Ikääntyminen on onnellinen ongelma

Kirjoittelin kestosuosikkiaiheestani eli ikääntymisen aiheuttamien menojen rahoittamisesta Länsi-Uusimaahan 25.3.2015 seuraavanlaisesti:

Ikääntyminen on onnellinen ongelma

Lääketieteen ja elintason parantamisella on haettu terveyttä ja pitkää ikää. Ikääntyminen on siis saavutus! Taloudellisessa mielessä ikääntyminen on kuitenkin ongelma, koska riittävä hoiva maksaa paljon ja haluamme tietenkin maksaa sen laskun.

Maksajia on kuitenkin yhä vähemmän, koska ”työvuorossa” ovat tällä hetkellä varsin pienet ikäluokat siihen nähden kuinka suuria ovat hyvin ansaitsemassaan ”eläkevuorossa” olevat ikäluokat. Rahastoja on kerätty ainoastaan eläkkeitä varten edes jonkin verran, mutta hoivan osalta koko rahoitus tapahtuu vasta tässä ja nyt veroina ja asiakasmaksuina.

Julkisen talouden puolella vallitsee paha alijäämä eivätkä rahat tunnu riittävän mihinkään. Samaan aikaan suomalaiset yksityistaloudet ovat ylijäämäisiä ja taloudellinen hyvinvointimme on kymmenkertaistunut 1950-lukuun verrattuna. Nousevat kansansairaudetkin johtuvat lähinnä liiallisesta syömisestä. Meillä on siis julkisen talouden hätä ja toisaalta materiaalinen yltäkylläisyys.

Hoivan rahoitukseen löytyisi helpotusta julkisen ja oman rahan nykyistä toimivammasta yhdistämisestä. Tämä ei kuitenkaan saisi perustua siihen, että yhteiskunta kaappaa ikäihmisten omaisuuden itselleen, vaikka ministeriössä tätä jo kaavaillaankin. 

Olen valtuustotyössä vaatinut järkevästi hinnoiteltua palveluseteliä Lohjalle ja se asia etenee. Mikään ihmeratkaisu sekään ei ole, mutta kaikkia keinoja pitää käyttää. Edessämme ovat joka tapauksessa tehostamisen, leikkausten, verojen korottamisen ja lisävelkaantumisen ajat.

Kansainvälisestä kilpailukyvystämme huolestuneille kerrottakoon, että ikääntyy se Kiinakin. Eikä Suomi ole edes Euroopan ikääntynein kansa, mutta se vauhti, jolla ikärakenteen muutos meillä tapahtuu, on poikkeuksellisen nopea. Suomi kyllä sopeutuu siihenkin, vaikka nyt näyttääkin synkältä.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas

Uusimaa, Lohja

Lue lisää...

Muruja pöydältä?

Tämä tekstini julkaistiin Ykkössanomissa 18.3.2015:


Muruja pöydältä?

Koen olevani hyvinvointivaltion "tuote": tavallisen duunariperheen tyttö, joka sai kasvaa yhteiskuntamme tasa-arvoisten mahdollisuuksien keskellä ja joka hyödynsi niitä kykyjensä mukaan.

Hyvinvointimallimme ydintä ovat tasa-arvo ja palvelujen kuuluminen kaikille, eikä vain köyhimmille. Tietyt riskit kannamme yhdessä, emmekä jaa vain satunnaisia muruja rikkaiden pöydiltä hyväntekeväisyyden hengessä. Kokemus samassa veneessä olemisesta ja leimaamisen välttäminen on suomalaisen mallin henki.

On arvokasta, että esimerkiksi peruskoulumme kelpaa kaikille. Toisin on jo terveydenhuollon laita: jako parempiin ja huonompiin (tai ainakin nopeampiin ja hitaampiin) palveluihin on todellisuutta. Voi ajatella, että yksityisiä palveluita käyttävät eivät kasvata julkisen terveydenhuollon jonoja, mutta samalla he ovat poissa vaatimasta julkisen terveydenhuollon laadun parantamista. Juuri he, joilla kenties olisi enemmän voimavaroja vaatia parannuksia, ovatkin muualla hoidossa.

Miksi maksamme lapsilisiä kaikille lapsiperheille? Eikö olisi helppoa säästää lopettamalla rikkaiden lapsilisät? Lapsilisiä ei ole tarkoitettu tasoittamaan pieni- ja suurituloisten perheiden välistä eroa, vaan tasoittamaan keskenään samalla tulotasolla olevien lapsiperheiden ja lapsettomien tilannetta. On myös periaatteellisesti hyvä, että lapsilisä ei ole vain vähävaraisimmille tarkoitettu, köyhyyttä korostava tuki. Tulosidonnaisen lapsilisän hallinnointi tulisi lisäksi erittäin kalliiksi. On hallinnollisesti halvempaa maksaa lapsilisää mekaanisesti kaikille lapsiperheille ja periä sitten kaikilta hyvätuloisilta korkeampia veroja. Tulojen valvonta, lisän muutokset tulojen vaihdellessa ja liikaa maksetun lisän takaisinperintäprosessit söisivät äkkiä tavoitellut säästöt.

Virheineenkin hyvinvointimallimme on puolustamisen arvoinen ja Suomen menestyksen perusta.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on Nummi-Pusulassa kasvanut kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas

Lue lisää...

Ryhmäkuri on demokratian syöpä

Kirjoittelin Länsi-Uusimaahan aiheesta, joka on pitkään nyppinyt minua, nimittäin puolueiden ryhmäkurista. Poliittista nössöilyä ja irtopisteiden keruuta tai suoranaista vastuutonta vapaamatkustamista en tietenkään salli ja sitähän ryhmäkurilla saadaan suitsittua, mutta onhan tämä ryhmäkuritouhu mennyt aivan liiallisuuksiin.

Juuri työnsä päättänyt hallituskin päätyi äänestämään omia esityksiään vastaan tässä vaalien kynnyksellä, koska esitykset olivat niin huonoja, mutta jos aikaa olisi ollut vaikka yksi ylimääräinen vuosi, nekin esitykset olisi runnottu ryhmäkurilla väkisin läpi. Sietämätöntä.

Ryhmäkuri on demokratian syöpä

LU 17.3.2015

Suomessa on siirrytty enemmistöhallitusten aikaan ja ryhmäkurilla jyräämiseen. Nykyinen

ryhmäkurimalli, jossa valta keskittyy muutamien johtajien käsiin, on demokratian kannalta huono.

On sinänsä hyvä, että hallituksen oletetaan istuvan neljä vuotta eikä eduskuntaa olla alvariinsa hajottamassa, koska yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla. Poliitikkojen on tultava riittävän pitkän aikaa toimeen sillä vaalituloksella, minkä kansa on määrännyt. Oli esimerkiksi aivan älytöntä Ruotsissa edes pohtia uusintavaaleja vain muutama viikko edellisten jälkeen! Miksipä se tilanne olisi muutamassa viikossa muuttunut?

Suomen nykyisessä ryhmäkurimallissa kuitenkin vain muutamat harvat määräävät ja pienet hallituspuolueet voivat kiristää omia yksittäisiä asioitaan läpi. Parin suurimman ryhmän hyvinkin pienen enemmistön ansiosta jokin asia saadaan sitten ryhmäkurilla väkisin läpi hallituksen tahtona, vaikka koko eduskunnan äänestäessä rehellisesti asia menisi aivan toisin. Sama valitettava ilmiö on nähtävissä ihan valtuustotasollakin.

Paremmassa demokratiassa olisi vähemmistöhallituksia, joiden olisi lakiesitys toisensa perään saatava ehdotuksilleen eduskunnan aidon enemmistön tuki. Lehmänkaupat ja ryhmäkuri olisivat kiellettyjä eikä lakiesityksen kaatuminen tarkoittaisi hallituksen kaatumista.  Jokaisessa asiassa eduskunnan oikean enemmistön tahto voittaisi. Järjestelmä edellyttäisi myös vastuullista, vaalituloksen sisäistänyttä oppositiota, joka keskittyisi itse asioihin hallituksen kaatamisyritysten sijaan. 

Nykypolitiikka näyttäytyy harvainvaltana, jossa puolueiden päätavoite ei tunnu olevan saada asioita kuntoon, vaan itsensä vallan huipulle ja oma puumerkki joka asiaan. Sitten ihmetellään, kun kansalaisia ei äänestäminen kiinnosta. Reilu ja suora politiikka olisi pikkumaisen tappelemisen sijaan kansalaisia kunnioittavaa ja motivoivaa. 

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas

Lohja

Lue lisää...

Monimutkainen tasa-arvo

Kirjoittelin taas mielipidekirjoituksen Länskäriin, jossa valtuustokaverini oli avannut keskustelua siitä, että miehet ehtivät olla naisia lyhyemmän ajan eläkkeellä, koska miehet kuolevat nuorempina.

Näinhän se asia on. Silti suomalaisessa työeläkkeessä ei ole koskaan ollu eri eläkeikiä miehille ja naisille. Lisäksi EU:n myötä lisäeläkkeissä yleisesti olleet miesten ja naisten eri eläkeiät piti yhtenäistää jo 1990-luvun lopulla keskenään samoiksi.

Nyt viimeisimpänä EU-sääntönä tuli vapaaehtoisia henkilövakuutuksia koskevat säännöt, joiden mukaan sairauskuluja ja tapaturmaisia kuolemia korvaavissa vakuutuksissa sekä eläkkeissä ei saa olla eri hintoja miehille ja naisille eikä eriäviä eläkeikiä. Oli aivan pakko kirjoittaa näistä tasa-arvosäännöistä, koska työni liippaa läheltä näitä asioita.

Lisäksi tasa-arvoteemaan liittyen tuli samalla sopiva tilaisuus kommentoida Lohjan kaupunginjohtajan valintaprosessia. Olin ollut asiasta hieman ärtynyt jo muutaman päivän. Oma, vain lehtitietoihin perustuva mielikuvani valintaprosessista on, että "onpas pikkumaista touhua". Ei tässä mitään suoraa sukupuolista syrjintää ole tietenkään ollut (kukaan niin tyhmä ja hullu ole!), mutta onhan se monesti niin, että jotkut miehissä ihaillut ominaisuudet tekevät vastaavasti naisista jotenkin muka "hankalia" tms. henkilöitä. Minun nenääni tämä prosessi haiskahtaa juuri tältä.


Monimutkainen tasa-arvo

Länsi-Uusimaa 11.3.2015

Jukka Sassi toi kirjoituksessaan (LU 10.3.2015) hyvin esiin tasa-arvon moniulotteisuuden. Miehet todellakin ehtivät nauttia suuremmista eläkkeistään naisia lyhyemmän ajan. Sassin ehdottama miesten eläkemaksujen alentaminen tai naisten eläkeiän korottaminen eivät vain ole laillisia keinoja korjata tätä epätasa-arvoa. EU on kieltänyt sukupuoleen perustuvat erot vakuutusten hinnoissa ja erilaiset eläkeiät, vaikka keskimäärin miesten ja naisten tapaturma-alttius ja elinajan pituudet ovat selkeästi erilaisia. Tämä seikka on monien muiden joukossa ymmärrettävä tasa-arvoista kokonaisuutta hakiessamme.

Millimetritasa-arvoon pyrkiessämme luomme välillä uusiakin ongelmia. Itseäni ilahduttaisi välillä tosin edes kilometrin tarkkuus, koska käytännössä edelleenkin samaan työhön naiselta vaaditaan enemmän koulutusta ja samasta työstä mies saa usein naista parempaa palkkaa.

Paljon on myös meistä naisista itsestämme kiinni: Lohjan kaupunginjohtajaksi oli vain kaksi naishakijaa, vaikka kaiken kaikkiaan hakijoita oli 20. Valintatyöryhmän virhe oli sitten se, että kumpaakaan heistä ei kutsuttu edes haastatteluun. Sivuutettiin mm. kelpoisuusvaatimukset täyttävä sivistysjohtajamme, joka Lohjalla hyvin tunnetusti on nainen, joka ei meidän päättäjien kädestä syö. Väitän, että vastaavalla lujuudella varustettu mies olisi haastateltu ja vieläpä ”vahvan johtajan karismaa” kehuen.

Piritta Poikonen

 

Lue lisää...

Oikeus kohtuullisiin koulumatkoihin

Kirjoittelin Lohjaa kuumentavasta koulukysymyksestä mielipidekirjoituksen. Vaikka olen itse pikkukouluja valtuustossa tähän saakka puolustanut, olen valmis tutkimaan asiaa todella perinpohjaisesti nyt kun koko kouluverkkoa käydään läpi. Tähän mennessähän kouluja on lakkauteltu väkivalloin ja ennenaikaisesti, suorastaan hutiloiden. 

Jos parempaa opetusta ja säästöjä on oikeasti saatavissa, olen valmis siihen, että osa pienimmistä kouluista lakkautetaan. Siis jos. Ja silti pitäisi aina pitää arvioissa mukana se, että joillekin oppilaille ei tämän johdosta saisi tulla kohtuuttomia koulumatkoja. Nythän taksit kiertelevät monen mutkan kautta ja tuovat lapset koululle vieläpä reilusti etuajassa odottelemaan, että ehditään heittää vielä yksi koulukyytikeikka siitä lähempää. Kyytejä ei saisi vetää näin tiukoille, jolloin muutamat syrjäseutujen oppilaat maksavat kohtuutonta laskua näistä "säästöistä".

Olisi hyvä, että muutkin lohjalaisehdokkaat kertoisivat, a) miten ovat kouluäänestyksissä tähän mennessä toimineet ja b) miten suhtautuvat meneillään olevaan koko kouluverkon arviointiin. Mutta hiljaista on... :) Eivät uskalla inahtaakaan aiheesta. Noh, Poikonen uskaltaa avata ajatuksiaan. Vain se on reilua äänestäjiä kohtaan. Tällaisia pohdin, kun kouluasiasta väännetään jatkossa:

Oikeus kohtuullisiin koulumatkoihin

Länsi-Uusimaa 6.3.2015

Oli virkistävää lukea Tekla Heinosen (LU 5.3.2015) myös positiivisia huomioita isoista kouluista. Itse olen kuullut isojen koulujen suunnalta ihan tyytyväisiä kommentteja, vaikka julkisessa keskustelussa negatiiviset kommentit ovat vallalla.

Aloitin kouluni suuressa helsinkiläiskoulussa, mutta vaihdoin ala-asteella pieneen kyläkouluun. En oikein ikinä oppinut pitämään pienen koulun toiminnasta, jossa yksi ainoa opettaja opetti kaikki aineet matematiikasta kuvaamataitoon ja neljä luokkaa oli samassa huoneessa. Myönnän, että myös päinvastainen vaihdos siinä 3-4 luokan välissä olisi varmasti harmittanut minua. Pääsy yläasteelle taas suurempaan kouluun oli mukavaa.

Olen omat huonot kokemukseni sivuuttaen valtuutettuna puolustanut pikkukouluja, koska lakkautuspäätöksiin on rynnätty ennenaikaisesti (Koisjärvi, Hiiden koulu) tai on väkisin yritetty jyrätä koulua kiireellä kiinni (Hyrsylä). Nyt koko kouluverkon tarkastelun yhteydessä on tullut oikea aika vääntää perusteellisesti kättä oppimisympäristön laadusta ja kustannussäästöistä.

Itse pidän isoja kouluja hyvinä ja monipuolisina. Pienen koulun hyvyys riippuu täysin yhden opettajan persoonasta. Pienten koulujen suuri etu on niiden läheisyys.  On väärin repiä säästöjä siitä, että joidenkin oppilaiden koulumatka venyy jopa puoleentoista tuntiin. Etenkin kun uuden suuren Lohjan eteläkärjestä voi ajaa sen pohjoiskärkeen tunnissa! Säästöjä haettaessa on hyväksyttävä se, että järjelliset koulukuljetukset maksavat enemmän. Kyseessä on kuitenkin matka, jota oppilas taittaa päivittäin monta vuotta ja ylimääräisiä koulutunteja kertyy muutoin äkkiä joillekin kohtuuttomasti.

On varauduttava myös siihen, että kouluja lakkautetaan. Lapsi tarvitsee positiivista viestiä omalta turvalliselta vanhemmaltaan tasoittamaan koulun vaihdosta, vaikka päätökset tuntuisivat vanhemmasta täysin vääriltä.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu (PS), eduskuntavaaliehdokas

Lohja

Lue lisää...

Hoitajamitoituksen kirjaaminen on näennäisratkaisu

Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa (28.2.2015) pureskeli jälleen yhtä "totuutta", joka ei olekaan niin helppo asia. Harmi, että moni asiasta vouhottava poliitikko ei pysähdy miettimään koko kokonaisuutta.

Hoitajamitoituksen kirjaaminen on näennäisratkaisu

Sanonta kuuluu, että ”jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on järkeenkäypä ja yksinkertainen, mutta väärä”. Tämä pätee myös vanhusten hoivalaitosten hoitajamitoitukseen. Kuvitellaan, että kirjaamalla lakiin jokin yksi tietty hoitajamäärä, hoiva olisi hyvää ja riittävää. Asia ei kuitenkaan ole näin helppo.

Hoivan tarpeet vaihtelevat suuresti yksilöittäin ja yksiköittäin. Joissain paikoissa tarvitaan selkeästi enemmän hoitajia kuin mitä lakiin halutaan kirjata. Mutta jos lakiin kirjataan esim. 0,5 hoitajan mitoitus, voivat sekä virkamiehet että poliitikot jatkossa pestä kätensä hoivan laadun suhteen ja vedota siihen, että asiat ovat kunnossa, koska muodollinen 0,5 mitoitus on täytetty. Todellisuudesta viis ja enempää ei myönnettäisi resursseja!

Toisissa hoivapaikoissa taas voitaisiin tulla toimeen lakiin kirjattua hoitajamäärää pienemmälläkin henkilöstöllä, jos esimerkiksi hoivattavat ovat parempikuntoisia tai jos rakennuksen nykyaikainen suunnittelu ja hyvä kunto sujuvoittavat hoitotyötä vanhaan mörskään verrattuna.

Voi myös olla, että jossain paikassa on investoitu teknisiin apuvälineisiin ja seurantalaitteisiin poikkeuksellisen paljon, jolloin ihmistyön tarve on vaikkapa yöaikaan vähäisempi. Yksi esimerkki tällaisesta tulevaisuuden teknisestä ratkaisusta on ns. älylattia, joka hälyttää, jos asukas tuupertuu huoneistonsa lattialle tai jos hänen liikkumiseensa tulee päiväsaikaan poikkeuksellinen katko. Tällainen tekninen apuvälineistö ei pelkästään säästä työvoimakuluissa, vaan se myös parantaa hoivan laatua. Onhan parempi, että on heti hälyttävä älylattia, kuin että tuupertuminen huomataan vasta seuraavan valvontakierroksen aikana.

Jos lakiin nyt kirjataan kaavamainen 0,5 hoitajan mitoitus, ei kuntien ole taloudellisesti järkevää investoida älylattioihin ja muihin teknisiin apuvälineisiin. Investointi ei kannattaisi taloudellisesti, koska lain kaavamaisen hoitajamitoituksen myötä olisi pakko tehdä asiat perinteisin keinoin käsityönä maailman loppuun saakka. Teknisten investointien mahdollistamia henkilöstötarpeen vähenemisiä ei voitaisi ikinä käytännössä toteuttaa. Pahimmillaan veronmaksaja maksaisi tuplasti, jos olisi hankittu sekä kallista huipputekniikkaa että silti olisi myös täysi määrä hoitajia, vaikka vähemmälläkin jo pärjättäisiin.

Hoitajamitoitusta tärkeämpää on päättää ja kertoa kansalaisille se, mitä hoiva tarkoittaa. Montako lämmintä ateriaa vuorokaudessa? Kuinka usein pääsee ulkoilemaan? Hoiva on kunnossa, kun tämän tyyppiset laatuasiat toteutuvat säällisesti ja sovitusti. Se, selviääkö hoitolaitos tästä pienellä vai isolla henkilöstömäärällä, on ammattitaito-, olosuhde- ja johtamiskysymys. Mutta sitä tilannetta ei voi lainsäätäjä jokaisen hoitolaitoksen osalta mitenkään tietää norsunluutornistaan käsin!  Ja miten se voisikaan olla tasan 0,5 joka paikassa?

Pahimmillaan kaavamainen hoitajamitoitus siis heikentää potilasturvallisuutta ja toisaalta toimii teknisen kehittämisen ja laadun parantamisen esteenä. Tätä harva mitoituksen toitottaja on tullut edes etäisesti ajatelleeksi.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps) ja eduskuntavaaliehdokas

Lue lisää...