Joensuun puoluekokous 2013

Elämäni ensimmäinen puoluekokous on nyt koettu! Olipas mielenkiintoinen elämys.

Muutenkin oli todella touhukas reissu Pohjois-Karjalaan. Itselläni on sukujuuret Juuassa ja Valtimolla, joten yhdistimme puoluekokousreissuun muutakin lomailua ja sukulointia Pohjois-Karjalassa. Matkaan mahtui myös surua, sillä  samalle reissulle osuivat enoni hautajaiset.

Ilma oli kuuma, tunnelma oli lämmin


Läksimme matkaan jo muutama päivä ennen kokousta. Mikkelin korkeudella auton mittariin ilmestyi +30 C ja siinä se pysyi maaliin saakka. Perillä lämpöä oli lopulta jopa yli sen +30 C.

Perus-Pirre

Kokouspaikka oli Joensuun Areena. Kaikki sujui fasiliteettien osalta hienosti: ilmoittautuminen sujui nopsaan, ruoka oli hyvää, ei ollut jonoja ja paikka oli muutenkin juuri sopiva tällaiseen toimintaan. Äänestyksetkin sujuivat todella sukkelasti sähköisellä systeemillä. Niitä olikin ensimmäisenä kokouspäivänä peräti seitsemän. Tulosten saaminen tosin kesti sähköisestä systeemistä huolimatta ihmeen pitkään ja kokous venyi pahasti yliajalle. Mutta itse äänestäminen meni melkein kevyttä hölkkää edeten.

Hyviä puheita

Timo Soini

Timo Soinin puhe oli hyvä. Odotetuin uutinen oli päätös EU-vaaliehdokkuuden suhteen. Ja mahtavaa: Soini ei jätä Suomen politiikkaa! Myönnän karjahtaneeni riemusta melko äänekkäästi JEEEEEE ja tuulettaneeni uutisen tultua julki. Juuri näin, hienoa.

Kansainvälinen puhujavieras oli tanskalainen MEP Morten Messerschmidt. Mielestäni hän puhui vakuuttavasti, innostuneesti ja aidosti. Hän peräänkuulutti eurooppalaista demokratiaa todella voimakkaasti. On merkillistä ja väärin, että vaaleilla valitsemattomat henkilöt ja muut ei-demokraattiset elimet määrävät sen, mitä Euroopassa tehdään eurokriisin suhteen. Asiaa joka sana Mortenin puheessa. Tämä demokratiavaje itseänikin eniten EU:ssa vaivaa. Ei se mitään, jos tehdään tyhmiä päätöksiä, jos niille on kansalaisten tuki... koska silloinhan ne olisivat viisaita päätöksiä. Kunnioitukseni demokratiaa kohtaan on syvää ja hyväksyn sen tulokset. Nythän esimerkiksi liittovaltiolle kansalaisten tukea ei ole - ja silti meitä siihen ajetaan. Tämä on yksiselitteisen väärin.

Uusi puoluesihteeri on Lohjalta!

Kokouksessa äänestettiin puolueen puheenjohtajasta ja kolmesta varapuheenjohtajasta. Äänestämällä valittiin myös uusi puoluesihteeri, joka on Riikka Slunga-Poutsalo LOHJALTA! Yeah! Hyviä valintoja kaikki, mutta tottakai lohjalaisena erityisesti tämä puoluesihteerivalinta oli sykähdyttävä.

Oheinen kuva on otettu vaiheessa, jossa valinnan ratkettua odottelemme Riikkaa ja seuraamme sivusta median pyöritystä ja salamavalojen räiskyntää:



Lohjalaisten PerusNaisten ilmeisen tyytyväiset "käsilaukkutelineet" ;)

Tänään pääsimme kotiin - ah ihanaa - ja mittariin näytti kertyneen lähes 1 300 km tällä reissulla.

Lue lisää...

Palveluseteli on mahdollisuus

Tämän viikonlopun Länsi-Uusimaassa oli kautta aikojen toinen Kirjoittajavieras-palstan kirjoitukseni. Väänsin palvelusetelistä, yhdestä suosikkiaiheistani. Tästähän teimme valtuustoaloitteenkin juuri muutama päivä sitten.

Palveluseteli on mahdollisuus

Kestävyysvaje johtuu väestömme ikääntymisestä. Hoivaan tullaan tarvitsemaan ennennäkemättömän paljon rahaa. Kaikkea sitä ei voida saada kasaan veroina. Siksi rahoitusvajeeseen on etsittävä muita ratkaisuja. Yksi sellainen on hoivan palveluseteli. 

Palvelusetelin voi saada kunnan tarjoaman hoivapalvelun vaihtoehtona. Tällöin kunta antaa konkreettisen palvelun sijaan rahanarvoisen setelin. Setelin saa samoilla kriteereillä kuin varsinaisen palvelunkin saisi. Seteliä ei siis ole tarkoitettu palveluiden saamisen ohituskaistaksi tai lisäpalveluksi. Tulosidonnaisena palveluseteli olisi myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. 

Hinnoittelemalla setelin järkevästi kunta voi säästää. Palvelusetelin arvon ei tulisi yleensä olla kunnan oman tuotannon kustannuksia korkeampi. Säästöä syntyy, kun setelin arvo on kustannuksia matalampi. Lohjalla esimerkiksi asumispalvelun kustannus on kaupungille n. 40 000 €/asukas vuodessa.

Kuka sitten on valmis ottamaan vastaan vajaahintaisen palvelusetelin kunnan tarjoaman normaalin hoivapalvelun sijaan? Väitän, että tulevaisuudessa yhä useampi.

Ensinnäkin pääosa hoivan kustannuksista aiheutuu asumisesta, jonka maksamme ennen hoivaan joutumistakin itse. Toiseksi mieltymyksemme asumisen suhteen vaihtelevat suuresti verrattuna vaikkapa mielipiteeseemme siitä, minkälaisen sydänkirurgin haluaisimme itseämme operoivan. Kirurgiksi halutaan paras, mutta asumisesta on monta makua. Laittamalla likoon omaa rahaa palvelusetelin lisäksi hoivan voisi hankkia mieleisestään paikasta.

Kolmanneksi asuminen kunnan tarjoamassa hoivapaikassa ei sekään ole halpaa. Vanhainkodissa tuloista viedään 85 % asiakasmaksuihin, mutta omaisuuteen ei kosketa. Palveluasumisessa taas asukas maksaa kaiken (asumisen, ateriat, palvelut, lääkkeet) itse. Tällöin menot helposti ylittävät tulot, jolloin on turvauduttava omiin säästöihin tai jopa myytävä omaisuutta.

Koska vanhainkotien asukkaiden omaisuuteen ei ole päästy käsiksi, vanhainkoteja on muutettu tehostetun palveluasumisen paikoiksi kautta maan. Tällöin vanhukselta perittävä hinta kasvaa, vaikka palvelu pysyy suunnilleen samana. Tähän ollaan puuttumassa ja nämä palvelumuodot yhdistettäneen. Tapahtuupa niiden maksujen yhtenäistäminen kumman logiikan mukaan tahansa, palveluseteli kannattaa. Kansalaiset voivat täydentää setelin arvoa omalla rahalla vapaaehtoisesti ja he pääsevät silloin itse valitsemaan mieleisensä hoivapaikan. 

Mutta mistä rahat palvelusetelin lisäksi? Suomalaisten taloudellinen hyvinvointi on lähes kymmenkertaistunut 1950-luvun alusta. Julkisen talouden alijäämän vastapainona meillä on useimmissa yksityistalouksissa ylijäämäinen tilanne. Tämä ylijäämä kannattaa hyödyntää, mutta hyödyntämisen pitää tapahtua suomalaista hyvinvointimallia tukevalla eikä sitä repivällä tavalla. Perintöjenkin merkitys vähenee, kun perilliset ovat yhä iäkkäämpiä ja varakkaampia. Perilliset ovatkin avainasemassa: heille oman vanhemman hyvinvointi on tärkeämpää kuin perintöosuuden vaaliminen. He auttavat senioria huomaamaan, ettei siinä ole mitään järkeä, jos omaisuus on suurimmillaan kuolinpäivän aamuna.

Ratkaisu kestävyysvajeeseen ei piile julkisen sektorin alasajossa eikä ihmisten oman vastuun väkivaltaisessa lisäämisessä. Ratkaisu löytyy julkisen ja yksityisen vastuun mielekkäästi yhdistävästä mallista. Hoivan palvelusetelin käyttöönottoa on syytä edistää Lohjallakin.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com
**************************************************************************
LISÄYS:

Hoivasta oli tällä viikolla mediassa parikin isoa juttua: Yle uutisoi siitä, miten "vanhukset heivattiin hoitopaikasta toiseen" ja Hesari kertoi Saksan mallista, jossa lapset voivat joutua maksamaan vanhempansa hoivakulut ja mitä siitä on seurannut. Googlessa HS:n juttu näkyy vielä otsikolla "Mummo muutti Puolaan".

Lue lisää...

Lohjan tuotantokeittiösuunnitelma hyväksyttiin

Tämän viikon Lohjan valtuuston kokouksessa suurin ja kallein asia oli uuden tuotantokeittiömallin hyväksyminen. Asiasta oli odotettavissa kiihkeää keskustelua ja minäkin sitten pidin meidän ryhmäpuheenvuoron. Asian käsittely eteni kuitenkin odotettua vaisummin. Lähiruoka herättää tunteita ja samoin pelko siitä, että suuressa keittiössä ei saada tehtyä niin hyvää ruokaa kuin pienissä. Samoin epäiltiin sitä, onko uusi malli todella niin paljon edullisempi kuin on esitetty.

Lohjalla aletaan siis keskittää ruuantuotantoa harvempiin tuotantoyksiköihin. Pitää rakentaa uusi iso tuotantokeittiö. Mallimme on lopulta kolmen keittiön malli, koska meiltä löytyy entuudestaan pari muuta hyväkuntoista systeemiin sopivaa keittiötä. Parastahan olisi ollut tehdä vain yksi iso keittiö ja poistaa käytöstä kaikki vanhat, mutta täytyy ottaa nykyinenkin kalusto huomioon ja mennä niin sanotusti maaston mukaan.

Kylmävalmistus ei tarkoita kylmää ruokaa

Siirrymme samalla pääasiassa kylmävalmistusmenetelmän käyttöön. Siinä raaka-aineet ladotaan vuokiin kylmässä (10 °C)  keittiössä ja ruuat kuljetetaan raakoina (liha tosin tulee aina kypsänä valmistuskeittiöihimme sisään) jakelupisteisiin, missä ne sitten tietenkin kypsennetään. Kylmävalmistus ei siis tarkoita kylmää ruokaa ;)

Kylmävalmistuksessa HACCP-pisteet eli ne kriittiset pisteet, missä ruoka voi päästä pilaantumaan, vähenevät. Tämä kiehtoo minua, olenhan elintarviketieteiden ylioppilas ja ruuan mikrobiologiajutuista on tullut tehtyä tentti jos toinenkin... Lisäksi tuotantokapasiteettia päästään käyttämään paremmin, kun ruokia voidaan tehdä jo edellisenä päivänä varastoon.

Ryhmäpuheenvuoroni pääasiat

Keittiöasiaa on hinkattu Lohjalla jo varmaan 10 vuotta, mutta nyt saatiin päätös vihdoin aikaan. Ryhmämme oli esitetyn mallin takana yksimielisesti. Puheessani toin esiin seuraavia seikkoja:

- Uusi keittiö on satsaus tulevaisuuteen.

- Ruuan massatuotannosta voi olla se mielikuva, että ruuan mikrobiologinen laatu ja hinta "jyräävät" ajattelua. Ja niin pitääkin jyrätä. Ruuan turvallisuus (=ei ruokamyrkytyksiä!) ennen kaikkea. Ruuanvalmistuksen ammattilaisille on kuitenkin tärkeää myös se, että ruuan aistinvarainen laatu ja nautittavuus ovat hyviä. Huono ruoka on ekologinenkin haitta, koska se aiheuttaa hukkaa.

- Suurtalouden ruokakajuttu ei ole mitään gourmeta, vaan tavoitteena on tehdä turvallista ja ravitsevaa ruokaa suuria määriä edullisesti.

- Omat kokemukseni pienestä kyläkoulusta, jossa oli oma keittäjä, joka teki ruuan "atomeista asti" itse, eivät ole mitään sen erinomaisempia. Ruoka ei ollut tietenkään pahaa, mutta ei mitenkään ihmeellisen hyvääkään. Normaalia kouluruokaa. Ja mitä vanhemmaksi kasvoin ja siirryin suurempiin kouluihin syömään suurempien keittiöiden ruokaa, sitä paremmin ruokakin alkoi maistua. Eli keittiön pieni koko ei takaa mitään sinänsä.

-  Lähiruoka on hieno ja kannatettava asia, mutta olen marketissa eineksiä ja ulkomaisia elintarvikkeita kärryyni kahmiessani havainnut, etten ole ainoa "kaukoruuan" syöjä... Lähiruokaa kannatetaan toki ajatuksen tasolla yleisesti, mutta arkikäyttäytyminen on sitten toista.

- Lähiruokaa ei edes riittäisi kuin n. 5 %:iin siitä 12 000:n vuorokausiannoksen määrästä, mitä Lohjalla päivittäin tehdään.

-  Ruokahuollon logistiikkaa ei voida rakentaa väärät argumentit edellä, vaan asiaa tulee tarkastella kustannustietoisella tavalla.

- Asia ei ole joko-tai eli ei ole niin, että "lähiruoka on hyvä" ja "massatuotanto on paha", vaan molemmille on roolinsa ja paikkansa. Kumpikin on siis hyviä.

- Lopuksi mainitsin ryhmämme jäsenen Jukka Sassin (hänet nimeltä mainiten) idean siitä, että jos lähiruuan tuottajien tuottamat määrät ovat liian pieniä eriä suurkeittiötämme varten, tuottajat voisivat jotenkin yhdistää voimiaan ja myydä keittölle tuotteitaan isompina yhteiserinä.

Lue lisää...

HUS myönsi lastensairaalalle 40 miljoonaa

Olen HUS:n valtuuston toinen lohjalainen jäsen. Tällä viikolla pidetyssä HUS:n valtuuston kokouksessa päätimme, että HUS lahjoittaa 40 miljoonaa euroa Uuden Lastensairaalan Tukisäätiölle.


Keskustelu aiheesta oli vilkasta ja aiheellista. Kukaan ei ollut millään lailla sairaalan rakentamista vastaan, ei pienimmässäkän määrin, mutta säätiömalli herätti kummastusta. Onhan se outoa, että valtio lähtee hankkeeseen mukaan vain, jos sairaalan omistaa säätiö. Jos HUS omistaisi rakennuksesta lahjoittamansa 40 miljoonan arvoisen nurkan, valtio ei lahjoittaisi lupaamaansa omaa 40 miljoonan osuutta. Todella outoa. Mutta näin meille tehtiin kokouksessa selväksi.

Samoin tehtiin varsin selväksi se, että jos emme hyväksy hallintomallia sellaisenaan kuin se meille esiteltiin (kaikessa epämääräisyydessään ja sekavuudessaan...), asiasta nousee mediassa iso kohu, kansalaiskeräys romuttuu ja koko hanke voidaan unohtaa...

Kun tutkin esityslistan liitteenä ollutta hankkeen aiesopimusta, en löytänyt siitä mitään, mikä olisi jotenkin epäilyttävää lastensairaalan kannalta. Mutta en myöskään löytänyt mitään syytä sille, miksi moinen kikkailu pitää tehdä.

Jos syynä säätiömalliin on tosiaan se, että valtio ei lähtisi pelkän HUS:n Lastensairaalaan mukaan, vaan pitää rakentaa tämä säätiöhäkkyrä, syy ei mielestäni ole pätevä. Oikeustieteellisen ajoilta on jäänyt yhtenä nyrkkisääntönä mieleen se, että minkään toimen muoto ei saa koskaan hämätä sen todellista sisältöä. Eli millään lumesysteemeillä ei voida peitellä sitä, mistä oikeasti on kyse. Tämä nyt vähän haiskahtaa lumetouhulta, vaikkei tässä mistään hämärähommista olekaan kyse. Nyt siis rakennetaan ihan sama sairaala ja toimintaa pyörittää ihan sama organisaatio, kuin miten olisi tapahtunut ilman säätiöhäkkyrääkin. Silti säätiön perustaminen on valtion näkökulmasta jokin aivan erinomainen etu tässä asiassa.

Valmista pitäisi olla 2017. Rahoitus mennee niin, että HUS maksaa 40 miljoonaa, valtio myös 40 miljoonaa, keräyksellä pitäisi saada kasaan 30 miljoonaa (nyt on vasta 3 miljoonaa kasassa ja eka keräyslupa meni jo umpeen) ja ulkopuolisilta rahoittajilta pitäisi saada 50 miljoonaa.

Asiasta äänestettiin: 45 valtuutettua oli esitetyn mallin puolella (minä myös) ja 3 oli tehdyn vastaesityksen puolella, 7 valtuutettua oli poissa. Äänimäärissä tämä tarkoitti sitä, että säätiömalli voitti äänin 1064 - 21. (Jokaisella kunnalla on eri määrät ääniä. Meillä Lohjalla on 41 ääntä joita käyttelee 2 valtuutettua.) Itsekin pidin hävinnyttä vastaesitystä järkevänä (HUS olisi omistanut rakennuksesta 40 miljoonaansa vastaavan palasen), mutta asia peikkoiltiin niin perusteellisesti, että enpä sitten tohtinut olla sen puolesta, vaan ihan lampaana äänestin esityslistan mukaisesti ja enemmistön mukana. Ihan en ole itseeni tyytyväinen, mutta sen takana on seistävä, mitä tuli äänestettyä. Sisuni vaatii vielä harjaantumista.

Pääasia, että uusi lastensairaala saadaan!

Ja jos johonkin asiaan keräyssysteemiä kannattaa edes yrittää, niin tietenkin lastensairaalatyyppisiin hankkeisiin. Alkoholistien parantoloille ym. epäsöpömmille asioille ei keräykset tuota mitään.

Lue lisää...

Valtuustoaloite palvelusetelistä

Eilen oli kevätkauden viimeinen valtuuston kokous. Pitkä ja monivaiheinen, mutta ihan hyväntuulinen kokous. Pidin positiivisen ryhmäpuheenvuoron tuotankokeittiömallista. Keittiöhanke hyväksyttiin äänestyksen jälkeen eli Lohjalla päästään kymmenen vuoden jakailun jälkeen etenemään vihdoinkin asiassa. Eihän keittiö halpa ole, mutta jotain keittiösysteemillemme on tehtävä ja uusi keittiö tuo säästöjä kunhan se on ensin maksanut itsensä takaisin.

Tein ryhmämme puolesta aloitteen palvelusetelistä. Tässä aloiteteksti kokonaisuudessaan:


PALVELUSETELIT VANHUSTEN HOIVAPALVELUIHIN

Palveluseteli voi parantaa kuntalaisten tyytyväisyyttä ja tuoda samalla kaupungille säästöjä. Esitämme, että Lohjalla otetaan käyttöön palveluseteli vanhusten hoiva- ja asumispalveluissa. Tällaisia seteleitä voisivat olla esimerkiksi tuetun kotona asumisen palveluseteli, palveluasumisen palveluseteli ja jopa pitkäaikaisen laitoshoidon palveluseteli. 

Palvelusetelien hinnoittelussa esitämme huomioitavaksi seuraavat seikat:

1) Palvelusetelin tulisi tuoda kaupungille säästöjä. Koska setelin hinnan tulisi yleensä olla kaupungin oman palvelutuotannon kustannuksia pienempi, kaupungin tulee ensin selvittää omat tuotantokustannuksensa riittävän hyvin.

2) Palvelusetelin hinnan tulee olla riittävän korkea, jotta se on houkutteleva kuntalaisten näkökulmasta.

3) Hinnassa tulee huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus esimerkiksi tulosidonnaisuuden muodossa.

4) Palvelun kokonaishinnalle mahdollisesti asetettavan hintakaton hyödyt ja haitat tulee tutkia ja harkita perusteellisesti.

5) Hinnoittelulogiikan suunnittelussa tulisi ennakoida asumispalvelujen asiakasmaksujen valtakunnalliseen yhtenäistämiseen tähtäävät hankkeet.  

Palvelusetelin käyttöönotto edellyttää kustannustehokasta teknistä toteutustapaa. Mallia hyvästä teknisestä toteutuksesta voi ottaa Jyväskylän suunnalta (www.klemmari.info). 

Lohjalla 12.6.2013    
Perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta
Piritta Poikonen

Lue lisää...

"Kato terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista"

Kävin luennoimassa perussuomalaisille kansanedustajille "sotea", vaikken ihan sen alan ekspertti olekaan. Samassa tilaisuudessa sote-rakenteista kertoi HUS:n johtajaylilääkäri. Tilaisuus onnistui oikein hyvin. En nyt voi paljastaa mitään parhaita neronleimauksia tässä, mutta omia pohdintojani ja yleisiä "totuuksia" ajattelin listata kuitenkin muutaman.

Postauksen otsikko kertonee olennaisimman. En ota otsikosta krediittiä itselleni, vaan sen runoili
puolisoni, kun pähkäilin noita sote-juttuja ääneen. Otsikolla haen sitä, että mikään rakenneratkaisu ei sellaisenaan pelasta uppoavaa kuntataloutta. Mutta siitä huolimatta rakenteita pitää virtaviivaistaa eikä rakenteisiin saa upota yhtään ylimääräistä rahaa. Terveys on kallista joka tapauksessa.


Rakenteet jyrää sisällön?


Paljon on puhetta rakenteista, vaikka pitäisi puhua myös sisällöistä ja vastuun jakautumisesta. Mikä on meille annetun palvelulupauksen sisältö? Vai onko sellaisia annettu?

1. Peruskoulun, eläketurvan ja lastenhoidon osalta lupausten sisällöt ovat melko selketä kulloinkin.
2. Terveydenhuollon osalta lupauksen sisältö on jo epämääräisempi.
3. Hoivan osalta jää hyvin epäselväksi, että mitäköhän on luvattu - ja paljonko sen arvioidaan maksavan? (Palveluvastuuvelka)

Lupausten määrittely pitkälle tulevaisuuteen on tietenkin ongelmallista, kahdestakin syystä:
1. Ennustaminen on vaikeaa ylipäänsä
2. Lupaukset muuttuvat toimintatavoiksi ja sementoituvat, jolloin kehittäminen jämähtää

Rahoituksen monikanavaisuus ja siitä aiheutuvat järjestelmän sisäisten kannusteiden erisuuntaisuus on suuri ongelma. Kunnalla voi esimerkiksi olla kannuste ohjata toimintaa siihen suuntaan, mihin saa parhaiten Kelan eli valtion rahaa, vaikka se ei olisi potilaalle tarkoituksenmukaisinta toimintaa.


Miksi sote-uudistuksesta päättäminen on niin vaikeaa?


Sotesta on tullut soppa, koska uudistuksen yksi suurista tavoitteista on säästäminen. Samat palvelut pitäisi tuottaa halvemmalla ja samaan aikaan tarjolla on aina vain kalliimpia ja edistyneempiä hoitoja.

Aiemmin (1970- ja 1980-luvuilla) päätöksentekoa pystyttiin ”rasvaamaan rahalla” ja voitiin tehdä lisääviä uudistuksia, mm. perustttiin terveyskeskukset ja rakennettiin sairaaloita uusille paikkakunnille. Terveydenhuoltojärjestelmää ei koskaan kuitenkaan ehdittyä saatu valmiiksi, vaan tuli 90-luvun lama ja säästäminen on ollut trendi siitä lähtien.

Lisäksi uudistusta tuntuu ohjaavan taustalla valtapoliittiset tavoitteet. Kun motiivit ovat väärät, silloin ei pystytä tekemään soten kannalta parhaita valintoja.

Lue lisää...