Potilasdirektiivi

Tällä kertaa ehdin mennä junalla keskustaan.

Käväisin tällä viikolla taas Brysselissä. Tällä kertaa aiheena oli potilasdirektiivi. Direktiivi olisi pitänyt saattaa kansallisesti voimaan 25.10.2013, mutta pitkäksi menee Suomessa. Tähän mennessä vasta 12 EU-maata on hoitanut asian loppuun saakka. Potilasdirektiivin tarkoituksena on helpottaa potilaiden liikkumista yli rajojen.

Suomessa ollaan myöhässä, mutta silti pitkällä

Vaikka Suomessakin implementoinnin kanssa nyt vähän venähtää yli määräajan, reissustani jäi päällimmäiseksi kuitenkin tunne siitä, että meillä asiaa on asiaa pureskeltu hyvin ja ajatustyön osalta meillä ollaan jo pitkällä. Arvostukseni suomalaista virkamieskuntaa kohtaan kasvoi.

Lisäksi olen yllättynyt siitä, että meillä ollaan implementoinnissa ottamassa kerrankin vähän varovaisempi ote eikä siis heti tohkeissaan yli-implementoida ihan vaan varmuuden vuoksi, vaan tietoisesti nyt lähdetään katsomaan, josko vähän vähempikin riittäisi. Voipi olla, että tässä asiassa EU-tuomioistuin antaa näpeille, mutta katsotaan. Voipi myös olla, että Suomen linja kestää tuomioistuimen tutkinnan. Yksittäisen kansalaisen kannalta Suomen valitsema linja saattaa tuntua nihkeältä, mutta koko veronmaksajakunnan kannalta valittu linja voi olla edullisempi. En nyt osaa vielä ihan sanoa.

Suomesta hoitoon muualle

Kovin kiista Suomessa on käyty siitä, millä ehdoilla Suomesta voi hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan eli millä tavalla yhteiskunta sponsoroi tällaista muualle hoitoon hakeutumista. Tällä hetkellä linja näyttää olevan se, että ulkomaille hoitoon hakeutuessa saa samanlaisen Kela-korvauksen kuin jos hakeutuisi Suomessa hoitoon yksityiseen hoitopaikkaan - olkoonpa ulkomainen hoitopaikka julkinen tai yksityinen. Tämä on reilu ratkaisu etenkin silloin, jos hakeutuu ulkomaille yksityiseen hoitoon. Korvauksen tulee olla sama, sijaitseepa yksityinen lääkäriasema Suomessa tai vaikkapa Virossa. Mutta jos suomalainen hakeutuu ulkomaille julkisen sektorin hoitoon, korvaus on silloinkin vain yksityisen hoidon Kela-korvauksen mukainen, vaikka Suomessa julkiseen hoitoon hakeutuessa hoito on asiakkaalle hyvin edullista yksityiseen verrattuna. Tämä on se kohta, jossa EU-tuomioistuin saattaa Suomea rankaista.

Suomesta voi lähteä yhteiskunnan sponsoroimana hakemaan muista EU-maista vain sellaista hoitoa, mikä kuuluu suomalaiseen terveydenhuollon palveluvalikomaan. Palveluvalikoiman tulee määrittelemään erityinen toimielin. Tämän määrittelytyön tuloksia odotan suurella mielenkiinnolla!



Näkymä kohti Brysselin vanhan kaupungin keskustaa.

Hoitoon Suomeen

Potilasvirtaa tulee toki olemaan myös Suomeen päin. Täällä pitää kohdella muista EU-maista tulevia potilaita samoin kuin suomalaisia potilaita. Eli samaan jonoon vaan. Direktiivin perusteella hoitoa annettaessa potilaan tulee tosin ensin etukäteen maksaa suomalainen hoito, olipa se julkisen tai yksityisen järjestämää. Potilas sitten jälkikäteen hakee kotimaastaan sen maan sääntöjen mukaiset korvaukset. Mutta jos hoitoa annetaan EU-asetuksen mukaan tai kyseessä on ns. kolmansien maiden asukkaat, kustannusten perintä menee toisin, mutta en nyt pureudu tässä siihen kokonaisuuteen.

Suurin osa potilaista ympäri Eurooppaa halunnee kuitenkin hoidon lähellä kotiaan omassa kulttuuripiirissään. Valtavia potilasmassojen liikkeitä tuskin siis nähdään, etenkin kun direktiivi ei tuo oikeuksia muihin hoitoihin kuin mihin henkilö on omassa kotimaassaan jo ennestään oikeutettu. Eli jostain toisesta EU-maasta ei voi direktiivin nojalla tulla hakemaan Suomesta esim. jotain erityistä syöpähoitoa, mikäli sitä hoitoa ei henkilön kotimaan palveluvalikoimaan kuulu.

Kaiken kaikkiaan potilasdirektiivi on hankala. Eri maiden terveydenhuoltojärjestelmät ovat kovin erilaisia ja tällaisen yhdenmukaisen liikkuvuussäännöstön ujuttaminen osaksi kaikkia erilaisia systeemejä on tietenkin vaikeaa.