Perusterveydenhuollon jonot on mahdollista purkaa

Lääkäreiden määrä on kasvanut Suomessa noin viidellä tuhannella viimeisen 15 vuoden aikana. Tämä lisäys on mennyt pääasiassa sairaaloihin, työterveyshuoltoon ja yksityisvastaanotoille. Terveyskeskuksiin ei ole tullut juurikaan lisää lääkäriresursseja. Tämä selittää pitkälti perusterveydenhuollon huonoa jonotilannetta, kun taas erikoissairaanhoidon jonotilanne on kohtuullisessa jamassa.

Myös johtamisella ja toiminnan organisoinnilla on merkitystä. Itselleni hätkähdyttävin esimerkki [1] tästä liittyy muutamien vuosien takaiseen hoitajalakon uhkaan ja siihen varautumiseen. HUS:n alueella terveyskeskuspäivystyksiin suunniteltiin lakon ajaksi järjestelyä, jossa potilaita vastaanottamaan olisi laitettu paras mahdollinen asiantuntijalääkäri. Hän olisi pystynyt ohjaamaan potilaat välittömästi oikeaan hoitoon ja aikaa olisi säästynyt runsaasti. Mutta lakkoa ei sitten ikinä tullut eikä tätä menettelyä tarvinnut edes testata. Jokohan aika olisi kypsä kokeilla tällaisia uudistuksia ja ihan ilman poikkeustilanteen uhkaakin?

Lääkärin työstä noin 20 % menee hukkaan vääriin kirjaamisiin ja vastaaviin ylimääräisiin toimiin. Liika kirjaaminen johtuu osittain lääkäreiden ja hoitajien epävarmuudesta ja lisäksi järjestelmät tukevat ylikirjaamista. Tietojärjestelmäuudistuksilla voidaan siis saada tuottavuushyppy, joka voi enimmillään olla tuon 20 %.

Terveyskeskuksissamme on varsin vähän pysyviä lääkäreitä ja moni terveyskeskuslääkäri on vasta koulutusvaiheessa. Esimerkiksi Tanskassa perusterveydenhuollossa saa olla vain valmiita lääkäreitä ja siellä nämä virat ovat haluttuja ja niitä jonotetaan vuosikausia. Voi sanoa, että terveyskeskuksissamme vallitsee osaamisvajaus. Tämä selittää myös sitä, miksi erikoissairaanhoidon puolelta on vaikea lähettää potilaita terveyskeskuksen puolelle jatkohoitoon.


Rahakin ratkaisee

Yksi ilmiselvä osaratkaisu jono-ongelmaan on tietenkin raha. Suomen terveyskeskuksissa käytetään 48 miljoonaa opetukseen. Tämän maksavat kunnat, vaikka se lasku ei kuuluisi kuntien maksettavaksi. Toisaalta veronmaksajan näkökulmasta vero on vero, otetaanpa se häneltä minkä nimisenä tai minkä tahon pussiin tahansa eli valtionkin kautta lisälasku lankeaisi samalle taholle lopulta. Joka tapauksessa tuolla summalla, joka käytetään terveyskeskuksissa tapahtuvaan opetukseen, kunnat voisivat kuulemma purkaa lääkärijonot. Perusterveydenhuollon jonojen purussa ei siis olisi kyse suurista summista. Lääkäriresurssejakin olisi yksityispuolella ja työterveyshuollossa tarjolla varauskirjat vajaina.

Tärkeäksi kysymykseksi nouseekin lopulta se, halutaanko asia korjata. Ihmisten pitäisi päästä perusterveydenhuollon lääkäriin nopeasti. Mutta tätä ei ole Suomessa edes haluttu. Meillä lääkäriin pääsee, "kun tarvitsee", eikä meillä ole samanlaisia nopeita aikarajoja kuin esim. Tanskassa, jossa lääkäriin pääsee kahdessa päivässä ja Ranskassa yhdessä. Koko suomalaisen julkisen terveydenhuollon saaminen ”ruotsalaiselle tasolle” edellyttäisi kuitenkin noin 1,2 miljardin lisäpanostusta julkiseen terveydenhuoltoon.


Valinnanvapaus on suuri eteenpäin työntävä voima
Nouseva voima terveyskeskusten toiminnan tehostamiseen tulee potilaan valinnanvapaudesta. Tarkoitan tässä nyt nimenomaan vapautta valita julkisen puolen palveluntarjoaja vapaasti vaikka naapurisairaanhoitopiirin puolelta ilman nykyisiä kankeita aikarajoja. Kun potilaat saavat oikeasti vapaasti valita terveyskeskuksen aina tilanteen mukaan, tämä johtaa vääjäämättä huonoiksi koettujen yksiköiden karsiutumiseen ja parhaimpien kehittymiseen.

Mielestäni olisi tämän lisäksi syytä harkita terveyskeskusten työntekijöille tulospalkkiointimallia, joka sidottaisiin esimerkiksi potilasmääriin, jonotusaikojen lyhyyteen, kustannustehokkuuteen, potilastyytyväisyyteen ja hoidon vaikuttavuuteen. Tämä voisi saada toiminnan terveyskeskuksissa rullaamaan aivan uusilla tavoilla ja hyvä kokonaissuoritus näkyisi myös työntekijöiden palkassa bonuksena. 

 

Hei me integroidaan!
Lopuksi vielä sote-kaaoksen keskellä itseäni mietityttänyt lainaus The Guardianista: Public sector management goes through waves of mania for particular buzzwords and concepts. In health and social care, "integration" is the latest mantra for improving care.[2] Eli julkinen hallinto käy läpi erilaisten isku-/taikasanojen ja muotikäsitteiden voimakkaita aaltoja. Sosiaali- ja terveydenhuollossa viimeisin hoidon parantamisen taikasana on ”integraatio”. 

Katso tästä linkistä lyhyt video, jossa jonottaminen alkaa ottaa aivoon:

[1] Esimerkki Osku Pajamäen kirjasta Perintö vai perintä (2011)

[2] http://www.theguardian.com/healthcare-network/2013/sep/18/health-social-care-integration-success

Lähteinä tässä kirjoituksessa olen käyttänyt sekalaista kokoelmaani muistiinpanoja tilaisuuksista, joihin olen päässyt HUS:n valtuutettuna ja HUS:n tarkastuslautakunnan varajäsenenä sekä työssäni Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana.