Häntä heiluttaa koiraa

Tuorein Länsi-Uusimaan kirjoitukseni (23.9.2014) käsitteli julkisen sektorin hanakkaa kasvua:

Häntä heiluttaa koiraa

Vuorotellen saa kuulla väitteitä siitä, että julkinen sektorimme on viime vuosikymmeninä peräti pöhöttynyt ja toisaalta siitä, että julkiset palvelumme on ajettu alas. Kumpikin väite osuu oikeaan. Julkinen sektori levittäytyy yhä laajemmalle, kunnat hoitavat yhä useampia tehtäviä ja ainakin johtajia riittää joka lähtöön. Samaan aikaan terveyskeskuksissa jonotetaan, huonokuntoisetkin koulukirjat kiertävät yhä useamman kierrätyskerran ja teiden päällysteissä on edessä paluu sorateiden aikaan. Julkisen sektorin kasvu on siis ollut valitettavan paljon sen oman olemuksen kasvua eikä niinkään palvelujen kysyntään perustuvaa tarpeellista kasvua.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n uunituore julkaisu "Julkea sektori" käsittelee jatkuvasti paisuvan julkishallinnon ongelmaa. Julkis­ten menojen osuus BKT:sta oli viime vuonna jo peräti 57,7 %. Tämän osuuden kasvua selittää osin bruttokansantuotteemme pienentyminen. Julkishallinnon koon pitäisi sopeutua tähän muutokseen, mutta toistaiseksi kehityssuunta on ollut erittäin huono.

Mielenkiintoinen tieto EVA:n julkaisussa oli, että silloin kun ihminen käyttää omia tai jopa muiden rahoja itseensä, yleensä esiintyy edes jonkinlaista malttia. Mutta jos käytämmekin muiden rahoja muiden ihmisten hyväksi, homma meinaa karata käsistä. Tätä olen nähnyt Lohjallakin. Jos kunnan omien veroeurojen käytön suhteen ollaankin tarkempia ja veroprosentinkin kohdalla käsijarrua edes kopeloidaan, toisin on valtiolta saatujen tukien suhteen. Niitä voidaan tyytyväisenä käyttää vaikka johonkin joulukalenteriin. Minulle on jopa selostettu, että valtion antamat tukirahat eivät muka olisi keneltäkään kuntalaiselta pois. Vaikka ovathan ne pois niiden kuntalaisten taskusta, jotka valtion veroa maksavat! Lisäksi valtion tuilla on tutkimusten mukaan taipumus paisuttamalla paisuttaa kuntien menoja eikä siis kannustaa tarkkaan rahankäyttöön. Suomen kansantalouden kestävyysvaje ei joulukalentereilla kuntoon tule.

Kaikki organisaatiot pyrkivät maksimoimaan oman kokonsa ja valtansa - ja käyttämänsä rahan määrän. Tämä pätee myös hallinnollisiin organisaatioihin. Mitä tärkeämmäksi jokin hallintohimmeli saa itsensä pönkitettyä, sitä suotuisampia ovat himmelin työntekijöiden uranäkymät. Julkisen sektorin pöhötautia pahentaa se, jos verorahojen käytöstä on päättämässä paljon sellaisia henkilöitä, joiden palkan maksaa julkinen sektori. 

Oman osansa pöhötautiin tuovat kuntaliitosten irtisanomissuojat. Lohjallakin elämme varsin runsaan virkamiehityksen aikaa, kun liitosten myötä saimme viiden vuoden irtisanomissuojalla suojattua johtoporrastakin useammasta kunnasta. Suoja-ajasta huolimatta nyt jo pitäisi tosissaan piirtää Lohjan organisaatiokaaviota siihen asentoon, missä sen pitäisi ilman irtisanomissuojia olla. Mutta ei, meillähän ei ole oikein suotavaa edes ehdottaa viranhaltijoiden lomautuksia. Tällainen henkilöstöpolitiikka on toki kivaa, muttei hyvää. Ja kallistakin se on. 

Julkinen sektori tuottaa paljon hyvää ja tekee sen usein tasa-arvoisemmin kuin vapaat markkinavoimat tekisivät, mutta tarpeettomasti paisuvaan julkiseen sektoriin meillä ei ole varaa. Valmisteilla oleva sote-lakikaan ei näytä tuovan kaivattuja hallinnon virtaviivaistuksia, vaan päinvastoin: kunnille on muodostumassa taloudellinen kannustin paisuttaa omaa organisaatiotaan mahdollisimman suureksi.

PIRITTA POIKONEN

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Turhia puuhia?

Lohjalla valtuustokausi pyörähti eilen käyntiin. Kokoustimme poikkeuksellisesti Pusulassa, mikä toimi ihan hyvin. Varsin kiistattomankin listan käsittelyyn saatiin kuitenkin kulumaan aikaa, kun jopa yksimielisen valmisteluun palautuksenkin kanssa hinkattiin puoli tuntia. Vaikka meidän Hekan ensimmäinen esitys palauttaa kierrätyskeskusasia valmisteluun oli aivan selvää pässinlihaa, alkoi sen jälkeen aivan turha/virheellinen tekninen kikkailu, jonka päätteeksi Hekan piti sitten vielä toistamiseen esittää valmisteluun palauttamista. Hohhoijaa. Olipa tehokas olo.... vaikka ihan hyvissä tunnelmissa sinänsä mentiin.

Ryhmien johtajien neuvottelu

Kunnat kehittelee turhia puuhia ihan itse

Itse murisin kevyesti listan siitä asiasta, jossa päätimme kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan budjetin muuttamisesta. Olemme näet saaneet valtion avustuksia erinäisiin juttuihin. Jipii...? Avustuksilla toteutettavien asioiden lista on aika mielenkiintoinen (tummalla omat "erityissuosikkini"):

Pedagoginen informaatikko kouluyhteistyön laajentamiseksi 25 000 €
Kirjaston TVT-hanke 14 000 €
Elias Lönnrot -muistokokoelman luettelointi 5 400 €
Tarinoiden maailma - vinkkauksia päiväkodeille 5 250 €
Klassikot tutuiksi 3 000 €
Hiiden Opiston käsikirja -projekti 10 000 €
Lukki-kirjastojen uusi asiakasliittymä -hanke (siirr. Karkkilasta Lohjalle) 27 200 €
Kirjastoleikki eskarilaisille (siirr. 2013) 3 500 €
Elias-kirjailijat -tietokannan täydentäminen (2013) 10 000 €
Kirjallinen joulukalenteri (siirr. 2013) 4 000 € (!!!)
Lukki-kirjastojen palvelut näkyville (siirr. 2013) 8 000 €
Virkkalan kirj. opetus teoriasta käytäntöön (2013) 8 000 €
Lukki-kirjastojen osaamisen kehittäminen 9 400 €
Maali! -projekti (siirr. 2013) 10 300 €
YHTEENSÄ 143 050 €


Kun  Suomen maan hallitus parhaillaankin etsii kunnille määrättyjä ns. turhia tehtäviä, eikä meinaa niitä löytää, niin oma havaintoni on, että kyllä kunnissa ihan itse osataan kehitellä näitä ei-niin-tärkeitä tehtäviä. Ei siis kannata valtiota syyttää aivan kaikesta. Joku voisi sen sijaan vinkata maan hallitukselle, että tämmösiin kohteisiin valtio myöntää rahaa.

Muutaman tonnin projekteista kertyy yli 140 000 € ja jos tuota summaa koittaa hahmottaa miettimällä sitä, kuin monen lohjalaisen vuotuista verokertymää tuohon summaan tarvitaan, niin aika monen! Tuota voi sitten aamuruuhkassa töihin ajellessa itse kukin pohtia. Jotkut toki onnessaan, jotkut vähän tympeämmin tunnelmin.

Ihan oikeasti: kirjallinen joulukalenteri 4000 €... jepjep. Varmasti ihan mielenkiintoinen juttu ja itsekin tulen tuon jouluna tsekkaamaan. Mutta aika kallis.

Kirjastojen IT-hankkeetkin vievät rahaa käsittämättömän paljon aina vaan, vaikkei sillä IT-systeemillä edes prosessoida mitään dataa tosissaan, vaan sehän on vain eräänlainen varastokirjanpidon väline. Silti siihen uppoaa kymppitonneja, eikä palvelu muutu ainakaan asiakkaan kannalta muuksi. Ei ole vuosikausiin enää muuttunut sen jälkeen kun sähköisiin systeemeihin siirryttiin. Ja ihan hyvin toimii, mutta kalliilla.

Kaikki listatut kohteet ovat sinänsä ihan kivoja, hyviä ja jopa kannatettavia, mutta palataan asiaan sitten, kun kestävyysvaje on saatu nujerrettua. Emme toivoisi näkevämme tällaisia hankkeita enää ensi vuoden talousarviossa. Ei niin kauan kun vanhuksillamme on puutteita hoivan suhteen tai koululaisillamme ei ole esimerkiksi käsityötunneilla riittävästi tarvikkeita.


Valtion raha on verorahaa sekin!

Vasemmistoliiton valtuutetun mielestä nämä meidän näihin kohteisiin käyttämät rahat eivät ole kenenkään kuntalaisen taskusta pois, koska nämä rahat saadaan pääasiassa valtiolta... Oh-hoh! Ihan pikkaisen piti sitten vielä hänelle tarkentaa, että nämä valtion rahat ovat todellakin pois niiden kuntalaisten taskusta, jotka valtion veroa maksavat! Eihän valtion raha ole mitään ilmaista rahaa! En meinannut uskoa korviani! Ja ikään kuin se, että nämä ovat harkinnanvaraisia eikä pakollisia juttuja, tekisi näistä asioista sen perustellumpia. Eihyvääpäivää. Juuri näistä harkinnanvaraisistahan se säästäminen kannattaa aloittaa, eikä tärkeistä pakollisista asioista. Tekee vähemmän kipeää ja on järkevämpää.

Myös kuntien valtuustoissa - ja etenkin siellä - pitää ottaa vastuu koko kansantaloutemme tilasta. Täältähän se kestävyysvajeen purkaminenkin todella lähtee, kuntien tekemisistä.

Lue lisää...