Sitran Kestävä talous -foorumi on nyt ohi

Osallistuin tänä talvena Sitran Kestävä talous -foorumiin. Kokemus oli mitä hienoin. Parasta oli tietenkin saada tutustua mainion osallistujajoukkomme jäseniin, mutta asia-asiaakin opittiin ja ajattelu sai runsaasti uusia eväitä.

Foorumimme tehtävänä oli pohjustaa Sitran kestävän talouspolitiikan johtamiskurssien sisältöä. Nyt alkavat kurssit on tarkoitettu Suomen päättäjille. Ne ovat jatkoa maineikkaille talouspolitiikan johtamiskursseille, joissa on nyt ollut lähes 10 vuoden tauko. Kurssit alkoivat aikoinaan vuonna 1977 Korpilammen kokouksen jälkimainingeissa ja ne pitivät osaltaan yllä suomalaista konsensuspolitiikkaa.

Eilen oli Finlandia-talolla kurssitoiminnan juhlalliset avajaiset ja samalla foorumimme päättäjäiset. Tilaisuus oli hieno ja paikalla oli Suomen talouspoliittista eliittiä, mutta näkyi vieraiden joukossa myös mm. arkkipiispa Mäkinen. Juhlapuheen - rennon ja viihdyttävän sellaisen - kävi pitämässä itse tasavallan presidentti Niinistö.

SOTEa puhuttiin täälläkin

Sitran yliasiamies Kososen eilisessä puheessa kiinnostavin oli mielestäni seuraava ajankohtaisia SOTE-asioita koskeva kohta:

"Koko julkisen sektorin ja kestävyysvajeemme kannalta suurin kysymys liittyy kuitenkin sosiaali- ja terveyssektorin lähitulevaisuuden poliittisiin ratkaisuihin. 

Jo puolet kuntien menoista kuluu terveydenhoitoon. Nykyjärjestelmämme on myös erittäin epäoikeudenmukainen: kattavaa ja nopeaa perusterveydenhuoltoa saadakseen tulee olla töissä, yliopistossa tai vakuutettu. 

Järjestelmässämme on valuvika, josta ei ole juurikaan puhuttu. Se mistä kyllä puhutaan, on kuntien ja sote-alueiden hallinnolliset rajat. Tosiasia kuitenkin on, että kestäviä terveydenhoidon hallinnollisia ratkaisuja ei voi tehdä ennen rahoituskysymyksen ratkaisemista! 

Olemme Sitrassa tehneet paljon työtä terveydenhoidon rahoituksen ja ohjauksen selkeyttämiseksi. Niin kutsutussa Sitran mallissa kuntien järjestämisvastuu perusterveydenhuollossa poistetaan ja raha kiinnitetään kansalaiseen, joka voi vapaasti valita lääkärinsä julkiselta tai yksityiseltä sektorilta. Malli kannustaa tuottamaan terveyttä ja johtaa palveluntarjoajien laatukilpailuun, ja sitä kautta parempaan palveluun ja tuottavuuteen. 

Ruotsissa vastaavankaltaisella valinnanvapautta korostavalla mallilla on saatu aikaan hyviä ja vaikuttavia tuloksia. Myös EU:n potilasdirektiivi edellyttää valinnanvapauden lisäämistä jatkossa. 

Mielestämme keskustelu terveydenhoidon rahoituksesta olisi nyt aloitettava puhtaalta pöydältä ja faktapohjaisesti, jotta asioita uudistettaessa muutos olisi varmasti kansalaisen kannalta askel parempaan suuntaan."

 Key note -puheenvuoron eilisessä tilaisuudessa piti professori Jan Rotmans Dutch Research Institute for Transition:sta:

 

Emme elä muutoksen aikakautta vaan aikakauden muutoksessa.

Nykyinen kriisi on systeeminen kriisi. Syvälle juurtunut sellainen.

 

Mitä foorumilla pohdittiin talven aikana?

Foorumin runsaana rönsyilleestä ajatusten virrasta koostettiin "Kestämätön käy kalliiksi" -julkaisu, johon on koottu kymmenen teesin muotoon ryhmämme ajatuksia kestävästä taloudesta. Itse osallistuin etenkin hyvinvointiyhteiskuntaa koskeviin ajatuspajoihin ja joissain kohdin tunnistan omaa käden jälkeäni tuosta julkaisustakin. Foorumista tehty dokumenttielokuva löytyy netistä.


Kestävä hyvinvointihan koostuu vanhoista tutuista elementeistä: sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys. Työskentelymme meni usein sinne ekologisen kestävyyden alueelle, joka saattaa olla jollain tavoin faktapohjalta kenties helpompi käsittää - toisin kuin epämääräisemmät taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osa-alueet.

Teatterimainos vielä tähän loppuun

Käytiin tällä viikolla katsomassa Kansallisteatterissa Neljäs tie -näytelmä. Suosittelen kaikille eurokriitikoille! Luulin tämän olevan vain jotain vasemman laidan omaa kertomaa, mutta mielestäni tarina olikin varsin objektiivisen oloista kuvausta suomen talouspoliittisesta historiasta. Karua, miten sammutetuin lyhdyin Suomi vietiin EMUun ja euroon. Muuten se ei varmaan olisi onnistunutkaan. Ja nyt on sitten homma levinnyt aivan täysin.

Kyseessä oli komedia ja se onnistuikin naurattamaan monessa kohtaa. Kolme tuntia meni äkkiä. Alkukohtaus tosin oli todella hidas ja pari monologia olisi joutanut tiivistää, mutta muuten erittäin suositeltava esitys. Tuo tämän postauksen alussa mainittu Korpilammen kokouskin puidaan näytelmässä.