Olen siis taas suosikkaiheeni parissa eli Suomi on hyvä maa. Turvallinen ja jämpti maa, jossa monet perusasiat toimii ja on jopa maailman huipputasoa. Olen onnellinen saadessani asua Suomessa ja olen ylpeä Suomesta. Ja hei omaan pesään paskojat: en arvosta teitä enkä niin kovin suuresti välittäisi rakentaa tulevaisuutta juuri teidän kanssanne. Mutta valitettavasti on pakko ;)
Kenen etua "väärät" tulokset ajaisivat?
Sitä en ole keksinyt, kuka näitä "vääriä" tuloksia mukan Suomeen "tilaisi", koska tällaiset hyvät tuloksethan pilaa hyvin pedatun ja aivan tietoisesti lietsotun kriisitietoisuuden! Millä nyt selitellään huonot päätökset, jos Suomi ei olekaan kuilun partaalla vaihtoehdottomien pakkopäätösten edessä?
Hyvinvointivaltion vaalijoidenkin viestiä tämä vesittää siltä osin, että puheet hyvinvointivaltion kuolemasta ovatkin ilmeisen ennenaikaisia. Ei siis voida lietsoa sitäkään näkyä nyt ihan täysillä. Mutta paikkaansa hyvinvointivaltio puolustaa tämän tutkimuksen valossa, koska näyttähään se monia hyviä juttuja tuottaneen. Etenkin sitä himotuista himotuinta hunajata: kilpailukykyä.
Davosin porukan tilastot
Suomi rankattiin Maailman Talousfoorumin (WEF) eli "Davosin kerhon" toimesta Euroopan
kilpailukykyisimmäksi maaksi. Jännä juttu, että tästä nyt nousi tällainen parku. Hätäisimmät ehtivät jo kirjoittamaan oikein kansainvälisiin lehtiin synkät puolustuspuheenvuorot, tyyliin "ei ei ei, tämähän ei pidä paikkaansa, vaan me täällä Suomessa olemme aivan surkkeja".
Itse olen jo vuosia seurannut näitä WEF:n rankkauksia ja hyvin Suomi on aina pärjännyt. Koko maailman kilpailukykymittauksissa Suomen sijoitus on mennyt näin:
 |
| Lähde: WEF Global competitiveness report 2013 - 2014 |
2012 - 2013, Suomi 3.
2011 - 2012, Suomi 4.
2010 - 2011, Suomi 7.
2009 - 2010, Suomi 6.
Ykkösenä keikkuu Sveitsi, kakkosena Singapore. Ruotsin sijoitus on tipahtanut sijan 4 paikkeilta sijalle 6.
Mittaria on toki haukuttu. Tämä ei kuulemma kerro tulevaisuudesta mitään. No mikäs sitten kertoo edes sen vertaa siitä, miltä pohjalta me tulevaisuuteen ponnistamme? Tulosten arvostelijoiden oma ylivertainen kyky nähdä tulevaisuuteen? Ja millä lihaksilla? Talous"tieteen" suomalla viisaudellako? Se "tiedehän" se onkin viime vuosina osoittanut toimivuutensa... heh, ei ihan. Kristallipallolla pärjää yhtä hyvin.
Tuoreimmassa Euroopan kilpailukykyä vertailleessa tutkimuksessa ei keskitytty vain yksinkertaisimman kilpailukykymittariin eli työvoimakustannuksiin. Tässä tutkimuksessa kyetään näkemään vähän laajemmin ja syvemmälle niihin tekijöihin, mistä kilpailukyky kumpuaa. Merkitystä on mm. infrastruktuurilla, innovatiisuudella, terveydenhoidolla, koulutussysteemillä, finanssimarkkinoiden kehittyneisyydellä ja teknologisella valmiudella. Näistä esimerkiksi infrastruktuuri, terveydenhuolto ja koulutus eivät ole mitään halpoja asioita. Mutta kannattavia ne ovat! Kun ne ovat kunnossa ja finanssimarkkinat pelaavat, syntyy innovatiivisuudelle kasvupohjaa ja teknologinen valmiusaste kohoaa jne.
Suomi on "kiva kaveri" muille maille
Toinen mielenkiintoinen tulos viime päiviltä on "Hyvä maa" indeksi, jossa Suomi sijoittui kakkoseksi. Irlanti oli ykkönen. En tiedä, kuin paljon tiedettä ja kuinka paljon mutua tämän taustalla on, mutta ihan silmäilyn arvoinen tämä harjoitelma on. Siinä vertailtiin maita globaaleina toimijoina eli kuinka "kivoja" ja hyödyllisiä maat ovat maailman muiden maiden kannalta. Kuinka paljon annamme ihmiskunnan kehityksen hyväksi ja kuinka paljon otamme.
Tätäkin tulosta on tietenkin keritty parjata mm. sillä, että Suomi on hyvä, koska se vaan lappaa rahaa muihin maihin. Siitä tässä ei kuitenkaan ole kyse. Ei vain rahasta eikä sen lappamisesta. Suomi on "kiva kaveri" maailman muille maille, koska mm. touhuamme tieteen ja teknologian saralla ja täällä on medialla vapaus toimia. Tarkempi taulukko löytyy täältä. Mielenkiintoinen, mutta en minä tämän päältä pelihousujani repisi.
Ei silti syytä jäädä laakereilleen lepäämään!
Hyvät tulokset eivät ole peruste nojata jatkossa taaksepäin ja vain köllötellä tyytyväisenä. Mutta tyytyväinenkin saa välillä olla ja pipoa saa vähän löysyttää. Niin alkaa syntyä jotain uutta. Uskalletaan yrittää ja on sallittua myös epäonnistua. Kokeillaan, mikä jekkassee.
Ja joskus voisi uskaltaa myöntää, että jotain mekin osataan tehdä oikein ja välillä jopa paremmin kuin muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti