Asunnot eläkkeiksi?

ETLA julkisti tällä viikolla asuntovarallisuuden hyödyntämistä lisäeläkkeenä koskevan Asunnot eläkkeiksi? -tutkimuksensa. Tutkimuksessa ehdotetaan, että Suomessakin olisi mahdollista tehdä kertamaksuisia elinikäisiä eläkevakuutuksia. Rahat vakuutukseen voisi saada vaikkapa realisoimalla omaa asuntovarallisuutta.

Tutkimus on hyvä ja tehty ehdotus on mielestäni erittäin kannatettava. Tutkimus toivottavasti insipiroi tarvitsemaamme uudenlaista ajattelua.

Olen itse tässä asiassa työni puolesta varsin syvällä ja voisin kirjoittaa tästä sivutolkulla, mutta koitan pitää tämän nyt lyhyenä. En ole jaksanut osallistua aiheesta parhaillaan käytävään nettirähinään (niin turhaa...), mutta kasaan nyt tänne räikeimpiä väärinymmärryksiä korjaavat pointit.


Kun siis pohdit tällaisia lisäeläkkeitä, ennen hermostumistasi kertaa aina nämä pointit:

• Tämä on täysin vapaaehtoiseksi tarkoitettu järjestely. Kenenkään kotia ei olla viemässä väkisin.

• Työeläke on hyvä asia! Sen paras puoli on juurikin se, että se on pakollinen kaikille. Mutta sen ja vain senkö on riitettävä kaikille kaikkiin tarpeisiin? 

• Lisäeläkkeen voi rahoittaa muullakin kuin asuntoon sitoutuneella pääomalla. Suomalaisen suuren keskiluokan omaisuus nyt vain tuppaa olemaan asunnon seinissä suurimmalta osin, siksi tässä yhteydessä puhutaan asunnoista. Realiteetti.

• Elinikäinen eläke tuo turvaa elinaikaepävarmuutta vastaan. Elinikäisen eli hautaan saakka maksettavan lisäeläkkeen avulla saat rahavirran elämäsi loppuun saakka ja lisäksi turvallisuuden tunnetta siitä, että eläkkeen maksu ei lopu kesken kaiken.

• Jos taas kuolet ennen aikojasi, eli ennen kuin saat "omat rahasi" pois vakuutuksesta, näppejään jäävät nuolemaan (todennäköisesti sinua varakkaammat) perillisesi. Yli jäävät rahat menevät muiden vakuutettujen hyväksi. Tämä on vakuutuksen perusidean mukaista solidaarisuutta: osallistumme yhteiseen pottiin emmekä tiedä, kuka riskin jakamisesta hyötyy rahallisesti ja kuka ei. Kaikki hyötyvät tietenkin nautittuna lisääntyneenä turvallisuuden tunteena.

• Elinikäinen turva on merkittävä etu tavanomaiseen "myyn asuntoni ja käyttelen sitten säästöjäni" -malliin nähden. Koska et tiedä, kuinka kauan tulet elämään, et todennäköisesti uskalla käyttää rahojasi riittävästi oman hyvinvointisi parantamiseksi. Pahimmassa tapauksessa säästät vielä näidenkin säästöjen päälle - ihan vain varan vuoksi. Tai sitten rohkeasti käyttelet rahojasi tarpeidesi mukaan - ja ne loppuvat jo 15 vuotta ennen kuin piikit sinun aamukammastasi loppuvat. 

• Jos haluat käytellä osan esim. asunnon kauppahinnasta perinteisen mallin mukaan, tietenkin teet niin! Tietenkin laitat tällaiseen nyt ehdotettuun elinikäiseen eläkevakuutukseen vain sen verran kuin haluat ja pystyt. Suurella maksulla saat suuremman kuukausieläkkeen ja pienellä pienemmän. Ja mitä myöhäisempään ikään lykkäät eläkkeen alkamisen, sen suurempana kuukausieläkkeenä saat etusi.   

• Tätä ei ole kukaan missään väittänyt ratkaisuksi niiden henkilöiden lisäeläketarpeisiin, joilla ei ole mitään varallisuutta. Mutta eikö ole hyvä, että ne, joilla varallisuutta on, käyttävät sitä esim. hoivapalveluihinsa, jolloin verovaroja voidaan kohdentaa paremmin niitä enemmän tarvitseville? Vaihtoehtonahan olisi hillota aina vain lisää perintöä - ja nehän ne vasta epätasaisesti läntisissä teollisuusmaissa jakautuvatkin! Tunnen kyllä universalismin hienouden, mutta jotain rajaa siinäkin. Toisille varallisuutta on kertynyt, ja sitä varallisuutta olisi hyvä käyttää vapaaehtoisesti esim. hoivamenoihin tällaisen lisäeläkkeen avulla. 

• Ja nyt taas paluu listan alkuun: tämä on täysin vapaaehtoinen systeemi. Jos et tykkää, et tee tällaista sopimusta! Mutta jos juuri sinä et tykkää, miksei joku toinen saisi tykätä? Vapaa maa.