Vaisu SOTE-ratkaisu

Eilen illalla se sitten saatiin: SOTE-rakenteen malli. Itse en ole saanut käsiini kuin nuo STM:n diat ja tiedotteen asiasta ja niiden perusteella olen hieman pettynyt parlamentaarisen työryhmän tuloksiin. Ehkä asetin odotukseni liian korkealle.

Kun vertaa edellisen suuren SOTE-sovun aikaan (maaliskuu 2014) linjattuja asioita ja nyt (kesäkuu 2014) sovittuja asioita, niin eipä nyt paljoa uutta tullut. Sopu sentään säilyi. Ja paljon lykättiin alueille väännettäväksi: kerran neljässä vuodessa alueilla tehdään "järjestämispäätös", jonka sisältö on hyvin tärkeä.

Järjestämisvastuu ja palveluiden tuottaminen saatiin sentään jotenkin erotettua toisistaan, mutta luotiin samalla uusi käsite "tuottamisvastuu". Mitä lie tarkoittaneekaan... Tuottamisvastuussa oleminen edellyttää mm. omaa henkilöstöä ja kykyä vastata ehkäisevistä, hoitavista ja kuntouttavista sote-palveluista yhtenäisenä kokonaisuutena. Tuottamisvastuussa voi olla kunta tai kuntayhtymä, joiden hallinto määräytyy kuntalain mukaan. Tuottamisvastuiset kunnat tai kuntayhtymät valitsee ja päättää sote-alue. Yksi kysymys kuuluukin: voiko yksityinen yritys perustaa esim. terveyskeskuksen jatkossa? Tällä hetkellä tulkinnat vaihtelevat laidasta toiseen. 

Mielenkiintoista on, että tärkeän järjestämispäätöksen valmistelussa ovat mukana myös tuottamisvastuussa olevat tahot eli kunnat tai kuntayhtymät. Järjestelmä säilyy siis hyvin kuntavetoisena, kun tuottamisvastuussa olevat kunnat tai kuntayhtymät osallistuvat sote-alueen järjestämispäätösten valmisteluun oletettavasti varsin voimakkaasti ja kuntien edustajat ovat lopullisia järjestämispäätöksiä tekemässä.

Tavoitteissa piisaa, mutta keinoja puuttuu

Keinoja uudistuksen hyvien tavoitteiden saavuttamiseksi esiteltiin eilen kovin kovin vähän. "Keinot" otsikon alla oli lueteltu lähinnä hyviä tavoitteita! Tai sitten niin ylimalkaisia keinoja, että ei niillä vielä mitään sellaisenaan saada aikaan. Eihän tällainenkaan maininta ole mikään keino, vaikka se sellaiseksi on lueteltu: "Hallinnon ja rakenteiden tulee varmistaa hyvin toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto." Joo-o, pitää pitää varmistaa, mutta miten? Se olisi se keino. Itse asiassa kaikki nyt "keinoiksi" nimetyt asiat olivat esillä jo keväällä, mutta silloin samoin sanoin esitellyt asiat oli otsikoitu "tavoitteiksi"... En tiedä itkeäkö vai nauraa.

Tässä tavoitteita keväältä 2014...

...lisää tavoitteita keväältä 2014...

Ja kas näin tavoitteet olivat muuttuneet keinoiksi kesään mennessä...

Viiden alueen mallissa pysyminen on hyvä juttu, ettei homma leviä pitkin maita ja mantuja. Itse olen asiantuntijoita kuultuani alkanut viehättyä jopa vain yhden valtakunnallisen mallin ajatuksesta. Nyt hahmotellut tulevat SOTE-alueet ovat itsessään kuntayhtymiä, joiden rahoitus tulee kunnilta kapitaatioperiaatteella. SOTE-alueet taas puolestaan rahoittavat palvelut, joita pääasiassa taitavat tuottaa nuo "tuottamisvastuulliset" kunnat tai kuntayhtymät. Ei niin kovin linjakasta, kuin mitä keväällä kehuttiin.

Uudistus ei ainakaan tässä vaiheessa tuo esiin yksilön valinnanvapauden lisäämistä julkisen ja yksityisen sektorin palveluiden välillä. Myöskään jo olemassa olevaa valinnanvapautta julkisen sektorin sisällä ei mitenkään mainita saati korosteta – vaikka siinähän on mitä parhain keino saada palvelun laatua tasattua kysynnän ohjautumisen seurauksena.

Keskittämisen periaatteet kirjataan

Laissa tullaan määrittelemään kriteerit sille, milloin palveluja voi keskittää. Se on mahdollista vain, jos palvelujen saatavuus ja laadun turvaaminen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja taikka palvelujen tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät keskittämistä. No hei: eihän keskittämistä ole ennenkään huvin vuoksi tehty, vaan juurikin em. perustein. Ei terveyskeskuksiakaan lakkautella kiusan takia eikä edes vain säästöjen vuoksi, vaan etäisiin pikkuterveyskeskuksiin on esimerkiksi vaikea saada lääkäreitä, koska lääkäreiden ammatilliset tavoitteet ovat joko korkeammalla tai sitten nuoret lääkärit kokevat työnteon liian epävarmaksi ilman kollegoiden tukea, joka pikkuterkkareista puuttuu.

Itse uskon HUS:n valtuustossa saamieni tietojen perusteella suuruuden ekonomiaan terveyspalveluiden tuottamisessa. Ainakin HUS:ssa on saatu aikaan hyvää potilasturvallisuutta kohtuuhinnalla ja näiden tulosten on todisteltu syntyneen juurikin suuruuden ekonomian ansiosta.


Ydinkysymykset: kuinka nopeasti ja kuinka lähelle lääkäriin pääsee

Lopulta kaikki kilpistyyy monen kansalaisen näkökulmasta pääosin näihin kahteen kysymykseen:
1) kuinka nopeasti pääsen lääkäriin
2) kuinka pitkä matka lähimpään lääkäriin on.

Itse painotan henkilökohtaisesti sitä
1) kuinka nopeasti pääsen
2) laadukkaaseen hoitoon.
3) Välimatka on minulle vähempiarvoinen seikka. Olen valmis matkustamaan aika paljonkin kauemmas, kunhan minun ei tarvitse istua käytävillä odottamassa tuntitolkulla. Etenkin jos pitkän välimatkan päässä tiedän vielä pääseväni huippulääkärille.


Alueelliset erot ovat todellinen ongelma

Alueelliset erot terveyspalveluissa ovat Suomessa todellisuutta. Mutta sekään ei mene ihan niin kuin voisi etukäteen luulla eli että "etelässä hyvää, pohjoisessa huonoa". Todellisuus on toista. Esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksissa Pohjois-Karjala pärjää hyvin hinnan ja laadun arvioinnissa, TYKS taas huonosti. HYKS pärjää laadussa, mutta on hieman kallis, mutta ei läheskään niin kallis kuin saman laatutason Itä-Savon alue. Rintasyöpähoitojen osalta tilastot ovat kuulemma vielä karumpia, mutta niitä tuloksia en ole vielä itse nähnyt. Nykyistä tasaisemman laadun ja sitä myöten kansalaisten tasa-arvon paraneminen on yksi tärkeimmistä SOTE-uudistuksen hyödyistä. Jos se tasaisempi ja parempi laatu saadaan vielä nykyistä tehokkaammin aikaan, hurraa.


Tyytyväisyyttä ja pettymystä tulkitsijasta riippuen

Olen käynyt ensikommentteja SOTE-ratkaisusta läpi. Kuntaliitto on tyytyväinen koko homman ja palveluiden tuottamisen kuntavetoisuuteen. Lääkäriliitto on pettynyt siihen, ettei uudistus paranna palveluiden saatavuutta. Samoin pettymystä viesti Suomen Yrittäjät, koska valinnavapaus ei lisäänny. Terveyspalvelualan Liitto kyyseenalaistaa sen, että muuttuuko tällä oikeasti mikään. Samaa minäkin pohdin. Siis ainakaan jo maaliskuussa päätettyyn nähden. Paljon melua tyhjästäkö eilinen show? Toistan kuitenkin vielä: sopu sentään säilyi!

Lue lisää...

Me ollaan ihan huonoja!

Voi kamala: Suomi on taas pärjännyt kansainvälissä kilpailukykymittauksissa ja muissa "Hyvä maa" -tilastoissa. Miten tämän voi pääparka kestää?! No eipä taas kerran kaikilla tunnukaan kestävän ;) Taas kerran on "väärin mitattu" ja tämä on mukamas "tilattu tutkimus" jne. Ja surkutellaan toki sitä, että kuinka huonosti muualla sitten menekään, jos Suomi on muka paras...

Olen siis taas suosikkaiheeni parissa eli Suomi on hyvä maa. Turvallinen ja jämpti maa, jossa monet perusasiat toimii ja on jopa maailman huipputasoa. Olen onnellinen saadessani asua Suomessa ja olen ylpeä Suomesta. Ja hei omaan pesään paskojat: en arvosta teitä enkä niin kovin suuresti välittäisi rakentaa tulevaisuutta juuri teidän kanssanne. Mutta valitettavasti on pakko ;)




Kenen etua "väärät" tulokset ajaisivat?

Sitä en ole keksinyt, kuka näitä "vääriä" tuloksia mukan Suomeen "tilaisi", koska tällaiset hyvät tuloksethan pilaa hyvin pedatun ja aivan tietoisesti lietsotun kriisitietoisuuden! Millä nyt selitellään huonot päätökset, jos Suomi ei olekaan kuilun partaalla vaihtoehdottomien pakkopäätösten edessä?

Hyvinvointivaltion vaalijoidenkin viestiä tämä vesittää siltä osin, että puheet hyvinvointivaltion kuolemasta ovatkin ilmeisen ennenaikaisia. Ei siis voida lietsoa sitäkään näkyä nyt ihan täysillä. Mutta paikkaansa hyvinvointivaltio puolustaa tämän tutkimuksen valossa, koska näyttähään se monia hyviä juttuja tuottaneen. Etenkin sitä himotuista himotuinta hunajata: kilpailukykyä.


Davosin porukan tilastot

Suomi rankattiin Maailman Talousfoorumin (WEF) eli "Davosin kerhon" toimesta Euroopan
kilpailukykyisimmäksi maaksi. Jännä juttu, että tästä nyt nousi tällainen parku. Hätäisimmät ehtivät jo kirjoittamaan oikein kansainvälisiin lehtiin synkät puolustuspuheenvuorot, tyyliin "ei ei ei, tämähän ei pidä paikkaansa, vaan me täällä Suomessa olemme aivan surkkeja".

Itse olen jo vuosia seurannut näitä WEF:n rankkauksia ja hyvin Suomi on aina pärjännyt. Koko maailman kilpailukykymittauksissa Suomen sijoitus on mennyt näin:

Lähde: WEF Global competitiveness report 2013 - 2014

2013 - 2014, Suomi 3.
2012 - 2013, Suomi 3.
2011 - 2012, Suomi 4.
2010 - 2011, Suomi 7.
2009 - 2010, Suomi 6.

Ykkösenä keikkuu Sveitsi, kakkosena Singapore. Ruotsin sijoitus on tipahtanut sijan 4 paikkeilta sijalle 6.

Mittaria on toki haukuttu. Tämä ei kuulemma kerro tulevaisuudesta mitään. No mikäs sitten kertoo edes sen vertaa siitä, miltä pohjalta me tulevaisuuteen ponnistamme? Tulosten arvostelijoiden oma ylivertainen kyky nähdä tulevaisuuteen? Ja millä lihaksilla? Talous"tieteen" suomalla viisaudellako? Se "tiedehän" se onkin viime vuosina osoittanut toimivuutensa... heh, ei ihan. Kristallipallolla pärjää yhtä hyvin.

Tuoreimmassa Euroopan kilpailukykyä vertailleessa tutkimuksessa ei keskitytty vain yksinkertaisimman kilpailukykymittariin eli työvoimakustannuksiin. Tässä tutkimuksessa kyetään näkemään vähän laajemmin ja syvemmälle niihin tekijöihin, mistä kilpailukyky kumpuaa. Merkitystä on mm. infrastruktuurilla, innovatiisuudella, terveydenhoidolla, koulutussysteemillä, finanssimarkkinoiden kehittyneisyydellä ja teknologisella valmiudella. Näistä esimerkiksi infrastruktuuri, terveydenhuolto ja koulutus eivät ole mitään halpoja asioita. Mutta kannattavia ne ovat! Kun ne ovat kunnossa ja finanssimarkkinat pelaavat, syntyy innovatiivisuudelle kasvupohjaa ja teknologinen valmiusaste kohoaa jne.


Suomi on "kiva kaveri" muille maille

Toinen mielenkiintoinen tulos viime päiviltä on "Hyvä maa" indeksi, jossa Suomi sijoittui kakkoseksi. Irlanti oli ykkönen. En tiedä, kuin paljon tiedettä ja kuinka paljon mutua tämän taustalla on, mutta ihan silmäilyn arvoinen  tämä harjoitelma on. Siinä vertailtiin maita globaaleina toimijoina eli kuinka "kivoja" ja hyödyllisiä maat ovat maailman muiden maiden kannalta. Kuinka paljon annamme ihmiskunnan kehityksen hyväksi ja kuinka paljon otamme.

Tätäkin tulosta on tietenkin keritty parjata mm. sillä, että Suomi on hyvä, koska se vaan lappaa rahaa muihin maihin. Siitä tässä ei kuitenkaan ole kyse. Ei vain rahasta eikä sen lappamisesta. Suomi on "kiva kaveri" maailman muille maille, koska mm. touhuamme tieteen ja teknologian saralla ja täällä on medialla vapaus toimia. Tarkempi taulukko löytyy täältä. Mielenkiintoinen, mutta en minä tämän päältä pelihousujani repisi.


Ei silti syytä jäädä laakereilleen lepäämään!

Hyvät tulokset eivät ole peruste nojata jatkossa taaksepäin ja vain köllötellä tyytyväisenä. Mutta tyytyväinenkin saa välillä olla ja pipoa saa vähän löysyttää. Niin alkaa syntyä jotain uutta. Uskalletaan yrittää ja on sallittua myös epäonnistua. Kokeillaan, mikä jekkassee.

Ja joskus voisi uskaltaa myöntää, että jotain mekin osataan tehdä oikein ja välillä jopa paremmin kuin muut.

Lue lisää...

Laatuvaihtelua ja ylikäyttöä terveydenhuollossa

Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaiseman tutkimuksen ”Saadaanko sote-uudistuksella tasalaatua?” mukaan onnistuneella rakennemuutoksella palvelujärjestelmä voitaisiin saada toimimaan noin kaksi miljardia euroa pienemmällä kustannustasolla.

Leikkausjonot yhdistettävä

Tutkimus tarkastelee palveluiden laatuvaihteluita. Nykyinen palvelujärjestelmämme on hajanainen ja alueellisesti epätasa-arvoinen. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi yhdistämällä leikkausjonot sote-alueella ja luopumalla sairaalakohtaisista leikkausjonoista voitaisiin nopeasti saada jonoton ja tasalaatuisempi leikkausjärjestelmä. 

Eri sairaanhoitopiireissä, kuten mm. HUS:ssa tämä sisältyy ns. suureen suunnitelmaan eli master planiin, jossa tavoitteena on saada tehtyä eri sairaaloiden välillä kunnollinen työnjako. Sairaalat erikoistuisivat eri asioihin ja kaikissa ei todellakaan tehtäisi lähes kaikkea, kuten nykyään yritetään räpeltää. Hyvä laatu jollain erikoisalalla edellyttää suuria määriä juuri sen erikoisalan potilaita ja tämä voidaan saavuttaa vain keskittämällä ko. potilaat tiettyihin sairaaloihin.   

Ylikäyttöä ylikapasiteetin myötä

Tutkimus tuo esille myös ylikäytön ongelmia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden perusolemukseen kuuluu, että palvelulle löydetään aina käyttäjä. Osa toimenpiteistä on kuitenkin turhia tai tehottomia. Esimerkiksi useimmissa leikkaustoimenpiteissä on 1,5–2-kertainen ero keskiarvokäyttöön nähden eri alueilla. Tutkijat pitävät todennäköisenä, että toimenpiteiden alaraja on väestön kannalta yleisesti ottaen riittävä eli leikkaukseen päästään, jos tarvetta on - ja välillä operoidaan, vaikkei ihan olisi tarvettakaan. Tästä antaa vihjettä myös WHO EUROn leikkaustilasto, jossa Suomi on kärjen tuntumassa. 

Etenkin väestöpohjaltaan pienissä sairaanhoitopiireissä tutkijat näkivät ylikäytöksi tulkittavaa käyttöä. Niissä väestöpohja ei ole luonnostaan riittävä nykyiselle leikkauskapasiteetille. Mikäli kapasiteetin hankkinut yksikkö ei kuitenkaan leikkaisi "täysillä", joutuisi se suurennuslasin alle ja selittelemään. Tästä syystä helpotetaan ennemmin leikkaukseen pääsyn rajaa. Samaan aikaan tavallinen flunssapotilas joutuu jonottamaan terveyskeskuksessa tuntikausia rutiiniluonteisesti hoidettavan vaivansa kanssa!

Asiantuntijalähtöisyys iso ongelma

Keskeiseksi ongelmaksi tutkijat nostavat palvelujen suunnittelun asiantuntijalähtöisyyden. Tilanne on se, että erikoisalojen asiantuntijat tekevät arvioita oman alansa tarpeista ja yllätys yllätys: tarpeiden todetaan lähes aina edellyttävän kasvua. Tämä johtaa ylisuuriin ratkaisuihin.

Kasvuhakuinen järjestelmä pitääkin uudistaa kustannustietoiseksi ja mukautumiskykyiseksi tuotantojärjestelmäksi. Tutkijat pitävät tehtävää vaikeana: vielä kevään 2014 rakenneuudistusraportissa sosiaali- ja terveydenhuollon lähtökohdaksi hyväksyttiin jatkuva noin 3 000 työntekijän vuotuinen kasvu. Kuitenkin järjestelmä on vuodesta 2012 vuoteen 2013 jo rationalisoinut itseään 10 000 hengellä. Tutkijoiden mukaan terveydenhuoltojärjestelmämme ei tarvitse yhtään henkilöä lisää. SOTE-ala on työvoimavaltainen ja 70 % kustannuksista on palkkakustannuksia. Tehostamistarpeen arvioidaan olevan 45 000 – 70 000 henkilötyövuotta 400 000 henkilön kokonaistyövoimasta. Useat maat ovat saaneet terveydenhuoltonsa toimimaan hyvin tällä työvoiman tasolla.

Tutkijat vaativat, että SOTE-alueiden kehittämisideoiden kustannusvaikutukset tulee selvittää samalla laatutasolla kuin elinkeinoelämässä. Sairaaloiden ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon laskentatoimi on saatettava uudelle tasolle.


Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan tämän linkin kautta.

Lue lisää...

Terveydenhuollon palveluja aletaan rajata

STM on perustanut terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston. Neuvosto tulee antamaan suosituksia siitä, mitkä tutkimukset sekä hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat suomalaisen terveydenhuollon palvelujen valikoimaan - ja mitkä samalla rajataan valikoiman ulkopuolelle. Palveluvalikoimassa kerrotaan kaikki julkisesti järjestetty tai rahoitettu terveydenhuollon toiminta, johon kuuluu ennaltaehkäisy, tutkimus, diagnostiikka, hoito ja kuntoutus.

  

Vastuunjaon hahmottelua

Palveluvalikoimaa laadittaessa vedetään siis rajaa julkisen ja yksilön oman vastuun välille. Tämä rajanveto on ihan hyvä harjoitus ja mielenkiinnolla odotan sen lopputuloksia. Uskon, että monet ns. vaihtoehtohoidot jäävät julkisen sektorin tarjoamien palveluiden ulkopuolelle, mikä on oman ymmärrykseni mukaan ihan ok rajanveto. Verovaroin tarjotaan vain tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitoja. 

Vaikeampi kysymys tuleekin olemaan se, mitä maailman uusimpia ja parhaita hoitomuotoja ja lääkityksiä jätetään pois suomalaisille tarjottujen hoitojen valikoimasta – vai jätetäänkö mitään. Eihän kalleimpia ja harvinaisimpia hoitoja nytkään saa, ei ainakaan tosta noin vaan, mutta kyllähän monien tavoite on, että Suomessa saa vakaviin sairauksiin huippuhoitoja aivan kaikki kansalaiset. Tuotammehan me itsekin huippututkimusta ja uusia hoitoja täällä Suomessa. Verovaroin. Kai edes ne on kansalaistemme hyödyksi tarkoitettu? Voidaanko Suomessa julkiselta puolelta saatavia huippuhoitomuotoja rajoittaa ja miten? 

STM:n mukaan suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoiman tulisi sisältää lääketieteellisesti perusteltuja potilaan terveydentilan edellyttämiä hoitoja, jotka on osoitettu hyödylliseksi suhteessa niiden riskeihin ja kustannuksiin. Kustannuksetkin on siis mainittu arviointikriteerinä. Mutta mitä tehdään, jos on tarjolla todella tehokasta hoitoa, mutta joka on samalla huippukallista? Mikä on säästetyn ihmishengen hinta? 

   

Potilasdirektiivi taustalla

Neuvoston asettamisen taustalla on potilasdirektiivi, jonka säännökset tulivat Suomessa voimaan vuoden 2014 alussa. Kun suomalainen potilas hakeutuu Suomesta hoitoon johonkin toiseen EU-maahan, hänellä on oikeus saada korvausta vain sellaisesta toisessa EU-maassa saadusta hoidosta, joka kuuluu Suomen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Lähtökohtainen tarve tälle määrittelytyölle tulee siis EU:sta, mutta tämä harjoitus olisi todellakin ollut hyvä tehdä ihan kotimaisistakin lähtökohdista. Kuka vastaa mistäkin ja mistä rahat?

Lue lisää...

Kirja-arvostelu: Kadotetut kasvot eli "kiinakirja"

Tässä tulee esikoiskirja-arvosteluni Heli Järvenpään esikoisteoksesta Kadotetut kasvot, joka Helin kaveripiirissä tunnetaan myös tunnisteella #kiinakirja. Tunnen Helin vuosien takaa, kun olimme samassa työpaikassa. Kiitos Facebookin yhteys on edelleen säilynyt. Voisin tässä pitää pidemmänkin ylistyspuheen Facebookin ja muun somen yhteyksiä säilyttävän roolinsa vuoksi, mutta tyydyn toteamaan, että aivan mahtavia virityksiähän nämä Facet ja muut on! En tietäisi esim. monen serkkunikaan vaiheista läheskään niin paljon kuin nykyään tiedän ja sepä on mielestäni mukavaa! Turha tulla sanomaan, että kohtaamiset kasvotusten olisi aina parempi. Joojoo, mutta enpä usko, että niitä oikeasti tulisi toteutettua.

Kirjoitan tämän kirja-arvion, vaikken olekaan lainkaan kokenut arvioija, koska tiedän Helin näitä kommentteja kaipaavan ja koska omakustanneteokselle kelpaa kaikki markkinointi - ja koska pidin kirjasta ja toivon monen lukevan sen!


Suomalainen perhe Kiinassa ihmettelemässä ja ihmeteltävänä

Kirja kertoo suomalaisen perheen muutosta Kiinaan pariksi vuodeksi. Perheen isä, Nokian insinööri, lähtee komennukselle Kiinaan opettaakseen oman työnsä kiinalaisille kollegoilleen, jotta työ voidaan lopulta siirtää Suomesta sinne. Siinä sitä globalisoitumista, mutta mentävä on. Työ kun siirtyisi tavalla tai toisella joka tapauksessa.

Tarina kerrotaan perheen äidin näkökulmasta ja hänen kokemustensa kautta. Insinööri-isä katoaa työkomennuksensa kiireisiin pieneen sivurooliin, kun perheen äiti koittaa saada arjen Kiinassa rullaamaan suojellen samalla kahta pikkulastaan kiinalaisilta vaaroilta - ja kiinalaisten loputtomalta uteliaisuudelta kahta lasta ja ylipäänsä kookkaita valkoihoisia suomalaisia kohtaan.


Yhden lapsen politiikka

Kiinan yhden lapsen politiikka tulee tarinassa vahvasti esiin. Se hallitsee kiinalaisten ajatusmaailmaa ja elämänmenoa todella paljon. Miten paljon se aiheuttaakaan ongelmia ja jopa suoranaista rikollisuutta! Suoraan sanottuna tuntuu, että yhden lapsen politiikka tekee sekopääksi lähes kaikki: lapsia haluavat, lapsia ihailevat, lapsensa menettäneet, lapsettomat ja ylipäänsä kaikki tulevaisuuttaan suunnittelevat.

Oman työni puolesta olen välillä törmännyt siihen, että kyllä se Kiinakin ikääntyy ja ongelmallisesti ikääntyykin, kun lapsia ei ole huolehtimassa omista vanhemmistaan ja sukupuolijakauma on vääristynyt. Onko meillä muutaman vuosikymmenen päästä koko Kiina pullollaan ikääntyneitä miehiä vailla mitään hoivaa? Se siitä talousihmeestä. Eilen törmäsin sattumalta muuten sellaiseen tietoon, että kiinalaisten miesten ykköskuolinsyy on vatsasyöpä. Naisilla se on kakkossyy. Ruokavaliossa jotain pielessä?


Hengitystä pidätellen

Parasta kirjassa ovat eloisat arjen kuvaukset ja välillä koomisetkin "Suomi kohtaa Kiinan" -tilanteet. Voi melkein tuntea saastuneen hengitysilman tunkevan sieraimiin ja imeytyvän väkisin keuhkoihin. Vatsaa vääntää, kun lukee kiinalaisista herkkuruuista. Ja se loputon suomalaiseen "kummajaiseen" kohdistuva tuijotus, sen voi myös aistia.

Ahdistavinta kirjassa ovat kiinalaisen elämänmenon ja yhteiskunnan raa'at puolet kuten eläinten julma kohtelu, ympäristön turmeleminen, köyhyys, likaisuus, työntekijöiden asema, perheiden eläminen jatkuvasti erossa toisistaan ja se jo edellä mainittu yhden lapsen politiikan aiheuttama kollektiivinen höperyys. Kiina on edelleen kehitysmaa monin paikoin ja tunteeksi jää, että moni elää ikuisessa odotuksessa. "Sitten kun..." Ja Isoveli valvoo kaiken aikaa.


Lue kirja!

Kadotetut kasvot on hyvä kirja, suosittelen lämpimästi! Kirja etenee mukavasti, luvut ovat lyhyehköjä eikä kieli töki. Loppuhuipennus on mielestäni vähän "no joo" muuten niin realistisen kerronnan päätteeksi, mutta toisaalta kirjailija tekee siinä lukijalle pienen palveluksen, sillä ainakin itselläni ahdistuksen ja tuskastumisen määrä oli jo siinä vaiheessa ihan riittävä. Se ahdistuksen tunteen syntyminen on laskettava kirjailijalle suureksi ansioksi! Kiina on... vaikea.

Tutustu Kadotetut kasvot kirjaan ja kirjailija Järvenpäähän osoitteesssa http://kadotetutkasvot.fi/.

Lue lisää...

Rauhaa, ei räyhää

Taas vaalit!

Eipä mennyt montaa viikkoa ilman vaaleja! Olen ehdolla Uudellamaalla jäsenäänestyksessä Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Äänestysaika on nyt meneillään. Tässä kirjoituksessa kerron itsestäni ja suhtautumisestani muutamiin asioihin.

Olin tällä viikolla Iltalohjan Viikon vieraana. Siitä jutusta selviää leppoisassa muodossa se, kuka minä olen ja mitä minä syön. Lehden voi lukea ilmaiseksi Lehtiluukusta tästä linkistä, ilmestymispäivä oli 11.6.2014.

"Eläkkee rauhassa ja rakkauvessa" - isoäitini slogan ohjenuoranani

Olen persoonaltani rauhanrakentaja, jolle on tärkeää reilu peli eikä voitto hinnalla millä hyvänsä. Paras voittakoon. Kun tilanne vaatii, olen todella kova luu. En silti suosittele testaamaan. Välillä melkein säälittää sellaista vastapuolta, joka erehtyy luulemaan rauhantahtoisuuttani pehmeydeksi ja alkaa k*settaa meikäläistä. Aijai... aikani yleensä seurailen sitä puuhaa, ihan vaan omaksi huviksi. Täältä siis pesee ja linkoaa - mutta neuvotellaan nyt ennemmin.

Tärkeämpää olla oikeassa kuin aina ekana äänessä

Inhoan arvovaltataisteluita. Inhoan myös ihmisiä, jotka mistään mitään kunnolla tietämättä ovat täynnä varmoja mielipiteitä ja ovat valmiita jakamaan neuvojaan haluttiinpa niitä tai ei - vaikka oikeasti tuollaisten pitäisi pitää se leipäläpi suosiolla vaan kiinni. En jaksa yhtään kuunnella näitä "minä se vaan auon päätäni ja suututan ihmisiä näillä mustavalkoisilla mielipiteilläni." Ai jaa, koska sitten on asiat ja tilanne jotenkin niin hiton paljon paremmin? Tuollaisten ei pitäisi tunkea politiikkaan ollenkaan, mutta juuri heitä siellä seassa on paljon. Mitä siitäkin tulee? No sotahan semmosesta syttyy. Paikallinen vähintään. Niissä sodissa ei sitten itse asialla ole lopulta niin väliä, vaan sillä, että "kuka täällä oikein määrää". Hohhoijaa.

Iltalohja 11.6.2014

Itse olin kovasuinen mielipideautomaatti joskus 20-vuotiaana. Tai vieläkin nuorempana. Sitten kasvoin. Viisastuin. Opin kantapään kautta. Monen kantapään. Sen opin, että juuri niistä asioista, joista ei kunnolla tiedä, on kaikista helpoin laukoa varmoja näkemyksiä. Asiat vaan kovin harvoin ovat halki-poikki-ja-pinoon. Kunpa olisivatkin! Kovin usein - lähes aina - kun tutustuu myös vastapuolen näkemykseen, tajuaa, että oikeus, totuus ja kohtuus on "siellä jossain". Onpa kyse henkilöiden välisestä riidasta, poliittisesta kiistasta tai vaikka tieteellisistä oppiriidoista. Etenkin talous"tieteellisistä" ;) Mitä raflaavampi otsikko, sitä varmemmin mun päässä pyörii kysymys siitä, että "mitähän kaikkea tähän oikeasti liittyy?".

Mitä puolustan, mitä vastustan

Olen hyvinvointivaltion puolustaja. Etenkin koulutus ja terveydenhuolto on pidettävä julkisen järjestämisvastuun piirissä laajasti. Tuottajiksi etenkin terveyspuolelle ovat yksityisetkin tuottajat kuitenkin tervetulleita. Julkisen tuottajan pitää kuitenkin säilyä riittävän vahvana, että vertailukohtaa ja hankintaosaamista saadaan säilytettyä. 

Ikäihmisten hoivan puolella näen yksityiselle rahalle nykyistä enemmän tilausta, monestakin syystä, mutta mainittakoon tässä se, että hoiva on pitkälti asumista ja asumisen maksamme itse muutoinkin. Olen kirjoittanut aiheesta kirjankin ja siihen liittyvään haastatteluun pääset vaikka tästä linkistä.

Vastustan pakkoruotsia. Kannatan suoraa demokratiaa. Olen allekirjoittanut kaikki ne kolme kansalaisaloitetta, mitkä ovat tähän mennessä eduskuntaan asti selvinneet. Pakkoruotsialoitteeseen keräsin nimiä ihan aktiivisestikin. EU- ja eurokriittisyydestä tuli paasattua taannoisten EU-vaalien aikaan jo ihan kyllästymiseen asti. Pidän euroa epäonnistuneena virityksenä ja EU on paisunut yli äyräidensä. 

Puolustan heikompia. Maailmaa ei voi rakentaa siten, että vain terävimmillä kyynärpäillä ja vahvimmilla äänijänteillä varustetut pärjäävät ja määräävät. 

Inhoan yksityisklubimentaliteettia, jossa omaa asemaa pönkitetään sulkemalla toisia pois piireistä. Erottautuminen ei joiltain onnistu "oman erinomaisuuden" kautta, vaan sillä, että suljetaan toisia pois. Aika surkeaa.

Haluan suojella luontoa ja eläimiä. Syön silti lihaa ja ajelen citymaasturilla, se myönnettäköön. Uskon ilmastonmuutokseen. Uskon myös siihen, että ihmisen tekosilla on siihen vaikutus. Toivoisin, että myös ne, jotka eivät ihmisen rooliin ilmastonmuutoksessa usko, ymmärtäisivät edes sen, että luonnon tolkuton kuppaaminen, ilman saastuttaminen ja materiaalin sekä energian tuhlaaminen ei ole mitenkään järkevää.

Oheinen piirroskuva kuvastaa ympäristöasennettani todella hyvin. Siinä luennoija kertoo energiaomavaraisuudesta, sademetsien suojelusta, puhtaasta vedestä, uusiutuvista energianlähteistä jne. Ukko yleisöstä sitten kysyy, että "entäs jos tuo on kaikki huijausta ja rakennamme parempaa maailmaa turhan takia?". Juuri näin. Uskoipa ilmastonmuutokseen tahi ei, Suomen kannattaa silti pyrkiä energiaomavaraisuuteen, uusien energialähteiden kehittämiseen ja energian säästämiseen. Jossain Kiinassa energiantuotannon uudistamiseen tulee pyrkiä jo hengitysilman saastuneisuuden takia. 

En ole ydinvoiman suuri fani. Enkä ole Natostakaan kovin innostunut. Sosiaaliturvaa uudistaisin perustulomallin kautta, koska turha kallis kyykytysbyrokratia pitää saada pois. Ja se junarata Lohjalle, siitä olen valmis pitämään ääntä joka käänteessä.  

Lue lisää...

Suomalainen sosiaaliturva EU:n puristuksessa

Asumisperusteisuus vs. työskentelyperusteisuus

Se, minkä maan sosiaaliturvan piiriin henkilö kuuluu, voidaan ratkaista joko sen mukaan, missä henkilö asuu tai missä hän tekee töitä. Suomessa sosiaaliturvan lainvalinta on perinteisesti mennyt asumisen mukaan.



Asumisperusteisuutta voi ajatella kahdella eri tavalla:
1) pelkkä asuminen riittää etuuksien saamiseen, ei siis edellytetä työntekoa,
ja toisaalta
2) sosiaaliturvaa saadakseen pitää oikein asua kyseisessä maassa, pelkkä työnteko ei riitä.

Samoin työskentelyperusteisuutta voi lähestyä kahdella ajattelutavalla:
1) sosiaaliturvan saaminen edellyttää työskentelyä
ja toisaalta
2) sosiaaliturvan piiriin pääsee pelkän työnteon perusteella eikä asumista maassa edellytetä.

Puhdasta asumis- tai työntekoperusteista systeemiä ei taida olla olemassa missään. Suomessakin, jossa sosiaaliturvan perusta on asumisperusteisuus, yksi suurimmista sosiaaliturvan muodoista eli työeläke perustuu kuitenkin nimenomaan työntekoon. Vastaavasti työntekoperusteisen sosiaaliturvan maissa on olemassa sellaistakin sosiaaliturvaa, jota saadakseen ei edellytetä päivänkään työhistoriaa, vaan pelkkä asuminen riittää. Onko meillä loppujen lopuksi kahta eri systeemiä olemassakaan? Eri maissa vaan painottuu toinen elementti enemmän kuin toinen?


Suomalainen sosiaaliturvan malli eroaa EU:n valtavirrasta

Perinteisen sosiaaliturvamme perusidean vaalijoiden ajatus on, että sosiaaliturvan piiriin on päästävä nimenomaan ilman työntekovaatimusta. Silloinhan ihminen on eniten turvan varassa, kun ei töihin pääse tai kykene lainkaan. Asuminen riittää ja kaikki ovat saman turvan piirissä, olivatpa töissä tai ei. Esimerkiksi lapsilisän saamiseksi riittää, että on olemassa tietyn ikäinen lapsi.

EU:ssa vallitseva ajattelutapa taas lähtee työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja siitä, että henkilön on päästävä uuden työntekomaansa etuuksien piiriin, vaikka hän ei muuttaisikaan siihen maahan asumaan. Samoin työntekijän perheenjäsenet pääsevät työntekomaan sosiaaliturvan piiriin, vaikka he asuisivat edelleen toisessa jäsenmaassa. EU:ssa tämä sosiaaliturvan myöntäminen työnteon perusteella heille, jotka tulevat maahan töihin, on ihan perussopimuksista asti kumpuava EU:n perusperiaate. Suomikin on nämä perussopimukset hyväksynyt, vaikka jotkut säännöt ovatkin oman sosiaaliturvamme perusperiaatteiden vastaisia.

EU-lainsäädäntö edellyttää yhdenvertaista kohtelua ja sen perusteella työntekijöillä on oikeus työskentelymaan sosiaaliturvaan. Suomi voi päättää esimerkiksi oman lapsilisänsä tasosta, mutta lapsilisä on maksettava yhtäläisesti kaikille siihen oikeutetuille, vaikka lapset asuisivatkin toisessa EU-maassa.

Emme EU-Suomessa voi itse säätää sosiaaliturvaamme esimerkiksi kansalaisuuteen perustuvia rajoitteita. Tältä osin kätemme ovat sidotut. Myös STM:n tuoreessa selvityksessä todetaan, että sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevat EU-tason säädökset jättävät Suomelle hyvin vähän kansallista liikkumavaraa, kun on kyse EU-maiden välillä liikkuvien ihmisten sosiaaliturvasta.

Yhdenvertaisen kohtelun perussäännöstä luopuminen vaatisi todennäköisesti jopa EU:n perussopimusten muuttamista. Ei ihan kevyt urakka. Mikään ei tietenkään ole oikeasti mahdotonta, etenkin kun brittien suunnasta kuuluu vaatimuksia sosiaaliturvan rajoittamiseksi - tosin nykyiset suomalaiset päättäjät ovat sanoneet näille ehdotuksille tiukasti ei.


Etuuksia Suomesta toiseen EU-maahan since 1995

Suomi ei siis voi asettaa täällä asumisen vaatimusta tiettyjen sosiaaliturvaetuuksien edellytykseksi, vaan etuuksia on maksettava täällä työtä tekevälle ja hänen perheelleen, vaikka he asuisivat toisessa EU-maassa. Tämä on ollut tilanne jo vuodesta 1995 eli jäsenyytemme alusta asti.

Ihan vähäisen työskentelyn perusteella lapsilisiä ei kuitenkaan makseta muihin EU-maihin, vaan työskentelyn Suomessa tulee kestää vähintään neljä kuukautta ja täyttää myös tietyt viikkotuntiehdot.

Vuodesta 2003 lähtien sosiaaliturvaa on pitänyt antaa myös toisessa EU-maassa asuville EU:n ulkopuolisille kansalaisille, jos he tekevät töitä Suomessa. Tähän liittyy termi "kolmansien maiden asukkaat".

Uusi ns. yhdistelmälupadirektiivi, josta pidettiin paljon ääntä EU-vaalien alla, ei enää tätä tilannetta suuremmin muuttanut. Sen mukaan nyt myös suoraan EU:n ulkopuolelta Suomeen töihin tulevalle pitää antaa Suomen sosiaaliturvaa, jos työskentely kestää vähintään kuusi kuukautta. Mutta periaatteellisessa mielessä se suurin portti avattiin jo vuonna 1995. Aika pienellä hälyllä.

Muualle maksamisen maantieteellisenä rajana on sentään EU:n rajat eli sen ulkopuolelle ei esimerkiksi lapsilisiä makseta, mutta suomalaisesta näkökulmasta Suomen rajat saisivat riittää. Työeläkettämme maksetaan kuitenkin ihan minne päin maailmaa tahansa eläkkeensaaja on sattunutkaan muuttamaan, mutta tämän periaatteen olemme jotenkin tottuneet hyväksymään.

Vaikka nykyään EU:n vapaa liikkuvuus koskee myös työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, Suomeen ei voi tulla suoraan toimeentulotuen saajaksi sen nojalla. Työelämän ulkopuolella olevan vapaa liikkuvuus edellyttää, että heillä on oltava riittävät varat tullakseen toimeen eivätkä he saa rasittaa maan sosiaalihuoltoa.


Onko mitään tehtävissä?

Suomalaista sosiaaliturvaa on jouduttu EU:n myötä avaamaan muiden maiden työntekijöille. Asian muuttaminen edellyttäisi EU:n perustavaa laatua olevien sopimusten ja direktiivien muuttamista ja tähän en usko ainakaan nykyisten päättäjien ryhtyvän. Päinvastoin puheet työntekijöiden vapaamman liikkuvuuden puolesta vahvistuvat, mikä tarkoittaa entistä syvempää sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista ja sosiaaliturvamme porttien avaamista entistä enemmän. Toinen vaihtoehto on se, että kansalaiset saadaan pikku hiljaa tällä menolla närkästymään koko sosiaaliturvaan, ehkä jopa lapsilisiin. Sitten etuuksia aletaan karsia ja kiristää kansalaisten hyväksyessä koko homman - mikä lieneekin EU-intoilijoiden yksi suuri hiljainen tavoite.

Suomalaiset ovat mielestäni olleet aina hyviä sopeutumaan, onpa tullut turpaan idästä tai lännestä tai mistä vaan. Pieni, kekseliäs, yhtenäinen ja sinnikäs kansa on pärjännyt. Varmaan päädymme sosiaaliturvammekin osalta lopulta sopeuttamaan sitä EU-sääntöihin ja koko globalisaatioon. Kunhan sopeuttaminen ei vain tarkoita sitä, että menemme mukaan kilpajuoksuun pohjalle, jonka "voittajat" saavat maailman pienimmät palkat ja heikoimman sosiaaliturvan. Vaikea kyllä (vielä?) nähdä, mihin muuhunkaan suuntaan sopeutuminen voisi tässä globalisaation puserruksessa mennä.


STM:n selvitys ei tuonut ratkaisuja

STM:n tuoreessa selvityksessä lääkkeeksi esitetään sitä, että" Suomen on otettava aktiivinen ja aloitteellinen rooli, kun sosiaaliturvan yhteensovittamista uudistetaan EU-tasolla". STM:n mukaan on erityisen tärkeää olla mukana määrittelemässä, mihin sosiaaliturvaetuuksiin työvoiman ulkopuolella olevilla EU-kansalaisilla on oikeus, kun he muuttavat jäsenmaasta toiseen. Ministeriön mukaan ei olisi tarvetta järjestelmän perusteiden suuriin muutoksiin, vaan Suomessa asumiseen perustuva sosiaaliturva pystytään jatkossakin sovittamaan EU-sääntelyn vaatimuksiin. Uskoo ken tahtoo. Ja miksi se "aktiivinen ja aloitteellinen rooli" otetaan vasta nyt, kun maito kaatui jo 1995?

STM:n selvityksen mukaan työvoiman ja yleensäkin ihmisten vapaa liikkuvuus on kuitenkin Suomen etu, vaikkakin jatkossa "Suomen on pohdittava asumiseen perustuvien etuuksien rahoitusta". EU-säädökset tuovat etuuksien piiriin myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat työskennelleet Suomessa vain lyhytaikaisesti tai joilla on tätäkin ohuempi side Suomeen. Rahoitusjärjestelmä ei voi pitkällä tähtäimellä kestää etuuksien maksamista suurelle joukolle ihmisiä, jotka eivät ole osallistuneet etuuksien rahoitukseen maksamalla riittävästi veroja Suomeen.

STM näkee, että jos Suomessa tehdystä työstä maksetaan verot ja sosiaaliturvamaksut Suomeen, myös oikeus etuuksiin on perusteltu. Sinänsä jännä, että asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin pääsemistä puolustellaan sillä, että on tehty töitä ja maksettu veroja Suomeen. Eli asumisperusteisuutta perustellaan työnteolla ja verojen maksulla. Jokin tässä logiikassa nyrjähtää, vaikka asia itsessään on ihan hyvä. Osoittaa vain tätä asumisperusteisuuden ja työskentelyperusteisuuden erottelun vaikeutta!

STM:n selvityksen mukaan "tulee arvioida keinoja, joilla rahoitus ja etuudet pidetään tasapainossa". No, niitä keinoja kaivattaisiin jo nyt. En vaan itse osaa niitä oikein nähdä. Tietysti se, kuinka nopeasti ja kuinka vähäisen työskentelyn perusteella järjestelmän piiriin pääsee ja kuinka kauan etuuksiin on oikeus työnteon loppumisen jälkeen, toimivat eräänlaisina portteina. Näistä pitäisi käydä kädenvääntö EU-tasolla. Nythän Kelan asettamat työskentelyn vähimmäisaikarajat eivät perustu oikein mihinkään EU-tason sääntöön, vaikka hyvä on, että sellaiset rajat - vaikkakin epävarmat - meiltä kuitenkin löytyvät.

Tympii tietenkin, että meitä pikku hiljaa pakotetaan luopumaan asumisteperusteisuuden ja universaalien etuuksien perinteistämme ulkopuolisten pakkojen takia. Tämä olisi valitettavaa, sillä meidän mallilla on saatu paljon hyvää aikaan aina lapsikuolleisuuden mataluuden ja korkean lukutaidon kautta maailman onnellisuustilastojen kärkipaikoille.

Lue lisää...

Tavallinen tasa-arvon kannattaja

En kutsu itseäni feministiksi, vaikka siltä osin kuin feminismi tarkoittaa naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista, voisin toki itseäni feministikin kutsua. Mielikuvani (väärät vai oikeat?) feminismistä tuntuvat kuitenkin turhan rankoilta ja jopa raivokkailta, joten sen termin sijaan minulla on ollut tapana kutsua itseäni ihan tavalliseksi tasa-arvon kannattajaksi.


Tasa-arvoa vaatimassa - polkematta miehiä maan rakoon!

Tavoittelen samanlaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia niin naisille kuin miehille. Naisen euro on 80 senttiä eikä täyttä tasa-arvoa ole Suomessakaan saavutettu, mutta näen myös sellaiset asiat, jotka ovat enemmän miesten kuin naisten taakkana. Suomessa esimerkiksi asevelvollisuus napsahtaa syntymälahjana vain poikalapsille. Lisäksi länsimainen koulujärjestelmä suosii joidenkin arvioiden mukaan nimenomaan tyttöjä. Tässä on englanninkielinen video aiheesta:

Naisen palkkaeuron jäämistä noin 80 senttiin selittää hakeutuminen erilaisiin ammatteihin. Myös pitkät poissaolojaksot töistä lastenhoidon takia voivat näkyä ura- ja palkkakehityksessä. Toisaalta Suomessa on hyvät mahdollisuudet valita lastenhoidon suhteen itselleen sopivin tapa. Ja vaikka naiset palkassa ja eläkkeen määrässä jäävät jälkeen, he elävät miehiä pidempään ja nauttivat sitten eläkettä pidempään. Sosioekonomisten luokkien elinajan pituuksissa on eroja, mutta erot sukupuolten välillä ovat vielä suurempia: matalimmin koulutetut ja pienituloisimmatkin naiset elävät keskimäärin pidempään kuin suurituloisimmatkaan miehistä. Työeläkejärjestelmä siis tavallaan siirtää "eläkepääomaa" naisten hyväksi - miesten kustannuksella.


Raakalaismaiset tavat rehottaa

Jäin tuskastelemaan naisten asemaa maailmassa viime päivien karmeiden uutisten vyöryessä uutisvirrasta silmieni eteen. Monessa maailman maassa tavat, säännöt ja uskomukset ovat hyvin raakalaismaisia ja etenkin tytöt ja naiset kohtaavat aivan järkyttävää kohtelua. Olen yleensä hyvin varovainen maailman maiden erilaisten arvomaailmojen ja tapakultttuurien tuomitsemisessa toinen toistaan paremmiksi tai huonommommoksi, koska yleensä kyseessä on vain erilaisuus, mutta kyllä silloin, kun tavat ovat brutaaleja ja yhteiskunnallinen meno perustuu toisten oikeuksien polkemiseen, olen valmis julistamaan suomalaiset tavat ja säännöt selkeästi paremmiksi. Naisten asema on täällä meillä oikeasti erittäin hyvässä jamassa: äänioikeus ja vaalikelpoisuus ovat jo vanhoja juttuja ja työelämässä me suomalaiset naiset olemme olleet mukana aina. Lastenhoito on huipputasolla ja opiskella saamme ihan vapaasti mitä haluamme. Väkivaltakin on kaikessa kauheudessaan tasa-arvoistumassa ja turpaansa saa nykyään myös mies yhä useammin naiselta.

Hirveitä uutisia naisiin kohdistuvista rikoksista viime päiviltä on ollut mm. uutinen pakistanilaisesta naisesta, joka ei suostunut järjestettyyn avioliittoon ja joka sen vuoksi kivitettiin hengiltä - naisen oman perheen toimesta! Sudanissa uskonnon vaihtamisen takia kuolemaan tuomittu nainen saatetaan sentään onneksi vapauttaa - tai sitten ei! Sama kohtalo olisi tosin saattanut kohdata islamin uskosta kristityksi kääntynyttä sudanilaismiestäkin eli tämä kohtuuttomuus ei ole sukupuolisidonnaista.


Intialaistyttöjen joukkoraiskaus ja murha

Uutinen intialaisista teinitytöistä, jotka ryöstettiin vessareissulta kodin lähipellolta ja jotka joukkoraiskattiin ja sitten hirtettiin, oli käsittämättömän hirveä. Intiassa naiset ovat onneksi nousseet vastarintaan, vaikka onhan se suomalaisen naisen silmin kamalaa, että oikeus on otettava omiin käsiin - ja itseään on puolustettava bambukepein. Tässä linkissä on video, jossa kerrotaan näistä Intian bambukeppinaisista. Aniliinin punainen olkoon jatkossa yksi suosikkivärini, kuten näiden Gulabi Gang:n naisten tunnusväri, vaikka samalla tietenkin tuntuu pahalta, että väkivaltaan pakotetaan vastaamaan väkivallalla. Mutta muutakaan keinoa ei näytä olevan. Ehkä se sivistynyt oikeuslaitokseen turvautumisen keino odottaa jossain tulevaisuudessa.


Ympärileikkauksia ja lapsimorsiamia

Helsingin Sanomien juttu tyttöjen ympärileikkauksista Keniassa oli pysäyttävä, vaikkei sinänsä sisältänyt uutta tietoa. Mutta ei pidä sulkea silmiään siltä, että edelleen, tänä päivänäkin, päivittäin, lukemattomat tytöt joutuvat tämän järjettömän silpomisen uhriksi. Ja perustuen mihin?! Tapoihin, uskomuksiin ja heimoperintöön?! Mikään uskonto ei kai oikeasti vaadi ympärileikkausta, jos niiden pyhiä oppeja tarkkaan tutkitaan, vaikka ympärileikkauksia uskonnon nimissä tehdäänkin. Eikä näitä tapoja pidä yllä ainoastaan paikalliset miehet, vaan monet äiditkin haluavat tyttärensä käyvän läpi tämän järjettömyyden. Maailmassa elää tällä hetkellä arviolta 100−140 miljoonaa ympärileikattua naista ja noin kolmella miljoonalla tytöllä vuosittain on riski joutua ympärileikatuksi. Kolme miljoonaa kertaa järjetön kärsimys vuodessa! Ja aivan turhaan.

Ympärileikkausten esiintyvyys. Lähde: THL, www.thl.fi

Surkea on kohtalo myös maailman lapsimorsiamilla, joita joutuu Suomestakin kymmeniä vuosittain luovutetuiksi aikuisten miesten "vaimoiksi". Naisia "kunniamurhataan", vaikka moisesta teosta on kunnia niin kaukana kuin olla ja voi. Vähemmän raakalaismaisesta päästä ovat naisten vaatetukselle asetut säännöt tai kielto ajaa autoa. Suomalaisen naisen näkökulmasta käsittämättömiä toki nämäkin.


Mitä tälle voi tehdä?

Mitäs tälle asialle tekisin? Muutakin kuin kauhistelisin ja tuskastelisin? Vähin teko on nähdä ongelmat ja pitää niistä ääntä. Ei saa vaieta asioista varoen, ettei vain kenenkään uskonnollista vakaumusta tai heimoperinnettä loukata. Puolustan naisten oikeutta aborttiin, vaikkei kaikki uskonnot sitä hyväksykään. Vastustan kiivaasti naisten ympärileikkauksia, vaikka se kuuluisikin joidenkin ryhmien piintyneisiin "kulttuurisiin" tapoihin ja uskonnollissävytteisiin menoihin.

Länsimaisssa me varsin pitkälle jo tasa-arvoisissa oloissa elävät naiset jatkamme myös omia taistelujamme. Vaadimme kiintiöitä yritysten hallituspaikoille ja kunnallisten lautakuntien kokoonpanoihin. Itse en ole näiden kiintiöiden 100 % kannattaja, mutta en usko, että näistä ihan turhaankaan pidetään ääntä. Kyvyistä ei naisten hallituspaikat ainakaan voi olla kiinni, mutta se on sitten eri asia, missä määrin naiset haluavat ja hakeutuvat johtoasemiin. Lenitan suuhun on aseteltu lohkaisua, joka saa ainakin minut nauramaan: Tasa-arvo on saavutettu sinä päivänä, kun ison yrityksen johdossa nähdään ensimmäisen kerran tyhmä nainen :D

Ja voimme iloita siitä, että Lego vihdoinkin julkaisi ensimmäisen naispuolisen tiedefiguurinsa. Talk about first world problems...

Lue lisää...