Jäsenmaksu on nyt maksettu ja sitoutumattomana hengailu on ohi. Itse olen kyllä kokenut sitoutuneeni jo siinä vaiheessa lopullisesti, kun ps:n listoille lähdin kuntavaaleihin. Onhan se kuitenkin aika iso "julistus".
Miksi juuri minä?
Aika usein joudun selittämään, että miksi ihmeessä juuri minä, finanssialan lakimies, olen fanittanut perussuomalaisia jo hyvän aikaa. Minut paremmin tuntevat eivät juuri asiaa ihmettele. Laitetaan ne "kootut selitykset" nyt sitten tänne blogiinkin. Heti kärkeen kaksi tärkeintä: terve EU-/eurokriittisyys ja kanta pakkoruotsikysymyksessä.
Tuoreimpana asiana voin mainita ps:n kunnioittavan kannan kansalaisaloitteisiin. Kyllä lämmitti mieltä! Myös ps:n vastustava kanta vaikkapa transaktioveroon on minulle mieleen. Hyvä.
Jo pitkään on PS kiinnostanut
Olen pitänyt perussuomalaisista (itse muuten tykkään termistä "persu" todella paljon ja käytän sitä etenkin puhuessani itsestäni - pää pystyssä!) jo vuosia. Tony Halmeen pääsy aikoinaan eduskuntaan oli hienoa, vaikka hieman mietitytti, että mitenköhän siinä käy. Mutta ennen kaikkea riemuitsin siitä, että Halme ja ps saivat uurnille heitäkin, jotka muuten olisivat jääneet nukkuvien puolueeseen. Aivan upeaa.
Myös Velton puheita muistan kuunnelleeni aina mielenkiinnolla. Opiskeluajoilta on jäänyt mieleeni eräs eduskunnan kyselytunti, jota seurasin kotisohvalla kamalassa kuumeessa ja tylsistyneenä - kunnes tuli Velton vuoro puhua ja pakko oli minunkin nostaa päätä tyynystä.
Edellisten EU-vaalien alla heräsin kunnolla fanittamaan ps:ää, kun näin heidän esitteensä, jossa todettiin ps:n vastustavan pakkoruotsia. Ou jee: vihdoinkin joku puolue otti suoraan ja näkyvästi kantaa tähän asiaan, joka on mielestäni huutava vääryys. Vihdoinkin!
Kun sitten vastasin EU-vaalikoneeseen, vastasin ensin "sovinnaisesti/opitusti" ja sain jonkun ties kenet ykköseksi. Täytin sitten vaalikoneen uudestaan sellaisella tosi rehellisellä ja rohkealla asenteella ja ykköseksi tuli Kike! Jokin alkoi raksuttaa päässä entistä kiivaammin. Että jos rehellisimmilläni vastatessani osuu näin, niin... Yleensä kun kerron tätä, vastapuoli jotenkin "järkyttyy". Pyh, mitä sitä järkyttymään. Kiken vastaukset olivat hyviä ja fiksu ja jämäkkä nainen hän on. Kansanedustajan tytär, eli on kasvanut politiikkaan jo aikoja sitten. Olisinpa yhtä fit :)
Viime EU-vaalien jälkeen olen liputtanut ps:n puolesta esim. Facebookissa ja muissa puolijulkisissa yhteyksissä. Onhan se tiettyä rohkeutta vaatinut, mutta on tuntunut oikealta.
Liberaali persu? C'est moi!
Olen varmasti ps:n liberaalimmasta päästä, enkä ole sitä mitenkään piilotellut. Ennen kuntavaalejakin alleviivasin sitä, että ihan oikeastiko te minua pyydätte ehdolle, että minä kun olen sitten mitä olen... Silti olen kokenut, että kaikkine näine ajatuksineni mahdun sekaan. Ja olenhan suuri isänmaan ja itsenäisyyden ystävä.
Viherpersuksin olen itseäni kutsunut.Vihreäksi olen kuitenkin aivan liian lepsu kahden auton (Lohjallehan ei mene junaa!) kotitaloudessa asuva lihansyöjä ja Uudenmaan Uudisraivaaja (haja-asutusasuminen rocks!).
En ole talouspoliittisilta ajatuksiltani vankan oikeistolainen. Itse asiassa toivoisin olevani vasemmistolaisempi, mutta kun ei se vaan yrityksistä huolimatta onnistu :) Vaalikone tälläsi minut kuitenkin keskiviivan oikealle puolelle - juuri ja juuri, mutta keskelle ps:n valtavirtaa. Liberaaliuden asteessa menin sitten valtavirran näkemyksiä liberaalimmalle alueelle.
Jotenkin koen, että nimenomaan persuissa saan olla eniten oma itseni. Saan esimerkiksi syödä lihaa tai pelkkiä kasviksia, eikä kumpaakaan valintaa tuomita. Enkä todellakaan ole ainoa Pekka Haavistoa presidentinvaaleissa äänestänyt persu. Lisäksi tämä tuntuu olevan ainoa puolue, jossa saan vastustaa pakkoruotsia ääneen! Tai saisin halutessani olla vastustamatta. PS:ssä on, kuten sanonta kuuluu "katto korkealla ja seinät leveällä". Avarakatseisinta sakkiako sittenkin? Monipuolista ainakin... :)
Mutta ei tuo pelkkä heitto ole. Kun mietin omia hyvin "perussuomalaisen oloisia" tuttujani, he ovat todella suvaitsevaisia siinä mielessä, että heille on tärkeää, että ihmiset saavat olla rauhassa omissa oloissaan. Ketään ei tartte härnätä. Että vaikka ei kaikkea hyväksykään (ainakaan ääneen), niin perusvire on, että annetaan kaikkien kukkien kukkia tahoillaan ihan vapaasti. En tarkoita, että suljetaan pois ketään tai mitään mistään, vaan juuri tuo "antaa ihmisten olla rauhassa omissa oloissaan" on mielestäni aika hyvin jo. Oman tilan kunnioitus puolin ja toisin. Äh, en osaa selittää!
Arvostan
Ymmärrän ps:n sisäisistä suuntauksista hirveän hyvin taloudellista oikeistoa edustavia samoin kuin enemmän vasemmalla olevia perinteisen hyvinvointivaltion vaalijoita. Arvostan myös SMP-taustaisia todella paljon ja korkealle. Olen tällainen ymmärtäväinen keskitien kulkija, mutta en mikään joka suuntaan kumarteleva jahkailija sitten kuitenkaan. Välillä ei löydy kompromissiin haluja ei sitten millään! Mutta minua aidosti kiinnostaa eri tahojen näkemykset.
...niin ja se piti vielä sanoa, että minulle ei ole kovin tärkeää, että tykätäänkö minusta. Toki pitää elää "rauhassa ja rakkaudessa", kuten isoäitini aina muistutti, mutta minulla ei ole tarve miellyttää ketään eikä kumarrella kuvia. Pieni kapinallinen on aina ollut minussa yllättävän lähellä pintaa. Siksikin Perussuomalaiset.
******************************
PS. Puoluepäätöstä vaikeampaa on ollut sen miettiminen, lähteäkö ylipäänsä politiikkaan mukaan. Jostain syystä veri on aina vetänyt yhteisten asioiden hoitamiseen (koulun opppilaskunnasta alkaen aina työpaikkani luottamusvaltuutetuksi), vaikka tässä politiikkahommassa on haukut ja muut ilkeilyt taattua. Ja joka sanaa ruoditaan ja yritetään ymmärtää väärin, mikä on tällaiselle huolimattomalle hölöttäjälle välillä vaikeaa. Mutta sitten tarkennetaan ja paikataan. Nahka kestää. En tosiaan elä toisten hyväksynnästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti