 |
| Kaurapuuro. Maailman paras aamiainen :) |
Toissapäivänä näytti kiristyvän useammankin sellaisen hermo, joka muutoin suhtautuu maahantulijoiden vyöryyn maltilla. Myös itseäni alkoi nyppiä. Syynä oli Oulun vastaanottokeskuksen ruokamielenosoitus, johon osallistui vajaa 100 keskuksen yli 370 asukkaasta.
Pidän tällaista mielenilmausta melko rajuna tempauksena: lähdetään marssimaan poliisiaseman eteen isolla joukolla ohralisukelautasen kanssa ja valitetaan ruuasta ja majoitusolosuhteista, jotka Suomi heille ilmaiseksi järjestää ja tarjoaa.
Tarjoaa, vaikka selvää on, etteivät kaikki ole tulleet tänne sotaa pakoon. Tarjoaa, vaikka koko touhu rahoitetaan nyt valtion lisävelalla. Velalla, jonka ottamisen turmiollisuudella meidät suomalaiset on peloteltu aivan säikyiksi ja lamaantuneiksi jo pitkän aikaa sitten ja se rummutus vain jatkuu. Paitsi näiden maahantulijoiden kohdalla. Sitten sitä rahaa yhtäkkiä onkin ja velkaa otetaan löysin rantein.
Ennemmin suomalaista puuroa kuin elämä sodan keskellä, eikös niin?
Ärtymyksen suurin syy on arvioni mukaan kuitenkin se, että kun näiden ihmisten väitetään tulleen tänne sotaa ja todellista hengenvaaraa pakoon, oletus on, etteivät he ihan ensimmäisenä ole mieltä osoittamassa siksi, että ohra on "pahaa" ja haukkumassa saamaansa kelpo ruokaa "koiranruuaksi". Mielikuva sotaa paenneesta hädänalaisesta alkaa taipua sinne elintason etsiskelijän puolelle. Mielessä käy kieltämättä kysymyksiä siitä, kuinka nirsoa ja röyhkeää porukkaa tänne oikein onkaan tullut.
Makuasioista saa kiistellä. Mutta jotain rajaa. Omien kokemusteni pohjalta väitän, että suomalainen suurkeittiöruoka on ollut aina ihan hyvää. Olen syönyt monessa koulun, yliopiston ja työpaikan ruokalassa lukemattomia hyviä aterioita. Harvoin mitään oikeasti vähänkään epämiellyttävää olen joutunut syömään. Ruokaloissa leijailevasta hajusta minä en pidä, mutta itse ruoka, se on ollut hyvää. Lempiaamiaiseni on kaurapuuro. Sunnuntaiaamujen erikoisherkku. Ja kun vastikään olin nauttimassa kallista aamiaista hienossa buffetissa, niin mitä söinkään pääasiassa: uuniohrapuuroa! :) Pois leikkeleet ja croissantit. Ohraa sen olla pitää.
Niin... kun minulle sitten tullaan videolla esittelemään ohraa ja haukkumaan se koiranruuaksi, niin minun puolestani voit sitten olla syömättä kokonaan. Mene takaisin sinne, missä on parempi ruoka. Jos ennemmin kärsit sodasta, kuin syöt ohraa, niin omapa on valintasi. Minä valitsen ilomielin ohran, kaurapuuron ja rauhan ennemmin kuin sodan ja viininlehtikääryleet.
Lisäksi tuolla Oulussahan oli jo etukäteen muokattu monella tavalla maahantulijoiden ruokalistoja heidän makunsa mukaisiksi. Listalta oli tietenkin poissa sianliha, mutta sittemmin myös keitot, peruna ja puurot on jätetty pois. Ja nyt tämän episodin jälkeen listaa aiotaan muokata vielä lisää!
Ihan hienoa, että ruuanvalmistajat jaksavat tsempata tämänkin jälkeen. Minä varmaan vaan keittelisin puuroa aamiaiselle... Tulijoiden sopeutumisen kannalta olisikin parempi alkaa tottua suomalaisiin ruokiin alusta pitäen. Heidän tulevien työpaikkojensa ruokaloissa kun ei välttämättä ole erikseen esim. irakilaista menua.
Suomi ei ollutkaan helpon korkean elintason maa?
Itse en oikein osaa käsittää tätä ruuan haukkumista muutoin kuin että näille tulijoille on maalailtu Suomesta jokin ihmeellinen kuva, sitten he ovat maksaneet matkastaan tuhansia euroja ja lopulta tehneet ehkä jopa osin vaarallisen matkan tänne. On saattanut olla todella kovia odotuksia vauraasta tulevaisuudesta.
Mutta sitten täällä onkin vastassa ihan vaan harmaan tavallinen, turvallinen ja talveen valmistautuva Suomi, jossa syödäänkin tavallista keittoruokaa, puuroa, ohraa ja pottua. Ja majoitus on ensihätään jumppasalin lattialla. Haaveet kaatuu. Unelmista tulee realiteettia. Minä ymmärtäisin tätä taustaa vasten tämän rajuhkon reaktion, mutta eihän se tilannetta sinänsä korjaa. Auttaa kuitenkin sietämään tätä Oulussa nähtyä ylireagointia.
Toivottavasti siellä keskuksissa jotkut nyt pikaisesti selittävät Suomen todellisen taloudellisen tilanteen maahantulijoille ja sen, minkälaisiin kiristyneisiin tunnelmiin tämä aivan hämmentävä ruokaprotestointi on johtamassa. Ja ylipäänsä avaavat suomalaista reilua arvomaailmaa ja opettavat vallitsevia tapoja.
Mieltään saa toki osoittaa, mutta huutoon myös vastataan
Mieltään saa tietenkin osoittaa kuka vaan. Vaikka sitten ns. Unelma-jengi, kriittinen järkiporukka kuin maahantulijat itse. Mutta jos mielenilmaus koetaan laajasti kovin epäoikeudenmukaiseksi, ei kannata ihmetellä, jos suomalaisten reaktio on kylmähkö.
Mutta muistetaan nyt se, että kaikista tulijoista vain pieni joukko osoitti mieltään Oulussa. Edes suurin osa kyseisen vastaanottokeskuksen asukkaista ei ollut mukana, vaan päinvastoin pitävät ruuasta ja ovat sitä jopa kehuneet.
Ei siis tuomita kaikkia maahantulijoita näiden vajaan sadan yksittäistapauksen tuittuilun vuoksi. Aivan kuten se kaheli Lahden huppupää ei edusta järkikriitikoita pätkän vertaa. Eihän se edusta edes läheskään kaikkia ankarampiakaan kriitikoita.
Otetaan sen sijaan nämä Oulun mielenosoittajat pikaiseen ja huolelliseen turvapaikanhakuprosessiin ja tutkitaan heidänkin motiivit oikein kunnolla. Että ollaanko todella sotaa paossa vai jotain muuta hakemassa. Ne samaiset henkilöt kun ovat kuulemma edelleen jatkaneet ruuan päältä temppuilua mielenosoituksen jälkeenkin. Äkkiäpä ovat sodan traumat haihtuneet ja vaihtuneet arjesta urputtamiseksi.
Unelma-jengin pakahdutettu pettymys
Unelma-jengille näyttikin ottavan koville tämä ruokaprotestointi ja muut negatiiviset oheisilmiöt, joita maahantulijoiden myötä on alkanut tulla pintaan. Olen ollut flunssan kourissa hyvin somen ääressä pari päivää ja päässyt seuraamaan tilannetta.
Asiasta vaikenemisen lisäksi on ollut havaittavissa Unelma-jengin epäuskoista pakahtunutta pettymyksen sekaista itkupotkuraivaria. Se sitten purkautuu esim. lällättelynä sille, kun ärsyynnytään tällaisesta mielenosoituksesta muka turhaan. Myös ruokien maitopohjaisuutta on väitetty syyksi mielenilmaisulle ja oikeutettu sitä sillä. Ja höpönhöpön. Maitoa on karsittu jo aikoja sitten resepteistä ja edes sitä maitopohjaista kalakeittoa, joka oli kuulemma aiheuttanut vatsanpuruja, ei ole ollut keskuksen ruokalistalla ainakaan viime viikon aikana.
Tärähtäneimmät ovat jopa alkaneet myötähaukkua suomalaista ruokaa. Heille sanoisin, että tehkääs siitä vaikka biisi ja pitäkääs pieni piknik sekä Unelma-puistokonsertti. Ai niin, alkaa olla jo liian kylmä sellaiselle touhotukselle. Noh, ensi kesänä sitten taas palaatte asiaan. Me muut koetetaan nyt päästä tämän tylsän talven yli näitä arkisia maahantulijaongelmia tunnustaen ja ratkoen.
LISÄYS 3.10.2015: Tässä MTV Uutisten jutussa "Taustalla särkynyt unelma" on aika hyvin kuvattu tätä virheellisten odotusten ongelmaa. Edelleenkään mielestäni Suomen ei tule ottaa pysyvästi vastaan muut kuin todellisessa hengenhädässä olevat, mutta itseäni auttaa sietämään tätä protestointia, kun tajuan, mistä se reaktio kumpuaa.
Tässä ei nyt todellakaan maailmat kohtaa, vaan haaveet kaatuu. Kun ei täällä ollutkaan sitä maailmaa, mitä oltiin havittelemassa. Ja kun ei läheskään kaikkien tulijoiden lähtömaa olekaan se maailma (raivoava sota), mistä olemme kuvitelleet heidän tulevan.
Mieltään saa toki osoittaa, mutta huutoon myös vastataan
Mieltään saa tietenkin osoittaa kuka vaan. Vaikka sitten ns. Unelma-jengi, kriittinen järkiporukka kuin maahantulijat itse. Mutta jos mielenilmaus koetaan laajasti kovin epäoikeudenmukaiseksi, ei kannata ihmetellä, jos suomalaisten reaktio on kylmähkö.
 |
| Ruoka kelpaa monelle myös Oulussa. Kuva: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443674309078.html |
Mutta muistetaan nyt se, että kaikista tulijoista vain pieni joukko osoitti mieltään Oulussa. Edes suurin osa kyseisen vastaanottokeskuksen asukkaista ei ollut mukana, vaan päinvastoin pitävät ruuasta ja ovat sitä jopa kehuneet.
Ei siis tuomita kaikkia maahantulijoita näiden vajaan sadan yksittäistapauksen tuittuilun vuoksi. Aivan kuten se kaheli Lahden huppupää ei edusta järkikriitikoita pätkän vertaa. Eihän se edusta edes läheskään kaikkia ankarampiakaan kriitikoita.
Otetaan sen sijaan nämä Oulun mielenosoittajat pikaiseen ja huolelliseen turvapaikanhakuprosessiin ja tutkitaan heidänkin motiivit oikein kunnolla. Että ollaanko todella sotaa paossa vai jotain muuta hakemassa. Ne samaiset henkilöt kun ovat kuulemma edelleen jatkaneet ruuan päältä temppuilua mielenosoituksen jälkeenkin. Äkkiäpä ovat sodan traumat haihtuneet ja vaihtuneet arjesta urputtamiseksi.
Unelma-jengin pakahdutettu pettymys
Unelma-jengille näyttikin ottavan koville tämä ruokaprotestointi ja muut negatiiviset oheisilmiöt, joita maahantulijoiden myötä on alkanut tulla pintaan. Olen ollut flunssan kourissa hyvin somen ääressä pari päivää ja päässyt seuraamaan tilannetta.Asiasta vaikenemisen lisäksi on ollut havaittavissa Unelma-jengin epäuskoista pakahtunutta pettymyksen sekaista itkupotkuraivaria. Se sitten purkautuu esim. lällättelynä sille, kun ärsyynnytään tällaisesta mielenosoituksesta muka turhaan. Myös ruokien maitopohjaisuutta on väitetty syyksi mielenilmaisulle ja oikeutettu sitä sillä. Ja höpönhöpön. Maitoa on karsittu jo aikoja sitten resepteistä ja edes sitä maitopohjaista kalakeittoa, joka oli kuulemma aiheuttanut vatsanpuruja, ei ole ollut keskuksen ruokalistalla ainakaan viime viikon aikana.
Tärähtäneimmät ovat jopa alkaneet myötähaukkua suomalaista ruokaa. Heille sanoisin, että tehkääs siitä vaikka biisi ja pitäkääs pieni piknik sekä Unelma-puistokonsertti. Ai niin, alkaa olla jo liian kylmä sellaiselle touhotukselle. Noh, ensi kesänä sitten taas palaatte asiaan. Me muut koetetaan nyt päästä tämän tylsän talven yli näitä arkisia maahantulijaongelmia tunnustaen ja ratkoen.
LISÄYS 3.10.2015: Tässä MTV Uutisten jutussa "Taustalla särkynyt unelma" on aika hyvin kuvattu tätä virheellisten odotusten ongelmaa. Edelleenkään mielestäni Suomen ei tule ottaa pysyvästi vastaan muut kuin todellisessa hengenhädässä olevat, mutta itseäni auttaa sietämään tätä protestointia, kun tajuan, mistä se reaktio kumpuaa.
Tässä ei nyt todellakaan maailmat kohtaa, vaan haaveet kaatuu. Kun ei täällä ollutkaan sitä maailmaa, mitä oltiin havittelemassa. Ja kun ei läheskään kaikkien tulijoiden lähtömaa olekaan se maailma (raivoava sota), mistä olemme kuvitelleet heidän tulevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti