Olen kirjoittanut pitkään ja hartaasti uutta tietokirjaa nimeltään "Mistä rahat?". Nyt opus on edennyt jo painoon asti ja ensimmäiset kappaleet voidaan saada käsiimme kenties jo tällä viikolla! Tunnelmat ovat iloiset, helpottuneet - ja tietenkin jännittyneet. Mitenköhän kirjamme otetaan vastaan? Kiinnostaako se ketään? Saimmeko sanottavamme selkeästi sanottua? Raivostuukohan joku? Voisiko joku todella saada siitä rakentavia ideoita? Paineita, paineita...
Kirjan koko nimi on "Mistä rahat? Hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä". Takakansiteksti kuuluu näin:
"Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuluu yli 50 miljardia euroa vuodessa. Ja jatkossa paljon enemmän. Kansalaisille annettujen julkisten palvelulupausten kustannukset muodostavat palveluvastuuvelan, jonka suuruus on moninkertainen verrattuna valtion ja kuntien velkakirjavelkaan. Piritta Poikonen ja Timo Silvola kertovat, miten selviämme julkisen talouden kestävyysvajeesta yhdistämällä viisasti yhteiskunnan rahoituksen ja kansalaisten oman rahoituksen."
Sisällysluetteloon voi tutustua tästä linkistä.
Aikaisempi kirjamme "Eläkesäästäminen" julkaistiin vuonna 2010. Se käsitteli ns. PS-säästämistä koskevaa lainsäädäntöä. Se päätyi jopa Tampereen yliopiston tenttikirjaksi! Ja siihen viitattiin Defensor Legis -julkaisussa, mikä on epäilemättä juristin urani tieteellinen huippuhetki.
Tämä uusi kirja ei kuitenkaan ole ollenkaan juridinen, vaan pohdiskelevampi ja poliittisempi. Siksi sen tekeminenkin oli paljon vaikeampaa kuin mitä edellisen kirjan tekeminen oli. Tai ainakin minulle on helpompaa ottaa "vain" jokin juridinen ongelmakokonaisuus, pilkkoa se systemaattisesti palasiksi ja ottaa siitä siten selko ytimiä myöten. Toista se on pähkäillä koko hyvinvointimallimme rahoituksen kokonaisuutta ja sen uudistamista...
Kirjoitusprosessi on siis ollut pitkä ja vaatinut sitkeyttä. Välillä koko homma on todella yököttänyt. Tuntui, ettei aiheesta pääse yli eikä ympäri. Ei ainakaan selkein sanankääntein. Eikä kirja olisi vieläkään valmis ilman tarmokasta kustannuspäällikköämme FINVAn Salla Närhistä. Mutta toisaalta prosessi on ollut palkitseva ja opettavainen. Ja on matkaan mahtunut pieniä juhlahetkiäkin, kuten esimerkiksi se, kun kirjalle tuli oma ISBN-numero. Silloin opus alkoi olla oikeasti totta. Ja kohta se on käsissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti