Koisjärven koulu lakkautetaan

Uutinen Ykkössanomissa.

Lohjan valtuusto päätti viime kokouksessaan lakkauttaa sekä Lohjansaaren että Koisjärven kyläkoulut. Koulut ovat kieltämättä todella pieniä (Lohjansaari 7 ja Koisjärvi 18 oppilasta) ja niiden tulevaisuus on ollut vaakalaudalla jo pidemmän aikaa.

Kyläläisten puolustustaistelu koulujensa puolesta on ollut kunnioitettavan sitkeää ja erittäin arvokasta. Talkootyötä on tehty omaa vaivaa säästämättä. Siinäpä sitä paljon kaivattua yhteisöllisyyttä ja kansalaisten oman vastuun ottamista! Aitoa sellaista. Omituista, että Lohjalla juuri Kokoomus piti tätä talkootyötä huonona asiana. En ihan pysy logiikassa perässä, kun yleisemmin asiaa tarkastelen.

Itse olin koulujen säilyttämisen kannalla, mutta myönnän, että asiassa todellakin on puolensa ja puolensa. Lohjansaarelle ehdotettiin vain vuoden jatkoaikaa, jonka aikana aktiivinen vanhempainyhdistys olisi voinut saattaa päätökseen jo alkaneet yksityiskouluselvitykset. Nyt sitten vedettiin tosimielellä liikkeellä olevilta mattoa alta rajusti lakkauttamalla koulu pikaisesti. Äänestystulos oli 28 - 23.


Lohjansaaren äänestystulos. / Kuva Länsi-Uusimaasta

Koisjärven osalta ryhmämme ehdotti, että jatkoaikaa olisi annettu vuoteen 2016 saakka, jolloin koko uuden Lohjan palveluverkkoa muokataan uuteen uskoon todennäköisesti aika rankastikin.  Äänestys Koisjärvestä oli tiukin mahdollinen: tulos 26 - 25 koulun lakkauttamisen puolesta.

Koisjärven äänestystulos. / Kuva Länsi-Uusimaasta

Valmistelun uskottavuutta koeteltiin

Asiaan liittyi sekin ikävä puoli, että valmistelu oli paikka paikoin huolimattoman oloista. Materiaalista löytyi selkeitä laskuvirheitä (kymppitonni sinne tai tänne selkeissä yhteenlaskuissa...) ja esim. Koisjärven koulun materiaalissa oli yksi sellainenkin kuva, mikä ei edes ollut siitä koulusta otettu! Naurattaisi, jos ei niin paljoa ärsyttäisi. Olen turhan usein törmännyt kunnallisten päätösten valmistelun suhteen hiukan erikoisiin juttuihin. Tympii jo. En minä haluaisi pelata jotain juridisteknistä muotoseikoista käytävää peliä.


Kuntaliitossopimuksen tulkinta epäselvää

Lisäksi kuntaliitossopimuksen voimaantulon ja siitä laskettavien aikarajojen tulkinta on epäselvää. Virkamiesten puolelta vakuutettiin, että näiden koulujen lakkautus voidaan tehdä jo nyt. Jälleen vedottiin myös lakimiesten tulkintoihin. Minuunhan lakimiehiin vetoaminen ei vaikutusta tee... Kun itse tuota liittymissopimusta olen tutkinut, en ole lainkaan vakuuttunut virkamiesten ja heidän käyttämiensä lakimiesten tulkinnan oikeellisuudesta. Mielestäni aikaraja pitäisi alkaa laskea vasta 1.1.2013 lukien ja nyt oltiin siis liian aikaisin liikenteessä.

Kukaan sopimusta neuvotelleista ja sen allekirjoittaneista ei tuonut lisävalaistusta siihen, mitä sopijapuolet itse olivat oikeasti tarkoittaneet voimaantuloajankohdaksi ja näiden tarkasteluaikojen laskentaperiaatteiksi. Eivät ehkä sitä itsekään tiedä tai asia ei ollut noussut esiin sopimusta tehdessä. Itse kukin on vain olettanut jotain. Ja todennäköisesti jonkun etu on ollut ujuttaa asia läpi epämääräisesti.


Pienet ja suuret koulut ovat hyviä

En pidä suuria kouluja sinänsä yhtään pahoina paikkoina. Mutta toki on ikävää, kun näitä tärkeitä pieniä kouluja lakkautetaan. Itselleni aikoinaan muutos todella isosta koulusta pieneen kyläkouluun oli tylsä kokemus. Mutta sen ikäiselle mikä vaan paikkakunnan, kaveripiirin ja koulun vaihdos olisi ollut alkuun epämiellyttävä! Isosta pieneen tai pienestä isoon. Koitin kyllä pitää omat muistoni ja tunnesiteeni sivussa tästä kouluasiasta päätettäessä.


Koulun lakkautus lyö maankäytön suunnitelmia korville

Vaikka Koisjärven koulu sattuu olemaan minulle tärkeä, ei se seikka yksin missään nimessä riittänyt koulua puoltavan päätökseni perusteluksi. Koulun lakkautus ei ole linjassa esimerkiksi sen kanssa, mitä Lohjan uuden maankäytön kehityskuvan ja rakennemallin valmistelun yhteydessä on mietitty Koisjärven alueelle.

Haja-asutusalueelle rakentamisen suhteen painimme jatkuvasti sen ongelman kanssa, että tuleeko hankalia koulumatkoja tai pitääkö jonnekin perustaa kohta jopa uusi koulu. Samaan aikaan nyt sitten tuolta kehitettäväksi mietityltä haja-asutuksen alueelta eli Koisjärveltä lakkautetaan koulu keskeltä kylää. Vasen käsi ei todella välitä siitä mitä oikea käsi tekee!

Koisjärven koulu on myös oikea lähikoulu, koska suurin osa oppilaista kulkee sinne kävellen. Meillä kun on sellaisiakin pikkukouluja, jonne oppilaat kulkee pääasiassa taksilla.


Mielipidekirjoitukseni Ykkössanomissa:


Koisjärven koulun lakkautus harmittaa

Hävisimme valtuustossa Koisjärven koulusta käydyn äänestyksen harmillisesti yhdellä äänellä. Reilulla menettelyllä tullut tappio olisi helpompi sietää, mutta nyt ratkaisussa oli järjestelyn makua. Valmisteluhan oli huolimatonta: materiaalissa oli esimerkiksi mukana jopa sellainen valokuva, joka ei edes ollut Koisjärven koulusta! Saimme todistaa myös poliittisen ryhmäpäätöksen vastenmielisyyttä, eivätkä kaikki valtuutetut edes olleet paikalla kokouksessa.

Tämä koulujuttu oli vasta alkusoittoa sille, mitä koko uuden Lohjan palveluverkon tarkastelussa tapahtuu. Itse en vastusta isojakaan muutoksia, jos niillä saadaan todistetusti tehoja, laatua ja todellisia säästöjä. Nyt Koisjärven osalta kyseessä oli kuitenkin vain hätäpäissään tehty näpertely vailla todellista taloudellista merkitystä.

Vaikka Koisjärven koululaiset joutuvat nyt jättämään entisen koulunsa ja tunnelmat ovat huonot, on hyvä kääntää katseet pian tulevaan ja mahdollistaa näillekin lapsille ainutkertaisesta kouluajasta hyvät muistot. Uusissa kouluissa odottavat ihan yhtä pätevät ja mukavat opettajat ja lisäksi iso joukko uusia koulu- ja pelikavereita. 

Koulun muutos on kieltämättä iso juttu, itsekin koin sellaisen neljännen luokan kynnyksellä vaihtaessani isosta helsinkiläiskoulusta juurikin Koisjärven kouluun. Ei se entinen iso kouluni ollut kuitenkaan yhtään paha paikka, vaan muistelen sitä iloisin mielin edelleen! Toivon Koisjärven lasten voivan suhtautua luottavaisesti ensi syksyyn tämän ikävän päätöksen jälkeenkin.  

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Lastensairaala HUS:n valtuutetun näkökulmasta

Olen ollut HUS:n valtuuston jäsen vuoden 2013 alusta lukien ja olen ollut mukana päättämässä uuden lastensairaalan tekemisestä.

Säätiömallista oli päättänyt edellinen valtuusto ehdollisesti joulukuussa 2012. Hankkeen toteuttamisesta ja HUS:n rahojen myöntämisestä tehtiin lopullisesti päätökset vasta meidän kaudella kesällä 2013.

Olen itse äänestänyt lastensairaalan puolesta ja seison ratkaisujeni takana, vaikka hieman epämiellyttävissä ja epävarmoissa tunnelmissa ratkaisuja onkin joutunut tekemään. Sinänsä kesäkuun 2013 äänestys ratkesi erittäin selvin luvuin 1064 - 21 (ei meitä noin monta sentään ole, vaan yhdellä valtuutetulla on käytössään useamman äänen "nippu").

Lastensairaalasta on noussut mediassa kohu. Itse olen tyytyväinen, että asiaa puidaan nyt julkisestikin tiukempaan sävyyn. 

Kävin uudelleen läpi muistiinpanoni ja niiden avulla kirjaan tähän nyt sen, miten asia on minun kokemana edennyt.


Kansalaiskeräyksen rooli ja merkitys

Lastensairaala on näkynyt julkisuudessa lähinnä kansalaiskeräyksen muodossa. Tämä on
ymmärrettävää, koska kansalaiskeräys tarvitsee julkisuutta. Toisaalta tämä yksipuolinen julkisuus antaa väärän kuvan sairaalan kokonaisrahoituksesta. Oikeasti suurin osa sairaalasta kustannetaan verovaroin ilman, että sitä erikseen toitotetaan missään. En sinänsä vastusta ajatusta keräyksestä, antaa mennä vaan, mutta verorahoitus olisi ollut se parempi tie.

Maksuosuudet ovat seuraavanlaiset:

HUS laittaa 40 miljoonaa.
Valtio antaa hankkeelle 40 miljoonaa.
Kansalaiskeräyksellä on tarkoitus saada kasaan 30 miljoonaa.
Säätiö ottaa 50 miljoonaa velkaa, joka maksetaan HUS maksamilla vuokrilla.
=160 miljoonaa koko hanke.

Alun perin hankkeeseen liittyi vain kansalaiskeräys. Sitten kuulemma yllättäen tulikin mukaan tämä nykyinen säätiökuvio, joka "kaappasi" keräysyhdistyksen nimen ja imagon itselleen.

Meille valtuutetuille kerrottiin, että keräystä ei ole edes mahdollista järjestää suoraan millekään HUS:n omalle kiinteistölle. Keräysluvan kun voi saada "vain sellaiseen, mikä ei ole lakisääteisen terveydenhuollon suora jatke". Jaa-a? Typerä sääntö.


Eri hankkeiden aikataulutus pielessä HUS:ssa?

HUS olisi rakentanut lastensairaalan joka tapauksessa ja kokonaan verovaroin, mutta noin 5 vuotta myöhemmässä aikataulussa. Valitun sekarahoitusmallin ansiosta hanke aikaistuu.

Miten ihmeessä HUS sitten oli aikatauluttanut rakennushankkeensa aivan väärin, kun nykyinen lastensairaala onkin jo nyt niin huonossa kunnossa, että sen väitetään ihan "hajoavan käsiin"? Miksei rakennettu uutta lastensairaalaa ennen Meilahden tornisairaalan suurremonttia?

Lastensairaalan nopeasti huonontunut kunto on kuulemma ollut yllätys kaikille. Kun päätöksiä Meilahden tornisairaalan remontista tehtiin vuonna 2004, nykyisen lastensairaalan arvioitiin kestävän vielä riittävän kauan. Toisaalta, jos on uskominen esim. Iltalehden toimittajan havaintoihin, ei se nykyinen lastensairaala sentään ihan käsiin ole hajoamassa.


Valtion tapa toimia on kaikista kummallisinta tässä kuviossa

Sairaalarakennuksen tulee omistamaan säätiö, joka luovuttaa rakennuksen HUS:n käyttöön. HUS vastaa juoksevista kustannuksista ja maksaa vuokraa 50 miljoonan euron lainan kuolettamiseksi. 30 vuoden päästä vuokra-ajan päättyessä säätiö omistaa edelleen rakennuksen. Nähtäväksi jää, miten sitten käy, mutta säätiön säännöt toki rajoittavat säätiön vapauksia rakennuksen suhteen. Selvää vastausta siihen, mitä 30 vuoden päästä on tarkoitus tehdä, ei saa keneltäkään. Sen verran on sanottu, että säätiö on yleishyödyllinen ja mahdollinen ylijäämä palautuu HUS:lle. Lisäksi meille valtuutetuille on kerrottu, että säätiö voi käyttää vuokratuloja vain rakentamistoiminnan kattamiseen eikä mihinkään muuhun säätiön toimintaan.

Ilman tätä säätiömallia valtio ei olisi tullut koko hankkeeseen lainkaan mukaan. Tätä meille valtuutetuille korostettiin joka kerta, kun sairaalahanketta käsiteltiin. Valtiohan ei ole vuosikausiin rahoittanut kunnallisia terveydenhuollon rakennushankkeita, eikä se olisi tukenut tätäkään, vaikka kyseessä on osittain valtakunnallinen hanke. Mutta sitten kun tämä säätiö tuli mukaan kuvioihin, kaikki muuttui kuin taikaiskusta! Hanke alkoikin kelvata valtiolle 40 miljoonan edestä.

Kyllähän tämä tökkii, mutta näin meille valtuutetuille alleviivattiin kesäkuussa: valtio ei anna 40 miljoonaa, jos rakennuksen omistaa HUS edes osittain. Hullua, että HUS ei saa omistaa nurkkaakaan sellaisesta rakennuksesta, jonka rakentamiseen se itsekin lahjoittaa kuitenkin 40 miljoonaa. STM:n lakimies oli ilmoittanut, että valtion lahjoitus tulee "vain säätiölle". HUS:n toimitusjohtaja Linden sanoi, että valtion ehtojen mukaan "kyseessä ei saa olla sellainen investointi, joka lisäisi HUS:n omaisuutta". Edessämme oli siis valinta sen välillä, haluaako HUS hankkeelle 40 miljoonaa valtion rahaa vai ei. Ota tai jätä, ja vain näillä ehdoilla. Pakkohan se oli ottaa.

Lisäksi nimenomaan säätiö oli se, joka sai koko valtionosuusasian edes liikkeelle. Miksei sitten HUS itse yrittänyt saada valtion rahaa? No kun ei kuulemma uskottu vielä jokin aika sitten, että mikään taho saisi valtion rahaa lastensairaalalle... HUS ei ole saanut valtion rahaa sairaaloilleen kymmeneen vuoteen. Aika ontuvaa. Miksei valtio voinut antaa vihjettä yllättäen heränneistä rahoitushaluistaan HUS:n suuntaan vaan sen sijaan se asioi vain ja ainoastaan säätiön kanssa?

Keräystä puuhaavat tahot ovat nyt koonneet faktojaan, jotka löytyvät tästä linkistä. Hieman selittelyn makua, mutta suosittelen lukemaan silti. En itse epäile säätiön toimintaan liittyvään mitään epämääräistä tai hämäräperäistä. Säätiön säännöt rajoittavat sen toimintaa ja tämän säätiön tilejä syynätään varmasti tulevaisuudessa erityisellä huolella. Silti on outoa, että valtio vaatii tällaista säätiökuviota ehtona omalle rahoitusosuudelleen. 

Motiiveja säätiötouhuun voi toki itse kukin arvailla. En sitten tiedä, onko tavoitteena jopa miinuspisteiden jakaminen suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Mutta ehkäpä tässä vaan puuhastellaan lasten terveyden puolesta.


Ei tyylipisteitä

Meille peikkoiltiin ennen äänestystä sitäkin, että koko sairaalahanke kaatuu ilman säätiömallia ja löydämme sitten varmasti nimemme lehtien palstoilta. No minähän en tuollaisia puheita pelkää, mutta tuo nyt vaan kuvastaa erittäin hyvin sitä millaisen ilmapiirin vallitessa tätä asiaa runnottiin valtuustossa eteenpäin. Tästä Iltalehden haastattelusta voi hieman aistia sitä "tyylilajia", mitä tässä asiassa on harrastettu. "Usko nyt se"... ;)


Summa summarum

- Hyvä, että uutta sairaalaa puuhataan tosissaan.
- Sekä keräystä että valtionosuutta ei ole muka mahdollista järjestää suoraan HUS:n omistamalle sairaalalle.
- Kansalaiskeräys on mielestäni ajatuksena ihan ok, vaikka olisihan tuon voinut ennemmin tehdä verovaroin.
- Säätiökuvio taas tuntuu täysin turhalta, mutta siihen oli pakko suostu tai valtio olisi vetänyt osuutensa (40 miljoonaa) pois.
- Eniten outoa on se, ettei valtio olisi lähtenyt hankkeeseen mukaan ilman säätiömallia. Valtio ei siis lähde mukaan julkisiin valtakunnallisiin sairaalahankkeisiin, mutta yksityisen säätiön kelkkaan hypätään kyllä heti?



***************************************************
LISÄYS 31.1.2014 / Aiheeseen liittyviä tuoreita uutisia:

MTV 29.1.2014: "Valtion myöntämä 40 miljoonan euron tuki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin uudelle lastensairaalalle on synnyttänyt dominoefektin. Monet muutkin sairaanhoitopiirit haluavat nyt valtionavustusta lastensairaalahankkeilleen."

MTV 30.1.2014: " Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastensairaalan toiminta on poikkeuksellista, eivätkä muiden sairaanhoitopiirien lastensairaaloiden toiminnat ole verrattavissa siihen.
   Kun valtio päätti myöntää HUS:n lastensairaalahankkeelle 40 miljoonan euron avustuksen, muutkin sairaanhoitopiirit intoutuivat hakemaan valtiolta avustusta sairaalahankkeilleen. Kyse on sairaanhoitopiirien mielestä tasa-arvosta."

Lue lisää...

Lehtijuttu kirjastamme

Uusimmassa Finanssi & Vakuutus -lehdessä oli juttu syksyllä julkaistusta kirjastamme "Mistä rahat?".

Kirjailijat Timo Silvola ja Piritta Poikonen.

Jutun voi lukea Lehtiluukusta ilmaiseksi joko tästä linkistä tai sitten sen voi katsella pdf-muodossa täältä, sivut 38 - 39.

Edelleen tulee välillä outo olo, kun tajuan, että kirja on nyt valmis. Sitä nimittäin tehtiin yli kaksi vuotta. Ei tietenkään koko aikaa aktiivisesti, mutta sillä tavalla "mukavasti" alitajunnassa stressaten. Koskaan ei ollut täysin toimetonta hetkeä edes vapaa-ajalla, koska aina oli yksi iso urakka kesken.

Kirjaa on mennyt ihan kivasti kaupaksi ja se on saanut osakseen kehuja jopa eräältä kansantaloustieteen professorilta. Kirja päätyi viime syyskuun lopulla Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen positiivisessa hengessä. Vielä en ole teostamme kirjakaupan hyllyltä bongannut, en ole edes muistanut yrittää. Edellisen kirjan, sen esikoisen, kanssa tuo hyllyasia oli paljon tärkeämpi juttu. Pitääpä kuitenkin tehdä toivioretki Akateemiseen tässä joku päivä. Ja jos ei opusta kaupasta löydy, sen voi tilata kustantajalta Finvalta tästä linkistä.

Jaakko Kianderin arvio kirjasta löytyy Toivo ajatuspajan sivuilta. Hiukan jännitin tuon arvion saamista, mutta sehän olikin oikein hyvä.

Juttu Finanssi & Vakuutus -lehdessä 1/2014

Lue lisää...

Kotirauha

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén aiheutti kuohahduksen ehdottamalla kaupungin vuokra-asuntojen asukkaiden pisteyttämistä. En tunne ehdotuksen yksityiskohtia, mutta tarkoituksena on ilmeisesti ollut tarjota taattua kotirauhaa sitä rakastaville sekä nykyistä enemmän apua ja tukea niille, jotka rikkovat omaa ja naapureidensa kotirauhaa turhan usein. Hyvä tarkoitus, mutta eihän tarkoitus pyhitä kaikkia keinoja ja minustakin ajatus pisteytyksestä ja huonoista nollan pisteen alueista on tietenkin kammottava. Siitä ei seuraa hyvää.

Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner totesi hyvässä kommentissaan, että jokaisella on kuitenkin oikeus kotirauhaan. Ja että olipa kyse vuokra- tai omistusasunnosta, ongelmatapaus on sietämätön muille talossa asuville. Olen aivan samaa mieltä. Menen nyt vielä askeleen pidemmälle ja pohdin asiaa hyvin hiljaisten asukkaiden näkökannalta.

Muuttaisin mielelläni nipottajien kerrostaloon

Entäs jos olet sellainen "epänormaali", jolle jo ne naapureiden "normaalit elämisen äänet" ovat hieman liikaa? Itse olen jo vuosia sitten, silloin vielä kerrostalossa asuessani, pyöritellyt ajatusta siitä, että entäs jos meillä olisi edelleen ihan näitä nykyisen kaltaisia "seka-asumisalueita", mutta sinne tänne alettaisiin rakentaa myös erityisen "hiljaisia" taloja. Sellaisia "nipottajien taloja", joihin pitäisi nimenomaisesti haluta asukkaaksi ja sinne muuttavat sitoutuisivat erityisen vakaasti kaikkiin järjestyssääntöihin ja ne säännöt voisivat olla vieläpä normaalia tiukemmat. Ei siis mitään ulkopuolelta annettuja pisteitä, vaan vapaaehtoiselta pohjalta saisi hakeutua tuollaiseen taloon kyttäämään naapureita ja tulemaan kytätyksi :) Minä nipottaja olisin mieluusti muuttanut tuollaiseen taloon!

Hiljaisuus voisi alkaa iltaisin normaalia aiemmin, kestää aamulla pidempään ja hiljaisuusaikana ne "normaalit elämisen äänet" pitäisi pitää visusti oman asunnon seinien sisäpuolella. Ei siis pidettäisi TV:tä liian kovalla, ei huudettaisi, ei laulettaisi, ei kiljuttaisi, ei pidettäisi raamattupiirin kiihkeitä rukoushetkiä aamuyöllä (runsaasti kokemusta tällaisestakin metelistä on...) eikä myöskään leivottaisi ja tiskattaisi aamuyöllä (jep, tällainenkin yöleipuri joskus naapurissamme asui kolistelemassa astioitaan ja paukuttelemassa uunejaan...). Jos sääntöjä ei noudattaisi, joutuisi muuttamaan pois.

Parveketupakointi olisi tietenkin kiellettyä tuollaisessa hiljaisessa talossa :) Jos talo olisi ihan alusta asti savuton ja sinne saisi muuttaa vain, jos sitoutuu siihen, että ei rakennuksessa tupruttele, niin ei kai tuossa kenenkään oikeuksia loukattaisi tai ketään syrjittäisi? Tupakoijat eivät tuollaiseen taloon asukkaiksi ikinä edes hakeutuisi!

Surkeaa, jos omakotitalo on ainoa vaihtoehto

Itse olen kotirauhaa rakastava ja naapureiden kotirauhaa kunnioittava nipottaja. Koska en sopeutunut kerrostalokotimme seinien sisälle tunkeviin naapureidemme "normaaleihin elämisen ääniin" ja tupakansavuun, teimme sen ainoan tempun, mitä tällaisille hiljaisille nipottajlle aina annetaan neuvoksi: vasara ja nauloja kouraan ja sitten muutimme omakotitalon hiljaisuuteen. Tajuan olla kiitollinen siitä, että meidän oli taloudellisesti mahdollista tehdä niin.

En inhoa kerrostalo- enkä kaupunkielämää kategorisesti, voisin siitä hyvinkin pitää - mutta vain tuollaisessa hiljaisessa ja savuttomassa talossa. Hiljaisuutta koskevien tiukempien sääntöjen sijaan voisi ehkä riittää sekin, jos kerrostalot vain äänieristettäisiin kunnolla. Siten, ettei yläkerran norsun töminää tarvitsisi kuunnella koko päivää - ja joskus yötäkin.

Mielestäni tällaiset hiljaiset talot eivät olisi mitään syrjintää, eivätkä nämä talot varmastikaan johtaisi mihinkään nolla-alueiden syntymiseen. Muutama hiljainen "nipottajien talo" siellä täällä ei varmasti suistaisi yhteiskunnallista kehitystämme raiteiltaan! Eihän tuollaiseen taloon läheskään kaikki edes haluaisi muuttaa, vaan heistä olisi edelleen mukavampaa saada vapaasti kiljua, kinastella ja soittaa stereoita ja TV:tä "normaalielämän volyymilla" vaikka yötä myöten - ja kuunnella vastaavaa metakkaa naapurin puolelta. Elää siis "normaalisti".

Ehkä meille "epänormaaleillekin" sopivia hiljaisia kerrostaloja  jo onkin jossain. Tuuristahan se on kiinni. Mutta miksi sen on oltava vain tuurista kiinni? Olen ymmärtänyt, ettei rahallakaan hiljaisuutta välttämättä saa eli hinta ei todellakaan takaa hiljaisuutta ja kotirauhaa, vaan kyllä kalliimpienkin alueiden taloissa osataan öisin naapureita valvottaa. Hiljaisia taloja pitäisi olla tarjolla sekä kalliimmilla että halvemmilla alueilla, niin vuokra- kuin omistusasumista varten.

Rairai-porukan naapurissa asumisen "ilosta"

Tässä vielä HS:n sivuilta ristiriitaisia ajatuksia herättävä mielenkiintoinen mielipide. Näkökulma on "rairai-porukan" naapurin näkökulma. En osaa suoraan linkittää, joten laitan siksi koko tekstin näkyviin. Nimimerkki Filantrooppi 2.1.2014 kirjoitti siis näin:

"Olisi mielenkiintoista kuulla vaihteeksi ehdotuksia siitä, mitä ympäristöään häiritseville ihmisille tulisi oikeasti tehdä? On helppo hurskastella ja kauhistella Packalenin ehdotusta, mutta mitä tulisi tehdä kun töihin pitää lähteä silmät sirrillä huonosti nukutun yön jälkeen, kun naapurissa on vietetty sääntöjen vastaista elämää? Joku varmaan ehdottaa keskustelua naapurin kanssa, toinen vetoamista isännöitsijään jne. Mutta jonnekin nämä ihmiset, jotka eivät välitä tai kykene välittämään ympäristöstään on sijoitettava. Mikä siinä olisi pahaa jos ne ihmiset, jotka varoitusten ja lievempien toimenpiteiden jälkeen jatkavat ympäristöään häiritsevää elämää, keskitettäisiin tietyille alueille? Se ei varmasti paranna näitä ihmisiä, mutta parantaako sitä sekään, että he saavat jatkaa käyttäytymistään?

On turhaa haaveilua ajatella, että jos häiriköt asuvat ns. normaalissa ympäristössä, he luopuisivat pahoista tavoistaan ja sulautuisivat massaan. Moniko haluaisi ympäristöään uhkailevan narkomaanin naapurikseen? Tai laitonta viinanmyyntiä sekä prostituutiota keskellä yötä? Vai onko sittenkin niin, että "suvaitsevaisuuden" nimissä ns. tavallisten ihmisten tulee vain hymyillä ja sietää huonoa käytöstä? Ja tietenkin maksaa laskut."

Käsi ylös ne, jotka ilahtuvat, kun rairai-seurue muuttaa oman kodin naapuriin?

Mutta mikä tähän koko kotirauhaongelmaan sitten ratkaisuksi? En minä tiedä.
Joku viisas keksinee Packalénin tarkoittamaan ongelmaan jonkin syrjimättömän ja pätevän ratkaisun.

Packalénin ehdotuksen kanssa kilpailevia ehdotuksia odotellessa.

Rauhaa kaikille.
Myös kotirauhaa.

Lue lisää...