Kotirauha

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén aiheutti kuohahduksen ehdottamalla kaupungin vuokra-asuntojen asukkaiden pisteyttämistä. En tunne ehdotuksen yksityiskohtia, mutta tarkoituksena on ilmeisesti ollut tarjota taattua kotirauhaa sitä rakastaville sekä nykyistä enemmän apua ja tukea niille, jotka rikkovat omaa ja naapureidensa kotirauhaa turhan usein. Hyvä tarkoitus, mutta eihän tarkoitus pyhitä kaikkia keinoja ja minustakin ajatus pisteytyksestä ja huonoista nollan pisteen alueista on tietenkin kammottava. Siitä ei seuraa hyvää.

Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner totesi hyvässä kommentissaan, että jokaisella on kuitenkin oikeus kotirauhaan. Ja että olipa kyse vuokra- tai omistusasunnosta, ongelmatapaus on sietämätön muille talossa asuville. Olen aivan samaa mieltä. Menen nyt vielä askeleen pidemmälle ja pohdin asiaa hyvin hiljaisten asukkaiden näkökannalta.

Muuttaisin mielelläni nipottajien kerrostaloon

Entäs jos olet sellainen "epänormaali", jolle jo ne naapureiden "normaalit elämisen äänet" ovat hieman liikaa? Itse olen jo vuosia sitten, silloin vielä kerrostalossa asuessani, pyöritellyt ajatusta siitä, että entäs jos meillä olisi edelleen ihan näitä nykyisen kaltaisia "seka-asumisalueita", mutta sinne tänne alettaisiin rakentaa myös erityisen "hiljaisia" taloja. Sellaisia "nipottajien taloja", joihin pitäisi nimenomaisesti haluta asukkaaksi ja sinne muuttavat sitoutuisivat erityisen vakaasti kaikkiin järjestyssääntöihin ja ne säännöt voisivat olla vieläpä normaalia tiukemmat. Ei siis mitään ulkopuolelta annettuja pisteitä, vaan vapaaehtoiselta pohjalta saisi hakeutua tuollaiseen taloon kyttäämään naapureita ja tulemaan kytätyksi :) Minä nipottaja olisin mieluusti muuttanut tuollaiseen taloon!

Hiljaisuus voisi alkaa iltaisin normaalia aiemmin, kestää aamulla pidempään ja hiljaisuusaikana ne "normaalit elämisen äänet" pitäisi pitää visusti oman asunnon seinien sisäpuolella. Ei siis pidettäisi TV:tä liian kovalla, ei huudettaisi, ei laulettaisi, ei kiljuttaisi, ei pidettäisi raamattupiirin kiihkeitä rukoushetkiä aamuyöllä (runsaasti kokemusta tällaisestakin metelistä on...) eikä myöskään leivottaisi ja tiskattaisi aamuyöllä (jep, tällainenkin yöleipuri joskus naapurissamme asui kolistelemassa astioitaan ja paukuttelemassa uunejaan...). Jos sääntöjä ei noudattaisi, joutuisi muuttamaan pois.

Parveketupakointi olisi tietenkin kiellettyä tuollaisessa hiljaisessa talossa :) Jos talo olisi ihan alusta asti savuton ja sinne saisi muuttaa vain, jos sitoutuu siihen, että ei rakennuksessa tupruttele, niin ei kai tuossa kenenkään oikeuksia loukattaisi tai ketään syrjittäisi? Tupakoijat eivät tuollaiseen taloon asukkaiksi ikinä edes hakeutuisi!

Surkeaa, jos omakotitalo on ainoa vaihtoehto

Itse olen kotirauhaa rakastava ja naapureiden kotirauhaa kunnioittava nipottaja. Koska en sopeutunut kerrostalokotimme seinien sisälle tunkeviin naapureidemme "normaaleihin elämisen ääniin" ja tupakansavuun, teimme sen ainoan tempun, mitä tällaisille hiljaisille nipottajlle aina annetaan neuvoksi: vasara ja nauloja kouraan ja sitten muutimme omakotitalon hiljaisuuteen. Tajuan olla kiitollinen siitä, että meidän oli taloudellisesti mahdollista tehdä niin.

En inhoa kerrostalo- enkä kaupunkielämää kategorisesti, voisin siitä hyvinkin pitää - mutta vain tuollaisessa hiljaisessa ja savuttomassa talossa. Hiljaisuutta koskevien tiukempien sääntöjen sijaan voisi ehkä riittää sekin, jos kerrostalot vain äänieristettäisiin kunnolla. Siten, ettei yläkerran norsun töminää tarvitsisi kuunnella koko päivää - ja joskus yötäkin.

Mielestäni tällaiset hiljaiset talot eivät olisi mitään syrjintää, eivätkä nämä talot varmastikaan johtaisi mihinkään nolla-alueiden syntymiseen. Muutama hiljainen "nipottajien talo" siellä täällä ei varmasti suistaisi yhteiskunnallista kehitystämme raiteiltaan! Eihän tuollaiseen taloon läheskään kaikki edes haluaisi muuttaa, vaan heistä olisi edelleen mukavampaa saada vapaasti kiljua, kinastella ja soittaa stereoita ja TV:tä "normaalielämän volyymilla" vaikka yötä myöten - ja kuunnella vastaavaa metakkaa naapurin puolelta. Elää siis "normaalisti".

Ehkä meille "epänormaaleillekin" sopivia hiljaisia kerrostaloja  jo onkin jossain. Tuuristahan se on kiinni. Mutta miksi sen on oltava vain tuurista kiinni? Olen ymmärtänyt, ettei rahallakaan hiljaisuutta välttämättä saa eli hinta ei todellakaan takaa hiljaisuutta ja kotirauhaa, vaan kyllä kalliimpienkin alueiden taloissa osataan öisin naapureita valvottaa. Hiljaisia taloja pitäisi olla tarjolla sekä kalliimmilla että halvemmilla alueilla, niin vuokra- kuin omistusasumista varten.

Rairai-porukan naapurissa asumisen "ilosta"

Tässä vielä HS:n sivuilta ristiriitaisia ajatuksia herättävä mielenkiintoinen mielipide. Näkökulma on "rairai-porukan" naapurin näkökulma. En osaa suoraan linkittää, joten laitan siksi koko tekstin näkyviin. Nimimerkki Filantrooppi 2.1.2014 kirjoitti siis näin:

"Olisi mielenkiintoista kuulla vaihteeksi ehdotuksia siitä, mitä ympäristöään häiritseville ihmisille tulisi oikeasti tehdä? On helppo hurskastella ja kauhistella Packalenin ehdotusta, mutta mitä tulisi tehdä kun töihin pitää lähteä silmät sirrillä huonosti nukutun yön jälkeen, kun naapurissa on vietetty sääntöjen vastaista elämää? Joku varmaan ehdottaa keskustelua naapurin kanssa, toinen vetoamista isännöitsijään jne. Mutta jonnekin nämä ihmiset, jotka eivät välitä tai kykene välittämään ympäristöstään on sijoitettava. Mikä siinä olisi pahaa jos ne ihmiset, jotka varoitusten ja lievempien toimenpiteiden jälkeen jatkavat ympäristöään häiritsevää elämää, keskitettäisiin tietyille alueille? Se ei varmasti paranna näitä ihmisiä, mutta parantaako sitä sekään, että he saavat jatkaa käyttäytymistään?

On turhaa haaveilua ajatella, että jos häiriköt asuvat ns. normaalissa ympäristössä, he luopuisivat pahoista tavoistaan ja sulautuisivat massaan. Moniko haluaisi ympäristöään uhkailevan narkomaanin naapurikseen? Tai laitonta viinanmyyntiä sekä prostituutiota keskellä yötä? Vai onko sittenkin niin, että "suvaitsevaisuuden" nimissä ns. tavallisten ihmisten tulee vain hymyillä ja sietää huonoa käytöstä? Ja tietenkin maksaa laskut."

Käsi ylös ne, jotka ilahtuvat, kun rairai-seurue muuttaa oman kodin naapuriin?

Mutta mikä tähän koko kotirauhaongelmaan sitten ratkaisuksi? En minä tiedä.
Joku viisas keksinee Packalénin tarkoittamaan ongelmaan jonkin syrjimättömän ja pätevän ratkaisun.

Packalénin ehdotuksen kanssa kilpailevia ehdotuksia odotellessa.

Rauhaa kaikille.
Myös kotirauhaa.