Hoivan ryhtiliike
Ikäihmisten hoivan parantaminen edellyttää hoivalupauksen selkeyttämistä, kustannusrakenteen läpivalaisua ja rahoituksellisten lisämahdollisuuksien henkistä hyväksymistä. Pelkkä yksittäistapausten äärellä kauhistelu ei nyt riitä, vaan tarvitaan koko järjestelmän ryhtiliike. Ilman tehokkaampaa ja taloudellisesti kestävämpää järjestämistapaa joudumme suremaan hoivan riittämättömyyttä jatkossakin.
Ensiksi pitäisi päättää ja kertoa julki se, mitä hoiva Lohjalla tarkoittaa. Pelkkiin yleisiin laatusuosituksiin viittaaminen ei riitä, vaan on todella kerrottava julki esimerkiksi se, kuinka paljon ulkoilua, kuinka monta lämmintä ateriaa päivässä ja kuinka usein tapahtuvia peseytymisiä Lohja vähintään takaa hoivan tarpeessa oleville ikäihmisilleen. Nämä luvatut asiat on sitten hoidettava. Toisissa hoivapaikoissa nämä laatuvaatimukset kyetään täyttämään vähemmällä määrällä käsipareja kuin toisissa.
Helppo ratkaisu olisi asettaa numeroin ilmaistut hoitajamitoitukset. Tällaiset mekaaniset hoitajamitoitukset ovat kuitenkin vain silmänlumetta. Ne johtaisivat lopulta siihen, että sinnekään, missä tarvittaisiin vähimmäismitoitusta enemmän resursseja, niitä ei myönnettäisi. Laskennallisen minimin täyttämisellä kaikki olisi mukamas OK eikä sillä, mitä oikeasti saadaan aikaan, ole siinä katsannossa niin väliä - mutta byrokraatin ja päättäjän selustat olisivat tällä mekaanisella mitoituksella toki kätevästi turvattu. Sitovat laatuvaatimukset ovat siksi laskennallisia mitoituksia oikeampi, vaikkakin vaativampi tapa ratkaista asia.
Toinen tärkeä askel hoivan parantamisessa on läpivalaista hoivatyön, tilojen, välineiden ja hallinnon määrä eri hoivapaikoissamme. Näin saadaan selville lohjalaisen hoivan kuukausihinta. Laadin tästä ryhmämme valtuustoaloitteen vuosi sitten, mutta tuolloin hintatiedot tuntuivat joko olevan jo selvillä (siis joitain tietoja jossain valtavan budjettimateriaalin syövereissä…) tai sitten asian selvittäminen tuntui vaativan liikaa esimerkiksi lääkäreiden työaikaa. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että ei yksityisissä lääkärifirmoissa lääkärit näitä suoritehintoja laskeskele. Siellä asialle laitetaan talouden ja hallinnon ammattilaiset. Nyt onneksi koko Lohjan talouden tuottavuushankkeessa tämä kustannusten selvittäminen tunnutaan otettavan tosissaan ja laskutikkukin löytänee oikealle työpöydälle. Löysät pois ja lisäresursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan!
Kolmas toimenpide on monipuolistaa hoivan rahoitusta. Perinteinen verorahoitteinen järjestelmämme on tuttu ja siksi turvallinen ja sillä saadaan tasattua riskejä. Mutta tulevien vuosikymmenten hoivalaskua emme saa kokonaan maksettua pelkillä veroilla ja asiakasmaksuilla. Koska iso osa hoivaa on asumista, jonka maksamme muutoinkin itse, voisi omalla rahoituksella olla nykyistä isompi rooli. Lisäksi suomalaisilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Palvelusetelillä henkilön omia varoja ja yhteiskunnan antamaa turvaa voitaisiin yhdistää vapaaehtoisesti. Tein palvelusetelistäkin ryhmämme aloitteen, joka sai hyvää vastakaikua ja laittoi rattaita omalta osaltaan liikkeelle. Järkevästi hinnoitellulla palvelusetelillä saadaan säästöjä kunnalle – kunhan ne kunnan omat tuotantokustannukset tunnetaan! Setelin hinnan tulee kuitenkin olla riittävän korkea kuntalaisen kannalta. Palveluseteli on yksi hyvä apuväline hoivan ryhtiliikkeessä, mutta se on kuitenkin vain osa ratkaisua.
Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti