Laatuvaihtelua ja ylikäyttöä terveydenhuollossa

Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaiseman tutkimuksen ”Saadaanko sote-uudistuksella tasalaatua?” mukaan onnistuneella rakennemuutoksella palvelujärjestelmä voitaisiin saada toimimaan noin kaksi miljardia euroa pienemmällä kustannustasolla.

Leikkausjonot yhdistettävä

Tutkimus tarkastelee palveluiden laatuvaihteluita. Nykyinen palvelujärjestelmämme on hajanainen ja alueellisesti epätasa-arvoinen. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi yhdistämällä leikkausjonot sote-alueella ja luopumalla sairaalakohtaisista leikkausjonoista voitaisiin nopeasti saada jonoton ja tasalaatuisempi leikkausjärjestelmä. 

Eri sairaanhoitopiireissä, kuten mm. HUS:ssa tämä sisältyy ns. suureen suunnitelmaan eli master planiin, jossa tavoitteena on saada tehtyä eri sairaaloiden välillä kunnollinen työnjako. Sairaalat erikoistuisivat eri asioihin ja kaikissa ei todellakaan tehtäisi lähes kaikkea, kuten nykyään yritetään räpeltää. Hyvä laatu jollain erikoisalalla edellyttää suuria määriä juuri sen erikoisalan potilaita ja tämä voidaan saavuttaa vain keskittämällä ko. potilaat tiettyihin sairaaloihin.   

Ylikäyttöä ylikapasiteetin myötä

Tutkimus tuo esille myös ylikäytön ongelmia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden perusolemukseen kuuluu, että palvelulle löydetään aina käyttäjä. Osa toimenpiteistä on kuitenkin turhia tai tehottomia. Esimerkiksi useimmissa leikkaustoimenpiteissä on 1,5–2-kertainen ero keskiarvokäyttöön nähden eri alueilla. Tutkijat pitävät todennäköisenä, että toimenpiteiden alaraja on väestön kannalta yleisesti ottaen riittävä eli leikkaukseen päästään, jos tarvetta on - ja välillä operoidaan, vaikkei ihan olisi tarvettakaan. Tästä antaa vihjettä myös WHO EUROn leikkaustilasto, jossa Suomi on kärjen tuntumassa. 

Etenkin väestöpohjaltaan pienissä sairaanhoitopiireissä tutkijat näkivät ylikäytöksi tulkittavaa käyttöä. Niissä väestöpohja ei ole luonnostaan riittävä nykyiselle leikkauskapasiteetille. Mikäli kapasiteetin hankkinut yksikkö ei kuitenkaan leikkaisi "täysillä", joutuisi se suurennuslasin alle ja selittelemään. Tästä syystä helpotetaan ennemmin leikkaukseen pääsyn rajaa. Samaan aikaan tavallinen flunssapotilas joutuu jonottamaan terveyskeskuksessa tuntikausia rutiiniluonteisesti hoidettavan vaivansa kanssa!

Asiantuntijalähtöisyys iso ongelma

Keskeiseksi ongelmaksi tutkijat nostavat palvelujen suunnittelun asiantuntijalähtöisyyden. Tilanne on se, että erikoisalojen asiantuntijat tekevät arvioita oman alansa tarpeista ja yllätys yllätys: tarpeiden todetaan lähes aina edellyttävän kasvua. Tämä johtaa ylisuuriin ratkaisuihin.

Kasvuhakuinen järjestelmä pitääkin uudistaa kustannustietoiseksi ja mukautumiskykyiseksi tuotantojärjestelmäksi. Tutkijat pitävät tehtävää vaikeana: vielä kevään 2014 rakenneuudistusraportissa sosiaali- ja terveydenhuollon lähtökohdaksi hyväksyttiin jatkuva noin 3 000 työntekijän vuotuinen kasvu. Kuitenkin järjestelmä on vuodesta 2012 vuoteen 2013 jo rationalisoinut itseään 10 000 hengellä. Tutkijoiden mukaan terveydenhuoltojärjestelmämme ei tarvitse yhtään henkilöä lisää. SOTE-ala on työvoimavaltainen ja 70 % kustannuksista on palkkakustannuksia. Tehostamistarpeen arvioidaan olevan 45 000 – 70 000 henkilötyövuotta 400 000 henkilön kokonaistyövoimasta. Useat maat ovat saaneet terveydenhuoltonsa toimimaan hyvin tällä työvoiman tasolla.

Tutkijat vaativat, että SOTE-alueiden kehittämisideoiden kustannusvaikutukset tulee selvittää samalla laatutasolla kuin elinkeinoelämässä. Sairaaloiden ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon laskentatoimi on saatettava uudelle tasolle.


Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan tämän linkin kautta.