Ne vie meidän työt!

Viimeisin Länsi-Uusimaan (24.10.2015) kolumnini käsitteli robotisaatiota. Olen viime viikkoina osunut useisiin aihetta käsitteleviin tilaisuuksiin. Teknologian uudet saavutukset ovat aina kiinnostaneet minua ja erinäisiä härveleitä on tullut hankittua ihan kokeilumielessä. Into ei ole laantunut, vaikka osa laitteista on ollut täysiä susia.

Robotti-imurikin meidän huushollissa oli ja meni. Annoin sille lopputilin jo nelisen vuotta sitten, kun eihän se pienen säiliönsä kanssa pärjännyt kahden pitkätukkaisen ihmisen ja kahden normikarvaisen kissan taloudessa.

Ne vie meidän työt!

Länsi-Uusima 24.10.2015

Koneiden ja robottien on pelätty vievän ihmisiltä työt. Pelon takia työläiset jopa rikkoivat tehtaiden kehruu-Jennyjä 1800-luvulla.

Jos voisimme katsoa tähän päivään sadan vuoden takaisesta maatalousyhteiskunnasta käsin, nykymaailma vaikuttaisi täysin automatisoidulta. Lähes kaikki työt näyttäisivät kadonneen! Paitsi että… maailmaan on tullut paljon aivan uudenlaisia töitä.

Yrityssektorin työpaikoista tuhoutuu Suomessa joka vuosi n. 12 %. Työpaikkojen syntymisaste on kuitenkin myös n. 12 %. Tätä myllerrystä on ollut työmarkkinoilla aina. Uusien työpaikkojen syntymistä ei vain uutisoida yhtä isoin otsikoin kuin kipeitä tehtaiden sulkemisia.

Talouden alamäessä työpaikkojen tuhoutuminen dominoi ja siirtymä uuteen ottaa aikaa. Murrosvaiheen aikana olisi tärkeää pitää huolta työttömäksi joutuneiden koulutuksesta ja toimeentulosta. Satsaaminen ihmisiin on investointi tulevaisuuteen, kun taas näköalattomalla ja kurjistavalla säästämisellä supistamme taloutta entisestään.

Työ ei maailmasta lopu edes automatisaation myötä. Mutta se muuttuu. Toimisto- sekä teollisuustyöntekijöiden osuus työntekijöistä on pienentynyt. Automatisaation vaikutus osuu siis tällä hetkellä palkkajakauman keskivaiheille. Tulevaisuudessa kuitenkin myös monimutkaisemmat asiantuntijatehtävät vähenevät, kun koneäly kehittyy.

Hoiva-alalla ja lääkärin työssä teknologialta on odotettavissa paljon. Lohjallakin suunniteltiin jo lääkärin etävastaanottoa, jolloin esimerkiksi korva- ja ihokameroilla olisi voitu tutkia potilaan tilaa pitkienkin matkojen päästä. Parhaita tuloksia teknologisesta kehityksestä saadaankin juuri silloin, kun voidaan yhdistää ihmisen ylivoimaiset ominaisuudet koneiden tehokkuuteen.

Robotit voivat tarjota myös viihdettä. Itse olen jo jumpannut robotin tahtiin ja hauskaa oli. Tanskassa taas eräässä hoivakodissa omaiset vaativat hoivarobotit poistettaviksi. Mutta pian asukkaat itse vaativat saada hauskat apurit takaisin! Teknologian tuominen hoiva-alalle ei olekaan vain tehokkuuskysymys, vaan se antaa myös ikäihmisille mahdollisuuden elää mukana teknologian kehityksessä.

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen teknologiaintoilija ja kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Unohtakaa puheet Impivaarasta

Palataanpas taas kerran yhden suosikkiaiheeni pariin eli siihen, että Suomi on hyvä maa. Parempi kuin mitä meille täällä kotimaassa kerrotaan.

Eikä tämä mikään Impivaara ole! Älkää enää edes viitsikö sitä jankuttaa!

Sveitsiläisen tutkimuksen mukaan maailman 15:stä kansainvälistyneimmästä maasta 13 on Euroopan maita ja Suomi on hienosti sijalla 10! Tutkimuksessa selvitettiin yli rajojen kulkevien taloudellisten virtojen, informaation vaihtamisen ja henkilökohtaisten kontaktien määriä sekä kulttuurista läheisyyttä. Asiasta uutisoi World Economic Forum (WEF).

WEF Kansainvälistyneisyys

WEF:n uutisoimana törmäsin myös siihen tuoreeseen tietoon, että Suomi on maailman toiseksi innovatiivisin maa. Pitkään oltiin tässä arvioinnissa ykkösiä, mutta nyt on vaihdettu paikkaa Sveitsin kanssa. Ei huono silti. Kun ei se ykkössijakaan tuntunut olevan oikein mitään ihmeellistä, niin ei nyt sitten masennuta tästä mokomasta kakkossijastakaan, eihän? :)

WEF Innovatiivisuus

Myös Bloombergin innovatiivisuusasteikolla Suomi sijoittuu hyvin ollen neljäs Etelä-Korean, Japanin ja Saksan jälkeen.

Bloomberg Innovatiivisuus

Samoin The Global Innovation Index (GII) on Suomen kannalta oikein hyvä. Sijoituksemme on kuudes ja edelle menevät vain Sveitsi, Iso-Britannia, Ruotsi, Alankomaat ja USA.

GII

 
Tältä vankalta pohjalta ponnistetaan ylös aivan varmasti!

Vaikka taloudessamme onkin nyt tuskaiset ajat meneillään, ei se pohja, miltä ponnistamme taas ylös, ole todellakaan mikään huono. Kunhan vaan päättäjät ja äänekkäimmät "talousviisaat" eivät ihan peikkoile ja sössi koko hommaa pilalle.

Vähän mulla on kyllä sellainen olo, että vaikka kuinka peikkoilisivat, ne eivät siinä onnistu. Suomea ei enää voi ohjailla kriisitietoisuuden lietsomisen kautta väkivalloin runnomalla. Ajat ovat muuttuneet. Maamme kerma ei vain vielä ole sitä huomannut. Menohan on kuin Nokiassa, jossa ensimmäiselle iPhonelle lähinnä naureskeltiin ja pidettiin sitä ohimenevänä humpuukina...

Ja jos ei kerma huomaa aikojen muuttuneen, me näytetään se niille.

Ollaan nimittäin myös luovaa porukkaa. Se kerrotaan esim. tällä asteikolla, missä mitattiin teknologista tutkimusta ja kehittämistä, koulutuksen määrää ja erinäisten vähemmistöjen kohtelua. Sijoituksemme on jaettu 5. tila.

Eikä nyt työnnetä niitä innovaatioita hanuriin. Työnnetään ne maailmalle.

Lue lisää...

Rakastettavat robotit

Viime viikolla Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin erittäin mielenkiintoinen Digi Life -seminaari, joka käsitteli terveyden ylläpitoon ja sairaanhoitoon liittyvän teknologian mahdollisuuksia. Ei todellakaan mikään vähäpätöinen business ja Suomi on yksi niistä maailman 10 maasta, joka vie enemmän kuin tuo terveysteknologiaa.

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että vaikka robotiikka on kasvava trendi maailmalla kasvun ollessa noin 20 %:n luokkaa, Suomessa lukema on -20 %. Buu. Mikähän puolue ajaisi Suomessa robotisaation asiaa? Tällä hetkellä ei mikään. 

Hoivarobotit ovat tarpeen

Hesarin mielipideosastollakin on viime päivinä tuotu julki pelkoja siitä, kuinka hoivatyötä tekevä robotti ei osaa rakastaa ja että robotin käsi on kylmä. Pelot ovat ymmärrettäviä, mutta ainakin osin aiheettomia.

HS Mielipide 18.10.2015

HS Mielipide 10.10.2015

Eikä robottia ole rakastamaan tarkoitettukaan! Vaan tekemään töitä ja viihdyttämään. Rakastettavia ne otukset voivat kyllä olla.

Otetaanpa esimerkiksi Paro hyljerobotti, joita on käytössä joissain hoivakodeissa myös Suomessa. Kaikki dementikothan eivät ole helppoja hoidettavia ja kontaktin saaminen heihin voi olla vaikeaa. Mutta eräskin pääasiassa omissa maailmoissaan elelevä dementikko oli kuitenkin välittömästi ihastunut Paroon ja halannut sitä tiukasti kaksi tuntia! Kuinka moni omainen olisi jaksanut ja kuinka moni hoitaja olisi voinut olla halattavana kaksi tuntia? Mutta Parohan jaksaa.

Lisäksi hoivarobotit voivat myöhentää sitä hetkeä, kun intimiteettiä ja arvokkuutta on luovutettava ulkopuolisille ihmisille. Kunnon heikkenemisestä huolimatta voi elää itsenäisesti robottien avustuksella entistä pidempään. Esim. peffan pesevä vessanpytty voi olla monelle oman henkilökohtaisen reviirin säilyttämisen kannalta parempi vaihtoehto kuin pesun suorittavan toisen ihmisen läsnäolo.

Robotit voivat paikata kasvavaa hoivatyövoiman tarvetta, olla kustannustehokkaita ja lisäksi ne voivat olla jotain sellaista, jota hoivattavat itsekin haluavat. Samalla hoivarobotit tarjoavat ikäihmisillekin mahdollisuuden pysyä kehityksen kelkassa mukana.

Kuulimme myös selostuksen eräänlaisista koiraroboteista, jotka pysyvät pystyssä, vaikka niitä tönittäisiin. Pitkälle kehitetty tasapainotaiteilua siis, wau! Mutta hauskaa tapauksessa oli se, että ihmiset, jotka näkivät tätä tönimistä, suuttuivat siitä, että robottia tönittiin! Jäämmekin odottamaan ensimmäistä Robottien Suojeluyhdistystä.

Robotiikan tulo edellyttää myös demokraattisia reittejä pitkin tapahtuvaa päätöksentekoa, koska robotisaation myötä työ ja tulonmuodostus muuttuvat. Robotisaatio edellyttää, että raivataan tietoisesti tilaa robottien tekemälle työlle ja muille tempuille.

Ennaltaehkäisyn mantra

Aikamme mantralta eli terveyshaittojen ennaltaehkäisyltä ei tietenkään voi välttyä missään eikä siis tässäkään seminaarissa. Hohhoijaa, sanoisinko… Mutta tällä kertaa sekaan livahti teräviäkin huomioita. Esimerkiksi erilaiset liikunta-appsit ja aktiivisuusrannekkeet ovat ihan kivoja, mutta eivät tee sitä tärkeintä eli ne eivät muuta ihmisten käyttäytymistä. Niitähän käyttävätkin pääasiassa he, jotka liikkuvat muutenkin. 

Käyttäytymisen muuttamiseen tarvitaan enemmän kuin pelkkää omien tekemisten mittaamista. Dääm…! Mitä siihen sitten tarvitaan, sitäpä ei tiedetä, mutta kaikenlaista kokeillaan tällä saralla.

Tietoturvaa!

Ja mitä jotkut toisaalla rakentaa, sitä jotkut toisaalla tuhoaa. Virukset, kaikenlainen hakkerointi ja tulevaisuudessa esim. robottiautojen etäkaappaaminen tai -lamauttaminen ovat oikeita, ihmisen toisten ihmisten riesaksi kehittelemiä vitsauksia. 

Saimme tietoa IoT:n riskeistä ja muista tietoturvan vaaroista sopivan pelottavalla luennolla. Älkää hei hyvät ihmiset kytkekö sitä jääkaappianne tai kahvinkeitintänne suotta nettiin. Ja ne Samsungin televisiot voivat tosiaan vakoilla kotiemme olohuoneiden keskusteluja. Ja vaikka mitä inhottavaa muuta örkkiä onkaan liikenteessä. Nettiin liitettyjä vauvojen itkuhälyttimiäkin hakkeroitiin vuonna 2013 ja sieltä saivat kiusanhenget huudeltua älyttömyyksiään kaiuttimien kautta.

Minä olenkin nyt sitten kirjoittanut joulupukille, että Maximum Overdrive olisi mitä osuvin elokuvalahja tänä jouluna. Eikä vähiten tunnarin takia.

Lue lisää...

Puurot ja vellit

Kaurapuuro. Maailman paras aamiainen :)

Mielenosoitus ohraa vastaan

Toissapäivänä näytti kiristyvän useammankin sellaisen hermo, joka muutoin suhtautuu maahantulijoiden vyöryyn maltilla. Myös itseäni alkoi nyppiä. Syynä oli Oulun vastaanottokeskuksen ruokamielenosoitus, johon osallistui vajaa 100 keskuksen yli 370 asukkaasta.

Pidän tällaista mielenilmausta melko rajuna tempauksena: lähdetään marssimaan poliisiaseman eteen isolla joukolla ohralisukelautasen kanssa ja valitetaan ruuasta ja majoitusolosuhteista, jotka Suomi heille ilmaiseksi järjestää ja tarjoaa.

Tarjoaa, vaikka selvää on, etteivät kaikki ole tulleet tänne sotaa pakoon. Tarjoaa, vaikka koko touhu rahoitetaan nyt valtion lisävelalla. Velalla, jonka ottamisen turmiollisuudella meidät suomalaiset on peloteltu aivan säikyiksi ja lamaantuneiksi jo pitkän aikaa sitten ja se rummutus vain jatkuu. Paitsi näiden maahantulijoiden kohdalla. Sitten sitä rahaa yhtäkkiä onkin ja velkaa otetaan löysin rantein.


Ennemmin suomalaista puuroa kuin elämä sodan keskellä, eikös niin?

Ärtymyksen suurin syy on arvioni mukaan kuitenkin se, että kun näiden ihmisten väitetään tulleen tänne sotaa ja todellista hengenvaaraa pakoon, oletus on, etteivät he ihan ensimmäisenä ole mieltä osoittamassa siksi, että ohra on "pahaa" ja haukkumassa saamaansa kelpo ruokaa "koiranruuaksi". Mielikuva sotaa paenneesta hädänalaisesta alkaa taipua sinne elintason etsiskelijän puolelle. Mielessä käy kieltämättä kysymyksiä siitä, kuinka nirsoa ja röyhkeää porukkaa tänne oikein onkaan tullut.

Makuasioista saa kiistellä. Mutta jotain rajaa. Omien kokemusteni pohjalta väitän, että suomalainen suurkeittiöruoka on ollut aina ihan hyvää. Olen syönyt monessa koulun, yliopiston ja työpaikan ruokalassa lukemattomia hyviä aterioita. Harvoin mitään oikeasti vähänkään epämiellyttävää olen joutunut syömään. Ruokaloissa leijailevasta hajusta minä en pidä, mutta itse ruoka, se on ollut hyvää. Lempiaamiaiseni on kaurapuuro. Sunnuntaiaamujen erikoisherkku. Ja kun vastikään olin nauttimassa kallista aamiaista hienossa buffetissa, niin mitä söinkään pääasiassa: uuniohrapuuroa! :) Pois leikkeleet ja croissantit. Ohraa sen olla pitää.

Niin... kun minulle sitten tullaan videolla esittelemään ohraa ja haukkumaan se koiranruuaksi, niin minun puolestani voit sitten olla syömättä kokonaan. Mene takaisin sinne, missä on parempi ruoka. Jos ennemmin kärsit sodasta, kuin syöt ohraa, niin omapa on valintasi. Minä valitsen ilomielin ohran, kaurapuuron ja rauhan ennemmin kuin sodan ja viininlehtikääryleet.

Lisäksi tuolla Oulussahan oli jo etukäteen muokattu monella tavalla maahantulijoiden ruokalistoja heidän makunsa mukaisiksi. Listalta oli tietenkin poissa sianliha, mutta sittemmin myös keitot, peruna ja puurot on jätetty pois. Ja nyt tämän episodin jälkeen listaa aiotaan muokata vielä lisää!

Ihan hienoa, että ruuanvalmistajat jaksavat tsempata tämänkin jälkeen. Minä varmaan vaan keittelisin puuroa aamiaiselle... Tulijoiden sopeutumisen kannalta olisikin parempi alkaa tottua suomalaisiin ruokiin alusta pitäen. Heidän tulevien työpaikkojensa ruokaloissa kun ei välttämättä ole erikseen esim. irakilaista menua.


Suomi ei ollutkaan helpon korkean elintason maa?

Itse en oikein osaa käsittää tätä ruuan haukkumista muutoin kuin että näille tulijoille on maalailtu Suomesta jokin ihmeellinen kuva, sitten he ovat maksaneet matkastaan tuhansia euroja ja lopulta tehneet ehkä jopa osin vaarallisen matkan tänne. On saattanut olla todella kovia odotuksia vauraasta tulevaisuudesta.

Mutta sitten täällä onkin vastassa ihan vaan harmaan tavallinen, turvallinen ja talveen valmistautuva Suomi, jossa syödäänkin tavallista keittoruokaa, puuroa, ohraa ja pottua. Ja majoitus on ensihätään jumppasalin lattialla. Haaveet kaatuu. Unelmista tulee realiteettia. Minä ymmärtäisin tätä taustaa vasten tämän rajuhkon reaktion, mutta eihän se tilannetta sinänsä korjaa. Auttaa kuitenkin sietämään tätä Oulussa nähtyä ylireagointia.

Toivottavasti siellä keskuksissa jotkut nyt pikaisesti selittävät Suomen todellisen taloudellisen tilanteen maahantulijoille ja sen, minkälaisiin kiristyneisiin tunnelmiin tämä aivan hämmentävä ruokaprotestointi on johtamassa. Ja ylipäänsä avaavat suomalaista reilua arvomaailmaa ja opettavat vallitsevia tapoja.


Mieltään saa toki osoittaa, mutta huutoon myös vastataan

Mieltään saa tietenkin osoittaa kuka vaan. Vaikka sitten ns. Unelma-jengi, kriittinen järkiporukka kuin maahantulijat itse. Mutta jos mielenilmaus koetaan laajasti kovin epäoikeudenmukaiseksi, ei kannata ihmetellä, jos suomalaisten reaktio on kylmähkö.

Ruoka kelpaa monelle myös Oulussa.
Kuva:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443674309078.html

Mutta muistetaan nyt se, että kaikista tulijoista vain pieni joukko osoitti mieltään Oulussa. Edes suurin osa kyseisen vastaanottokeskuksen asukkaista ei ollut mukana, vaan päinvastoin pitävät ruuasta ja ovat sitä jopa kehuneet.

Ei siis tuomita kaikkia maahantulijoita näiden vajaan sadan yksittäistapauksen tuittuilun vuoksi. Aivan kuten se kaheli Lahden huppupää ei edusta järkikriitikoita pätkän vertaa. Eihän se edusta edes läheskään kaikkia ankarampiakaan kriitikoita.

Otetaan sen sijaan nämä Oulun mielenosoittajat pikaiseen ja huolelliseen turvapaikanhakuprosessiin ja tutkitaan heidänkin motiivit oikein kunnolla. Että ollaanko todella sotaa paossa vai jotain muuta hakemassa. Ne samaiset henkilöt kun ovat kuulemma edelleen jatkaneet ruuan päältä temppuilua mielenosoituksen jälkeenkin. Äkkiäpä ovat sodan traumat haihtuneet ja vaihtuneet arjesta urputtamiseksi.


Unelma-jengin pakahdutettu pettymys

Unelma-jengille näyttikin ottavan koville tämä ruokaprotestointi ja muut negatiiviset oheisilmiöt, joita maahantulijoiden myötä on alkanut tulla pintaan. Olen ollut flunssan kourissa hyvin somen ääressä pari päivää ja päässyt seuraamaan tilannetta.

Asiasta vaikenemisen lisäksi on ollut havaittavissa Unelma-jengin epäuskoista pakahtunutta pettymyksen sekaista itkupotkuraivaria. Se sitten purkautuu esim. lällättelynä sille, kun ärsyynnytään tällaisesta mielenosoituksesta muka turhaan. Myös ruokien maitopohjaisuutta on väitetty syyksi mielenilmaisulle ja oikeutettu sitä sillä. Ja höpönhöpön. Maitoa on karsittu jo aikoja sitten resepteistä ja edes sitä maitopohjaista kalakeittoa, joka oli kuulemma aiheuttanut vatsanpuruja, ei ole ollut keskuksen ruokalistalla ainakaan viime viikon aikana.

Tärähtäneimmät ovat jopa alkaneet myötähaukkua suomalaista ruokaa. Heille sanoisin, että tehkääs siitä vaikka biisi ja pitäkääs pieni piknik sekä Unelma-puistokonsertti. Ai niin, alkaa olla jo liian kylmä sellaiselle touhotukselle. Noh, ensi kesänä sitten taas palaatte asiaan. Me muut koetetaan nyt päästä tämän tylsän talven yli näitä arkisia maahantulijaongelmia tunnustaen ja ratkoen.


LISÄYS 3.10.2015: Tässä MTV Uutisten jutussa "Taustalla särkynyt unelma" on aika hyvin kuvattu tätä virheellisten odotusten ongelmaa. Edelleenkään mielestäni Suomen ei tule ottaa pysyvästi vastaan muut kuin todellisessa hengenhädässä olevat, mutta itseäni auttaa sietämään tätä protestointia, kun tajuan, mistä se reaktio kumpuaa.

Tässä ei nyt todellakaan maailmat kohtaa, vaan haaveet kaatuu. Kun ei täällä ollutkaan sitä maailmaa, mitä oltiin havittelemassa. Ja kun ei läheskään kaikkien tulijoiden lähtömaa olekaan se maailma (raivoava sota), mistä olemme kuvitelleet heidän tulevan.
    

Lue lisää...