Suomesta löytyy kilpailukykyä ja joustoja

Osuipa silmääni tuore uutinen siitä, että irtisanominen on Suomessa halpaa ja helppoa. Samalla muistui mieleeni syksyltä uutinen siitä, miten Suomi oli jälleen kerran yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Ollaan siis kilpailukykyisiä ja työehdot ovat joustavia.

Mutta minkä perään meillä talousviisaat ja poliitikot silti itkevät koko ajan? Kilpailukyvyn ja työehtojen joustojen! Eli halutaan matalampia palkkoja ja kätevämpiä tapoja antaa potkut.

Tässä yhtälössä on jotain, mitä minä en taida kokonaan tajuta. Tai jos tajuan, vastaus on todella outo. Itketään, kun muuta ei osata eikä haluta. Koko ajan on itkettävä, manattava, surkuteltava, peloteltava, piiskattava, leikattava ja ankeutettava. Muuten susi tulee. Eli menee se kolmas A.

Jännä juttu nuo luottoluokittajien A-kirjaimet. Niitä kovin himoitaan edelleen, vaikkei niillä ollut mitään todellisuuspohjaa ennen kriisiäkään. Eivät ne pitäneet paikkaansa. Silti ne ovat se kaikkein tärkein.

Talousjärjestelmämme perustuu luottamukseen. Hassua, mutta totta. "Talousviisautemme" taas ei perustu oikeaan tietoon tai kunnon näkemykseen, eikä todellakaan reaalitalouteen, eikä kunnon tieteeseen (sorry taloustieteilijät, mutta humpuukinne ei ihan aina vakuuta, joskus kyllä hiukan...). Luottamus on kaiken avain taloudessa. Se syntyy jotenkin jossain. Sitten joku jonkun luottamusfiiliksen perusteella jossain luottoluokittajalla antaa tai ottaa pois noita A-kirjaimia. Luottoluokittajien luottamusta taas ruokitaan ministereiden synkillä leikkauspuheilla. Kun ei vaan samaan aikaan nitistettäisi kansalaisten luottamusta huomiseen...

Silti toivotan nyt kaikille hyvää uutta vuotta! Jatkan mm. tämän asiakokonaisuuden opiskelua, se olkoon uudenvuoden lupaukseni sinulle parahin lukijani ja tukijani - tai vastustajani! ;) Toinen lupaus on niiden pitsisukkien kutomisen opettelu. Taisin tosin luvata sen saman jo pari vuotta sitten. Tavissukkia on silti edelleen vaan syntynyt. Mutta hyvä, että edes niitä! Pitsisukkia pukkaan ehkä joskus EU-vaalien jälkeen.


Tämä uudenvuoden tuuletusvideo on aivan huippu. Tässä on ILOA ja RIEMUA!
(Ei vaadi englannin kielen taitoa.)



*****************************************************************
LISÄYS:

HAH HAH, jo 2.1.2014 eli pari päivää tämän yllä olevan kirjoitukseni jälkeen oli Uuden Suomen sivuilla uutinen, jonka mukaan Suomi tarvitsee leikkauslistoja, jotta saamme pitää kolmen A:n luokituksemme, tai muuten hukka perii... Eli mukana oli jälleen kerran ne kaikki elementit, mistä yllä kirjoitin. Susihukkaa myöten ;)

Lue lisää...

Kaikki on ihmeellistä

Joulunajan kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli nykyarjen ihmeellisyyttä. Kolumni osui varsin oikeaan aikaan, kun eilen ja tänään on uutisoitu sitä, miten väki kaipailee 1980-luvulle - ja siis etenkin Perussuomalaiset. Itse olin 1980-luvulla peruskoululainen ja suurimpana juttuna siltä ajalta tulee mieleen perheemme muutto Helsingin Pukinmäestä maaseudulle läntiselle Uudellemaalle Nummi-Pusulaan. Muistuu mieleen myös kreppiraudat ja neonvärit, vai meneeköhän ne jo 90-luvun puolelle?

Itse arvostan mennyttä ja olen siitä kiinnostunut, mutta nokka on vakaasti kohti tulevaa. Jaksan aina välillä hämmästellä sitä, miten kätevää moni juttu onkaan nykyään. Ja pohdin monesti myös sitä, kenen ja minkä kustannuksella: ympäristön, huonojen työolojen ja lapsityövoimanko? Mutta nyt se itse kolumni, julkaistu siis Länskärissä 27.12.2013:

Kaikki on ihmeellistä

LU 27.12.2013

Miten voikaan tuskastuttaa ajatus siitä, että pitäisi istahtaa tietokoneen ääreen hoitamaan pankkiasioita nettipankissa! Vaikka ei siitä niin kauaa ole, kun laskut vielä maksettiin konttoreissa ja käteinen rahakin nostettiin pankin tiskiltä. Oikeastihan nettipankki on mitä mainioin juttu: voit oman kodin rauhassa hoitaa pankkiasiasi juuri silloin, kun sinulle itsellesi sopii. En minä haluaisi mennä enää konttoriin jonottamaan laskunippu kourassa kesken työpäivän. 

Suomalaisten elintason nousu on ollut huikeaa. Taloudellinen hyvinvointimme on kasvanut kymmenkertaiseksi 1950-luvun alusta. Yleinen puute ruuasta ja perustarvikkeiden niukkuus on historiaa, vaikka vähäosaisuutta ei ole tässä yltäkylläisyydenkään maailmassa ratkottu. Elämme yhä vanhemmiksi ja monet vaikeat sairaudet on voitettu. Silti suutumme siitä, jos joudumme jonottamaan sellaiseen syöpähoitoon, jota ei ollut olemassakaan vielä 10 vuotta sitten. Kansakunnan ikääntyminenkin, mikä on iloinen asia ja kansanterveystyön riemuvoitto, on kääntynyt synkäksi kestävyysvajeeksi. Suo siellä, vetelä täällä? Ei sentään.

Oikeasti asiat ovat nykyään aivan ihmeellisen hyvin. Väkivalta, tiukkapipoisin ahdasmielisyys ja häpeällä kontrollointi ovat vähentyneet tapakulttuurin seestymisen myötä. Fyysisesti kaikkein kuluttavimmat työt ja työtapaturmat ovat vähentyneet, kun teknologia ja työelämä ovat kehittyneet. Naisten päivät eivät kulu enää pyykkivettä lämmittäessä ja henkilöauton ansiosta välimatkat ovat lyhentyneet. Autoilu on muuttanut etenkin maaseudun arkea. En itse esimerkiksi kaipaa kotikylästäni poistunutta pankkikonttoria enkä pikkukauppaa, koska kaupalliset palvelut ovat nykyään silti entistä ”lähempänä”, kiitos netin ja auton. Vielä omassa lapsuudessani oli isohko asia lähteä Nummi-Pusulan suunnalta joskus viikonloppuisin ihan Lohjalle asti kauppoihin. Nyt sama matka taitetaan vaikka joka päivä ilman, että se on mikään ”juttu”. Mennään, jos huvittaa. Ja nykyihmistähän kovin usein huvittaa. 

Kun vertaan nykymenoa omien isovanhempieni aikoihin, ero elintasossa on valtava. Myös muutos omien vanhempieni nuoruuden aikaiseen Suomeen nähden on suuri. Parempaan. Muistan, kun 1990-luvulla muutimme opiskelija-asuntoomme ja muutossa auttanut isäni tuumaili kaihoisasti lapsensa uutta kotia katsellessaan, että ei hänen nuoruudessaan tällaisesta voinut uneksiakaan. Vaikkei se opiskelija-asuntomme ollut järin suuri, oli se kuitenkin meidän kotikolo, johon oli kalustuskin saatu haalittua. Helpompi siitä käsin oli aloitella itsenäistä elämää ja keskittyä opiskeluun, kuin asustella sukulaisten nurkissa tai alivuokralaishuoneessa. Mutta niin vaan on siitäkin opiskelijatytöstä kasvanut aikuinen, jolla meinaa mennä nykyään hermo siitä, jos nettiyhteys tökkii, jos liityntäbussia joutuu odottamaan kolmen minuutin sijaan peräti kahdeksan minuuttia tai jos sähköt on tunnin poikki. Ihmeellisiä nykymaailman asioita, joista valittamista isoäitivainaani ei varmasti käsittäisi lainkaan.

On kuitenkin hyvä, että ihmiselle ei mikään tunnu riittävän. Juuri se, että totumme pitämään teknisiä ja yhteiskunnallisia saavutuksia itsestäänselvyyksinä ja vaadimme aina vain enemmän ja parempaa, vie ihmiskuntaa eteenpäin. Oman mielenterveyden ja ympäristön ekologisen kestävyyden kannalta on silti hyvä välillä nähdä ympärillään se, kuinka ihmeellistä kaikki oikeastaan onkaan.  

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
*******************************************************

Aiheeseen liittyvä hauska englanninkielinen video siitä miten "kaikki on ihmeellistä ja kukaan ei ole silti tyytyväinen":

Lue lisää...

Jolla, my precious

Jono luikerteli pitkänä saapuessani Kamppiin klo 16:30.

Osallistuin Jolla-puhelimen lanseerauspippaloihin 27.11.2013 Kampin Narinkkatorilla. Tilaisuus oli mukava ja tutustuminen uuteen luuriin on nyt meneillään.

Jonottaja no. 147.

Olin seuraillut mielenkiinnolla ja mielihyvällä uutisia siitä, miten entiset Nokian insinöörit olivat alkaneet kehittää uutta älypuhelinta. Ja kun viime keväänä tuli mahdollisuus ennakkovarata Jolla-puhelin, päätin ensimmäisen ennakkovarauspäivän iltana tarttua tilaisuuteen. Kas miksi ei? Vaikken uutta puhelinta tarvitsekaan, tuli vain sellainen tunne, että hypätään nyt mukaan ja osoitetaan konkreettisesti se, että homma kiinnostaa ainakin 399 €:n verran. Kallista, turhaa, mutta "I want to believe", kuten X-Filesissä slogan oli :) Ja sinä päivänä, kun tuli uutinen Nokian myymisestä Microsoftille, olin todella iloinen, että olin jo Jolla-jonossa ensimmäisten joukossa.

Sain kutsun lanseeraustilaisuuteen ja jononumeroni oli lopulta 147. Kaikkiaan juhliin pääsi 450 ensimmäistä jollailijaa. Jonossa ja juhlissa oli kivaa. Jonottajia yhdisti tahto nähdä Jollan onnistuvan. Kukaan ei mollannut tai voivotellut. Fiilis oli positiivinen "vitsit kun tästä tulis jotain todella hienoa". Kyllä me suomalaisetkin osataan olla tsemppaavia!

Itse puhelin on kaunis kuin mikä! Ja nokkela toiminnoiltaan. Tykkään elepohjaisesta käyttöliittymästä. Käyttelen koko ajan samaan aikaan Lumiaa, mikä on pääasiallinen puhelimeni. Tämä kahden luurin loukussa oleminen hieman hidastaa uusille tavoille oppimista, mutta kyllä se jo sujuu.

Marc Dillon on stage.

Olen ollut kovin kiireinen, minkä takia Jollaan tutustuminen ja opettelu on jäänyt täysin sivuhommiksi. Ja muutenkin olen laiska opettelemaan uusien vimpainten käyttöä ainakaan mitään ohjetta lukien... vaiston varassa vaan kokeilen.

Sosiaalisen median sovellukset eivät vielä toimi Jollassa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta parannusta siihenkin on luvassa. Valmishan tämän puhelimen ei vielä pitänytkään olla, vaan joku beta-versio. Mitä ikinä se tarkoittaakaan... ;)



Vain yksi siitä Jollastakin puuttuu: oikeaa näppistä ei tässäkään ole, vaan kosketusnäytöllä pitää räpeltää kirjoitusvirhettä toisensa perään. Miksi, oi miksi mikään puhelinvalmistaja ei tuo kunnon fyysisellä näpiksellä varustetua älypuhelinta markkinoille? Todella moni tuttavanikin kaipailee sellaista!

Luurini edestä ja takaa.

Jonottaja no. 1 haastattelussa juuri ennen H-hetkeä.

Lue lisää...

Eläkeasioita Brysselissä

Lähtö aamun ekalla.

Käväisin taas päivän työmatkalla Brysselissä. Tapetilla olivat eläkeasiat tällä kertaa. Eläkeasiathan kuuluvat visusti kansallisen toimivallan piiriin (etenkin siis pakolliset eläkejärjestelmät), samoin kuin koko muu sosiaaliturva.

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden nimissä komissiolla on kuitenkin intohimoja eläkkeidenkin suuntaan. Intohimoja perustellaan myös kuluttajansuojanäkökulmilla. Komission katseet ovat kohdistuneet ns. kolmospilarin eläkkeisiin eli vapaaehtoisiin yksilöllisiin ratkaisuihin. Näihin tuotteisiin yleiseurooppalaisempi ote sopiikin teoriassa (toisin kuin etenkään ykköspilariin), mutta ei kolmospilarinkaan "EU-eläketuote" ole ongelmaton rakentaa. Tässäkin asiassa "devil is in the details" eli paholainen piileskelee yksityiskohdissa. Eläketuotteet liittyvät monesti myös verotukseen ja ta-daa: olemmekin jo heti ongelmien suossa.

NATOn uusi päämaja rakentuu.

Minua huolestuttaa komission jyräävä asenne sen suhteen, että tällainen EU-tason yhdenmukainen yksilöllinen eläketuotehan tehdään. Kaukaa katsottuna idea tuntuu toteuttamiskelpoiselta ja komission korvissa selitykset siitä, että eläkesysteemit ovat kovin maakohtaisia ja monimutkaisia, kuulostavat varmastikin tekosyiltä, vaikka oikeasti ne ovat ihan todellisia ongelmia. Yhtä standardisoitua lisäeläkepalaa ei niin vain saada loksahtamaan erilaisiin kansallisiin eläkekuvioihin.

Eläkkeet ovat lisäksi korostetun pitkäaikaisia sopimuksia, joten ei riitä, että niitä halutaan saada "enemmän ja parempia" eurooppalaisille kuluttajille. Eläketuotteissa fokus pitää olla ennen kaikkea siinä, minkälaiset tahot saavat alkaa tarjota tällaisia pitkäaikaisia sitoumuksia. Tarvitaan äärimmäisen vakavaraisia eli luotettavia yhtiöitä, joiden voidaan olettaa olevan olemassa vastaamassa huutoonsa vielä vaikkapa 50 vuodenkin päästä. Sääntöjen pitää olla siis tiukat ja samanlaista riskiä varten pitää olla erilaisilla tarjoajilla samanlaiset säännöt. Se tuottaa parhaiten reilua kilpailua ja turvaa kuluttajien etuja, vaikkei sääntely ole täysin varma keino sekään tietenkään.

Komissio.

Eläkeastialle on tulijoita. Eurooppalainen vakuutusalan ja ammatillisten eläkkeiden valvojakin haluaa osallistua näiden yksilöllisten eläketuotteiden kehittämiseen, vaikkei sillä olekaan toimivaltaa sillä alueella. Toimivallan lisäystä perustellaan nyt sillä, että kun valvoja jo on aloittanut touhuamisen tällä alueella, toimivaltaakin pitäisi antaa sille niihin asioihin... jepjep. Tässä näkyy sitä EU:n hivuttautumista alueelle kuin alueelle, keinolla jos toisella.

Lisäksi riski tällä hetkellä on, että kun eläkeasioihin on intoa erityisesti niillä, jotka eivät ymmärrä asian ytimiä, elintilaa voivat alkaa saada ehdotukset, joita joku saa ensimmäisenä kasaan, riippumatta siitä, mikä niiden ehdotusten sisältö on. Kauniissa kompaktissa paketissa voidaan saada läpi heppoisiakin virityksiä. Tartutaan siihen, mitä nyt sattuu olemaan tarjolla ensimmäisenä ja mikä näyttää helpoimmalta. Vaikka oikeasti asia on vaikea.

Ilo silmälle: kotimatkan merkki.

Parasta Brysselistä: Godivaa ja Neuhausia. Jouluksi...

Lue lisää...