Lohjalainen hoivalupaus?
Omat isoäitini saivat hyvää hoivaa kunnallisissa vanhainkodeissa Pohjois-Karjalassa 1990-luvulla. Toinen nautti päästyään turvalliseksi kokemaansa kirkonkylän hoitopaikkaan. Toinen taas muutti hyvin vastentahtoisesti pois kotoaan.
Seurasin isoäitieni eloa vanhainkodeissa kymmenisen vuotta. Vaikka vanhainkotien maine oli jo silloin huono, todistin itse niissä paljon hyvääkin. Elävästi on jäänyt mieleeni hoitaja, joka silitti isoäitini hiuksia ja totesi, että he hoitavat niin hellästi kuin suinkin osaavat. Noilla sanoillaan hoitaja tuli hoitaneeksi meitä läheisiäkin.
Näin senkin, että kun toimintakyky on todella heikentynyt, mikään määrä hoivaa ei tilannetta enää muuksi muuta. Se ei ole yhteiskunnan, vanhainkotien tai henkilökunnan syy. Tilanne vain on silloin sellainen.
Perustuslaki turvaa kaikille oikeuden välttämättömään huolenpitoon. Uudella vanhuspalvelulailla halutaan puolestaan tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia ja itsenäistä suoriutumista.
Oli järkevää, että uudessa laissa ei lyöty lukkoon hoitajamäärän minimiä. Se kun ei olisi taannut hoivan laatua.
Tärkeämpää olisi kertoa kansalaisille se, mitä uuden vanhuspalvelulain mukaiset ”laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut” oikeasti tarkoittavat. Konkreettisiin laatuvaatimuksiin verrattuna on sivuseikka, kuinka monta käsiparia laki kaavamaisesti määräisi.
Hyvin organisoidut hoivapaikat saavuttavat hyvän laadun vähemmällä henkilöstöllä. Tämä on kustannuksia ajatellen hyvä asia.
Joissain tapauksissa taas olisi aivan pakko olla enemmän henkilökuntaa kuin mitä pykälät asettaisivat minimiksi. Tämän minimin ylittäminen voisi olla budjettikurin takia kuitenkin mahdotonta, jolloin minimistä tulisikin käytännössä maksimi. Tästä kärsisivät hoivan tarpeessa olevat.
Vanhuspalvelulain mukaan palveluihin on oikeus ”riittävän ajoissa” silloin, kun ”heikentynyt toimintakyky sitä edellyttää”. Mitä tämä tarkoittaa Lohjalla? Voiko tulkinta vaihdella eri kunnissa?
Lohjalla pitäisi määritellä ja kertoa julki lohjalaisen hoivalupauksen sisältö. Lupauksen tulisi sisältää konkreettisia asioita kuten esimerkiksi se, kuinka montaa ateriaa päivässä, minkälaista siivouksen tasoa ja kuinka usein tapahtuvaa avustettua ulkoilua hoiva Lohjalla tarkoittaa. Juankosken kunnassa on jo kokeiltu hoivalupauksen tekemistä.
Hyvää hoivaa määriteltäessä on syytä muistaa yksilöllisyys. Kaikki eivät esimerkiksi pidä terveellisestä ruuasta. Pakkoa tähän ei pitäisi olla elämän ehtoopuolellakaan. Yksilöllisten toiveiden kunnioittamisen tulisi olla yksi laatuvaatimus.
Jotta palvelujen laatua ja riittävyyttä voidaan arvioida, kunnan on kerättävä säännöllisesti palautetta palveluja käyttäviltä, heidän läheisiltään sekä henkilöstöltä. Laadun arviointia varten tarvitaan järkeviä työkaluja.
Hoivan vaikuttavuuden arviointiin on valmisteilla suomalainen versio mielenkiintoisesta brittiläisestä Ascot-mittarista. Suomalaiset tutkijat ovat tehneet kovasti töitä, jotta mittaristo tulisi käyttöön Suomessakin.
Lohjan tulevien vuosien taloutta ajatellen olisi tärkeää arvioida se, kuinka paljon säällinen lohjalainen hoivalupaus tulee nykyisillä väestöennusteilla maksamaan esimerkiksi 10 vuoden päästä.
Vaikka summa on huikean suuri, se täytyisi silti uskaltaa arvioida. Siihen tulevaisuuden kuvaan tulisi sovittaa investointiemme laatu ja velkaantumisemme taso.
Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti