SOTE-sopu tuli, OK

Yllätyin positiivisesti eilisestä uutisesta, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen peruslinjoista oli päästy fiksuun ratkaisuun. Opposition avustuksella, kuinkas muuten. Harmittaa oikeastaan vain se, että tässä on tuhlattu kolme vuotta karmeiden viritysten rakenteluun jankkaamalla vahvaa peruskuntaa, vastuukuntaa ja kuntien pakkoliitoksia. Ihme näytelmä, joka sitten muutamassa päivässä ottikin uuden suunnan ja umpisolmu aukesi. Mikä lie sitten ollut itse kunkin tavoittelema lopputulos jo alun alkaenkin...


Jotain ruotsalaista

Nyt päätetty malli on mielestäni sukua Ruotsin mallille, jonka pikkuserkkuja vähintään taas ovat olleet Perussuomalaisten peruskunta-piirikunta -malli ja Kepun kotikunta-maakunta -malli. Ruotsissa terveydenhuolto on irrotettu kunnista maakäräjätasolle. Toisaalta siellä sosiaalipalvelut ja vanhusten pitkäaikaishoito ovat edelleen kuntatasolla. Tällainen toimien jako kunnille ja maakäräjille onkin ollut ongelmallista. Suomessa mennään nyt sosiaali- ja terveydenhuollon osalta Ruotsia pidemmälle, kun meillä ERVA-alueille siirretään koko terveydenhoidon lisäksi sosiaalihuolto ja myös ikäihmisten palvelut. Näin paranevat linkit perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon välillä. Tai ainakaan kuilu niiden välillä ei repeä nykyistä suuremmaksi. Ruotsin mallin mukaisia maakäräjiä meille ei kuitenkaan ainakaan tämän päätöksen myötä ole tulossa. Ruotsissahan maakäräjät päättävät myös liikenteestä ja maankäytöstä ja sillä on verotusoikeus. Rahoitusmallihan meillä on vielä kokonaan ratkomatta. Samoin vallankäytön lopulliset jakotavat. Siinäpä pari "pientä yksityiskohtaa" ratkottavaksi.

Kipein perusongelma säilyy kuitenkin samana, olipa hallintomalli mikä vaan: kuinka kauas palvelut karkaavat tässä harvaan asutussa pitkien välimatkojen Suomen maassa. Jotain rajaa ja kohtuullisuutta pitää olla!

Kuva: YLEn verkkosivut

Jotain rohkeaa

Loikka viiden ERVAn malliin oli pidempi kuin mitä rohkeimmissakaan kaavailuissa oli aiemmin esitetty. Ainakaan puolueiden toimesta. THL oli esittänyt tällaista viiden alueen mallia ja Kela on omissa ulostuloissaan mennyt vieläkin pidemmälle ja esitellyt sille luontevinta mallia, jossa olisi vain yksi kansallinen terveysrahasto. Kelan kaavailuissa olisi yleinen terveysvakuutus, jonka kunta ottaisi asukkailleen. Palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta kansalliselle vakuutuslaitokselle. Yhden vastuujärjestäjän malli on käytössä esim. Isossa-Britanniassa. Siellä kansallinen terveydenhoitosysteemi NHS on todella ylpeyden aihe, kuten Lontoon olympialaisten avajaisissakin nähtiin. Siis ajatelkaa: kansakunta haluaa tuollaisessa tilaisuudessa tuoda näyttävästi esiin terveydenhoitosysteeminsä ja lavalla loistivat kirjaimet NHS. Ihan kuin meillä Suomessa arvokisojen avajaisissa vastaavasti suitsutettaisiin Kelaa ;)


Jotain riskipitoista

Päätöksenteon karkaaminen liian kauas on tietysti riski. Omat kokemukseni Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUS:n uutena valtuutettuna ovat vielä aika vähäisiä eli en osaa sanoa kuntayhtymän olemuksesta kamalan paljoa. Asiat tulee meille valtuustoon eteen melko valmiina, kuten ne kyllä tulee ihan Lohjan valtuustonkin tasolla. Sitä vartenhan valmisteluprosessi on, että asiat "rakennetaan" pitkälle jo ennen kuin viimeinen päättävä kokous on käsillä. Toivottavasti ERVA-alueiden päätöksenteossa valitut pääsevät pureutumaan asioihin kunnolla jo valmisteluvaiheessa ja näin kansalaistenkin ääni tulee kuuluviin. Ettei käy niin, että ammattikunnat junailevat asioita vain omaksi mielikseen. Asiakaslähtöisyys pitää olla ykkösnäkökulma. Siihen ehdottaisin ratkaisuksi kilpailua asiakkaista ja tulospalkkioiden hyödyntämistä. Asiakkaan valinnanvapaus on tuolla Isossa-Brianniassakin ollut toiminnan juju, millä on saatu vapautettua paljon "markkinavoimaa" parantamaan julkista NHS-systeemiä.


Jotain parannusta 

Toivottavasti SOTE-uudistuksella voidaan vähentää eriarvoisuutta oikeasti. Lisäksi julkisen palvelutuotannon tuottavuutta pitää pystyä parantamaan päällekkäisyyksiä purkamalla, sujuvoittamalla palveluketjuja ja kohdentamalla toimenpiteet ja resurssit asiakkaan kannalta oikeaan aikaan.

Taas pitää hyräillä Juicen sävelin ja puolisoni mukailemin sanoin: "Kato terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista...".

Lue lisää...

Taas pari matkaa Brysseliin

Kärjestään kokonaan pois kulunut repaleinen EU-lippu.

Olen tässä maaliskuun alkupuolella kerinnyt käväistä pari kertaa työmatkalla Brysselissä. Kevättä pukkaa. Ensimmäisen reissuni aikaan tosin Suomessakin oli jo hyvin lämmintä, joten lämpötila ei lyönyt ällikällä. Tämän viikon reisulla sitten lähtöpisteessä Lohjalla oli aamuvarhain -10 C ja Brysselissä +10 C. Eihän siinä muuta kuin untuvatakki jäi auton takapenkille lentokentän parkkihalliin ja jatkoin kevyemmissä varusteissa reissuun.

Mitäs me lobbarit siellä Brysselissä tällä kertaa tehtiin? Eipä taaskaan mitään outoa tai hohdokasta. Puimme komission, valvovan viranomaisen EIOPA:n ja Euroopan neuvoston tekemiä esityksiä, jotka vaikuttavat meidän toimialaan eli henki- ja henkilövakuutuksiin ja aivan erityisesti eläkkeisiin.



Kevät on jo melko pitkällä Brysselissä.

Missä EU, siellä ongelma. Oikeasti.

Usein tekisi mieli sanoa ihan ääneen, että "Missä EU, siellä ongelma!", kun eihän erilaisten kansallisten näkökulmien yhteensovittaminen ole helppoa. Mutta sitä on EU... Kaikki samaan muottiin ja pahimillaan lopputuloksena on sellaisia vaihtoehtoja, joita kukaan ei alun perin halunnut! Ei kansalaiset, ei yritykset, ei EU. Parhaimmillaan toki saatetaan saada aikaiseksi monia tyydyttävä kompromissi, jonka kanssa voidaan elää sopuisasti. Huonojen ratkaisujen kanssa eletään sitten hampaita kiristellen. Sama vaikeus löytää yhteinen eurooppalainen tahtotila ja ääni koskee useimpia toimialoja eikä siis suinkaan ole vain meidän alalle ominaista.


Ukraina



NATOn uusi päämaja rakentuu.

Jälkimmäisen reissupäiväni aikana Ukrainan tilanteen suhteen tapahtui suuria. Pystyin seuraamaan huonosti uutistarjontaa, mutta toki huomasin sen, että Putin piti puheensa ja allekirjoitti Krimin liittämistä koskevat paperit. Sieltä minä sitten illalla lensin Naton päämajan varjosta kolmisen tuntia lähemmäs Venäjää rakkaaseen koti-Suomeen. Siihen somasti Venäjän viekkuun.

Minulla ei ole kovin valmista ja väkevää kantaa vellovaan kriisiin. Olen hyvin pitkälti puoleemme johdon kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni Venäjän toimet eivät ole mitenkään toivottavia eivätkä ne maailmaan rauhaa luo, mutta Ukrainan sisäpoliittinen tilanne ei ole niin mustavalkoinen kuin mitä länsimedia toitottaa. Kumpikin osapuoli on osannut toimia arveluttavasti. Korruptio ja autoritäärisyys on tavallista molemmissa leireissä. Siksi en tähän asiaan ala näillä tiedoillani leimakirveellä tämän pahemmin nyt hutkimaan. Mutta kysyä tietysti pitää, että mitäs se Venäjä alkaa toisen maan sisäisiin asioihin alkaa puuttua. Krim on lisäksi varsin kaukana Ukrainan levottomuusalueista. Ja eihän tuota Krimiä ole YK:ssa käsitelty lainkaan. Suomen kannalta itsestään selvästi lisävaikeutta tuo se, että meillä tuota yhteistä rajaa on Venäjän kanssa pitkä pätkä aina vaan ja ikuisesti ja että EU:n talouspakotteilla harrastamasta pullistelusta lankeaa iso lasku juuri Suomelle. Tulisiko siitä hyvästä vaikka EU:n tukipaketteja Suomeen? No tuskinpa vaan. Meille on tässäkin kriisissä varattuna tuo maksumiehen rooli...

Ukrainan kriisi tarjoaa toki oivan keppihevosen liittovaltion kannattajille. He voivat hehkuttaa EU:ta rauhan takaajana ja he voivat näin myös siirtää keskustelun EU:n ulkorajalle ja yli. Kovin rauhattomalta meno EU:n rajojen sisällä on kuitenkin minun mielestäni viime vuosina vaikuttanut: karmea eurokriisi, talouden lamaantuminen, valtava työttömyys ja poliittinen hätäpäissään tehty runnominen pahoinpitelevät muutoin niin hienoa maanosaamme Eurooppaa. Mutta näistä ei nyt tarvitse vakavissaan puhua, kun voidaan keskittyä kauhistelemaan Ukrainan tilannetta. Mikä kiistämättä onkin paha! Mutta eurovaaleissa on kyse myös ja isosti em. vaikeista EU:n ihan itse aiheuttamista EU:n sisäisistä ongelmista!

Schumanin aukio. Oikealla näkyy komissiota ihan vähän.

Itse olen kiinnittänyt erityisesti huomiota Ukrainan kriisin käänteiden nopeuteen. Tilanne on toki kehkeytynyt pitkään, mutta suureet käänteet ovat minun mielestäni vyöryneet nopeasti: väkivaltaisuudet, Janukovitsin lähtö ja Krimin kansanäänestyksen toimeenpano. Maailman johtajille toivon malttia ja viisautta. Ja pullistelun sijaan aitoa tahtoa rauhaan, vaikka vastapuolen tempaukset ottaisivatkin päähän.

Lue lisää...

Hoivamaksujen villi länsi

Länsi-Uusimaan juttu Kultakartanosta (12.3.2014) sai minut kiehumaan  kiukusta pariin otteeseen. Jutussa kerrottiin uuden palveluasumisyksikön Kultakartanon rakentamisesta.

Hieno homma sinänsä, mutta jutussa ei sanallakaan vihjaistu hoivan rahoituspuolesta. Ei tietenkään. Kehuttiin vain sitä, miten Lohjalla on muuta maata vähemmän laitoshoitoa. Kuulostaa päällepäin hyvältä. Mutta tämän trendin vaikutus kuntalaisen lompakkoon voi olla dramaattinen.

Nimittäin jos laitoshoitoa oikeasti tarvitsevia pidetään palveluasumisen puolella, missä hoiva sinänsä on samanlaista laadullisesti ja määrällisesti, päästään asiakkailta nyhtämään palvelumaksuina paljon enemmän kuin mitä heiltä saataisiin irti laitoshoidon puolella. Tämä on väärin. Mutta tätä harrastetaan kautta Suomen: vanhainkodin sijaan ovenpieleen laitetaankin palvelutalon kyltti ja kuin taikaiskusta asiakasmaksupolitiikka muuttuu dramaattisesti. Tämä on pitkään tiedossa ollut ongelma, mutta harvinaista, että viranhaltijat tämän vallitsevan asiantilan näinkin suoraan myöntävät.

Tässä mielipidekirjoitukseni Länsi-Uusimaassa 13.3.2014:

Hoivamaksujen villi länsi

Hienoa, että Kultakartanoa rakennetaan (LU 12.3.2014). Hoivamaksujen ”villin lännen meno” tuli jutusta kuitenkin räikeästi esiin. Asiaa koskevalla lainsäädännöllä alkaa olla jo kiire.

Kultakartano on tehostetun palveluasumisen yksikkö. Kuitenkin ”osa asukkaista on hyvinkin huonokuntoisia”. Miksi heidät siis jätetään pelkän palveluasumisen varaan? Syy selviää samaisesta jutusta: ylilääkäri Hammarén kertoo, että ”hoivan ja hoidon määrässä ei kuitenkaan välttämättä ole laitospaikan ja tehostetun asumisen yksikön välillä eroa.” Puhutaan siis samanlaisesta hoivasta. Missä se ratkaiseva ero sitten on? Vastaus: asiakkaalta perittävissä maksuissa! 

Kuntalainen, joka on laitoshoidossa, maksaa hoivasta enintään 85 % nettotuloistaan. Hintaan sisältyy kaikki. Jos taas hänet pidetään palveluasumisen yksikössä, kuten Kultakartanossa, hän maksaa kaiken itse: vuokran, lääkkeet, ruuan, siivouksen, hoivan. Kultakartanon tyyppisen asumispalvelun kokonaismaksulle ei ole olemassa mitään laista tulevaa kattoa. Vanhus voi pakon edessä joutua käyttämään säästönsä ja myymään kotinsa selvitäkseen maksuista. On hieman epäselvää, tapahtuuko tätä ja missä määrin Lohjalla. Mutta monessa kunnassa tapahtuu. 

Itse kannatan sitä, että hoivan rahoituksessa hyödynnetään paremmin ikääntyvien ikäluokkien omaa varallisuutta. Mutta ei sitä näin saa tehdä: epäreilusti ja pakolla! On hyvin sattumanvaraista, kuka kuntalainen saa saman määrän hoivaa edullisemman taksan mukaan ja kuka joutuu maksamaan paljon enemmän. Myös tilanne eri kuntien välillä vaihtelee.  

Samanlaiseen hoivaan on päästävä samanlaisilla maksuperusteilla. Kunnan pitäisi kuitenkin aina tarjota vaihtoehtona palveluseteliä. Tällöin kuntalainen, jolla maksuhalua ja -kykyä on, voisi vapaaehtoisesti käyttää omia varojaan täydentävänä rahoituksena ja hän saisi edes valita hoivapaikkansa itse. Hinnoittelemalla setelin fiksusti kunta voisi jopa säästää.

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Hoivan ryhtiliike

Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa (7.3.2014) käsitteli jälleen hoivaa.

Hoivan ryhtiliike

Ikäihmisten hoivan parantaminen edellyttää hoivalupauksen selkeyttämistä, kustannusrakenteen läpivalaisua ja rahoituksellisten lisämahdollisuuksien henkistä hyväksymistä. Pelkkä yksittäistapausten äärellä kauhistelu ei nyt riitä, vaan tarvitaan koko järjestelmän ryhtiliike. Ilman tehokkaampaa ja taloudellisesti kestävämpää järjestämistapaa joudumme suremaan hoivan riittämättömyyttä jatkossakin.  

Ensiksi pitäisi päättää ja kertoa julki se, mitä hoiva Lohjalla tarkoittaa. Pelkkiin yleisiin laatusuosituksiin viittaaminen ei riitä, vaan on todella kerrottava julki esimerkiksi se, kuinka paljon ulkoilua, kuinka monta lämmintä ateriaa päivässä ja kuinka usein tapahtuvia peseytymisiä Lohja vähintään takaa hoivan tarpeessa oleville ikäihmisilleen. Nämä luvatut asiat on sitten hoidettava. Toisissa hoivapaikoissa nämä laatuvaatimukset kyetään täyttämään vähemmällä määrällä käsipareja kuin toisissa. 

Helppo ratkaisu olisi asettaa numeroin ilmaistut hoitajamitoitukset. Tällaiset mekaaniset hoitajamitoitukset ovat kuitenkin vain silmänlumetta. Ne johtaisivat lopulta siihen, että sinnekään, missä tarvittaisiin vähimmäismitoitusta enemmän resursseja, niitä ei myönnettäisi. Laskennallisen minimin täyttämisellä kaikki olisi mukamas OK eikä sillä, mitä oikeasti saadaan aikaan, ole siinä katsannossa niin väliä - mutta byrokraatin ja päättäjän selustat olisivat tällä mekaanisella mitoituksella toki kätevästi turvattu. Sitovat laatuvaatimukset ovat siksi laskennallisia mitoituksia oikeampi, vaikkakin vaativampi tapa ratkaista asia.

Toinen tärkeä askel hoivan parantamisessa on läpivalaista hoivatyön, tilojen, välineiden ja hallinnon määrä eri hoivapaikoissamme. Näin saadaan selville lohjalaisen hoivan kuukausihinta. Laadin tästä ryhmämme valtuustoaloitteen vuosi sitten, mutta tuolloin hintatiedot tuntuivat joko olevan jo selvillä (siis joitain tietoja jossain valtavan budjettimateriaalin syövereissä…) tai sitten asian selvittäminen tuntui vaativan liikaa esimerkiksi lääkäreiden työaikaa. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että ei yksityisissä lääkärifirmoissa lääkärit näitä suoritehintoja laskeskele. Siellä asialle laitetaan talouden ja hallinnon ammattilaiset. Nyt onneksi koko Lohjan talouden tuottavuushankkeessa tämä kustannusten selvittäminen tunnutaan otettavan tosissaan ja laskutikkukin löytänee oikealle työpöydälle. Löysät pois ja lisäresursseja sinne, missä niitä todella tarvitaan!

Kolmas toimenpide on monipuolistaa hoivan rahoitusta. Perinteinen verorahoitteinen järjestelmämme on tuttu ja siksi turvallinen ja sillä saadaan tasattua riskejä. Mutta tulevien vuosikymmenten hoivalaskua emme saa kokonaan maksettua pelkillä veroilla ja asiakasmaksuilla. Koska iso osa hoivaa on asumista, jonka maksamme muutoinkin itse, voisi omalla rahoituksella olla nykyistä isompi rooli. Lisäksi suomalaisilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Palvelusetelillä henkilön omia varoja ja yhteiskunnan antamaa turvaa voitaisiin yhdistää vapaaehtoisesti. Tein palvelusetelistäkin ryhmämme aloitteen, joka sai hyvää vastakaikua ja laittoi rattaita omalta osaltaan liikkeelle. Järkevästi hinnoitellulla palvelusetelillä saadaan säästöjä kunnalle – kunhan ne kunnan omat tuotantokustannukset tunnetaan! Setelin hinnan tulee kuitenkin olla riittävän korkea kuntalaisen kannalta. Palveluseteli on yksi hyvä apuväline hoivan ryhtiliikkeessä, mutta se on kuitenkin vain osa ratkaisua.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Naistenpäivä: EU ja tasa-arvo

Minä olen kuvassa keskellä tuo, jonka leuan kohdalla on mikrofoni.

Olin eilen Naistenpäivänä Espoon tasa-arvotoimikunnan järjestämässä paneelissa, jonka aiheena oli naiset ja päätöksenteko EU:ssa.

Kun tutustuin tilaisuutta varten tasa-arvoa koskevaan EU-materiaaliin, pisti silmään se, että paljon on tehty tasa-arvoa koskevia julistuksia, strategioita, päätöslauselmia ja jopa ihan lainsäädäntöä. Silti naiset ovat etenkin työelämän puolella edelleen Euroopassa alakynnessä. EU-parlamentissä naisia on vain 35 %, mutta tässä tilastossa Suomi on kirkkaasti johdossa ja jopa ohittanut fifty-fifty-tavoitteen: meidän MEPeistä yli 60 % on naisia. Kansallisessakin parlamentissa meillä on naisedustajia hyvä määrä, melkein 45 %. Naisia on syytä olla päätöksenteossa mukana vähintään siinä missä miehiäkin, koska onhan maailman väestöstäkin yli puolet naisia!


EU-vaaleissa pitää keskittyä höpinän sijaan liittovaltiokantojen selvittämiseen

Meiltä kysyttiin ensi alkuun sitä, millä kansalaiset saataisiin innostumaan EU-vaaleista. Oma reseptini on, että keskustelu on pidettävä EU-asioista keskeisimmässä: halutaanko liittovaltioon vaiko pitää kiinni itsenäisyydestä. EU on tienhaarassa ja tuosta valinnasta liittovaltion suhteen on näissä vaaleissä kyse. Jos kuitenkin keskustelu mössätään taas kerran joksikin epämääräiseksi "ihmisten EU:sta" puhumiseksi, olemme hakoteillä. Tai jos koko vaalikevät puhutaan pelkästään sinänsä todella vakavasta Ukrainan kriisistä, jää EU:n kannalta keskeinen liittovaltiota koskeva linjakysymys käsittelemättä  - mikä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin liittovaltion kannattajille!

EU on toki alun perin rauhanprojekti ja nyt rauhaa rikotaan EU:n rajan tuntumassa, mutta liittovaltio ei ole rauhaa rakentava patenttiratkaisu. Eurooppalainen yhteistyö ja luontaisesti syntyvä yhteenkuuluvuus rakentavat rauhaa, kun taas liittovaltion pakkopaita ei sitä tee. Tällä hetkellä EU ja eurokriisi päinvastoin luovat levottomuutta ja inhimillistä kärsimystä Euroopassa.


Mitä tasa-arvoviemisiä olisi Suomesta EU:hun?

Kysymykseen siitä, mitä minä veisin Suomesta EU:hun tasa-arvon rintamalla, mainitsin meidän hoivamallin, jossa lapset eivät ole taloudellisessa vastuussa vanhempiensa elatuksesta ja hoivasta. Tästähän on juuri kohkattu mediassa viimeisen parin viikon aikana. Samoin veromallimme ja sosiaaliturvamme, jotka eivät ole perheperusteisia vaan lasketaan yksilötasolla, ovat tasa-arvoa luovia rakenteita.


Hienot on arvot

Yleisöstä esitettiin EU:n arvojen puolustamista koskeva kysymys. Sinänsähän EU rakentuu hienoille arvoille, joiden puolesta varmastikin kaikki sivistysvaltioiden sivistyneet asukkaat haluavat tehdä työtä - myös muualla kuin EU:ssa! Näitä arvoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Siitähän tässä vain on kiista, että miten näiden arvojen mukaista yhteiskuntaa rakennetaan. Tarvitaanko siihen EU:n massiivista byrokratiaa ja nyt syntymässä olevaa liittovaltiota? Mielestäni ei tarvita.


Välillä mennään liian pitkälle

Kun otetaan tarkempaan tarkasteluun se, miten EU on päivän teemaan sopivassa tasa-arvoasiassa toiminut, huomataan, että välillä on mennyt "överiksi". Omalla alallani eli vakuutusmaailmassa pidetään esimerkiksi käsittämättömä EU-sääntöä siitä, että vakuutusten hinnoittelussa ei saa enää käyttää sukupuolta hinnoitteluperusteena. Ei, vaikka on objektiivisesti arvioiden aivan selvää, että naisilla ja miehillä on esim. erilainen taipumus tapaturmiin ja elinajan odote riippuu suuresti sukupuolesta.

Enää vakuutuksia ei siis saa hinnoitella sukupuolen mukaan eli riskiä vastaavalla tavalla. Joistain hintamuutoksista hyötyvät miehet, joistain naiset, mutta kokonaisuudessaan uudet hinnoittelumallit rokottavat naisia enemmän kuin miehiä.

On myös hyvä muistaa se nurina, mitä on ollut työeläkkeen ympärillä. Työeläkehän on ollut hinnoiteltu naisille ja miehille samalla tavalla jo pitkään. Nurisijat näkevät naisten hyötyvän työeläkkeestä enemmän, koska naiset elävät pidempään ja saavat siten nauttia eläkkeestä kauemmin - vaikka heidän eläkkeensä ovatkin palkkaerojen takia pienempiä kuin miesten eläkkeet. Noh, tuollaisella vakuutusten tasa-arvoisella hinnoittelulla mennään siis jatkossa myös vapaaehtoisissa vakuutuksissa, eikä asia enää muuksi muutu.

Toinen liian pitkälle mennyt EU-tuomioistuimen tasa-arvopäätös koski äidin on oikeutta palkkaan toisellakin äitiyslomalla, vaikka hän ei olisi ollut siinä välissä töissä. Päätös ei ollut Suomen Yrittäjänaisten mieleen lainkaan, koska se tekee heidän mielestään naisista vähemmän haluttua työvoimaa. Päätös rokottaa järjestön mukaan eniten pieniä naisvaltaisia yrityksiä.


Päätösten vaikutusten arvointi olisi tärkeää

EU:n jaloja arvoja tavoittelevien päätösten teossa pitäisi siis aina olla malttia ja taitoa arvioida ratkaisujen todellisia vaikutuksia. Kovin voimakkaasti suojelevat säännöt voivatkin johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä halutaan!

On sitä toki onnistuttu Suomessakin sössimään, mutta myös ottamaan oppia ja korjaamaan huono sääntö: joskus aikoja sitten Suomessa säädettiin laki perheellisten miesten paremmasta palkasta perheettömiin verrattuna. No niinhän siinä kävi, että perheellisten oli sen jälkeen vaikeampi saada töitä kuin perheettömien. Säädös kumottiin pikimmiten.


Mikä EU:ssa ottaa päähän?

Meiltä kysyttiin myös sitä, mikä EU:ssa ottaa päähän. No mikäpä ei ottaisi... ;) Minua ottaa EU:ssa päähän se, miten viime vuosina EU:sa on runnottu läpi isoja asioita ilman, että niistä on kysytty mielipidettä kansalaisilta. Talouspoliittista päätösvaltaa on luovutettu EU:n valvonnan ja määräysten alle kaikenmaailman two ja six packeillä, jotka on todellakin runnottu läpi kiirehtien ja TINA-periaatteella ("There Is No Alternative") eli vaihtoehdottomuuden sumuverhoon piilotettuna.


Uusia tuttavuuksia

Tilaisuus oli oikein mukava ja oli kiva tutustua muihin panelisteihin. Hauska keikka!

 
 

Lue lisää...