Kävin luennoimassa perussuomalaisille kansanedustajille "sotea", vaikken ihan sen alan ekspertti olekaan. Samassa tilaisuudessa sote-rakenteista kertoi HUS:n johtajaylilääkäri. Tilaisuus onnistui oikein hyvin. En nyt voi paljastaa mitään parhaita neronleimauksia tässä, mutta omia pohdintojani ja yleisiä "totuuksia" ajattelin listata kuitenkin muutaman.
Postauksen otsikko kertonee olennaisimman. En ota otsikosta krediittiä itselleni, vaan sen runoili
puolisoni, kun pähkäilin noita sote-juttuja ääneen. Otsikolla haen sitä, että mikään rakenneratkaisu ei sellaisenaan pelasta uppoavaa kuntataloutta. Mutta siitä huolimatta rakenteita pitää virtaviivaistaa eikä rakenteisiin saa upota yhtään ylimääräistä rahaa. Terveys on kallista joka tapauksessa.
Rakenteet jyrää sisällön?
Paljon on puhetta rakenteista, vaikka pitäisi puhua myös sisällöistä ja vastuun jakautumisesta. Mikä on meille annetun palvelulupauksen sisältö? Vai onko sellaisia annettu?
1. Peruskoulun, eläketurvan ja lastenhoidon osalta lupausten sisällöt ovat melko selketä kulloinkin.
2. Terveydenhuollon osalta lupauksen sisältö on jo epämääräisempi.
3. Hoivan osalta jää hyvin epäselväksi, että mitäköhän on luvattu - ja paljonko sen arvioidaan maksavan? (Palveluvastuuvelka)
Lupausten määrittely pitkälle tulevaisuuteen on tietenkin ongelmallista, kahdestakin syystä:
1. Ennustaminen on vaikeaa ylipäänsä
2. Lupaukset muuttuvat toimintatavoiksi ja sementoituvat, jolloin kehittäminen jämähtää
Rahoituksen monikanavaisuus ja siitä aiheutuvat järjestelmän sisäisten kannusteiden erisuuntaisuus on suuri ongelma. Kunnalla voi esimerkiksi olla kannuste ohjata toimintaa siihen suuntaan, mihin saa parhaiten Kelan eli valtion rahaa, vaikka se ei olisi potilaalle tarkoituksenmukaisinta toimintaa.
Miksi sote-uudistuksesta päättäminen on niin vaikeaa?
Sotesta on tullut soppa, koska uudistuksen yksi suurista tavoitteista on säästäminen. Samat palvelut pitäisi tuottaa halvemmalla ja samaan aikaan tarjolla on aina vain kalliimpia ja edistyneempiä hoitoja.
Aiemmin (1970- ja 1980-luvuilla) päätöksentekoa pystyttiin ”rasvaamaan rahalla” ja voitiin tehdä lisääviä uudistuksia, mm. perustttiin terveyskeskukset ja rakennettiin sairaaloita uusille paikkakunnille. Terveydenhuoltojärjestelmää ei koskaan kuitenkaan ehdittyä saatu valmiiksi, vaan tuli 90-luvun lama ja säästäminen on ollut trendi siitä lähtien.
Lisäksi uudistusta tuntuu ohjaavan taustalla valtapoliittiset tavoitteet. Kun motiivit ovat väärät, silloin ei pystytä tekemään soten kannalta parhaita valintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti