2450 kertaa kiitos!

EU-vaalit ovat nyt ohi ja oma äänisaaliini on ilahduttavat 2450 ääntä. On se aikamoinen joukko porukkaa! Kiitos kaikille äänestäjilleni ja kampanjassa monin eri tavoin auttaneille! Matka oli mukava. Suurempaa äänisaalista en edes kuvitellut, vaikka salaa tietysti toivoin järisyttävää superyllätystä :)

Itse en ollut vielä tajunnutkaan, mutta media sen sitten kertoi, että olin läntisen Uudenmaan omista ehdokkaista ylivoimainen ääniharava. Jee! Kiitos Lohja ja kiitos Uusimaa! Kiitos koko Suomi Ahvenanmaata myöten!


Heikko äänestysprosentti ei ainakaan auttanut Perussuomalaisia

Puolueen menestykseen olen myös kohtalaisen tyytyväinen, sillä tuplasimmehan paikkamäärämme. Eikähän niitä paikkoja edes ollut tarjolla kuin 13. Tietenkin tähtäimessä oli kolme paikkaa Perussuomalaisille ja siltä osin tulos on tylsä, mutta näillä mennään. Jotain jäi saavuttamatta.

Äänestysprosentti jäi Suomessa jälleen matalaksi (40,9 %), mikä ainakin politiikan tutkijan mukaan rokotti erityisesti Perussuomalaisten menestystä. EU-maiden yhteinen äänestysprosentti oli 43,9 % vaihdellen Belgian 90 %:sta (maassa on äänestyspakko) Slovakian 13 %:iin. Jostainhan tuokin kertoo ja kysyä sopii, kuinka heikolla mandaatilla Brysselin byrokratia oikein toimiikaan...!


Kampanjoinnista

Omassa kampanjassani tehtiin kaikki se, mihin aika, rahat ja tämä äly riitti. Täydellisestä tuntemattomuudesta on vaikea ponnistaa, vaikka ehdokas ja kampanjaideamme sinänsä keräsivät kehuja. Monet kehut tosin tulivat yksityisinä viesteinä, enkä tietenkään voinut kanavoida niitä julkiseksi tueksi. Silti tietoisuus positiivisesta vastaanotosta oli todella hyvä olla olemassa! Minulla ei myöskään ennestään ollut juurikaan kontakteja puolueen sisäiseen toimijaverkkoon Lohjan ulkopuolelta, mutta matkan varrella tutustuin moniin aivan mahtaviin tyyppeihin ja ahkeriin työmyyriin eri puolilta Suomea. Siis todella moniin, mutta yksilöllinen erityismaininta minun retkiltä menee Savon suuntaan Pia Pentikäiselle. Ääniä haettiin myös sieltä sorateiden varsilta! :)

Kampanjointi oli mukavaa, vaikkakin raskasta. Ennen kaikkea se oli opettavaista. Välillä sai työntää, välillä vetää omia vaalivankkureita, eikä ne missään vaiheessa todellakaan mitenkään rullailleet vain omalla painollaan. Pääasiassa kaikki sujui todella hyvin. Ja vaikka aina eivät teltta tai muut jutut olleetkaan ihan kuvitellulla tavalla, niin kaikista tilanteista selvittiin hyvin eikä alettu surkutella! Joissain paikoissa taas ylitettiin kaikki ehdokkaan odotukset ja parhaimmillaan meno oli monesti ihan hulvatonta, satoi tai paistoi. Aikataulutkin olivat välillä ongelmallisia ja jälkikäteen junailisin jotain vähän toisella tavoin. Mutta jälkikäteen on aina niin helppo suunnitella sama uusiksi! "Ilopilleri" oli aika usein kentällä saamani lempinimi. Ihanaa kuulla tommosta :) Vaalit on vakava paikka, mutta ei hommaa ole pakko liian vakavasti ottaa!

Monia monia paikkakuntia jäi valitettavasti käymättä. Pääasiassa ehdin liikkua Uudellamaalla ja Itä-Suomessa. Ouluun tehtiin parin päivän kokousreissu koko PS-porukalla. Kyllähän minä olisin kiertänyt kaikki kylät ja kaupungit mielelläni. Mutta tiesin jo etukäteen, että koko Suomea en pysty töiden ohella kiertämään. Paljon kertyi vaalitilaisuuksia silti. Ilahduttavalla tavalla hämmästyttävää on, että isojakin äänimääriä tuli paikoilta, joissa en ehtinyt käydä lainkaan, eikä minulla ole siellä tuttaviakaan eikä lehtimainontaankaan ollut varaa. Silti kymmeniä, jopa satoja ääniä tuli sellaisiltakin alueilta. Arvatkaa vaan, miten paljon tuollainen riemastuttaa! Jotenkin minut löydettiin, sopivaksi havaittiin ja lähdettiin vielä äänestämään! Voi kiitos, kiitos!


Mitäs jatkossa?

Pureskelemme nyt tulosta tarkemmin ja teemme sen pohjalta johtopäätöksiä. Eduskuntavaaleihin on tullut kyselyjä ja vihreää valoa olen sen suhteen jo näyttänyt. Jos kelpaan ehdokkaaksi, todennäköisesti lähden mukaan kisaan.

Mietitään nyt tämä tilanne kuitenkin loppuun saakka. Olen valmis asettumaan ehdolle yhteisten asioiden hoitajaksi ja sietämään myös sen asian hankalampia puolia, kuten tuota julkisuuden tarvetta ja sen kohteena olemista. Mutta nämä pari viime päivää arkeen palailua ovat tuntuneet aivan ihanalta! Onhan se mukava kömpiä oman yksityisyyden turvasatamaan ja ikään kuin kielenkannatkin jotenkin alkaisivat taas löystyä.

Täytyy tosiaan jumpata tätä juttua omassa päässä eikä hötkyillä. Olen motivoitunut jatkamaan, mutta on näissä muissakin vaihtoehdoissa puolensa. Olen ollut mukana politiikassa vasta puolitoista vuotta, enkä ole leipääntynyt, mutta en ole loputtoman ihastunutkaan tähän puuhaan. Tässä pitää sietää kaikenlaista kinastelua milloin mihinkin suuntaan ja politiikassa peli menee äkkiä myös rumaksi. Olen kuitenkin hyvin pitkälti rauhaa ja kompromisseja rakastava tyyppi. Sitkeä ja kärsivällinen.


Lähipiirin apu korvaamatonta

Kinky Monkeys vaalibileissä. Puolisoni 95-paidassa.

Vielä erikoissuurkiitokset puolisolleni, joka auttoi EU-tietouden hankinnassa ja piti huushollin pystyssä. Samoin "vaaliluudaksi" itsensä ristinyt ydintroikkamme kolmas jäsen Marjo oli keskeinen tekijä kampanjassa. Äitini auttoi vaalimateriaalin kanssa suurella työpanoksella ja isän kanssa ajeltiin pitkin Itä-Suomea satoja kilometrejä. Oikein hyvä kokemus sekin jo sinällään. Kotisivut teki Pia, valokuvia otti monessa tilaisuudessa Vihdin PerusJussi ja veljeni järjesti vaalivideoideni rekvisiitan sekä näyttelijän. Kiitos teillekin mussukoille :)

Enkä unohda PS-kotipesääni eli Lohjan PS-porukoita! Piditte minusta hyvää huolta ja järkkäsitte kaiken aina niin täydellisesti ja monen monta kertaa! Samoin läntinen Uusimaa aina Hangosta Raaseporin, Inkoon ja Siuntion kautta Vihtiin ja Karkkilaan! Ja muu Uusimaa, etenkin Espoo ja Vantaa. Ja se rakas Itä-Suomi, kiitos.

Vielä kerran koko Suomi: kiitos.

Lue lisää...

Yleinen ja yhtäläinen

Kolumnini eilisessä Länsi-Uusimaassa käsitteli äänioikeutta Suomessa. Äänioikeus on hieno asia, meille itsestäänselvyys. Mutta ei se aina meilläkään niin yleinen ja yhtäläinen oikeus ole ollut. Monissa maailman maissa, jopa ihan tässä Euroopan nurkilla, äänioikeus ja vapaat vaalit ovat edelleenkin etäinen haave vain. Käytetään nyt sunnuntaina 25.5.2014 EU-vaaleissa ääntämme! Jokainen ääni on tärkeä ja tälleen ehdokkaan näkökulmasta vieläpä erityisen ihmeellinen asia. Nyt ei jäädä nukkumaan!


Yleinen ja yhtäläinen

Demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa itse tai kansan yleisillä vaaleilla valitsema toimielin. Toimiakseen demokratia edellyttää mm. ilmaisun- ja lehdistönvapautta sekä oikeusturvaa. Demokratian perusta on enemmistösääntö eli tehdään kuten enemmistö tahtoo. Vähemmistöjä on syytä suojata enemmistön mielivallalta, mutta lähtökohta on selkeä enemmistön tahdon kuunteleminen ja noudattaminen.

Demokratian painavin työkalu on äänestäminen. Äänioikeus tai vapaat vaalit eivät ole mikään itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa tänäkään päivänä. Jo Euroopan reuna-alueilla Ukrainassa on vakavia epäilyjä vapaiden vaalien onnistumisen suhteen. Suomalaisenkin äänioikeuden kehityskaarelle mahtuu vaiheita, joissa äänioikeus ja sen painoarvo ovat riippuneet mm. säätyyn kuulumisesta, maanomistuksesta, vero-osuuden suuruudesta ja sukupuolesta. Mutta sitten kun Suomessa alkoi tuolla saralla tapahtua, tapahtuikin kerralla paljon. Vuonna 1906 sekä miehet että naiset saivat äänioikeuden, joka oli yleinen ja yhtäläinen. Sen siis saivat kaikki ikärajan täyttäneet ja periaatteena oli, että jokaisen antama ääni on samanpainoinen eikä esimerkiksi varallisuuden määrästä riippuvainen. Samalla kertaa myös naisille annettiin vaalikelpoisuus eli oikeus asettua vaaleissa ehdolle. Siihen asti muita Euroopan maita demokratiassa jäljessä ollut Suomi siirtyi muun Euroopan edelle: Suomessa naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa sekä äänioikeuden että vaalikelpoisuuden. Koko maailman mittakaavassa olemme naisten äänioikeustilaston kolmas maa. Kun ensimmäiset vaalit näillä uusilla ehdoilla järjestettiin vuonna 1907, Suomen uuteen eduskuntaan valittiin 19 naisedustajaa, jotka olivat samalla maailman ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat.

Äänioikeus ei ole Suomessa ollut aina niin suoraakaan, vaan edustajat valittiin aiemmin kaksiportaisella vaalilla välikäsien kautta. Presidenttikin valittiin Suomessa valitsijamiesmenettelyllä varsin pitkään. Suomessa oli mahdollisuus valita presidentti suoraan ilman valitsijamiesvaihetta ensimmäisen kerran vasta vuonna 1988. Mutta tuolloinkin edettiin toiselle kierrokselle ja vasta välillisen vaalin kautta päästiin lopulliseen tulokseen. Vasta 1994 on maassamme valittu presidentti todellisella suoralla kansanvaalilla ensimmäisen kerran.

Äänioikeus on hieno työkalu, jonka käyttämistä emme ehkä huomaa ja muista aina arvostaa. Viime vaaleissa äänestysprosentti on ollut seuraavanlainen: eduskuntavaalit 70,5 %, presidentinvaalit 68,9 %, kunnallisvaalit 58,3 % ja edelliset, vuoden 2009 eurovaalit vain 40,3 %. Epätasapainoa luo omalta osaltaan se, että ne vaalit, jotka kansalaisia tuntuvat kovasti sytyttävän, eli presidentinvaalit, ovat menettäneet painoarvoaan presidentin valtaoikeuksien karsimisen myötä. Paljon tärkeämmät kunta- ja eurovaalit kärsivät matalasta äänestysinnosta, mutta sentään eduskuntavaaleissa aktivoidumme.

Australian tyyliseen äänestämispakkoon eli lain nojalla ja sakon uhalla asetettuun äänestysvelvollisuuteen en halua Suomessa mennä, mutta viime vuosien hiipuva äänestysinto on vakavan puntaroinnin paikka. Voimmeko enää puhua demokratian toteutumisesta, jos vaaleissa äänestysinto jää 40 %:n nurkille ja vain äänekkäimmät ja innokkaimmat menevät äänestämään? Kannattaako heidän varaansa jättää kansan tahdon toteutuminen? Uskaltaako edes?

PIRITTA POIKONEN
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
wwww.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

Valtuustoaloite hoivalupauksesta

Laadin alla olevan valtuustoaloitteen ja jätimme sen ryhmämme aloitteena viime viikon valtuuston kokouksessa. Tämä on jatkumoa kestoaiheelleni eli ikäihmisten hoivalle. Edellisen aloitteet koskivat kunnan itse tuottaman hoivan tuotantohintojen selvittämistä ja palvelusetelin käyttöönottoa. Nyt oli vuorossa koko homman perusta, mutta samalla kokonaisuuden vaikein asia.
 

HOIVALUPAUKSEN MÄÄRITTELY

Ikäihmisten hoivan sisältöä ei ole laissa määritelty ja hoivan sisältö vaihteleekin kunnasta toiseen. Käytännössä hoivan sisältö perustuu vain erinäisiin suosituksiin. Perustuslaki määrää toki kaikille oikeuden ”välttämättömään huolenpitoon”, mutta sen sisältöä ei kerrota sen tarkemmin. Vanhuspalvelulakikaan ei tuonut ratkaisua, vaan sen mukaan palveluihin on oikeus ”riittävän ajoissa” silloin, kun ”heikentynyt toimintakyky sitä edellyttää”. Lohjalaisessa hoivalupauksessa voitaisiin ensiksi kertoa se, mitä nämä vanhuspalvelulain mukaiset palvelun saamisen kriteerit oikeasti Lohjalla tarkoittavat.  

Seuraavaksi Lohjalla pitäisi määritellä ja kertoa julki lohjalaisen hoivalupauksen varsinainen sisältö eli se, miten kuntalaisten perustarpeet tyydytetään ja turvallisuus taataan sen jälkeen omat voimat eivät riitä. Lupauksen tulisi sisältää konkreettisia asioita kuten esimerkiksi se, kuinka montaa ateriaa päivässä, minkälaista siivouksen tasoa ja kuinka usein tapahtuvaa avustettua ulkoilua hoiva Lohjalla tarkoittaa. 

Juankosken kunnassa on jo kokeiltu hoivalupauksen tekemistä tehostetun palveluasumisen osalta. Tästä palvelusta voitaisiin Lohjallakin aloittaa hoivalupausten rakentaminen. 

Mikäli hoivalupauksen antaminen osoittautuu mahdottomaksi, haluaisimme saada hyvät perustelut sille, miksi hoivan sisältöä ei voida kuvata kuntalaisille nykyistä tarkemmin.

Lohjalla 14.5.2014   

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta
Piritta Poikonen


LIITETIETO
Juankosken kunnan hoivalupaus löytyy osoitteesta:
http://juankoski.hosting.documenta.fi/kokous/2012365-8-2954.PDF

 

Lue lisää...

Lapsilisiä on maksettu jo vuosikausia ulkomaille

EU-vaalien alla on syystäkin noussut otsikoihin Suomen lapsilisät, joita pitää maksaa tietyissä tilanteissa myös muihin maihin. Asia on hyvin ongelmallinen, mutta ei upouusi juttu. Suomesta on maksettu lapsilisiä toisiin EU-maihin EU-jäsenyytemme alusta asti.

Päätin ottaa asiasta tarkemmin selvää. Aikomukseni oli tarkistaa vain ”pari yksityiskohtaa ihan pikaisesti”, mutta siinäpä vierähti tunti jos toinenkin. Kylläpä on tehty asiat monimutkaisiksi! Ehkä nämä EU:n kummallisuudet saadaan tällä tavoin pidettyä paremmin pimennossa. 

Lapsilisiä maksetaan rajojen yli EU-maasta toiseen
Lapsilisää maksetaan Suomesta toiseen EU-maahan, jos Suomessa työtä tekevän toisesta EU-maasta tulevan työntekijän lapset asuvat toisessa EU-maassa. Vastaavasti, jos suomalainen on töissä toisessa EU-maassa, mutta hänen lapsensa asuvat edelleen Suomessa, sieltä toisesta EU-maasta maksetaan tänne lapsilisää – jos sellaista etuutta ylipäänsä edes on työntekomaassa olemassa.

EU:ssa sosiaaliturvaa annetaan aina siitä maasta, missä työntekijä on työssä ja hänen perheenjäsenensä saavat sosiaaliturvansa työntekomaasta, vaikka asuisivat toisessa maassa. Etuuksia ei makseta kuitenkaan tuplana, vaan ne yhteensovitetaan ja esimerkiksi Suomesta Viroon maksetaan lapsilisää sen verran, millä suomalainen etuus ylittää virolaisen etuuden. Ja reilustihan se sen ylittää.

Lapsilisiä ei makseta muihin EU-maihin ihan kuinka vähäisen työskentelyn perusteella tahansa. Työskentelyn Suomessa tulee kestää vähintään neljä kuukautta. Lisäksi edellytetään vähintään 18 tunnin työskentelyä viikossa ja palkan tulee olla vähintään työehtosopimuksen mukainen tai 1154 €/kk.


Ei uutta alla auringon

Lapsilisien maksaminen Suomesta toiseen EU-maahan ei ole mikään uusi juttu, vaan näin on ollut EU-jäsenyytemme alusta asti. Lakia tosin muutettiin Suomessa vasta vuonna 2004. Lakiimme kirjattiin tuolloin säännöt siitä, että oikeus sosiaaliturvaan alkaa muodostua myös työnteon perusteella, eikä vakinaista asumista Suomessa voitu enää edellyttää.

Vuonna 2004 tehty lakimuutos tuli siis voimaan myöhässä. Suomessa oli pitänyt jo myös ennen tuota lakimuutosta noudattaa EU-asetusta, joka mahdollisti lapsilisien maksamisen ulkomaille. Oma lakimme oli siis ollut ristiriidassa EU-asetuksen kanssa, minkä takia EU-asetus jyräsi sen käytännössä jo EU-jäsenyytemme alusta lukien.  

Suomeen työhön tulevalta EU-kansalaiselta ei ole voitu enää vuosikausiin edellyttää vakinaista Suomessa asumista, vaan oikeus sosiaaliturvaan syntyy työnteon perusteella. Tämä sama sääntö alkoi koskea myös EU-jäsenmaassa vakinaisesti asuvia EU:n ulkopuolisia (eli ns. kolmansien maiden) kansalaisia, jotka tulevat Suomeen työhön toisesta EU-jäsenmaasta. Näitä sääntöjä alettiin soveltaa EU:n kautta tuleviin kolmansien maiden työntekijöihin jo vuonna 2003. Asuinpaikan laillisuus on ollut ennakkoehtona tämän säännön soveltamiselle. Lisäksi lapsilisiä maksetaan vain EU-alueelle, eikä sentään sen ulkopuolelle.


Mitä yhdistelmälupadirektiivi toi tullessaan?

Viime aikoina keskustelussa on esiintynyt uusi, vuoden 2014 alusta Suomen lakiin leivottu yhdistelmälupadirektiivi. Se laajensi lapsilisään oikeutettujen piiriä avaamalla mahdollisuuden lapsilisiin myös suoraan EU:n ulkopuolisista maista Suomeen tuleville työntekijöille. Oikeutta on kuitenkin rajoitettu siten, että lapsilisää maksetaan vain ”mukana seuraaville lapsille”. Mikäli työsuhde kestää alle puoli vuotta, lapsilisää ei makseta lainkaan. Lisäksi edellytetään laillista asuinpaikkaa.


Mitä tilanteella voi EU-Suomessa tehdä?

Suomesta on siis maksettu lapsilisiä EU-maasta toiseen EU-maahan jo vuosikausia. Useimmista tämä tuntuu vähintään kummalliselta ja monien mielestä suorastaan väärältä. Kun eri EU-maiden sosiaaliturvaa sovitetaan yhteen työvoiman vapaan liikkuvuuden varjolla, Suomen säännöt väistyvät ja sosiaaliturvamme portit avataan uudella tavalla. EU:ssa halutaan purkaa kansallisen lainsäädännön luomat ”esteet” vapaalle liikkuvuudelle, kävipä siinä rytäkässä sosiaaliturvalle miten tahansa lopulta.

Itse pidän suomalaisten lapsilisien maksamista ulkomaille huonona asiana. Mutta mitä me voimme tälle asialle oikeasti tehdä? Kansallisilla päätöksillä asiaa ei ole mahdollista hoitaa. Jos taas tätä EU:sta tulevaa sääntelyä halutaan muuttaa, pitää pystyä muuttamaan yhtä EU:n perustavaa laatua olevaa säädöstä eli sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevaa asetusta. Tämä asetus nojaa vahvaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen sekä pyhään työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Kyseessä on siis todella iso urakka. 

EU:ssa ei ole yhtä yhtenäistä yhdenvertaisen kohtelun säännöstöä. Syrjinnän kiellon perusteet löytyvät kuitenkin perussopimuksista, perusoikeuskirjasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Näin vahvojen yhdenvertaisuuslähtökohtien maastossa on lähes mahdotonta edes ehdottaa, että jotkin asiat kuuluisivat vain jossain tietyssä EU-maassa asuville. Oman maan kansalaisten positiivinen erityiskohtelu leimataan saman tien muiden syrjimiseksi ja keskustelu jämähtää siihen. 

Vapaata liikkuvuutta pidetään taas niin ylivertaisena asiana, että ennemmin ollaan vaikka valmiita tuhoamaan sosiaaliturva kuin miettimään sitä, haittaako sosiaaliturva oikeasti vapaata liikkuvuutta. 

Jos lapsilisien maksamista ulkomaille ei saada muutettua, pahimmillaan vaarana on, että kansalaiset alkavatkin nähdä lapsilisän niin ongelmallisena asiana, että äänenpainot sen lakkauttamiseksi tai ainakin rajuksi leikkaamiseksi saattavat voimistua. Tämä voi olla jopa joidenkin piirien tavoitteena: eurooppalaisen sosiaaliturvan kilpajuoksuttaminen pohjalle. Toistaiseksi kansalaismielipide Suomessa on ollut lapsilisiä suojeleva, mutta universaalin etuuden vankka kannatuspohja rapistuu jo.

Mitä kaikkea olemme valmiita uhraamaan vapaan liikkuvuuden takia? Ilmeisen paljon.  

Lue lisää...

Liittovaltiota pukkaa

Liittovaltiosta on kinasteltu näiden EU-vaalien alla ihan kohtuullisessa määrin. Useimmiten "juupas-eipäs" tasolla tai sitten on jääty liittovaltion teoreettisia määrittelyjä pohtimaan.

Minä näen EU:n olevan kovaa vauhtia matkalla liittovaltioksi, enkä pidä näkemästäni.  Itse tarkoitan liittovaltiolla rakennelmaa, jossa keskusvallalle annetaan verotusoikeus, on yhteisvastuullisia menokohteita (kuten vaikkapa yleiseurooppalainen työttömyysturva) ja jossa otetaan euromaiden yhteistä velkaa eli tehdään niitä eurobondeja.

Minulle on vaalipaneeleissa välillä väitetty, että liittovaltiota "ei ole eikä tule". Ja sitten hetken päästä on jo toisen kilpailevan joukkueen edustaja saattanut selvittää minulle, että "kuules kun euroalueen ongelmat johtuvat siitä, että pelkäämme liittovaltiota ihan suotta emmekä ole edenneet yhdentymisessä riittävän pitkälle".

Voisivat välillä nuo tahot tapella keskenään liittovaltiosta, kun tuntuvat siitä niin eri mieltä olevan, eikä siis kohdistaa sanojaan aina vain meille perussuomalaisille ;) Me siis todellakin olemme ainoa selkeä vaihtoehto näissä vaaleissa. Muut kun eivät joko suostu näkemään vallitsevaa liittovaltiokehitystä tai sitten ne ovat sen puolesta. Sättisivät välillä myös toisiaan, aihetta kyllä olisi :) Me Perussuomalaiset näemme liittovaltiokehityksen ja vastustamme sitä.

Parlamentti on jo tehnyt liittovaltiota maalailevan päätöslauselman 2012  

Eniten herneen tuntuu tarjoilevan kilpakumppaneille nenään se, jos kaivan esille erään Euroopan parlamentin päätöslauselman vuodelta 2012. Päätöslauselma löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä, jos epäilyttää, että alla poimimani palat ovat jotenkin vääristyneesti valittuja...

EU-parlamentti antoi siis 20.11.2012 (eli aika vähän aikaa sitten!) päätöslauselman otsikolla "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa". Päätöslauselma on raskaslukuinen, mutta sisältää mehukkaita ja myös karmeita kohtia. Olen tähän nyt poiminut minua eniten hätkähdyttäneet pätkät. Ja ei, minulle ei tarvitse alkaa siteerata asiayhteydestään irrotettuja paloja kenenkään puoluetoverini blogeista, vaikka sitäkin minulle on jo uhiteltu. Kyllä vaan! Nämä minun valitsemat palaset eivät vääristy, vaikka ne on irrotettu päätöslauselman kokonaisuudesta. Mutta lukekaa toki tuo koko dokumenttikin.

Valitut palat

Kohta P: [Euroopan parlamentti] katsoo, että euroalueen jäsenyys merkitsee siihen kuuluvien jäsenvaltioiden suurta keskinäistä taloudellista ja rahoituksellista riippuvuutta ja edellyttää siksi rahoitus-, finanssi-, sosiaali- ja talouspolitiikan huomattavasti tiiviimpää koordinointia sekä toimivallan siirtämistä jäsenvaltioilta unionille, mihin on liitettävä tiukempia valvontavälineitä ja tehokas täytäntöönpanon valvonta;

Kohta T: [Euroopan parlamentti] katsoo, että kaikki koko talous- ja rahaliiton, mukaan luettuna euroalueen jäsenyyden peruuttamattomuus, ja unionin yhteisen rahan tulevaisuutta koskevat epäilyt ovat perusteettomia, koska vahva unioni on kaikkien kansalaisten etujen mukainen;

Kohta W: [Euroopan parlamentti] - - - katsoo, että yhteisvaluutta voidaan vakauttaa vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita siirtämään finanssipoliittista toimivaltaa unionille;

Kohta AC: [Euroopan parlamentti] katsoo, että Euroopan yhdentyminen on ilman pienintäkään epäilystä peruuttamaton ja etenevä prosessi;

Kohta AE: [Euroopan parlamentti] - - - katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon;


- Tätäkö lisää?! Ei kiitos.

Suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen

Kyllähän tästä päätöslauselmasta ihan äänestettiin EU-parlamentissa. Mitenkäs suomalaiset äänesti?


Vastaan äänesti 3 suomalaismeppiä: Terho (PS), Sarvamaa (Kok.) ja Essayah (KD)

Puolesta äänestivät seuraavat 7 suomalaista: Korhola (Kok.), Jaakonsaari (SDP), Repo (SDP), Torvalds (RKP), Hassi (Vihr.), Pietikäinen (Kok,) ja Cronberg (Vihr.).

Poissa oli koko Keskustan kaarti: Jäätteenmäki, Takkula ja Pakarinen. 

Äänestämään nyt!

Meille on annettu työkaluksi mielipiteen vankkaan ilmaisuun äänestäminen. Käytä siis äänioikeuttasi! Ennakkoäänestyksen vilkkaus ei ole vielä päätä huimannut, mutta petrataan tästä!

Lue lisää...