Palveluseteli on mahdollisuus
Kestävyysvaje johtuu väestömme ikääntymisestä. Hoivaan tullaan tarvitsemaan ennennäkemättömän paljon rahaa. Kaikkea sitä ei voida saada kasaan veroina. Siksi rahoitusvajeeseen on etsittävä muita ratkaisuja. Yksi sellainen on hoivan palveluseteli.
Palvelusetelin voi saada kunnan tarjoaman hoivapalvelun vaihtoehtona. Tällöin kunta antaa konkreettisen palvelun sijaan rahanarvoisen setelin. Setelin saa samoilla kriteereillä kuin varsinaisen palvelunkin saisi. Seteliä ei siis ole tarkoitettu palveluiden saamisen ohituskaistaksi tai lisäpalveluksi. Tulosidonnaisena palveluseteli olisi myös sosiaalisesti oikeudenmukainen.
Hinnoittelemalla setelin järkevästi kunta voi säästää. Palvelusetelin arvon ei tulisi yleensä olla kunnan oman tuotannon kustannuksia korkeampi. Säästöä syntyy, kun setelin arvo on kustannuksia matalampi. Lohjalla esimerkiksi asumispalvelun kustannus on kaupungille n. 40 000 €/asukas vuodessa.
Kuka sitten on valmis ottamaan vastaan vajaahintaisen palvelusetelin kunnan tarjoaman normaalin hoivapalvelun sijaan? Väitän, että tulevaisuudessa yhä useampi.
Ensinnäkin pääosa hoivan kustannuksista aiheutuu asumisesta, jonka maksamme ennen hoivaan joutumistakin itse. Toiseksi mieltymyksemme asumisen suhteen vaihtelevat suuresti verrattuna vaikkapa mielipiteeseemme siitä, minkälaisen sydänkirurgin haluaisimme itseämme operoivan. Kirurgiksi halutaan paras, mutta asumisesta on monta makua. Laittamalla likoon omaa rahaa palvelusetelin lisäksi hoivan voisi hankkia mieleisestään paikasta.
Kolmanneksi asuminen kunnan tarjoamassa hoivapaikassa ei sekään ole halpaa. Vanhainkodissa tuloista viedään 85 % asiakasmaksuihin, mutta omaisuuteen ei kosketa. Palveluasumisessa taas asukas maksaa kaiken (asumisen, ateriat, palvelut, lääkkeet) itse. Tällöin menot helposti ylittävät tulot, jolloin on turvauduttava omiin säästöihin tai jopa myytävä omaisuutta.
Koska vanhainkotien asukkaiden omaisuuteen ei ole päästy käsiksi, vanhainkoteja on muutettu tehostetun palveluasumisen paikoiksi kautta maan. Tällöin vanhukselta perittävä hinta kasvaa, vaikka palvelu pysyy suunnilleen samana. Tähän ollaan puuttumassa ja nämä palvelumuodot yhdistettäneen. Tapahtuupa niiden maksujen yhtenäistäminen kumman logiikan mukaan tahansa, palveluseteli kannattaa. Kansalaiset voivat täydentää setelin arvoa omalla rahalla vapaaehtoisesti ja he pääsevät silloin itse valitsemaan mieleisensä hoivapaikan.
Mutta mistä rahat palvelusetelin lisäksi? Suomalaisten taloudellinen hyvinvointi on lähes kymmenkertaistunut 1950-luvun alusta. Julkisen talouden alijäämän vastapainona meillä on useimmissa yksityistalouksissa ylijäämäinen tilanne. Tämä ylijäämä kannattaa hyödyntää, mutta hyödyntämisen pitää tapahtua suomalaista hyvinvointimallia tukevalla eikä sitä repivällä tavalla. Perintöjenkin merkitys vähenee, kun perilliset ovat yhä iäkkäämpiä ja varakkaampia. Perilliset ovatkin avainasemassa: heille oman vanhemman hyvinvointi on tärkeämpää kuin perintöosuuden vaaliminen. He auttavat senioria huomaamaan, ettei siinä ole mitään järkeä, jos omaisuus on suurimmillaan kuolinpäivän aamuna.
Ratkaisu kestävyysvajeeseen ei piile julkisen sektorin alasajossa eikä ihmisten oman vastuun väkivaltaisessa lisäämisessä. Ratkaisu löytyy julkisen ja yksityisen vastuun mielekkäästi yhdistävästä mallista. Hoivan palvelusetelin käyttöönottoa on syytä edistää Lohjallakin.
Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com
**************************************************************************
LISÄYS:
Hoivasta oli tällä viikolla mediassa parikin isoa juttua: Yle uutisoi siitä, miten "vanhukset heivattiin hoitopaikasta toiseen" ja Hesari kertoi Saksan mallista, jossa lapset voivat joutua maksamaan vanhempansa hoivakulut ja mitä siitä on seurannut. Googlessa HS:n juttu näkyy vielä otsikolla "Mummo muutti Puolaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti