Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous 26.2.2013

Eilen oli pitkä päivä kaupunkisuunnittelulautakunnalla. Aloitimme kiertoajelulla entisen Nummi-Pusulan alueilla. Vaikka nämä lapsuuteni kotikunnan alueet ovat minulle tuttuja, reissu oli silti hyödyllinen. Kiersimme nimenomaan kaavoituksen kannalta tärkeitä paikkoja. Jatkoimme päivää klo 22 saakka lautakunnan kokouksella. Huh.

Nahkurintorin kauppakeskus

Hyväksyimme Nahkurintorin kauppakeskusta koskevan asemakaavan muutosehdotuksen. Ehdotus laitetaan nyt toisen kerran julkisesti nähtäville. Tavoite olisi saada asia kesäkuussa valtuuston päätettäväksi. Sitä ennen rakennuttaja NCC pitää yleisötilaisuuden. Eilen NCC:ltä oli viiden hengen joukko esittelemässä hanketta lautakunnalle.

Hyvä hanke

Mielestäni kauppakeskushanke on hyvä. Nyt esitelty versio miellytti silmääni jopa ihan niitä kovaakin kritiikkiä saaneita ikkunoita myöten. Kriittisiä kommentteja oli ilmassa siis aika paljon, itse kysyin NCC:n edustajilta vain hankkeen rahoituskuviosta. Keskukselle etsitään varsinainen omistaja vielä ennen rakentamista. On hyvä ymmärtää, että tällainen on aina jonkin verran riskihanke, eikä tähän itsestään selvästi kannata kenenkään rakennuttajan laittaa kaikkia paukkuja. Mutta NCC:llä uskotaan, että käynnistyspäätös tästä tehdään heidän hallituksessa ja tämä keskus syntyy lopulta. Hienoa, että Lohja kiinnostaa heitä.

Ulkonäkö ja makuasiat

Itse olen ulkonäköasiassa aika ammattilaisuskovainen ja hankkeen arkkitehdit tuntuivat nähneen kovasti vaivaa sen eteen, että rakennus olisi houkuttelevan näköinen ja sopisi suunniteltuun paikkaan. Sehän todellakin on myös kauppakeskuksen oma etu, tämänkin uskon. Loogistahan se vain on. Rakennus tulee olemaan uusi ja se tulee olemaan aikakautensa näköinen, mutta muuhun kaupunkikuvaan sopeutettuna. Ikkunoita ei tällaisessa keskuksessa voi olla paljoa, koska myös niiden takana oleva toiminta asettaa omat vaatimuksensa. Kaupoillahan pitää olla takahuoneet ja varastot ym., joiden tehokasta hyödyntämistä ikkunat haittaisivat paljon. Mielestäni rakennus ei näytä väitetyltä "teollisuushallilta", vaan kauppakeskukselta. Mutta mielipiteitä on monia, omani on positiivinen.

Kaavaehdotuksen ulkonäkövaatimukset

Tarkistettu asemakaavan muutosehdotus pitää sisällään keskuksen ulkonäköä koskevia ohjeita. Kaavassa olevat määritelmät ovat suunnittelua ohjaavia, mutta ne eivät ole vielä varsinaista julkisivusuunnittelua. Kaavan ohjeet toki velvoittavat, mutta ne myös sallivat. Lopullisesti ulkonäkö päätetään rakennuslupavaiheessa. Kaavaehdotuksessa sanotaan muun muassa näin: 

"Rakentamisen sopeuttamiseen kaupunkikuvaan ja olemassa olevaan eri-ikäiseen rakennuskantaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Julkisivut tulee jäsennellä eri materiaaleilla tai pintakäsittelyillä, jotka rytmittävät julkisivun vaihteleviin kenttiin. Eri kenttien välillä tulee olla syvyysvaihteluita rakenteen sallimissa rajoissa. Suositeltavaa on, että materiaalivalinnat ilmentävät rakennuksen eri osien käyttötarkoituksia.Paikkarinkadun puoleisten porrashuoneiden yhtenä julkisivumateriaalina tulee käyttää lasia siten, että muodostuu pystysuuntaisia yhtenäisiä lasipintoja. Pysäköintitasojen ajoneuvojen ajovaloista ei saa aiheutua häiriötä ympäröiville kortteleille. Julkisivujen sokkelit tulee sovittaa kaupunkikuvaan. Rakennuksen katualueeseen, jalankulkureittiin tai aukioon rajautuvien julkisivujen tulee sisältää ikkuna-aukkoja, julkisivulaseja, mainosvitriinejä tai näiden yhdistelmiä siten, että julkisivut ovat mittakaavaltaan ja arkkitehtuuriltaan kaupunkikeskustaan sopivia." 

Kelpaa Pirrelle

Kehuin toisessa puheenvuorossani koko hanketta ja sen ulkonäköä ja kiitin hankkeen esittelijöitä siitä, että Lohjan suunnalta tulleita toiveita on kuunneltu ja toivoin/oletin saman linjan jatkuvan loppuun saakka. Keskus tuo Lohjalle työpaikkoja ja palveluita. Siitä ei ole tarkoitettu ylisuurta, vaan sen on tarkoitus houkutella Lohjan omat asukkaat pysymään omassa kaupungissa Espoon ostareiden sijaan.

Sitä mietittiin eräillä illallisilla, että mikähän tulee olemaan tämän kauppakeskuksen "Hullujen Päivien" tai "Sembaloiden" nimi... Päädyimme pitämään "Nahkurin orsipäiviä" parhaimpana vaihtoehtona :D

Teknisempää tietoa

Samassa korttelissa oleva Sundmanin suojeltu talo säilyy, samoin Nahkurintallin rakennus. Piha-alueelle Sundmanin talon taakse saattaa tulla esim. terassitoimintaa katetulle terassialuelle. Autopaikkoja on tulossa 360 kpl. Sitä on tutkittu, tulevatko ne katolle vai kellariin. Pohjavesiolosuhteet estävät parkkeeraamisen rakentamisen kellariin, koska sinne pitäisi sitten rakentaa tavallaan "sukellusvene". Hanke ei kuitenkaan ole riski pohjavedelle. Keskuksen koko on 15 000 kerrosneliötä. Se on riittävän suuri ollakseen asiakkaita houkutteleva, muttei liian suuri Lohjan mittakaavassa.

Tontti on rinnetontti ja korkeuserot ovat suuret, peräti 7 metriä! Enpä olisi osannut silmämääräisesti tuota sanoa lähellekään. Tavoitteena on rakentaa siitä kapunkilaisten julkinen "olohuone." Tämä keskus on portti ihan uuteen osaa keskustaa.

Asuntorakentamisen yhdistäminen tämän kokoiseen hankkeeseen on teknisesti hankalaa ja sitä myöten taloudellisesti ilmeisen vaikeaa. Ongelmia tulee mm. kantavien rakenteiden jaoissa, palo- ja pelastusvaatimuksissa ym. Näitä hybridejä jos tehdään, ne edellyttävät isompaa massaa. Viereiselle tontille on tarkoitus tehdä sitten asuinrakennuksia.

Vaakunoista mietteitä

Nummi-Pusulan alueen kiertueella pisti silmään vaakuneiden vaihtoviikot. Esimerkiksi Nummen kunnantalon seinään aikoinaan varta vasten tietyn kokoiseksi (massiiviseksi) ja rakennukseen sopivaksi suunniteltu Nummen vaakuna oli jo tempaistu pois, ei ollut kuin kiinnikkeet jäljellä. En oikein ymmärrä moista. Miksi hallinnollisten rajojen muuttamisen myötä vaakunoita tarvitsee muuttaa joka kylään? Eikö ne eri kylille ja alueille aikoja sitten vakiintuneet vaakunat voisi olla kunnan paloasemien ja vanhainkotien seinillä ihan entiseen malliin? Miksi vaakuna pitää liittää hallinnolliseen rakenteeseen, eikö se ennemmin liity paikalliseen historiaan? Mitä niitä muuttelemaan! Pusulan paloaseman seinässä voisi edelleen ihan hyvin olla se vanha Pusulan vaakuna.

Jos voisin, määräisin kaikki aikojen saatossa poistetut vaakunat palautettaviksi eri kylien näkyville paikoille. En olisi ikinä vaakunoiden vaihtorumbaan edes lähtenyt tässä maassa. Vaakunat ovat mukavia symboleita, mutta ei niitä hallinnollisiin rajoihin tarvitse sitoa. Hallintopapereiden kulmissa voi sitten olla sen kulloisenkin (heh, nämähän vaihtuvat kuntauudistusten myötä eri puolilla maata jatkuvasti) hallinnollisen alueen logo, mutta tuolla "maastossa" eli eri kylillä saisi vanhat "logot" elää edelleen!

Lue lisää...

Kaupunkisuunnittelulautakunnan listalla 26.2.2013

Tänään oli Lohjan kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajiston listapalaveri. Listapalavereissa käydään läpi seuraavan kokouksen asioita. Tämä valmisteleva palaveri on tarpeellinen, jotta asiat sitten itse lautakunnan kokouksessa, jossa on isompi porukka kasassa, sujuisivat jouhevammin.

Seuraavan kokouksen esityslista on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä. Listalla on paljon asioita (20) ja muutamat niistä on todella isoja ja mielenkiintoisia. Poimin tähän bloggaukseen muutaman mielenkiintoisemman jutun kolmituntisesta kokouksestamme:

Esityslistan kohta 3: Paloniemen saarten maanvuokrasopimusten rakennusten purkuajan jatkaminen

Kaupunginhallitus on jo 2007 ja 2008 päättänyt, että Paloniemen saarten ranta-asemakaavan mukaisilla suojelu- ja virkistysalueilla olevien 11 mökkipalstan maanvuokrasopimuksia ei enää jatketa 31.5.2013 jälkeen. Asia on siis ratkaistu jo vuosia sitten. Nyt haetaan vain määräajan päättymiselle 4 kk:n jatkoaikaa, jotta purkamistyöt sujuisivat helpommin jäiden lähdettyä.

Tässä ei nyt siis olla irtisanomassa mitään, vaan määräaikaisiksi sovitut vuokrasopimukset päättyvät aivan normaalilla tavalla.

Miksi vuokrasopimuksien annetaan nyt sitten päättyä eikä uusia enää tehdä näille paikoille? Taustalla on Lohjanjärven virkistyskäytön kehittäminen. Tavoitteena on laajemman käyttäjäkunnan saavuttaminen. Asiat on aikoinaan ratkaistu ranta-asemakaavaa tehtäessä ja voisi jopa sanoa, että nythän on tavallaan eletty hiukan kaavan vastaisesti, kun näillä alueilla on ollut muuta kuin mitä kaava määrää.

Riskinä tässä on se, että julkinen sektori maiden isäntänä ei välttämättä saa pidettyä alueita niin siisteinä, mitä toimiva virkistyskäyttö edellyttää. Resursseistahan on pula kaikissa kunnan toimissa, myös siis tällaisten alueiden kunnossapidossa. Tähän saakka nämä alueet on pidetty yksityisten vuokralaisten toimesta siisteinä, ja saapas nähdä, miten alueiden käy kaupungin ollessa jatkossa haravan varressa. Rämettyneillä rannoilla ei virkistäydy oikein kukaan.

Esityslistan kohta 9: Kaavoitusohjelma vuosille 2013 - 2015

Saimme nähtäväksemme kaavoitusohjelman luonnoksen. Asia tulee varsinaisesti päätettäväksi vasta maaliskuun lautakunnan kokoukseen ja nyt helmikuun kokouksessa vasta keskustellaan luonnoksen pohjalta. Ja keskusteltavaa varmasti riittää. Kuntamme alue on laaja ja juuri vuodenvaihteessa laajentunut. Joistain periaatteista on sovittu kuntaliitossopimuksessa.

Kaavoituksellisia ongelmia riittää. Kuten esimerkiksi siinä, kun mietitään ELY-keskuksen tiukkaa linjaa maaseuturakentamisen suhteen ja sitten taas niitä toiveita, joita monilla valtuutetuilla (jotka edustavat siis kuntalaisia ja samalla hiukan uusia asukkaitakin), on maaseuturakentamisen suhteen. Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ne ELYn kriteerit hyvän yhdyskuntarakentamisen suhteen oikein ovat... ja peilata niitä Lohjan valtuuston toiveisiin :) Ja siihen sitten vielä mukaan KHO, joka viime kädessä näitä ratkoo ihan vain "tulkitsemalla puhtaasti lakia" ilman mitään periaatteellisia yhdyskuntakehitystä koskevia linjauksia... Näinkö se kuvio menee?

Kaavoitusohjelman luonnoksesta voi sanoa ainakin yhden asian: meillä on todella paljon erinäisissä vaiheissa olevia kaava-asioita. Ja toiveita/ehdotuksia on muhimassa jo varmaan toinen mokoma. Lisäksi eri kunnissa on ollut vähän erilaisia tapoja edetä kaavoituksen kanssa.Nyt näitä tapoja tullaan yhtenäistämään. Luonnoksen laatineet virkamiehemme ovat tehneet todella ison työn setviessään eri hankkeita. Johtolankoja näihin nykyisiiin juttuihin on nyt kuulemma selvitetty jopa 1970-luvulta saakka.

Uutena menettelytapana mainitsemisen arvoinen on kolmannesvuositarkastelu, jolla toimintaa tehdään läpinäkyvämmäksi meidän päättäjien suuntaan. Kaavoitusohjelmaa pidetään aktiivisesti esillä lautakunnassa ja sen tilanteesta raportoidaan säännöllisesti lautakunnalle. Hienoa.

Lautakuntamme ottaa toivottavasti kokonaisvastuun koko uuden Lohjan alueesta ja kehittää sitä tasapainoisesti. Tasapainoisesti minkä kriteerin suhteen, se jää nähtäväksi... Onko suuntamme metropoli, pyrimmeko asuinrakentamisellamme tukemaan tulevaisuuden junaratahaavettamme ja/vai onko rakentamisen painopiste maaseuturakentamisessa - josta toki itse pidän sattuneesta syystä, vaikken sitä kaikkein järkevimpänä ja tehokkaimpana yhdyskuntarakenteena pidäkään. Mutta miellyttävä se minusta on. Riskinä kovin hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa on sitten se, että meillä on kohta asukkaat ihan eri paikoissa kuin palvelut, ja alueemme on varsinainen taksikuskien paratiisi. Toisaalta, kun miettii välimatkoja jossain pohjoisemmassa päin Suomea, tuntuvat nämä Lohjan kunnan välimatkat pisimmilläänkin ihan kohtuullisilta.

Esityslistan kohta 10: Nahkurintorin uusi kauppakeskus

Mielestäni on hienoa, jos tällainen vetovoimainen kauppakeskus saadaan Lohjalle. Ja toivottavasti rakennuksen ulkonäkö olisi miellyttävä...eikä mikään umpinainen möhkäle. Mielestäni mallia voisi ottaa Kampin kauppakeskuksesta, se ainakin miellyttää minun silmää ja sen Tennispalatsin puoleinen piha on jopa kutsuvan oloinen. Asumista ei nyt ole Nahkurintorin kauppakeskuksen suunnitelmassa, vaikka jossain vaiheessa sellaisestakin on puhuttu. Ilmeisesti sitä ei nyt tohdita vaatia, sillä on jo muutenkin kiire hankkeen kanssa (etteivät jo lupautuneet vuokralaiset kyllästy vetkutteluun ja mene muualle) ja saamme olla tyytyväisiä, jos joku tällaisen kompleksin keskustaamme elävöittämään tekee, vieläpä tällaisina taloudellisina aikoina. Luohan tämä työpaikkoja ja palveluja Lohjalle. Jokainen kunnon kaupunki tarvitsee elävän keskustan ja tällä hetkellä Lohjan keskustan ilme on vähän väsähtämään päin. Uuden kauppakeskuksen vieressä olevat kaksi vanhaa rakennusta (Laurinkadulla ja Nahkurintorilla) säästyvät, hieno homma.

Mielestäni ei ole meidän poliitikkojen murhe miettiä sitä, että tuleeko nyt liikaa kerrosneliöitä uusia kauppoja varten. Luotan tässä asiassa markkinavoimiin ja siihen, että rakennuttaja tuntee tilanteen poliitikkoja paremmin. Lisäksi liikennejärjestelyjen suunnittelussa on parempi luottaa alan ammattilaisiin ja heidän simulointimalleihinsa, eikä poliitikkojen pähkäilyihin liikennevirroista. Parkkipaikkojakin saadaan tarvittaessa nyt suunniteltua enemmän, jos niitä tarvitaan eli toisin sanoen, jos ne ovat niin sanotusti kannattavaa busineksen kannalta - tai kannattavaa businessta sellaisenaan.

Hankkeesta on NCC:n esittely juuri ennen lautakunnan kokousta.


Ennen ensi viikon lautakunnan kokousta teemme lisäksi bussiretken entisen Nummi-Pusulan alueelle. Mielenkiintoista mennä katselemaan lapsuuteni kotikuntaa nyt tässä roolissa.

Lue lisää...

Kuka ei arvosta vanhuksia?

Luin juuri Raija Kivimetsän kirjoituksen vanhusten kohtelusta ja arvostuksesta. Tekstin kohta: "Kun suomalainen ihminen vanhenee, hän ei kelpaa yhteiskunnan kannalta enää kuin ongelmajätteeksi" sai minut miettimään sitä, kenen mielestä muka vanhukset ovat ongelmajätettä. Kukaan sukulaisistani, ystävistäni, kollegoistani, tuntemistani hoitajista ja hoivaajista sekä muista tutuistani ei ainakaan niin ajattele. Kaikki tuntemani päättäjätkin ovat aidosti vanhusten arvostuksen ja hyvän kohtelun puolestapuhujia. Huoltosuhteen muutoksen taloudellinen taakka toki on monien huulilla, mutta sekin ainoastaan siksi, että me kaikki haluamme, että saamme huoltosuhteen aallonpohjassakin ikäihmisemme hyvin hoidettua! Siitähän tässä on aito huoli.


Hyvät hoivaajat, nuo kultakimpaleet

Viime aikojen ainoa aihetta ehkä lievällä vastenmielisyydellä kosketellut kommentti oli tässä YLEn uutispätkässä, jossa mietittiin uusia uria 55+ työttömille. Teollisuustyössä olleelle miehelle ehdotettiin hoiva-alaa, jossa töitä kyllä riittäisi, mutta mies tyrmäsi ajatuksen suoraan sanomalla, että "ei hänestä ole vaippoja vaihtamaan". Eikä meistä kaikista tietenkään olekaan. Työ vaatii sisua ja hellyyttä samassa paketissa, sekä kykyä ottaa ihmisen heikkeneminen elämään normaalisti kuuluvana asiana, eikä vain nippuna sairauksia. Omat kokemukseni isoäitieni pitkäaikaisesta laitoshoidosta Pohjois-Karjalassa 1990-luvulla ovat myönteisiä, vaikkei kunnon heikkeneminen itsessään mikään iloinen asia ollutkaan. Mieleeni on jäänyt Juuan vanhainkodissa erään hoitajan sanat, kun hän silitti mummoni hiuksia: "Kyllä me täällä koitamme hoitaa niin hellästi kuin suinkin osaamme." Noilla sanoilla hoitaja tuli hoitaneeksi meitä omaisiakin. Kiitos.


Parannettavaa riittää

Data siitä, että me kuitenkin Suomessa makuutamme liikaa senioreitamme ja douppaamme heitä liialla lääkityksellä, on pysähdyttävää. En usko, että tätä kukaan tekee ilkeyksissään, mutta pitäisi selvittää, mistä tämä traditiomme johtuu ja ennen kaikkea miten sitä voisi muuttaa radikaalisti. Yksi vähemmän radikaali, mutta mielestäni todella vahvasti kannatettava asia on meillä jo aloitettu hoiva-avustajien kouluttaminen.

Kaikki on tietenkin suhteellista, mutta ei se, että toisaalla menee vielä huonommin, oikeuta vähättelemään meidän olojen ongelmia. Paljon on suomalaisessa vanhustenhoidossa hyvääkin, kuten omien isoäitieni tapaukset osoittivat. Kohtasimme kunnallisissa vanhainkodeissa ja lopulta terveyskeskuksen vuodeosastoilla paljon lämpöä ja välittämistä. Sitä tilannetta, jossa liikuntakyky ja muisti ja koko yleiskunto ovat jo kovin huonoja, ei oikein millään määrällä hoivaa muuksi muuteta. Ja tämä fakta saa monet kauhistelemaan sitä, että "koko vanhustenhoito" on jotain järkkyä. No ei ole. Osa siitä on "vain elämää", johon kuuluu myös vähemmän helppoja asioita.

Lue lisää...

Asunnot eläkkeiksi?

ETLA julkisti tällä viikolla asuntovarallisuuden hyödyntämistä lisäeläkkeenä koskevan Asunnot eläkkeiksi? -tutkimuksensa. Tutkimuksessa ehdotetaan, että Suomessakin olisi mahdollista tehdä kertamaksuisia elinikäisiä eläkevakuutuksia. Rahat vakuutukseen voisi saada vaikkapa realisoimalla omaa asuntovarallisuutta.

Tutkimus on hyvä ja tehty ehdotus on mielestäni erittäin kannatettava. Tutkimus toivottavasti insipiroi tarvitsemaamme uudenlaista ajattelua.

Olen itse tässä asiassa työni puolesta varsin syvällä ja voisin kirjoittaa tästä sivutolkulla, mutta koitan pitää tämän nyt lyhyenä. En ole jaksanut osallistua aiheesta parhaillaan käytävään nettirähinään (niin turhaa...), mutta kasaan nyt tänne räikeimpiä väärinymmärryksiä korjaavat pointit.


Kun siis pohdit tällaisia lisäeläkkeitä, ennen hermostumistasi kertaa aina nämä pointit:

• Tämä on täysin vapaaehtoiseksi tarkoitettu järjestely. Kenenkään kotia ei olla viemässä väkisin.

• Työeläke on hyvä asia! Sen paras puoli on juurikin se, että se on pakollinen kaikille. Mutta sen ja vain senkö on riitettävä kaikille kaikkiin tarpeisiin? 

• Lisäeläkkeen voi rahoittaa muullakin kuin asuntoon sitoutuneella pääomalla. Suomalaisen suuren keskiluokan omaisuus nyt vain tuppaa olemaan asunnon seinissä suurimmalta osin, siksi tässä yhteydessä puhutaan asunnoista. Realiteetti.

• Elinikäinen eläke tuo turvaa elinaikaepävarmuutta vastaan. Elinikäisen eli hautaan saakka maksettavan lisäeläkkeen avulla saat rahavirran elämäsi loppuun saakka ja lisäksi turvallisuuden tunnetta siitä, että eläkkeen maksu ei lopu kesken kaiken.

• Jos taas kuolet ennen aikojasi, eli ennen kuin saat "omat rahasi" pois vakuutuksesta, näppejään jäävät nuolemaan (todennäköisesti sinua varakkaammat) perillisesi. Yli jäävät rahat menevät muiden vakuutettujen hyväksi. Tämä on vakuutuksen perusidean mukaista solidaarisuutta: osallistumme yhteiseen pottiin emmekä tiedä, kuka riskin jakamisesta hyötyy rahallisesti ja kuka ei. Kaikki hyötyvät tietenkin nautittuna lisääntyneenä turvallisuuden tunteena.

• Elinikäinen turva on merkittävä etu tavanomaiseen "myyn asuntoni ja käyttelen sitten säästöjäni" -malliin nähden. Koska et tiedä, kuinka kauan tulet elämään, et todennäköisesti uskalla käyttää rahojasi riittävästi oman hyvinvointisi parantamiseksi. Pahimmassa tapauksessa säästät vielä näidenkin säästöjen päälle - ihan vain varan vuoksi. Tai sitten rohkeasti käyttelet rahojasi tarpeidesi mukaan - ja ne loppuvat jo 15 vuotta ennen kuin piikit sinun aamukammastasi loppuvat. 

• Jos haluat käytellä osan esim. asunnon kauppahinnasta perinteisen mallin mukaan, tietenkin teet niin! Tietenkin laitat tällaiseen nyt ehdotettuun elinikäiseen eläkevakuutukseen vain sen verran kuin haluat ja pystyt. Suurella maksulla saat suuremman kuukausieläkkeen ja pienellä pienemmän. Ja mitä myöhäisempään ikään lykkäät eläkkeen alkamisen, sen suurempana kuukausieläkkeenä saat etusi.   

• Tätä ei ole kukaan missään väittänyt ratkaisuksi niiden henkilöiden lisäeläketarpeisiin, joilla ei ole mitään varallisuutta. Mutta eikö ole hyvä, että ne, joilla varallisuutta on, käyttävät sitä esim. hoivapalveluihinsa, jolloin verovaroja voidaan kohdentaa paremmin niitä enemmän tarvitseville? Vaihtoehtonahan olisi hillota aina vain lisää perintöä - ja nehän ne vasta epätasaisesti läntisissä teollisuusmaissa jakautuvatkin! Tunnen kyllä universalismin hienouden, mutta jotain rajaa siinäkin. Toisille varallisuutta on kertynyt, ja sitä varallisuutta olisi hyvä käyttää vapaaehtoisesti esim. hoivamenoihin tällaisen lisäeläkkeen avulla. 

• Ja nyt taas paluu listan alkuun: tämä on täysin vapaaehtoinen systeemi. Jos et tykkää, et tee tällaista sopimusta! Mutta jos juuri sinä et tykkää, miksei joku toinen saisi tykätä? Vapaa maa. 

Lue lisää...

Sote-palvelut 20 alueelle?

Katselin juuri Kunta.tv:stä Kari Välimäen haastattelun sote-uudistuksesta. Välimäki on sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen edellyttää, että ne kootaan 20 kunnalliselle toimijalle. Välimäki sanoo, että tavoitteena tulee olla noin 20 kuntaa. Hän arvioi, että uuteen kuntarakenteeseen edetään välivaiheiden kautta. Hän näkee myös niin, että ainoa keino peruspalvelujen pelastamiseksi on päättää niistä samaan aikaan kuin erikoissairaanhoidosta. Erikoissairaanhoitoa ei taas tule pilkkoa nykyisestään yhtään (kuten lienee ehdotettu), vaan päinvastoin sielläkin voisi olla pientä tiivistämisen varaa. Vanhustenhuollossa on puolestaan omaksuttava uusi ajattelu: passivoiva laitoskeskeinen systeemi on unohdettava ja on siirryttävä enemmän avohoitojärjestelmään. Hoivaa tarvitsevan on muututtava objektista subjektiksi.

20 kuntaa ei ole täysin seinähullu ajatus - rohkea se toki on, ellei peräti ns. "vaarallinen ajatus"

Välimäen puheissa on tiettyä järkeä. Kukaan kuntapoliitikko ei tietenkään myönnä, että 20 kuntaa olisi fiksu ratkaisu, mutta minä olen valmis sanomaan, että todellakin, "tiettyä järkeä" tuossa on. Saumattomat palveluketjut, toimiva IT sekä tehokas ja turvallinen toiminta eivät voi toteutua pirstaleisessa ja moninkertaisen hallinnon raskauttamassa systeemissä. Välimäki niputtaa esitetyt maakunta-, sote- ja vastuukuntamallit, ei nyt sentään samaksi, mutta kuitenkin kokoluokiltaan samantyyppisiksi n. 20 toiminnallisesta kokonaisuudesta koostuviksi malleiksi. Välimäki toivoo, että nykyinen loistava kunnallinen malli kehittyisi pidemmällä tähtäimellä lopulta 20 kunnan malliksi. Mutta siirtymä tähän malliin kestänee…KAUAN.

Tässä vielä kootusti Välimäen teesejä, joista enemmän Kakkua jaettavaksi -kirjassa (ladattavissa ilmaiseksi):

• Sosiaali- ja terveyspalveluja uudistettaessa on päästävä irti nykyisistä hallinnollisista ja kuntarajoista.
• Palvelujen järjestäminen on koottava vahvoille kunnallisille toimijoille. Tavoitteena on noin 20 kuntaa.
• Sosiaali- ja terveydenhuolto on pidettävä yhdessä. 
• Perus- ja erityistason johtaminen on keskittävä. 
• Monen kanavan rahoitus on purettava siten, että valtion rahavirrat kulkevat kuntien valtionosuuksien kautta.

Asiantuntijuuden hyödyntäminen politiikassa

Välimäki näkee poliittisten päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyön muuttuneen ratkaisevasti viimeisen 25 vuoden aikana. Meiltä on kadonnut "komitealaitos" valmistelusta. Sanahirviö pitää sisällään ihan fiksuakin sisältöä. Komiteoissa oli mukana kaikki poliittiset ryhmät ja parhaita asiantuntijoita - ja annettin aikaa analysoida ja rakentaa ehdotuksia. Hallitusohjelmat antoivat vain reunaehdot ja tavoitteet. Nyt Välimäen mukaan esim. PARAS-hanketta alettiin ajaa läpi, vaikkei sitä ollut hallitusohjelmassa.

Itseänikin komiteat ja työryhmät joskus vain huvittavat ja monesti niiden ympärillä tuntuu olevan paljon melua tyhjästä...mutta hei: sitähän voi jokainen koittaa vaikka ihan itsekseen raapustaa kasaan toimivan sote-systeemin raamit melko lailla kaikkia yksityiskohtia myöten... lycka till vaan ;) Ei ole helppoa substanssia. Nämä asiat ovat vaikeita poliittiisestikin ja todellakin: asiantuntijoitakin pitäisi kuulla. Mutta kuten Välimäkikin toteaa: poliitikoillahan se viimeinen sana kuitenkin on. Eli ei tätä asiantuntijoiden yksin päätettäväksi kukaan ole antamassakaan.

Asiat kietoutuvat toisiinsa

Paras kommentti tässä haastattelussa tuli kuitenkin ihan lopussa:

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tekoon pitää ottaa mukaan talouspolitiikan näkemystä - ja myös talouspolitiikassa pitäisi olla mukana sosiaali- ja terveyspoliittisia näkemyksiä!

Se on just noin.

Lue lisää...

Ensimmäinen valtuustoaloitteeni

Jahas, taas on istuttu yksi ilta Lohjan valtuustossa. Ihan hyvä kokous. Tonttien hinnoista käytiin mielenkiintoista keskustelua.

Tein ensimmäisen valtuustoaloitteeni. Koko ps-valtuustoryhmämme lähti siihen mukaan. Kokouksen jälkeen sain aloitteesta kolmet kehut ryhmämme ulkopuolelta. Tulipa hyvä mieli.

Tässä alla aloite kokonaisuudessaan. Muitakin perusteluja tälle asialle on, mutta koitin pitää tekstin superlyhyenä. Lisäperuste on mm. se, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön asiakasmaksu (85 % konfiskointi nettotuloista) ei saa ylittää todellisia tuotantokustannuksia, eli siksikin hinnat on tiedettävä, mutta oletin - virheellisesti- että edes siltä osin Lohjalla hinnat tiedetään jo entuudestaan. Ei kuulema tiedetä. Hmm...sitä aiheellisempi tämä aloite.

ALOITE SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN TUOTANTOHINTOJEN SELVITTÄMISESTÄ JA JULKAISEMISESTA

Kustannuskehityksen hallitsemiseksi kuntien tulee tuntea oman palvelutuotannon kustannukset. Tämä on tärkeää myös palvelusetelin sekä palvelualoitteen käyttöönoton mahdollistamiseksi. Esimerkiksi palvelusetelin arvo ei saisi lähtökohtaisesti koskaan ylittää kunnan omia tuotantokustannuksia.

Jotta kuntia voidaan vertailla sekä toisiinsa että yksityisen sektorin palveluntuottajiin, tietojen kuntien oman tuotannon kustannuksista ja käytetyistä laskentatavoista tulee olla julkisia. Tässä aloitteessa tarkoitetusta tavasta selvittää ja julkaista omakustannushinnat toimii hyvänä esimerkkinä Jyväskylän kaupungin tapa toimia.    

Esitämme, että Lohjalla selvitetään sosiaali- ja terveyspalveluiden oman tuotannon suoritehinnat riittävän laajasti ja yksityiskohtaisesti ja että nämä tiedot julkaistaan kaupungin internetsivuilla.

Lohjalla 13.2.2013

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta

Piritta Poikonen

      

Lisätietoja:

http://www.jyvaskyla.fi/sote/hallinto

Esimerkkejä suoritehintojen esittämistarkkuudesta ja -tavasta:

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/55629_Vanhus_ja_vammaispalvelut_suoritehinnat.pdf

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/55631_Sosiaali-_ja_perhepalvelut_suoritehinnat.pdf

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/56548_Jyte_suoritehinnat_elokuu.pdf

Laskentaperusteita:

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/56481_JYTE_suoritelaskennan_perusteet.pdf

Lue lisää...

Uusien valtuutettujen koulutuksessa

Tämä  luminen lauantai vierähti Lohjan uusien valtuutettujen koulutuksessa. Koulutus oli hyvä ja mielenkiintoinen, kiitos Hiiden Opistolle. Onneksi aamulla lähdin ajelemaan koulutukseen, vaikka herätessä mietin, että taasko pitää lähteä vapaa-aikaa viettämään yhteisten asioiden hoitamisen merkeissä... Noh, mitäs läksin mukaan koko touhuun viime syksynä :)

Ensi viikolla onkin taas valtuuston kokous, uuden Lohjan valtuuston neljäs laatuaan. Me kun aloitettiin uuden valtuuston valtuustotyö kuntaliitosten takia jo viime marraskuussa, eikä vasta vuoden vaihteessa. Siinä ei tällainen aivan uusi kuntapoliitikko ollut oikein edes vaaleista toipunut, kun jo piti pajattaa ryhmäpuhetta, äänestää ja vaikka mitä kummaa valtuustopuuhaa touhuta!

Valtuustoviikko on ainakin toistaiseksi ollut aina kuin loikkaus toiseen maailmaan: kunta-asiat vyöryy päälle täydellä voimalla ja  ajankäytöllisestikin homma meinaa karata käsistä. Ensin saapuu esityslista noin viikkoa ennen, sitä pitäisi ehtiä ajatuksella lueskella, ja sitten maanantaina on valtuustoinfo ja sen päälle ryhmäkokoukset ja sitten keskiviikkona on varsinainen valtuuston kokous. Siihen päälle sitten omaan tahtiinsa aikaa vie kaupunkisuunnittelulautakunta, jonka varapj. olen. Lautakunta on tosin vasta nyt tämän vuoden puolella aloitellut työtään, siitä en siis vielä osaa sanoa oikein mitään.

Valtuustotyöstä tunnelmat ovat edelleen hieman oudot. Se on kuin suuri tiukasti määrämuotoinen näytelmä, joka käydään pokkuroimassa muutaman viikon välein. Puheet on enempi maalailua ja asiathan on todella valmiiksi pureskeltuja, ennen kuin ne valtuustoon asti tulee. Ja niin niiden pitääkin olla pureskeltuja, ei niitä enää siellä voida ruveta opettelemaan alkeista asti. Omalta osaltani koko valtuutetun työ on kuitenkin vielä pitkälti opettelua, luonnollisestikin. Ei vielä ole napakkaa kantaa kovin moneen asiaan. Kun se kielikysymyskin ruodittiin jo silloin viime marraskuun kokouksessa... Siitä kyllä oli mielipide selvä :D


Mitä päivän koulutuksesta jäi mieleen?

Meillä on pätevät viranhaltijat

Koulutuksessa eri toimialojen johtajat esittelivät toimialojensa suunnitelmia alkaneelle valtuustokaudelle. Täytyy sanoa, että ensivaikutelmat ovat olleet sellaiset, että kyllä meillä on päteviä ja mukavia virkamiehiä Lohjalla. Tietysti näin politikkona pitää varoa, etteivät esittelijät johdattele meitä haluamiinsa päätöksiin jotenkin turhan ovelasti, mutta en ole ajatellut olla mikään superparanoidi tämän asian suhteen. Puskaradio kertonee, mihin puuttua, jos en itse hoksaa. Erityismaininnan antaisin vielä keskushallinnon toimialajohtajallemme.  Hänen sanomansa kaupunkimme talouden suunnasta oli toki karmaisevaa kuultavaa. Ítsekin aikamoisena talouspeikkoilijana kuuntelin nyökytellen tätä karmeaa tarinaa. Realiteetit on aika karut. Mutta pitää nyt silti varoa liikaa synkistelyä. Jos pipo alkaa kiristää liikaa kaikilla, luovuus kuihtuu.

Lohjan taloustilanteesta

Veroprosenttimme on 19,5 %. Sitä on nostettu viimeisen 10 vuoden aikana 1,5 %-yksikköä. Keskustelua käytiin siitä, mikä merkitys veroprosentilla potentiaalisille muuttajille on. Kysyjälle sillä ei ollut ollut mitään merkitystä, mutta muuttohalukkuutta koskevien tutkimusten mukaan se on yksi vaikuttava tekijä kotikuntaa valitessa. Toinen kommentoi huomanneensa Lohjan Helsinkiä kovemman veroprosentin ja suurempien matkakustannusten vaikutuksen ensimmäisistä muuton jälkeisistä palkkapäivistä lukien. Itsekään en aikoinani juuri opiskeluni päättäneenä ja omasta talosta vakaasti haaveilleena veroprosentteja miettinyt lainkaan, vaan tuurilla eteemme osunut unelmien tontti, vieläpä edullinen sellainen, lupa rakentaa juuri sellainen koti kuin halusimme ja mahdollisuus palata kotiseudulle vaikuttivat päätökseemme eniten. Nyt, yli 10 vuoden asumisen jälkeen ja kuntaveroja työnkin puolesta pohtineena tajuan, että jos tonttimme kanssa ei olisi käynyt sellainen supertuuri kuin kävi, voisi tuo 19,5 % ottaa päähän. Nyt ei ota, mutta kovin helposti en ole valmis sitä nostamaan. Palvelutason mitoitusta ja priorisointia on kuulemma luvassa - ja itkua ja hammasten kiristelyä.

Lohjan lainamäärä on kolminkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Laina/asukas on vielä kilpailukykyisellä tasolla, n. 1600 €/asukas. Julkisen sektorin velka on monisyinen juttu, eikä sitä voi suoraan verrata vaikkapa kotitalouden velkaan. Laina on totuttu näkemään pahana, mutta ihan sitä se ei pelkästään ole. Palailen tähän kenties joskus tulevaisuudessa. Varovainen ja viisas lainanoton kanssa on tietenkin oltava, mutta liika synkistely tässäkin on tyhmää.

Tuloksen näkökulmasta Lohjan talous on menossa nopeasti epätasapainoon ja rahoituksen näkökulmasta se on jo epätasapainossa. Tulorahoitus ei ole juurikaan riittänyt investointien tekemiseen.

Muuta sekalaista

Lohjan omistamat kiinteistöt kuluvat noin 6,3 miljoonan euron vuosivauhtia. Tämä kuluminen on siis 2,66 €/m2. Keittiökalusteiden keskimääräinen käyttöikä on n. 15 vuotta. Lohjalla on nyt uuden keskuskeittiön perustaminen mietteissä, ja sen käyttöönotto muuttaisi toimintatapoja enemmänkin.

Lääkäriin Lohjalla pääsee kiireettömissäkin tapauksissa kuulemma nyt alle viikossa. Kiitos "Hyvä vastaanotto"-hankkeen. Tämä oli minulle uutta tietoa ja positiivinen yllätys. Koska tästähän meidän asukkaiden tyytyväisyys on todella pitkälti kiinni: meillä voi olla vaikka kuinka upeat kirjastot, hyvin kaavoitetut alueet ja loistavasti hoidetut kadut, mutta jos lääkäriin ei pääse, koko kunta saa huonon arvion. Tämähän todettiin esim. Kainuun mallin kokeilussa, jossa saavutettiin eri hallinonaloilla suuria hyötyjä maakuntamallin avulla, mutta jos asiakas ei saanut tarvitsemaansa terveyspalvelua toivomallaan tavalla, "kaikki" oli saman tien pielessä. Välillä tosin kuulemma jopa huono lakkasatokin meni maakuntahallinon syyksi :)

Vihdin ja Lohjan nihkeä yhteistyö - saati yhdistymissuunnitelmat - tuli ilmi muutaman kerran päivän aikana. Sääli, että tilanne on tämä. Itse koen olevani Uudenmaan ja etenkin koko Länsi-Uudenmaan asukas (ennen kaikkea olen kuitenkin suomalainen ja eurooppalainen) ja näen nämä kuntarajat välillä kovin keinotekoisina kehityksen jarruina. Päivän mukavin asia olikin kapunginjohtajamme puoliksi vitsinä, mutta positiivisena sellaisena, esittämä heitto siitä, että 30 vuoden päästä tämän alueen kaupungintalo on Nummelassa ja sieltä sitten asioidaan Lohjalle, Karkkilaan jne. Kannatan tätä ajattelua! Ja kun tätä blogiani ei kukaan lue, uskallan sen tässä näin tunnustaa :D Tuossa ajattelussa on ideaa, olen sitä kotioloissa paasannut jo vuosia. Tällaisen pendelöijän päivittäisiin havaintoihin perustuvaa pohdintaa. Itse asioin sujuvasti ja säännöllisesti mm. Nummelassa, Pusulassa, Lohjalla, Saukkolassa ja Nummella. Kuntarajat, ketä ne arjessa kiinnostaa?

Metropoliselvitys annetaan VM:lle 5.3.2013. Sitten se lähtee kuntiin lausunnoille. Jännä nähdä, mitä ehdottavat. Kuntarakennelaistakin pitäisi kuntien lausua jo maaliskuun alussa ja SOTE-sotkun selvittelyt on menossa. Huh hei.

Se oli ikävää, tosin tuttua ja ennalta-arvattavaa, kuulla, että oman kunnan etu on se mikä vain tulee kuntien kannanotoissa esiin. Mikään kunta ei koskaan tarkastele koko konaisuuden etua. Sääli, mutta ymmärrettävää. Minä kyllä väitän tarkastelevani asiaa laajemmin, mutta se johtunee vain kokemattomuudestani ja oppinen kyllä osaoptimoinnin ja pelkän Lohjan häikäilemättömän edunvalvonnan moodiin aika pian... ;) Ja yksi on varmaa: läntinen Uusimaa tarvitsee junaradan. Johan sitä on yli 100 vuotta tänne puuhattu... Pitkäänhän tuo kesti saada Helsingin ja Turun välille koko matkalle moottoritiekin, vaikka Helsingistä Lohjan suuntaan valmistui aikanaan Suomen ensimmäinen moottoritie, a.k.a. Tarvontie. Sitä päivittäin ajelen, enempi tai vähempi ruuhkissa.

Historiaa

Alueemme historiasta saimme tänään kuulla mielenkiintoisen tunnin mittaisen tehopaketin.

Pusula ja Nummi muodostivat aikoinaan "Ylä-Lohjan" alueen. Alue käsittääkseni itsenäistyi ja pian se jo jakaantui (n. v. 1862, riitojen takia) Pusulaksi ja Nummeksi. N. 30 vuotta sitten valtion pakottamana alue yhdistettiin Nummi-Pusulan kunnaksi (appiukkoni oli muuten N-P:n kunnan ensimmäinen ja varsin pitkäaikainen kunnanjohtaja, pitääpä haastatella häntä tarkemmin) ja nyt 1.1.2013 lukien alue on taas Lohjaa. "Vanhat kappelit ovat siis palanneet osaksi emäseurakuntaa."

Kun alueemme suuntaumista miettii, niin Lohja tavallaan havaitsi Helsingin merkityksen varsin myöhään, joskus 1850-luvulla. Mutta pitää muistaa, että Turku oli ennen pääkaupunki ja Helsinki oli vielä silloin vain pikkuruinen Suomenlinnan kupeeseen kasvanut paikka. Jotenkin kyllä tuntuu, että Lohja on edelleen havainnut Helsingin liian myöhään. Käsittääkseni vielä 10 vuotta sitten alueella eli voimakkaana halu olla läntisen Uudenmaan keskus, joka ei Helsinkiä niin tarvitse. No kerronkos uutisia: tarvitseepas - ja paljon! Onneksi Helsinki on metropolikähinöissä suhtautunut suopeasti Lohjan ottamiseen mukaan metropolialueeseen, mutta ratkaisevaa vaikutusta sillä ei ole tainnut olla asian etemisen kannalta.

Tämänkin olen joskus ennenkin oppinut ja unohtanut: maaseudulle ei ennen vanhaan saanut perustaa kauppoja. Vain kaupungeissa sai olla kauppoja (laki muuttui  1859). Markkinat oli tärkeä tapahtuma maaseudulla. Ja vesistöt oli merkittäviä kulkureittejä, mutta etenkin talvisin! Tavaraa kuljetettiin jäisiä vesistöjä pitkin ja sen takia markkinatkin pidettiin talvisin.

Paljon muutakin mielenkiintoista historiasta kuultiin, mutta tässä oli kertyneet muistiinpanot tältä päivältä.
Nyt jos harrastelis jotain. Kutois sukkaa tai lakkais kynnet :) Ensimmäisen valtuustoaloitteenkin voisin kirjoittaa...

Lue lisää...

Hyviä uutisia Suomesta

Liittyen tuohon eiliseen "Arvotonta menoa?" -postaukseeni ajattelin listata vielä muutamia hyviä uutisia Suomesta:


IS 4.2.2013: Suomea ällistellään sivukaupalla ulkomailla – miten tämä on mahdollista?

Hel.fi 5.9.2012: Suomi maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa , samaa uutisoi myös Tekes ja täältä löytyy kyseinen WEF:n kilpailukykyrapsa.

TalSa 30.10.2012: Suomi, Ruotsi ja Singapore – maailman dynaaminen kärkikolmikko

Forbes 14.11.2012: Suomi maailman 9. paras maa liiketoiminnalle

MTV3 27.11.2012: BBC: Suomalaiset koulut maailman parhaita , BBC:n uutinen asiasta


Löytyykö näitä lisää, anyone?

EDIT: lisää: http://www.rantapallo.fi/matkailu/tiesitko-taman-12-asiaa-joissa-suomi-maailman-paras/

Terveisin Piritta

Lue lisää...

Mielipidekirjoitus Lohjan kaksikielisyydestä

Julkaisen nyt täällä blogissakin tuoreen mielipidekirjoitukseni (oli muuten Perus-Pirren eka laatuaan), joka julkaistiin muutama päivä sitten alueemme paikallislehdissä (Länsi-Uusimaa 30.1.2013 ja Ykkössanomat 31.1.2013).

Kirjoitus liittyy siihen, että viime marraskuussa valtuustomme päätti jatkaa Lohjan kaksikielisyyttä, vaikka lain edellyttämä väestömäärä (8 %) ei Lohjalla täyty (3,5 %). Kieliasia oli kunnallisvaalien 2012 alla toinen tunteita herättäneistä aiheista alueellamme. Toinen liittyi terveyskeskusverkostoomme. Itse olin sekä vaalien alla että äänestyksessä kielilain mukaisen yksikielisyyden kannalla. Hävisimme kuitenkin äänestyksen luvuin 43 - 6, 2 äänesti tyhjää (äänestysluettelo), ja Lohja jatkaa kaksikielisenä kaupunkina. Joku oli laskenut vaalikoneista, että äänestyksen olisi niiden perusteella pitänyt olla paljon tiukempi. Niin voi näemmä mieli muuttua 2 viikossa ja 3 päivässä, mikä aika oli siis äänestyshetkellä ehtinyt kulua vaalisunnuntaista... ;)

Palailen kielivapausteemaan taatusti joskus myöhemmin vielä ;)

Tässä kirjoitukseni:
------

Lohjan hallinnollisen kaksikielisyyden käytännön toteutus

Lohjan kaupunki on julkaissut uuden palveluoppaan asukkaille. Opas on hyvä ja ansiokkaasti kaupungin omin voimin taitettu. Opas jaetaan kaikkiin lohjalaistalouksiin ja se löytyy myös netistä.

Opas on hyvä esimerkki Lohjan varsin hauraan kaksikielisyyden toteutumisesta käytännössä: koko 36-sivuisessa oppaassa on käännetty ruotsin kielelle vain alun kepeämmät tervehdykset (2 sivua) sekä hyvin suppeat yhteystiedot (1,5 sivua). Varsinaiset asukkaiden kannalta tärkeät asiat, eli tiedot kaupungin toiminnasta, palvelurakenteesta ja kuvaukset eri toimialojen toiminnasta, ovat oppaassa vain suomeksi (32,5 sivua).

Sinänsä kaupungin valitsema suppea linja tämän palveluoppaankin kääntämisen suhteen on järkevä, varmasti hyvin harkittu ja ilmeisen riittävä. Mutta aivan rehelliseksi linjaa ei voi kutsua. Valtuustomme on itse vaatinut valtion pussista ylimääräistä rahaa kaksikielisyyteemme vedoten, mutta silti me emme käytä näitä rahoja kaksikielisyyden toteuttamiseen. Tämä suurpiirteinen käytäntö oli selvää jo silloin, kun valtuusto asiasta äänesti viime marraskuussa. Muun muassa tästä syystä itse halusin Lohjan olevan jatkossa reilusti yksikielinen kaupunki.

Kaupunkimme taloutta on kaunisteltu tällaisella keinotekoisella järjestelyllä jo vuosia. Lohjalaisena minustakin on toki mukavaa, että valtion kielilisän ansiosta kuntaveroprosenttimme on ”vain” 19,5 %, kun ilman lisää se saattaisi olla 19,75 %. Valtion veroa maksavana kansalaisena en kuitenkaan pidä asiaa hyvänä. Lohja käyttää tiettyyn tarkoitukseen myönnettyä valtion rahaa aivan muihin - vaikkakin ilmeisesti tärkeämpiin - tarkoituksiin. Tämä taas aiheuttaa sen, ettei kunnan oman toiminnan tehostamiseen tarvitse ryhtyä vielä aivan niin tosissaan kuin pitäisi.

Lohjalla on paras herätä siihen todellisuuteen, että veroprosenttimme lähenee 20 %:n rajaa nopeasti, ja ylimääräistä tehostettavaa on päässyt kertymään kielilisän verran ”piiloon” Lohjan budjettiin. Valtion kielilisät eivät tule jatkumaan näin ylikompensoivina loputtomiin. Kiristettävää on tulevaisuudessa siis enemmän kuin mitä luvut nyt ensi silmäyksellä antavat ymmärtää.

Tälle suurpiirteiselle ”kaksikielisyyden” toteuttamislinjalle on lähdetty jo aikoja sitten. Nähtäväksi jää, jatketaanko valitulla järkilinjalla tulevaisuudessakin – näin etenkin vanhojen katukylttien osalta. Vanhoissa katukylteissähän tämä suppea linja olisi palveluoppaaseen verrattuna jopa ymmärrettävää.

Piritta Poikonen

Kaupunginvaltuutettu

Lue lisää...

Arvotonta menoa?

Täytän tätä vielä niin kovin tyhjää blogin tekelettäni parilla aiemmin julkaistulla tekstilläni. Ensimmäinen on Sitran Kestävä talous -foorumille kirjoittamani kirjoitus arvoista. Tehtäväksianto aiheutti ensin suuria tuskia ("pohdi talouteemme pitkällä aikavälillä vaikuttavaa muutosvoimaa, joka on tärkeä kestävän talouden kannalta"...jepjep...), mutta sitten kävin kuten niin usein minulle tuntuu käyvän: se vaan tuli jostain. Tästä tekstistä on pakko sanoa, että olen vieläkin erittäin tyytyväinen aikaansaannokseeni.

Arvotonta menoa? (julkaistu syksyllä 2012 Sitran nettisivuilla)

Tämän bloggauksen kirjoittajasta 

Olen lakimieskoulutuksen suorittanut sosiaalipolitiikasta kiinnostunut asiantuntija Finanssialan Keskusliitosta. Tykkään ajatella ja möläytellä hankalia ja joskus jopa ns. vaarallisia ajatuksia. Näen esimerkiksi paljon hyvää myös yleisesti erittäin ikäviksi koetuissa asioissa kuten vaikkapa kuntien pakkoliitoksissa, natriumglutamaatissa ja vakuutuslääkäreissä. 

Koko työurani ajan olen pureutunut eläkkeisiin sekä pakollisen että vapaaehtoisen eläketurvan näkökulmasta. Nykyään päivittäiseen työsarkaani kuuluu ratkaisujen kehittäminen ikääntymisen aiheuttamiin taloudellisiin muutoksiin. Siitä kumpuaa kiinnostukseni kestävään talouteen. Pitkäaikaisten taloudellisten järjestelyjen tulee olla niin viisaasti mietittyjä, että ne kestävät erilaisten muutosvoimien puserruksessa tuhoutumatta. 

Kaikki palautuu arvoihin 

Tämän blogikirjoituksen teemaksi annettiin pohtia talouteemme pitkällä aikavälillä vaikuttavaa muutosvoimaa, joka on tärkeä kestävän talouden kannalta. Koska ”aivan kaikki” selittyy arvopohjamme kautta, tarkastelen tässä kirjoituksessa muutosvoimien ja arvopohjamme keskinäistä suhdetta sekä arvoistamme nousevia vaatimuksia kestävälle taloudelle. 

Muutosvoimat ja arvopohjamme 

Muutosvoimat eivät pääse jylläämään maailmassa vapaasti, vaan ne toimivat erilaisten kulttuuristen arvopohjien päällä. Kulttuuriset arvomme eivät muutu nopeasti, vaan niiden muutokset voivat viedä jopa satoja vuosia – vaikka kulloinkin elävistä ihmisistä tuntuukin (ja on aina tuntunut), että maailmaa muuttuu juuri sillä hetkellä nopeasti ja nopeammin kuin ikinä ennen. Arvopohjan pysyvyyttä ei pidäkään sekoittaa pintatason kulttuuri-ilmiöihin, jotka voivat muuttua nopeastikin. Siispä se, että käytämme samanlaisia farkkuja ja syömme samanlaisia hampurilaisia ympäri maailman, ei tarkoita sitä, että erilaisten kulttuuriemme syvemmät arvopohjat olisivat lähentyneet. 

Suomalainen arvopohja koostuu tasa-arvosta, harmoniasta ja älyllisestä autonomiasta.[i] Tasa-arvoon liittyvät sellaiset määreet kuten moraalinen tasavertaisuus, samat perusintressit, yhteistyöhön sitoutuminen ja huoli muista. Harmoniaa painottavissa kulttuureissa korostuu sopeutuminen.Älylliseen autonomiaan liittyviä tärkeitä arvoja ovat laajakatseisuus, uteliaisuus ja luovuus. Autonomiaa korostavissa kulttuureissa ihmiset nähdään itsenäisinä, toisistaan erottuvina yksilöinä. 

Sellaisissa tasa-arvon ja autonomian kulttuureissa kuten Suomi yhteiskunnan rooli korostuu ja niissä tyypillisesti investoidaan julkisia varoja kansalaisten terveyteen ja koulutukseen. Tavoitteena on yksilön riippumattomuus suvusta (vapaus sisäryhmän paineesta), yksilön ainutlaatuisten ominaisuuksien kehittäminen ja tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille. Tätä arvotaustaa vasten näen suomalaisen yhteiskunnan rakentuvan ennen kaikkea äärimmäiselle individualismille.[ii] Hyvinvointimallimme ei siis suinkaan tasapäistä, vaan antaa yksilöille mahdollisuuden toimia vapaasti ja rohkeasti – ja lopulta myös taloudellisessa mielessä fiksusti ja tehokkaasti.   

Vastakohtia Suomessa korostuville arvoille ovat hierarkia, hallinta ja juurtuneisuus. Hierarkkisessakulttuurissa koetaan roolien, vallan ja resurssien epätasainen jakautuminen oikeutetuksi. Hallinnankulttuurissa korostuu aktiivinen itsetehostus, ja sopeutumisen sijaan tavoitteena on hallita ja muuttaa ympäristöä. Juurtuneisuus korostaa ihmisen roolia yhteisön jäsenenä, ja tärkeitä arvoja ovat tottelevaisuus, perinteiden kunnioitus ja sitoutuneisuus sukuun (sisäryhmän paine). Selkeä esimerkki suomalaisille arvoille vastakkaisesta mallista on kiinalainen arvopohja, joka rakentuu hierarkian ja hallinnan varaan.   

Arvojemme takia esimerkiksi voimakkaaseen epätasa-arvoon ja sitä myöten roolien, vallan ja resurssien räikeän epätasaiseen jakoon perustuvat järjestelyt eivät ole Suomessa kestävällä pohjalla. Vastaavasti hyvin tasa-arvoiseen ajatteluun perustuvan järjestelyn lanseeraaminen Kiinassa jäisi surkeaksi yritykseksi. Meille tasa-arvo on itsestäänselvyys, kun taas kiinalaiselta arvopohjalta maailmaa katsoen juuri hierarkkisuus luo selkeyttä ja turvallisuutta. Hierarkiaan tottuneelle meidän tasa-arvoinen menomme voi vaikuttaa melko epäselvältä ja jopa ahdistavalta. Arvopohjat siis vaihtelevat ympäri maailman, eikä toinen ole parempi toista! Tärkeää onkin tunnistaa ja tunnustaa nämä arvopohjat ja toimia taloudessakin niitä kunnioittaen - eikä siis vääntää väkisin ulkomaisia oppeja kopioiden. Ainakin jos mielii olla aidosti tehokas ja toimia markkinoilla pitkäjänteisesti. 

Hyvää Suomesta! 

Mitä suomalaiselta tasa-arvon ja harmonian arvopohjalta ponnistaen on sitten saavutettu? Käsittämättömän paljon. Tässä otsikoita viime vuosilta: 

• YLE 16.8.2010: ”Newsweek: Suomi maailman paras maa”[iii] 
• HS 24.4.2012: ”Maailman melkein onnellisin kansa”[iv] 
• Keskisuomalainen 5.9.2012: ”Suomen kilpailukyky pysyi vahvana”[v] 
• Taloussanomat 18.9.2012: ”Raportti: Suomen talous vapaampi kuin Yhdysvaltojen”[vi] 

Ei siis ihan huonosti, tulee tällaisen vaatimattoman suomalaisen mieleen. Ja tältä kotoisalta arvopohjaltamme ponnistaen siis kaikki tämä hyvä: kilpailukykyä, vapaata taloutta, onnellisuutta ja ihan vaan maailman paras maa. 

Pitääkö ote? 

Kuten sanottu, myös kulttuuriset arvot voivat muuttua, vaikkakin hitaasti. Tasa-arvon ja harmonian murenemisesta on jo merkkejä havaittavissa: keskimäärin Suomessa menee vielä monilla mittareilla mitattuna hyvin, mutta polarisoitumiskehitys on jo selvää. Tästäkin löytyy otsikoita, joista etenkin jälkimmäinen on erityisen huolestuttava: 

• SK 7.12.2010: ”Suomen PISA-sijoitus tipahti hieman - näin osaamista mitataan”[vii] 
• Talouselämä 3.5.2011: ”Suomi on maailman huipulla - tuloerojen kasvussa”[viii] 

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään luonnonvoimien määräämä vääjäämätön kehitys, vaan tietoisilla valinnoilla voimme huoltaa arvopohjaamme. Tasa-arvo on helppo leimata ”luonnottomaksi vaatimukseksi” silloin, kun itsellä menee hyvin tai on muuten vain erityisen ns. kova luu. Vaatiikin oikeasti sisua olla tuollaisen kovan luun kohdatessaan pehmo ja uskaltaa puolustaa niitä arvoja, joiden toteutuminen tuo – ja on tuonut jo vuosisatojen ajan – hyvinvointia. Jotta otteemme pitkäaikaisista arvoistamme ei kirpoaisi, tähän asiaan tulee uskaltaa vaikuttaa tietoisesti. Perusarvojemme vastaisten arvojen, kuten epätasa-arvon ja hallinnan, varaan maailmansa rakentavat eivät ainakaan pidä kyynärpäitään piilossa. 

Hankala ajatus: Kilpailukykyä suomalaiselta arvopohjalta ponnistaen?

Kilpailukyvyn ainoina edes kuviteltavissa olevina tekijöinä tunnutaan pidettävän matalia työvoimakustannuksia ja pieniä veroja. Mielestäni nämä ovat kuitenkin varsin mielikuvituksettomia keinoja ja kapeakatseisia vaatimuksia – eivätkä kovin kestävällä pohjalla suomalaisiin perusarvoihin ja sen pohjalta kehittyneeseen yhteiskuntamalliin peilattuna. Miksi edes pyrkiä kilpailemaan keinoilla, joissa Suomi ei tule ikinä yltämään parhaimmistoon tai pärjäämään edes kohtuullisesti? Hinnalla kilpaillen emme pärjää. Hätäisimmille todettakoon kuitenkin tässä välissä, että tietenkään kukaan ei vaadi työvoimalle perusteetonta ylihintaa eikä turhia veroja, mutta työvoimakustannusten ja verojen alas polkeminen eivät voi olla Suomen kilpailukyvyn parantamisen kehittyneimpiä ja nerokkaimpia keinoja. Täytyy olla muutakin.   

Mutta miten sitten kilpailla kovien työvoimakustannusten ja korkeiden verojen rasittamana? Onko elinkeinoelämä saanut mitään korkeiden kustannusten vastineeksi? Koulutettua työvoimaa ainakin. Ja jopa luovaa sellaista - kiitos arvopohjamme yhden tärkeän kivijalan eli älyllisen autonomian. Yhteiskunnallista vakautta ja yleistä luottamustakin on täällä niin paljon, että emme sitä edes tajua. Vai miksi rahavirrat tulevat finanssikriisiä pakoon tänne pohjoiseen jopa miinuskoroilla? 

Aidosti kestävä talous ammentaa siis merkittävimmän muutosvoimansa ”pysyvyysvoimasta”, arvopohjastamme. Kestävä talous ei myöskään syötä kaikille samaa, vaan toimii maailman erilaisten kulttuuristen arvo-orientaatioiden viidakossa älykkäällä tavalla. 

24.9.2012

Piritta Poikonen
Asiantuntija, Finanssialan Keskusliitto

---

[i] Tarkemmin mittavan kansainvälisen arvotutkimuksen tuloksista esim. teoksessa Shalom H. Schwartz: ”Kulttuuriset arvo-orientaatiot” (Limor kustannus 2011).

[ii] Jotain tämän suuntaista tarkemmin Davosin World Economic Forumin 2011 raportista ”The Nordic Way” http://www.globalutmaning.se/wp-content/uploads/2011/01/Davos-The-nordic-way-final.pdf

 [iii] http://yle.fi/uutiset/newsweek_suomi_maailman_paras_maa/5615194

 [iv] http://www.hs.fi/kotimaa/Maailman+melkein+onnellisin+kansa/a1305560559274

 [v] http://www.ksml.fi/uutiset/talous/suomen-kilpailukyky-pysyi-vahvana/1241318

 [vi] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/09/18/raportti-suomen-talous-vapaampi-kuin-yhdysvaltojen/201237968/12

 [vii]http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomen-pisa-sijoitus-tipahti-hieman-nain-osaamista-mitataan

 [viii]http://www.talouselama.fi/uutiset/suomi+on+maailman+huipulla++tuloerojen+kasvussa/a2079160

Lue lisää...

Nyt se alkoi: Perus-Pirren bloggailu!

Helou koko waltawa blogini lukijakunta!


Tästä se lähtee, kokeiluni blogimaailmassa. Olen itse innokas villasukka-, käsityö- ja kynsilakkablogien lueskelija. Poliittisista blogeista seurailen melko tiuhaan Timo Soinin ja Osmo Soininvaaran blogeja.

Tähän blogiin on aikomus sekoittaa kirjoituksia politiikasta, kynsilakoista ja  käsitöistä. Myös kissaherramme Kake ja Musti saattavat saada joskus muutaman maininnan ja päästä kuviin.

Parahin lukijani, ethän ihan heti hermostu, jos tekniikka tällä sivulla tökkii. Totesin, että paras (ja ilmeisesti myös lähes ainoa....) tapa opetella tätä bloggailua ja Bloggerin käyttöä on vaan alkaa tehdä tätä.

Ja parahin lohjalainen lukijani: jos sinulla on jotain kommentoitavaa valtuuston tai kaupunkisuunnittelulautakunnan asialistalla olevista asioista, olisin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan kantojasi! Kommentoi siis rohkeasti tähän blogiin tai lähetä sähköpostia pirittapoikonen@hotmail.com.

Nyt sitten kokeilemaan ekan tekstin julkaisemista... ihan alkoi isoa tyttöä jännittää ;)

Terveisin Perus-Pirre    

Lue lisää...