Hieno homma sinänsä, mutta jutussa ei sanallakaan vihjaistu hoivan rahoituspuolesta. Ei tietenkään. Kehuttiin vain sitä, miten Lohjalla on muuta maata vähemmän laitoshoitoa. Kuulostaa päällepäin hyvältä. Mutta tämän trendin vaikutus kuntalaisen lompakkoon voi olla dramaattinen.
Nimittäin jos laitoshoitoa oikeasti tarvitsevia pidetään palveluasumisen puolella, missä hoiva sinänsä on samanlaista laadullisesti ja määrällisesti, päästään asiakkailta nyhtämään palvelumaksuina paljon enemmän kuin mitä heiltä saataisiin irti laitoshoidon puolella. Tämä on väärin. Mutta tätä harrastetaan kautta Suomen: vanhainkodin sijaan ovenpieleen laitetaankin palvelutalon kyltti ja kuin taikaiskusta asiakasmaksupolitiikka muuttuu dramaattisesti. Tämä on pitkään tiedossa ollut ongelma, mutta harvinaista, että viranhaltijat tämän vallitsevan asiantilan näinkin suoraan myöntävät.
Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 13.3.2014:
Hoivamaksujen villi länsi
Hienoa, että Kultakartanoa rakennetaan (LU 12.3.2014). Hoivamaksujen ”villin lännen meno” tuli jutusta kuitenkin räikeästi esiin. Asiaa koskevalla lainsäädännöllä alkaa olla jo kiire.
Kultakartano on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Kuitenkin ”osa asukkaista on hyvinkin huonokuntoisia”. Miksi heidät siis jätetään pelkän palveluasumisen varaan? Syy selviää samaisesta jutusta: ylilääkäri Hammarén kertoo, että ”hoivan ja hoidon määrässä ei kuitenkaan välttämättä ole laitospaikan ja tehostetun asumisen yksikön välillä eroa.” Puhutaan siis samanlaisesta hoivasta. Missä se ratkaiseva ero sitten on? Vastaus: asiakkaalta perittävissä maksuissa!
Kuntalainen, joka on laitoshoidossa, maksaa hoivasta enintään 85 % nettotuloistaan. Hintaan sisältyy kaikki. Jos taas hänet pidetään palveluasumisen yksikössä, kuten Kultakartanossa, hän maksaa kaiken itse: vuokran, lääkkeet, ruuan, siivouksen, hoivan. Kultakartanon tyyppisen asumispalvelun kokonaismaksulle ei ole olemassa mitään laista tulevaa kattoa. Vanhus voi pakon edessä joutua käyttämään säästönsä ja myymään kotinsa selvitäkseen maksuista. On hieman epäselvää, tapahtuuko tätä ja missä määrin Lohjalla. Mutta monessa kunnassa tapahtuu.
Itse kannatan sitä, että hoivan rahoituksessa hyödynnetään paremmin ikääntyvien ikäluokkien omaa varallisuutta. Mutta ei sitä näin saa tehdä: epäreilusti ja pakolla! On hyvin sattumanvaraista, kuka kuntalainen saa saman määrän hoivaa edullisemman taksan mukaan ja kuka joutuu maksamaan paljon enemmän. Myös tilanne eri kuntien välillä vaihtelee.
Samanlaiseen hoivaan on päästävä samanlaisilla maksuperusteilla. Kunnan pitäisi kuitenkin aina tarjota vaihtoehtona palveluseteliä. Tällöin kuntalainen, jolla maksuhalua ja -kykyä on, voisi vapaaehtoisesti käyttää omia varojaan täydentävänä rahoituksena ja hän saisi edes valita hoivapaikkansa itse. Hinnoittelemalla setelin fiksusti kunta voisi jopa säästää.
Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)
Hyvä Pirre, näin meitä narutetaan...
VastaaPoista