Eilen, Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä, oli kansalaisaloitteiden riemun päivä: tasa-arvoista avioliittolakia koskeva aloite avattiin ja se keräsi ensimmäisen päivän aikana huikeat yli 100 000 allekirjoitusta. Upeaa. Sekä koko kansalaisaloiteinstituutiolle, että kyseiselle aloitteelle. Itse allekirjoitin teknisten esteiden vuoksi aloitteen vasta sijaluvulla 61 125.
Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien aloitteiden, jotka saavat vaaditut 50 000 allekirjoitusta kasaan, tulee edetä eduskunnan suureen saliin äänestykseen. En ymmärrä sitä, että lakialoitteiden monopoli on näin tiukassa kontrollissa tässä maassa. Systeemissä on jotain todella kieroa mielestäni. Jos ei käsittelyyn tullut aloite miellytä eduskunnan enemmistöä, äänestäkööt sen sitten nurin. Mutta että aloitteet haudattaisiin jonnekin valiokuntien hyllyille: älkää kuulkaa edes viitsikö ajatella tuollaista menettelytapaa!
Avioliittoaloitteesta
Rekisteröity parisuhde eroaa tavisavioliitosta vain yhteisen sukunimen ja adoptio-oikeuden osalta. Nimiasiaa en ymmärrä ollenkaan: miksi ihmeessä sitä ei laitettu jo aikoinaan kuntoon? Toisille yhteinen nimi on tärkeä, itse taas en vaihtanut nimeäni mennessäni naimisiin. Nimi sinne tai tänne, ihan sama.
Adoptioasiassa on mieleni muuttunut jyrkästi viimeisen reilun 10 vuoden aikana. Aikanaan vastustin homoparien adoptio-oikeutta kiivaasti, ties mistä syystä. Nykyään ajattelen asian niin, että eihän heteroliittokaan ole mikään adoption automaattinen tae, vaan prosessi on aina pitkä ja huolellinen. Ja aivan kuten heteroparien adoptioprosessit voivat kariutua vaikka vaalirahaepäselvyyksiin, samoin homoparien adoptioprosessit joutuisivat ihan yhtä tarkkaan syyniin. Lapselle on tärkeintä turvallinen koti. Lukuisat heteroparien lapset kärsivät tänäänkin kodeissaan väkivallasta, vanhempien alkoholiongelmista tai muusta hädästä.
Avioliittoinstituutionkaan puolesta en ole ollenkaan huolissani. Sen arvo on laskenut ihan heteroparien omasta toimesta, ainakin erotilastojen mukaan. Tämän ehdotetun muutoksen myötä instituutio voi päinvastoin saada jotain lisäarvoa.
Eikä minua pelota se, että pelkän sanan "avioliitto" perusteella ei olisi jatkossa enää heti selvää, että olenko naimisissa naisen vai miehen kanssa :D Voihan sen selventää, jos niin kovin pelottaa mahdollinen väärinkäsitys.
Käyhän allekirjoittamassa, kampanjasivut "Tahdon 2013" löydät tämän linkin takaa ja kansalaisaloite no 192 löytyy täältä.
Se, miten kirkko tai muut uskonnolliset piirit asiaan suhtautuu, on täysin niiden asia. Ajattelen tässä nyt vain asian maallista puolta ja juridiikkaa. Kirkko päättää omista säännöistään.
Kielivapaus
Toinen, itselleni edellistäkin tärkeämpi aloite koskee ruotsin kielen muuttamista vapaaehtoiseksi kaikilla koulutustasoilla. Kielivapaus ei ole keneltäkään pois. Elinvoimainen kieli elää kyllä ihan ilman pakkojakin. Kielivapaus on tärkeää yksilön valinnanvapauden ja Suomen kilpailukyvyn kannalta. Pakkoruotsi on myös varsin kallis viritelmä.
"Ruotsi vapaaehtoiseksi" kampanjan sivut löydät tästä linkistä ja aloite no 131 löytyy täältä.
Paljon faktoja pakkoruotsin poistamisen puolesta löydät näiltä sivuilta, samoin kannattaa ehdottomasti tutustua Vapaa Kielivalinta ry:n nettisivuihin ja toimintaan.
Tässä suosikkilogoni ja hölmön hassu sarjakuva tähän pakkoruotsiasiaan liittyen:
Olenhan minä allekirjoitellut muitakin aloitteita kuin nämä em. kaksi, kuten esimerkiksi turkistarhausta vastustaneen aloitteen ja perustuloa kannattavan aloitteen. Perustelen näitä joskus myöhemmin. Mutta sen verran sanon jo nyt, että ajatteluani ohjaa reiluus, heikomman suojelu, tehokkuus, vapaus ja yleinen lempeämielisyys.
******
Edit. 9.4.2013: Hyvä juttu Hesarissa tästä aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti