Taas vaalit!
Eipä mennyt montaa viikkoa ilman vaaleja! Olen ehdolla Uudellamaalla jäsenäänestyksessä Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Äänestysaika on nyt meneillään. Tässä kirjoituksessa kerron itsestäni ja suhtautumisestani muutamiin asioihin.
"Eläkkee rauhassa ja rakkauvessa" - isoäitini slogan ohjenuoranani
Olen persoonaltani rauhanrakentaja, jolle on tärkeää reilu peli eikä voitto hinnalla millä hyvänsä. Paras voittakoon. Kun tilanne vaatii, olen todella kova luu. En silti suosittele testaamaan. Välillä melkein säälittää sellaista vastapuolta, joka erehtyy luulemaan rauhantahtoisuuttani pehmeydeksi ja alkaa k*settaa meikäläistä. Aijai... aikani yleensä seurailen sitä puuhaa, ihan vaan omaksi huviksi. Täältä siis pesee ja linkoaa - mutta neuvotellaan nyt ennemmin.
Tärkeämpää olla oikeassa kuin aina ekana äänessä
Inhoan arvovaltataisteluita. Inhoan myös ihmisiä, jotka mistään mitään kunnolla tietämättä ovat täynnä varmoja mielipiteitä ja ovat valmiita jakamaan neuvojaan haluttiinpa niitä tai ei - vaikka oikeasti tuollaisten pitäisi pitää se leipäläpi suosiolla vaan kiinni. En jaksa yhtään kuunnella näitä "minä se vaan auon päätäni ja suututan ihmisiä näillä mustavalkoisilla mielipiteilläni." Ai jaa, koska sitten on asiat ja tilanne jotenkin niin hiton paljon paremmin? Tuollaisten ei pitäisi tunkea politiikkaan ollenkaan, mutta juuri heitä siellä seassa on paljon. Mitä siitäkin tulee? No sotahan semmosesta syttyy. Paikallinen vähintään. Niissä sodissa ei sitten itse asialla ole lopulta niin väliä, vaan sillä, että "kuka täällä oikein määrää". Hohhoijaa.
 |
| Iltalohja 11.6.2014 |
Itse olin kovasuinen mielipideautomaatti joskus 20-vuotiaana. Tai vieläkin nuorempana. Sitten kasvoin. Viisastuin. Opin kantapään kautta. Monen kantapään. Sen opin, että juuri niistä asioista, joista ei kunnolla tiedä, on kaikista helpoin laukoa varmoja näkemyksiä. Asiat vaan kovin harvoin ovat halki-poikki-ja-pinoon. Kunpa olisivatkin! Kovin usein - lähes aina - kun tutustuu myös vastapuolen näkemykseen, tajuaa, että oikeus, totuus ja kohtuus on "siellä jossain". Onpa kyse henkilöiden välisestä riidasta, poliittisesta kiistasta tai vaikka tieteellisistä oppiriidoista. Etenkin talous"tieteellisistä" ;) Mitä raflaavampi otsikko, sitä varmemmin mun päässä pyörii kysymys siitä, että "mitähän kaikkea tähän oikeasti liittyy?".
Mitä puolustan, mitä vastustan
Olen hyvinvointivaltion puolustaja. Etenkin koulutus ja terveydenhuolto on pidettävä julkisen järjestämisvastuun piirissä laajasti. Tuottajiksi etenkin terveyspuolelle ovat yksityisetkin tuottajat kuitenkin tervetulleita. Julkisen tuottajan pitää kuitenkin säilyä riittävän vahvana, että vertailukohtaa ja hankintaosaamista saadaan säilytettyä.
Ikäihmisten hoivan puolella näen yksityiselle rahalle nykyistä enemmän tilausta, monestakin syystä, mutta mainittakoon tässä se, että hoiva on pitkälti asumista ja asumisen maksamme itse muutoinkin. Olen kirjoittanut aiheesta kirjankin ja siihen liittyvään haastatteluun pääset vaikka tästä linkistä.
Vastustan pakkoruotsia. Kannatan suoraa demokratiaa. Olen allekirjoittanut kaikki ne kolme kansalaisaloitetta, mitkä ovat tähän mennessä eduskuntaan asti selvinneet. Pakkoruotsialoitteeseen keräsin nimiä ihan aktiivisestikin. EU- ja eurokriittisyydestä tuli paasattua taannoisten EU-vaalien aikaan jo ihan kyllästymiseen asti. Pidän euroa epäonnistuneena virityksenä ja EU on paisunut yli äyräidensä.
Puolustan heikompia. Maailmaa ei voi rakentaa siten, että vain terävimmillä kyynärpäillä ja vahvimmilla äänijänteillä varustetut pärjäävät ja määräävät.
Inhoan yksityisklubimentaliteettia, jossa omaa asemaa pönkitetään sulkemalla toisia pois piireistä. Erottautuminen ei joiltain onnistu "oman erinomaisuuden" kautta, vaan sillä, että suljetaan toisia pois. Aika surkeaa.
Haluan suojella luontoa ja eläimiä. Syön silti lihaa ja ajelen citymaasturilla, se myönnettäköön. Uskon ilmastonmuutokseen. Uskon myös siihen, että ihmisen tekosilla on siihen vaikutus. Toivoisin, että myös ne, jotka eivät ihmisen rooliin ilmastonmuutoksessa usko, ymmärtäisivät edes sen, että luonnon tolkuton kuppaaminen, ilman saastuttaminen ja materiaalin sekä energian tuhlaaminen ei ole mitenkään järkevää.
Oheinen piirroskuva kuvastaa ympäristöasennettani todella hyvin. Siinä luennoija kertoo energiaomavaraisuudesta, sademetsien suojelusta, puhtaasta vedestä, uusiutuvista energianlähteistä jne. Ukko yleisöstä sitten kysyy, että "entäs jos tuo on kaikki huijausta ja rakennamme parempaa maailmaa turhan takia?". Juuri näin. Uskoipa ilmastonmuutokseen tahi ei, Suomen kannattaa silti pyrkiä energiaomavaraisuuteen, uusien energialähteiden kehittämiseen ja energian säästämiseen. Jossain Kiinassa energiantuotannon uudistamiseen tulee pyrkiä jo hengitysilman saastuneisuuden takia.
En ole ydinvoiman suuri fani. Enkä ole Natostakaan kovin innostunut. Sosiaaliturvaa uudistaisin perustulomallin kautta, koska turha kallis kyykytysbyrokratia pitää saada pois. Ja se junarata Lohjalle, siitä olen valmis pitämään ääntä joka käänteessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti