, että se menee kivuttomasti. Toki se voisi mennä nykyistä tyylikkäämmin ja vähemmällä vastapuolen älyllisen lahjakkuuden aliarvioinnilla, mutta kukin tyylillään, näemmä.
Tässä kolumnini aiheesta Länskärissä viime lauantailta eli 12.3.2016:
Valtuusto ihmettelee itseään
Lohjan valtuutetut arvioivat tutkimuksessa itse omaa toimintaansa negatiivisesti. Tulosten mukaan valtuustossa kiistellään, puhutaan liikaa ja viranhaltijoilla vaikuttavat olevan omat, demokratian tahdosta poikkeavat päämääränsä.
Mielestäni tilanne on kuitenkin terve, vaikka tunnelma onkin joskus kireä ja puheet välillä onttoja. Olisi haitallisempaa, jos asiat sumplittaisiin aina kulisseissa ja valtuusto kokoontuisi vain kuuliaisesti hyväksymään eliitin mielihalut ilman vastaväitteitä.
Valtuustokäsittely on usein ainoa paikka vaikuttaa asiaan aidosti ja saada selville sen todellinen kannatus äänestyksessä asti. Valmistelevat seminaarit ovat täysin turhia näytelmiä, joiden vaikutus on olematon. Äänestäminen valtuustossa on mielestäni tervettä ja tarpeellista, jotta kukaan ei voisi piiloutua näennäisen yksimielisyyden verhon taakse.
Asetelmien selvittäminen näin ytimiä myöten tuntuu kuitenkin haittaavan valtuustorauhaa. Vaikuttaa jopa siltä, kuin äänestäminen olisi merkki valtuuston toiminnan epäonnistumisesta! Samoin vaikea pala tuntuvat olevan hyvätkin vastaehdotukset, jos ne tulevat eliitin ulkopuolelta. Periaatteellinen takertuminen kokouksen etukäteen sumplittuun lopputulokseen ei saisi kuitenkaan ikinä olla ratkaisujen asiasisältöä tärkeämpää.
Valtuuston enemmistön kanta on löydettävissä joka asiassa ja on aivan se ja sama, vaikka kaikki ryhmät hajoaisivat jokaisessa äänestyksessä. Senkin ymmärrän, että tappiolle jääneiden kiukku voi purkautua urputuksena. Mutta sitä en ymmärrä, kun voittokaan ei tunnu riittävän, vaan jälkikäteen pöyristellään sitä, miten jotkut kehtasivatkin olla eri mieltä.
Välillä valtuutettuja yritetään jopa viedä kuin pässiä narussa. Esimerkiksi Elämyskaivoksen kohdalla vedottiin siihen, että olimme muka hyväksyneet asian jo Lohjan strategiassa, vaikka huonolaatuiset ja tolkuttoman kalliit elämyssuunnitelmat paljastettiin vasta kauan strategian hyväksymisen jälkeen. Tarvittaessa on siis pakko uskaltaa vastustaa hallintokoneiston ylivoimaa eikä olla vain kumileimasin. Demokratian ja diktatuurin välillä on eroa.
PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu
Mielestäni tilanne on kuitenkin terve, vaikka tunnelma onkin joskus kireä ja puheet välillä onttoja. Olisi haitallisempaa, jos asiat sumplittaisiin aina kulisseissa ja valtuusto kokoontuisi vain kuuliaisesti hyväksymään eliitin mielihalut ilman vastaväitteitä.
Valtuustokäsittely on usein ainoa paikka vaikuttaa asiaan aidosti ja saada selville sen todellinen kannatus äänestyksessä asti. Valmistelevat seminaarit ovat täysin turhia näytelmiä, joiden vaikutus on olematon. Äänestäminen valtuustossa on mielestäni tervettä ja tarpeellista, jotta kukaan ei voisi piiloutua näennäisen yksimielisyyden verhon taakse.
Asetelmien selvittäminen näin ytimiä myöten tuntuu kuitenkin haittaavan valtuustorauhaa. Vaikuttaa jopa siltä, kuin äänestäminen olisi merkki valtuuston toiminnan epäonnistumisesta! Samoin vaikea pala tuntuvat olevan hyvätkin vastaehdotukset, jos ne tulevat eliitin ulkopuolelta. Periaatteellinen takertuminen kokouksen etukäteen sumplittuun lopputulokseen ei saisi kuitenkaan ikinä olla ratkaisujen asiasisältöä tärkeämpää.
Valtuuston enemmistön kanta on löydettävissä joka asiassa ja on aivan se ja sama, vaikka kaikki ryhmät hajoaisivat jokaisessa äänestyksessä. Senkin ymmärrän, että tappiolle jääneiden kiukku voi purkautua urputuksena. Mutta sitä en ymmärrä, kun voittokaan ei tunnu riittävän, vaan jälkikäteen pöyristellään sitä, miten jotkut kehtasivatkin olla eri mieltä.
Välillä valtuutettuja yritetään jopa viedä kuin pässiä narussa. Esimerkiksi Elämyskaivoksen kohdalla vedottiin siihen, että olimme muka hyväksyneet asian jo Lohjan strategiassa, vaikka huonolaatuiset ja tolkuttoman kalliit elämyssuunnitelmat paljastettiin vasta kauan strategian hyväksymisen jälkeen. Tarvittaessa on siis pakko uskaltaa vastustaa hallintokoneiston ylivoimaa eikä olla vain kumileimasin. Demokratian ja diktatuurin välillä on eroa.
PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu
