Paljon melua arvoista
 |
| Länsi-Uusimaa 1.2.2014 |
Julkisessa keskustelussa korostetaan omia arvoja. Arvoiksi julistetaan milloin mitäkin sinänsä tärkeitä ja arvostettavia asioita. Yle julkaisi juuri suuren arvotutkimuksensa, joka oikeasti oli pelkkä pikakysely, jossa selvitettiin ihmisten suhtautumista tiettyihin väittämiin. Sitä saatiin, mitä kysyttiin. Sosiaaliturva julistettiin passivoivaksi ja Suomi pirstaloituneeksi. Sosiaaliturvan varassa elävät eivät tosin itse kokeneet sen passivoivan. He varmasti tietävät arjen kovat realiteetit paremmin. Ja harvapa sen vähimmäisturvan varaan työelämästä vapaaehtoisesti siirtyy – niin epähoukuttelevaa se todellisuudessa on.
Oikean kansainvälisen arvotutkimuksen perusteella suomalaisten yhteisiä kulttuurisia arvoja ovat tasa-arvo, harmonia ja älyllinen autonomia. Tasa-arvo ilmenee moraalisena tasavertaisuutena, samoina perusintresseinä, yhteistyöhön sitoutumisena ja huolena muista. Harmonia tarkoittaa sopeutumista vallitsevaan ympäristöön sen muuttamisen sijaan. Älylliseen autonomiaan liittyviä piirteitä ovat laajakatseisuus, uteliaisuus, luovuus ja ihmisten näkeminen itsenäisinä yksilöinä.
Suomen kaltaisissa tasa-arvon ja älyllisen autonomian kulttuureissa yhteiskunnan rooli korostuu. Niissä investoidaan julkisia varoja kansalaisten terveyteen ja koulutukseen. Tavoitteena on yksilön riippumattomuus suvusta, yksilön ainutlaatuisten ominaisuuksien kehittäminen ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille. Meillä esimerkiksi suku ei sanele lapsen tulevaa ammattia eikä valitse hänelle puolisoa. Suomalaisen yhteiskunnan voi nähdä olevan hyvin yksilölähtöinen. Hyvinvointimallimme ei suinkaan passivoi ja tasapäistä, vaan se antaa yksilöille mahdollisuuden toimia vapaasti ja rohkeasti eikä epäonnistuminen tuhoa kaikkea.
Arvopohjat ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, eikä toinen ole parempi toista. Suomalaisten arvojen vastaiset järjestelyt, jotka ovat esimerkiksi voimakkaan epätasa-arvoisia ja joissa roolit, valta ja resurssit jakaantuvat räikeän epätasaisesti, aiheuttavat Suomessa ärtymystä. Vastaavasti meidän tasa-arvoinen kanssakäymisemme voi tuntua epäselvältä ja hämmentävältä sellaisesta, joka on kasvanut tuntemaan olonsa turvalliseksi selkeän hierarkian vallitessa. ”Maassa maan tavalla” -odotus on mielestäni looginen harmoniaa korostavan suomalaisen perusarvon ilmentymä: pyrimme itse vieraassa ympäristössä liikkuessamme sopeutumaan emmekä suinkaan muuttamaan vallitsevaa ympäristöä. Samaa odotamme muilta.
Perusarvomme voivat muuttua, mutta hyvin hitaasti. Esimerkiksi homoseksuaalien tasa-arvoisten oikeuksien laajenemista ei ole syytä kiirehtiä julistamaan ”arvojen rappioksi”, etenkin kun kyseessä on päinvastoin yhden perusarvomme eli tasa-arvon hidas eteneminen yhä laajemmalle. Tasa-arvon ja harmonian murenemisesta on kuitenkin jo merkkejä havaittavissa: keskimäärin Suomessa menee vielä hyvin, mutta väestöryhmien väliset erot kasvavat. Kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee jo, ettemme ole enää samassa veneessä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vääjäämätön kehitys. Voimme tietoisilla valinnoilla huoltaa arvopohjaamme. Esimerkiksi yhteiskunnallinen tasa-arvo on helppo leimata ”luonnottomaksi vaatimukseksi” silloin, kun itsellä menee hyvin tai on muuten vain erityisen ns. kova luu. Tuollaisen kovan luun edessä on vain uskallettava puolustaa niitä ”pehmeitä” arvoja, joiden toteutuminen on tuonut meille hyvinvointia.
Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti