Suomesta löytyy kilpailukykyä ja joustoja

Osuipa silmääni tuore uutinen siitä, että irtisanominen on Suomessa halpaa ja helppoa. Samalla muistui mieleeni syksyltä uutinen siitä, miten Suomi oli jälleen kerran yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Ollaan siis kilpailukykyisiä ja työehdot ovat joustavia.

Mutta minkä perään meillä talousviisaat ja poliitikot silti itkevät koko ajan? Kilpailukyvyn ja työehtojen joustojen! Eli halutaan matalampia palkkoja ja kätevämpiä tapoja antaa potkut.

Tässä yhtälössä on jotain, mitä minä en taida kokonaan tajuta. Tai jos tajuan, vastaus on todella outo. Itketään, kun muuta ei osata eikä haluta. Koko ajan on itkettävä, manattava, surkuteltava, peloteltava, piiskattava, leikattava ja ankeutettava. Muuten susi tulee. Eli menee se kolmas A.

Jännä juttu nuo luottoluokittajien A-kirjaimet. Niitä kovin himoitaan edelleen, vaikkei niillä ollut mitään todellisuuspohjaa ennen kriisiäkään. Eivät ne pitäneet paikkaansa. Silti ne ovat se kaikkein tärkein.

Talousjärjestelmämme perustuu luottamukseen. Hassua, mutta totta. "Talousviisautemme" taas ei perustu oikeaan tietoon tai kunnon näkemykseen, eikä todellakaan reaalitalouteen, eikä kunnon tieteeseen (sorry taloustieteilijät, mutta humpuukinne ei ihan aina vakuuta, joskus kyllä hiukan...). Luottamus on kaiken avain taloudessa. Se syntyy jotenkin jossain. Sitten joku jonkun luottamusfiiliksen perusteella jossain luottoluokittajalla antaa tai ottaa pois noita A-kirjaimia. Luottoluokittajien luottamusta taas ruokitaan ministereiden synkillä leikkauspuheilla. Kun ei vaan samaan aikaan nitistettäisi kansalaisten luottamusta huomiseen...

Silti toivotan nyt kaikille hyvää uutta vuotta! Jatkan mm. tämän asiakokonaisuuden opiskelua, se olkoon uudenvuoden lupaukseni sinulle parahin lukijani ja tukijani - tai vastustajani! ;) Toinen lupaus on niiden pitsisukkien kutomisen opettelu. Taisin tosin luvata sen saman jo pari vuotta sitten. Tavissukkia on silti edelleen vaan syntynyt. Mutta hyvä, että edes niitä! Pitsisukkia pukkaan ehkä joskus EU-vaalien jälkeen.


Tämä uudenvuoden tuuletusvideo on aivan huippu. Tässä on ILOA ja RIEMUA!
(Ei vaadi englannin kielen taitoa.)



*****************************************************************
LISÄYS:

HAH HAH, jo 2.1.2014 eli pari päivää tämän yllä olevan kirjoitukseni jälkeen oli Uuden Suomen sivuilla uutinen, jonka mukaan Suomi tarvitsee leikkauslistoja, jotta saamme pitää kolmen A:n luokituksemme, tai muuten hukka perii... Eli mukana oli jälleen kerran ne kaikki elementit, mistä yllä kirjoitin. Susihukkaa myöten ;)

Lue lisää...

Kaikki on ihmeellistä

Joulunajan kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli nykyarjen ihmeellisyyttä. Kolumni osui varsin oikeaan aikaan, kun eilen ja tänään on uutisoitu sitä, miten väki kaipailee 1980-luvulle - ja siis etenkin Perussuomalaiset. Itse olin 1980-luvulla peruskoululainen ja suurimpana juttuna siltä ajalta tulee mieleen perheemme muutto Helsingin Pukinmäestä maaseudulle läntiselle Uudellemaalle Nummi-Pusulaan. Muistuu mieleen myös kreppiraudat ja neonvärit, vai meneeköhän ne jo 90-luvun puolelle?

Itse arvostan mennyttä ja olen siitä kiinnostunut, mutta nokka on vakaasti kohti tulevaa. Jaksan aina välillä hämmästellä sitä, miten kätevää moni juttu onkaan nykyään. Ja pohdin monesti myös sitä, kenen ja minkä kustannuksella: ympäristön, huonojen työolojen ja lapsityövoimanko? Mutta nyt se itse kolumni, julkaistu siis Länskärissä 27.12.2013:

Kaikki on ihmeellistä

LU 27.12.2013

Miten voikaan tuskastuttaa ajatus siitä, että pitäisi istahtaa tietokoneen ääreen hoitamaan pankkiasioita nettipankissa! Vaikka ei siitä niin kauaa ole, kun laskut vielä maksettiin konttoreissa ja käteinen rahakin nostettiin pankin tiskiltä. Oikeastihan nettipankki on mitä mainioin juttu: voit oman kodin rauhassa hoitaa pankkiasiasi juuri silloin, kun sinulle itsellesi sopii. En minä haluaisi mennä enää konttoriin jonottamaan laskunippu kourassa kesken työpäivän. 

Suomalaisten elintason nousu on ollut huikeaa. Taloudellinen hyvinvointimme on kasvanut kymmenkertaiseksi 1950-luvun alusta. Yleinen puute ruuasta ja perustarvikkeiden niukkuus on historiaa, vaikka vähäosaisuutta ei ole tässä yltäkylläisyydenkään maailmassa ratkottu. Elämme yhä vanhemmiksi ja monet vaikeat sairaudet on voitettu. Silti suutumme siitä, jos joudumme jonottamaan sellaiseen syöpähoitoon, jota ei ollut olemassakaan vielä 10 vuotta sitten. Kansakunnan ikääntyminenkin, mikä on iloinen asia ja kansanterveystyön riemuvoitto, on kääntynyt synkäksi kestävyysvajeeksi. Suo siellä, vetelä täällä? Ei sentään.

Oikeasti asiat ovat nykyään aivan ihmeellisen hyvin. Väkivalta, tiukkapipoisin ahdasmielisyys ja häpeällä kontrollointi ovat vähentyneet tapakulttuurin seestymisen myötä. Fyysisesti kaikkein kuluttavimmat työt ja työtapaturmat ovat vähentyneet, kun teknologia ja työelämä ovat kehittyneet. Naisten päivät eivät kulu enää pyykkivettä lämmittäessä ja henkilöauton ansiosta välimatkat ovat lyhentyneet. Autoilu on muuttanut etenkin maaseudun arkea. En itse esimerkiksi kaipaa kotikylästäni poistunutta pankkikonttoria enkä pikkukauppaa, koska kaupalliset palvelut ovat nykyään silti entistä ”lähempänä”, kiitos netin ja auton. Vielä omassa lapsuudessani oli isohko asia lähteä Nummi-Pusulan suunnalta joskus viikonloppuisin ihan Lohjalle asti kauppoihin. Nyt sama matka taitetaan vaikka joka päivä ilman, että se on mikään ”juttu”. Mennään, jos huvittaa. Ja nykyihmistähän kovin usein huvittaa. 

Kun vertaan nykymenoa omien isovanhempieni aikoihin, ero elintasossa on valtava. Myös muutos omien vanhempieni nuoruuden aikaiseen Suomeen nähden on suuri. Parempaan. Muistan, kun 1990-luvulla muutimme opiskelija-asuntoomme ja muutossa auttanut isäni tuumaili kaihoisasti lapsensa uutta kotia katsellessaan, että ei hänen nuoruudessaan tällaisesta voinut uneksiakaan. Vaikkei se opiskelija-asuntomme ollut järin suuri, oli se kuitenkin meidän kotikolo, johon oli kalustuskin saatu haalittua. Helpompi siitä käsin oli aloitella itsenäistä elämää ja keskittyä opiskeluun, kuin asustella sukulaisten nurkissa tai alivuokralaishuoneessa. Mutta niin vaan on siitäkin opiskelijatytöstä kasvanut aikuinen, jolla meinaa mennä nykyään hermo siitä, jos nettiyhteys tökkii, jos liityntäbussia joutuu odottamaan kolmen minuutin sijaan peräti kahdeksan minuuttia tai jos sähköt on tunnin poikki. Ihmeellisiä nykymaailman asioita, joista valittamista isoäitivainaani ei varmasti käsittäisi lainkaan.

On kuitenkin hyvä, että ihmiselle ei mikään tunnu riittävän. Juuri se, että totumme pitämään teknisiä ja yhteiskunnallisia saavutuksia itsestäänselvyyksinä ja vaadimme aina vain enemmän ja parempaa, vie ihmiskuntaa eteenpäin. Oman mielenterveyden ja ympäristön ekologisen kestävyyden kannalta on silti hyvä välillä nähdä ympärillään se, kuinka ihmeellistä kaikki oikeastaan onkaan.  

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
*******************************************************

Aiheeseen liittyvä hauska englanninkielinen video siitä miten "kaikki on ihmeellistä ja kukaan ei ole silti tyytyväinen":

Lue lisää...

Jolla, my precious

Jono luikerteli pitkänä saapuessani Kamppiin klo 16:30.

Osallistuin Jolla-puhelimen lanseerauspippaloihin 27.11.2013 Kampin Narinkkatorilla. Tilaisuus oli mukava ja tutustuminen uuteen luuriin on nyt meneillään.

Jonottaja no. 147.

Olin seuraillut mielenkiinnolla ja mielihyvällä uutisia siitä, miten entiset Nokian insinöörit olivat alkaneet kehittää uutta älypuhelinta. Ja kun viime keväänä tuli mahdollisuus ennakkovarata Jolla-puhelin, päätin ensimmäisen ennakkovarauspäivän iltana tarttua tilaisuuteen. Kas miksi ei? Vaikken uutta puhelinta tarvitsekaan, tuli vain sellainen tunne, että hypätään nyt mukaan ja osoitetaan konkreettisesti se, että homma kiinnostaa ainakin 399 €:n verran. Kallista, turhaa, mutta "I want to believe", kuten X-Filesissä slogan oli :) Ja sinä päivänä, kun tuli uutinen Nokian myymisestä Microsoftille, olin todella iloinen, että olin jo Jolla-jonossa ensimmäisten joukossa.

Sain kutsun lanseeraustilaisuuteen ja jononumeroni oli lopulta 147. Kaikkiaan juhliin pääsi 450 ensimmäistä jollailijaa. Jonossa ja juhlissa oli kivaa. Jonottajia yhdisti tahto nähdä Jollan onnistuvan. Kukaan ei mollannut tai voivotellut. Fiilis oli positiivinen "vitsit kun tästä tulis jotain todella hienoa". Kyllä me suomalaisetkin osataan olla tsemppaavia!

Itse puhelin on kaunis kuin mikä! Ja nokkela toiminnoiltaan. Tykkään elepohjaisesta käyttöliittymästä. Käyttelen koko ajan samaan aikaan Lumiaa, mikä on pääasiallinen puhelimeni. Tämä kahden luurin loukussa oleminen hieman hidastaa uusille tavoille oppimista, mutta kyllä se jo sujuu.

Marc Dillon on stage.

Olen ollut kovin kiireinen, minkä takia Jollaan tutustuminen ja opettelu on jäänyt täysin sivuhommiksi. Ja muutenkin olen laiska opettelemaan uusien vimpainten käyttöä ainakaan mitään ohjetta lukien... vaiston varassa vaan kokeilen.

Sosiaalisen median sovellukset eivät vielä toimi Jollassa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta parannusta siihenkin on luvassa. Valmishan tämän puhelimen ei vielä pitänytkään olla, vaan joku beta-versio. Mitä ikinä se tarkoittaakaan... ;)



Vain yksi siitä Jollastakin puuttuu: oikeaa näppistä ei tässäkään ole, vaan kosketusnäytöllä pitää räpeltää kirjoitusvirhettä toisensa perään. Miksi, oi miksi mikään puhelinvalmistaja ei tuo kunnon fyysisellä näpiksellä varustetua älypuhelinta markkinoille? Todella moni tuttavanikin kaipailee sellaista!

Luurini edestä ja takaa.

Jonottaja no. 1 haastattelussa juuri ennen H-hetkeä.

Lue lisää...

Eläkeasioita Brysselissä

Lähtö aamun ekalla.

Käväisin taas päivän työmatkalla Brysselissä. Tapetilla olivat eläkeasiat tällä kertaa. Eläkeasiathan kuuluvat visusti kansallisen toimivallan piiriin (etenkin siis pakolliset eläkejärjestelmät), samoin kuin koko muu sosiaaliturva.

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden nimissä komissiolla on kuitenkin intohimoja eläkkeidenkin suuntaan. Intohimoja perustellaan myös kuluttajansuojanäkökulmilla. Komission katseet ovat kohdistuneet ns. kolmospilarin eläkkeisiin eli vapaaehtoisiin yksilöllisiin ratkaisuihin. Näihin tuotteisiin yleiseurooppalaisempi ote sopiikin teoriassa (toisin kuin etenkään ykköspilariin), mutta ei kolmospilarinkaan "EU-eläketuote" ole ongelmaton rakentaa. Tässäkin asiassa "devil is in the details" eli paholainen piileskelee yksityiskohdissa. Eläketuotteet liittyvät monesti myös verotukseen ja ta-daa: olemmekin jo heti ongelmien suossa.

NATOn uusi päämaja rakentuu.

Minua huolestuttaa komission jyräävä asenne sen suhteen, että tällainen EU-tason yhdenmukainen yksilöllinen eläketuotehan tehdään. Kaukaa katsottuna idea tuntuu toteuttamiskelpoiselta ja komission korvissa selitykset siitä, että eläkesysteemit ovat kovin maakohtaisia ja monimutkaisia, kuulostavat varmastikin tekosyiltä, vaikka oikeasti ne ovat ihan todellisia ongelmia. Yhtä standardisoitua lisäeläkepalaa ei niin vain saada loksahtamaan erilaisiin kansallisiin eläkekuvioihin.

Eläkkeet ovat lisäksi korostetun pitkäaikaisia sopimuksia, joten ei riitä, että niitä halutaan saada "enemmän ja parempia" eurooppalaisille kuluttajille. Eläketuotteissa fokus pitää olla ennen kaikkea siinä, minkälaiset tahot saavat alkaa tarjota tällaisia pitkäaikaisia sitoumuksia. Tarvitaan äärimmäisen vakavaraisia eli luotettavia yhtiöitä, joiden voidaan olettaa olevan olemassa vastaamassa huutoonsa vielä vaikkapa 50 vuodenkin päästä. Sääntöjen pitää olla siis tiukat ja samanlaista riskiä varten pitää olla erilaisilla tarjoajilla samanlaiset säännöt. Se tuottaa parhaiten reilua kilpailua ja turvaa kuluttajien etuja, vaikkei sääntely ole täysin varma keino sekään tietenkään.

Komissio.

Eläkeastialle on tulijoita. Eurooppalainen vakuutusalan ja ammatillisten eläkkeiden valvojakin haluaa osallistua näiden yksilöllisten eläketuotteiden kehittämiseen, vaikkei sillä olekaan toimivaltaa sillä alueella. Toimivallan lisäystä perustellaan nyt sillä, että kun valvoja jo on aloittanut touhuamisen tällä alueella, toimivaltaakin pitäisi antaa sille niihin asioihin... jepjep. Tässä näkyy sitä EU:n hivuttautumista alueelle kuin alueelle, keinolla jos toisella.

Lisäksi riski tällä hetkellä on, että kun eläkeasioihin on intoa erityisesti niillä, jotka eivät ymmärrä asian ytimiä, elintilaa voivat alkaa saada ehdotukset, joita joku saa ensimmäisenä kasaan, riippumatta siitä, mikä niiden ehdotusten sisältö on. Kauniissa kompaktissa paketissa voidaan saada läpi heppoisiakin virityksiä. Tartutaan siihen, mitä nyt sattuu olemaan tarjolla ensimmäisenä ja mikä näyttää helpoimmalta. Vaikka oikeasti asia on vaikea.

Ilo silmälle: kotimatkan merkki.

Parasta Brysselistä: Godivaa ja Neuhausia. Jouluksi...

Lue lisää...

Eläkeuudistus. Taas.

Marraskuun kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli tulossa olevaa eläkeuudistusta. Kuten tekstistä huomaa, en aio asettua esteeksi sille, että eläkejärjestelmään taas kerran säädetään ja jopa eläkeikää nostetaan, vaikkei se tietenkään mikään iloinen uutinen ole.

                                                       Eläkeuudistus. Taas.

LU 14.11.2013

Tuskin on saatu edellisen suuren eläkeuudistuksen viimeiset sääntömuutokset voimaan, kun on jo taas tullut aika uudistaa työeläkettämme. Edellinen uudistushan tehtiin vuonna 2005, mutta sen myötä tullut elinaikakerroin on otettu käyttöön vasta vuonna 2010. Eläkejärjestelmämme kyky uudistua ja sopeutua kansantalouden tilaan on sen yksi vahvuus. Toisaalta jatkuvat muutokset voivat syödä sitä luottamuspääomaa, minkä varaan tällaiset sukupolvisopimukset kuten suomalainen työeläke nojaavat. 

Itse suhtaudun varsin luottavaisesti eläkejärjestelmäämme. Sitä on rakennettu ja ylläpidetty sellaisen parhaan matemaattisen osaamisen ja poliittisen näkemyksen perusteella, mitä tästä maasta on löytynyt. Ja toisin kuin vanhushoivan osalta on tilanne, eläkejärjestelmässä on sentään laskettu ja tuotu julki tulevien eläkevastuiden euromäärä. Lisäksi tulevien eläkkeiden varalle on rahastoitu edes jotain. Siksi eläkejärjestelmää on niin helppo parjata: kun tiedetään kattamattomien vastuiden määrä, niihin on kritiikissä helppo tarttua. Hoivasta taas ei tiedetä edes vastuiden euromäärää, saati että olisi olemassa edes jokin hoivarahaston tynkä jossain.

Eläkeuudistus pääsi kunnolla käyntiin, kun ns. Pekkarisen asiantuntijaryhmä vastikään julkaisi omat pohdiskelunsa eläkeuudistuksen pohjaksi. Vaikkei työryhmä esittänytkään mitään suoria suosituksia, selvää on, että luvassa on eläketurvan kiristyksiä. Eläkeikään joudutaan koskemaan, eläketurva ei ainakaan halpene ja eläkemaksujen korotukset ovat selviö. Ken helpotuksia haluaa ja paranevia etuuksia vaatii, tutustukoon ensin eläkkeiden rahoittamisen ongelmiin.

Kipein kiista eläkeuudistuksessa käytäneen vanhuuseläkeiästä. Mielestäni oli virhe, että vuoden 2005 uudistuksessa vanhuuseläkeikä laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen. Siihen asti pidimme selviönä, että vanhuuseläkeikä on Suomessa 65 vuotta. Nyt olemme hyvin lyhyessä ajassa jo tottuneet siihen, että vanhuuseläkkeelle pääsee 63-vuotiaana. Samaan aikaan eliniän odotteemme on jatkanut nousuaan. On matemaattisesti selvää, ettei yhä isompaa osaa elämästä ole mahdollista elää sinänsä ansaitun, mutta kuitenkin yhteisestä pussista tulevan eläketulon varassa. On hyvä huomata, että kansaneläkkeessä eläkeikä on edelleen 65 vuotta. Sairauden tai työttömyyden kohdatessa 65 vuotta tuntuu toki utopistiselta ikärajalta, mutta niihin tilanteisiin täytyy olla muita ratkaisukeinoja kuin yleisen vanhuuseläkeiän pitäminen nykytasolla.

Vaikka itse luotankin työeläkejärjestelmäämme ja arvostan sen vahvuuksia suuresti, en silti laskisi omaa eläkeaikaista toimeentuloani vain työeläkkeen varaan. Niinkin arkiset asiat kuin omasta työkunnosta huolehtiminen ja asuntolainan maksaminen ovat osa vanhuuden toimeentulon rakentamista. Myös määrätietoinen eläkesäästäminen olisi hyvä keino, mutta tällä hetkellä vakuutusmuotoinen eläkesäästäminen on tehty Suomessa erittäin epähoukuttelevaksi. Kyse on poliittisista valinnoista. Onkin outoa, että samaan aikaan kun pakollisen eläketurvan puolella on luvassa vain kiristyksiä, on vapaaehtoisen eläketurvan välineet pilattu. Tilanteenhan pitäisi olla päinvastainen: kansalaisia pitäisi herätellä ja houkutella täydentämään eläketurvaansa vapaaehtoisesti. Olisi mahdollista luoda tilaa taloudellisesti tehokkaille ja aidosti taloudellista turvaa luoville, täysin vapaaehtoisille lisäeläkeinstrumenteille. Jos niin vain haluttaisiin. 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)

Lue lisää...

Potilasdirektiivi

Tällä kertaa ehdin mennä junalla keskustaan.

Käväisin tällä viikolla taas Brysselissä. Tällä kertaa aiheena oli potilasdirektiivi. Direktiivi olisi pitänyt saattaa kansallisesti voimaan 25.10.2013, mutta pitkäksi menee Suomessa. Tähän mennessä vasta 12 EU-maata on hoitanut asian loppuun saakka. Potilasdirektiivin tarkoituksena on helpottaa potilaiden liikkumista yli rajojen.

Suomessa ollaan myöhässä, mutta silti pitkällä

Vaikka Suomessakin implementoinnin kanssa nyt vähän venähtää yli määräajan, reissustani jäi päällimmäiseksi kuitenkin tunne siitä, että meillä asiaa on asiaa pureskeltu hyvin ja ajatustyön osalta meillä ollaan jo pitkällä. Arvostukseni suomalaista virkamieskuntaa kohtaan kasvoi.

Lisäksi olen yllättynyt siitä, että meillä ollaan implementoinnissa ottamassa kerrankin vähän varovaisempi ote eikä siis heti tohkeissaan yli-implementoida ihan vaan varmuuden vuoksi, vaan tietoisesti nyt lähdetään katsomaan, josko vähän vähempikin riittäisi. Voipi olla, että tässä asiassa EU-tuomioistuin antaa näpeille, mutta katsotaan. Voipi myös olla, että Suomen linja kestää tuomioistuimen tutkinnan. Yksittäisen kansalaisen kannalta Suomen valitsema linja saattaa tuntua nihkeältä, mutta koko veronmaksajakunnan kannalta valittu linja voi olla edullisempi. En nyt osaa vielä ihan sanoa.

Suomesta hoitoon muualle

Kovin kiista Suomessa on käyty siitä, millä ehdoilla Suomesta voi hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan eli millä tavalla yhteiskunta sponsoroi tällaista muualle hoitoon hakeutumista. Tällä hetkellä linja näyttää olevan se, että ulkomaille hoitoon hakeutuessa saa samanlaisen Kela-korvauksen kuin jos hakeutuisi Suomessa hoitoon yksityiseen hoitopaikkaan - olkoonpa ulkomainen hoitopaikka julkinen tai yksityinen. Tämä on reilu ratkaisu etenkin silloin, jos hakeutuu ulkomaille yksityiseen hoitoon. Korvauksen tulee olla sama, sijaitseepa yksityinen lääkäriasema Suomessa tai vaikkapa Virossa. Mutta jos suomalainen hakeutuu ulkomaille julkisen sektorin hoitoon, korvaus on silloinkin vain yksityisen hoidon Kela-korvauksen mukainen, vaikka Suomessa julkiseen hoitoon hakeutuessa hoito on asiakkaalle hyvin edullista yksityiseen verrattuna. Tämä on se kohta, jossa EU-tuomioistuin saattaa Suomea rankaista.

Suomesta voi lähteä yhteiskunnan sponsoroimana hakemaan muista EU-maista vain sellaista hoitoa, mikä kuuluu suomalaiseen terveydenhuollon palveluvalikomaan. Palveluvalikoiman tulee määrittelemään erityinen toimielin. Tämän määrittelytyön tuloksia odotan suurella mielenkiinnolla!



Näkymä kohti Brysselin vanhan kaupungin keskustaa.

Hoitoon Suomeen

Potilasvirtaa tulee toki olemaan myös Suomeen päin. Täällä pitää kohdella muista EU-maista tulevia potilaita samoin kuin suomalaisia potilaita. Eli samaan jonoon vaan. Direktiivin perusteella hoitoa annettaessa potilaan tulee tosin ensin etukäteen maksaa suomalainen hoito, olipa se julkisen tai yksityisen järjestämää. Potilas sitten jälkikäteen hakee kotimaastaan sen maan sääntöjen mukaiset korvaukset. Mutta jos hoitoa annetaan EU-asetuksen mukaan tai kyseessä on ns. kolmansien maiden asukkaat, kustannusten perintä menee toisin, mutta en nyt pureudu tässä siihen kokonaisuuteen.

Suurin osa potilaista ympäri Eurooppaa halunnee kuitenkin hoidon lähellä kotiaan omassa kulttuuripiirissään. Valtavia potilasmassojen liikkeitä tuskin siis nähdään, etenkin kun direktiivi ei tuo oikeuksia muihin hoitoihin kuin mihin henkilö on omassa kotimaassaan jo ennestään oikeutettu. Eli jostain toisesta EU-maasta ei voi direktiivin nojalla tulla hakemaan Suomesta esim. jotain erityistä syöpähoitoa, mikäli sitä hoitoa ei henkilön kotimaan palveluvalikoimaan kuulu.

Kaiken kaikkiaan potilasdirektiivi on hankala. Eri maiden terveydenhuoltojärjestelmät ovat kovin erilaisia ja tällaisen yhdenmukaisen liikkuvuussäännöstön ujuttaminen osaksi kaikkia erilaisia systeemejä on tietenkin vaikeaa.

Lue lisää...

Höpö höpö, Himanen

Silmäilin eilen suurella kohulla julki tullutta Himasen pamflettia, jota sen alkulehdillä myös "akateemiseksi tutkimukseksi" kutsutaan. Koska kyseessä näyttäisi olevan oman silmäilyni ja julkisuudessa esitettyjen asiantuntevampien arvioiden mukaan 354 sivua vaikeaselkoista höttöä, en aio sitä kannesta kanteen lukea, vaan valikoidut tutkailut riittäkööt.

"Haastava", "kestävä", "kehitys"

Koska kirjoitelma oli niinkin kallis, kyseenalaisesti hankittu ja jo sen esiraportti herätti paljon kritiikkiä, oletin, että Himanen & co. olisivat nyt todella tsempanneet ja osoittautuisivat saamansa rahan arvoisiksi tulevaisuuden luotaajiksi. Mutta ei. Ei tuossa mitään uutta näytä olevan. Vanhojen tuttujen, sinänsä tärkeiden asioiden pyörittelyä. Eilinen luku-urakkani lopahti sellaisen kappaleen kohdalla, jossa mainittiin kolme kertaa sana "haastava", kolme kertaa sana "kestävä" ja vielä kolme kertaa sana "kehitys". Kaikki siis yhdessä ja samassa 11 rivin mittaisessa kappaleessa. Puuduin tuommoiseen junnaamiseen.


Tavoitteet eivät ole toimenpiteitä

Olen yleensä ottaen tuskastunut siihen, että kun vaan pokkana hoetaan jotain asiaa, se alkaa muuttua todeksi. Esimerkiksi tässä Himasen kirjasessa esitetään, että tällä tutkimushankkeella on saatu aikaan muka "poikkeuksellisen suoria käytännön toimenpide-ehdotuksia" (sekin tosin ilmaistaan kieliopillisesti merkillisellä virkkeellä, kts. s. 326). Näitä "toimenpide-ehdotuksia" ovat esim. hallituksen syyskuussa 2013 esittämä työurien pidentäminen kahdella vuodella, työllisyysasteen nostaminen yhdellä prosenttiyksiköllä ja  julkisten palveluiden tuottavuuden nostaminen puolella prosenttiyksiköllä. Mielestäni nämä eivät kyllä ole mitään toimenpide-ehdotuksia, vaan tavoitteita. Numeroiksi puettuja tavoitteita. Niiden saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ei sanota oikeasti mitään. Silti julkisessa keskustelussa on esiintynyt aika paljon sitä höpötystä, että nyt on keksitty keinot, joilla laitetaan koko kestävyysvaje kerralla kuntoon... Ihan ei siltä tunnu.


Seassa Perussuomalaisten mollaamista, mitäs muutakaan...

Varsinaisen mahalaskun Himasen tuotos kokee sivulta 106 lähtien, jossa maalaillaan Perussuomalaisista hyvin umpimielistä kuvaa. Voivoivoi miten surkeaa. Näin käy, kun kirjaillaan norsunluutornissa. Perussuomalaiset leimataan voimakkaan kansallismieliseksi vastarinnaksi kaikkea avoimuutta kohtaan ja äärinationalistisiksi. Totuus Perussuomalaisista on paljon arkisempi ja laimeampi. Semmosia ihan tavallisia tallaajia, joille on suomalaisten ja Suomen asiat tärkeitä. Mitähän vikaa siinä on?

Toisaalta tuon Perussuomalaisten demonisoinnin tiimellyksessä Himanen tulee kuin vahingossa tunnustaneeksi sen, että Perussuomalaisilla on ollut vaikutus muihin puolueisiin ja vaikutuksemme on ollut jopa niin suurta, että "vaalivoitolla Perussuomalaiset vaikuttivat jopa Euroopan unionin poliittiseen ajatteluun vaarantamalla Euroopan koko tukipaketin Portugalille". Vai ei muka oppositiosta voi vaikuttaa mihinkään! Tukipakettejahan me emme ole halunneet.

Toki Himanen sysää ikään kuin kaiken eurooppalaisen ikävän perussuomalaisten syyksi väittämällä samaan syssyyn, että "siitä lähtien Euroopan maiden välinen solidaarisuus on jatkuvasti heikentynyt." No ei se ihan noin ole... Tietty uusi vastuullisuus ja omista asioista ensisijaisesti itse päättämisen vire näyttää nousevan Eurooppassa. Ja se on ihan hyvä. Voin olla kaverisi, ymmärtää tilanteesi, tehdä kanssasi yhteistyötä - ilman että kuitenkaan maksan velkojasi! Euroopan vahvuus on juuri sen monipuolisuus: kansojen, kielten ja kulttuurien kirjo. Ei sitä pidä kahlita liian rajoittavin ehdoin ja tunkea kaikkia samaan muottiin - ja leimata järkeviä kriitikoita heti epäsolidaarisiksi toisia kohtaan! Liian keskusjohtoisista ja solidaarisuutta juhlapuheissa julistaneista viritelmistä on ihan riittävästi huonoja kokemuksia.


Parempaa analyysiä

Paras tähän mennessä lukemani analyysi Himasen kirjasesta löytyy Akateemisesta talousblogista professori Pertti Haaparannan kirjoittamana. Hän käy siinä läpi Himasen esittämiä perusteettomia ja virheellisiä väitteitä hyvinvointivaltiosta. Esimerkiksi toisin kuin Himanen esittää, hyvinvointivaltio ON ennaltaehkäisevä mitä suurimmassa määrin ja vankan hyvinvointivaltion maissa ihmiset ovat onnellisia ja luottavat toisiinsa. Eikä siis vain passiivisina odoteta toisten apua. Suosittelen tuon Haaparannan jutun lukemista!


Arvokas elämä ja kestävä kasvu ovat tärkeitä

Tottakai Himasen julistamat "arvokas elämä" ja "kestävä kasvu" ovat tärkeitä ja vaalimisen arvoisia asioita. Mutta ei tuon toteamiseen olisi 700 000 euroa tarvittu! Keskustelunavauksenakaan Himasen opus ei toimi, vaan päinvastoin tekemällä tällaisen höttöhutun hän onnistuu pilaamaan noiden arvokkaiden asioiden ympärillä käytävän fiksun keskustelun pitkäksi aikaa. Sääli.

Himasen kirjanen löytyy tästä linkistä.

Lue lisää...

Päivä Brysselissä

Kävin tällä viikolla päivän työmatkalla Brysselissä. Näitä reissuja aina välillä kuuluu työhöni. Menin aamun ensimmäisellä lennolla sinne ja tulin päivän toiseksi viimeisellä lennolla takaisin. Onhan se aikamoista haipakkaa ja kontrasti on melkoinen, kun lähtee kotoa maaseudun rauhasta aamulla aikaisin, käy viiden tunnin mittaisessa kokouksessa Keski-Euroopassa ja palaa illalla melko myöhään kotiin taas sinne maaseudun rauhaan Lohjalle.

Itse kokous liittyi henkilövakuutuksiin ja etenkin ikäihmisten tarvitseman hoivan rahoituksen järjestämiseen. Hoivaongelma on vasta kasvamassa ympäri Eurooppaa ja se on vaikea ratkaistava. Vaikeaa on siis hoivan rahoituksen järjestäminen. Kaikkien tahto sen suhteen, että ikäihmisille pitää järjestää hyvä ja mielekäs hoiva, on selvä.

Kovin hohdokasta reissaaminen Brysseliin ei ole,
mutta hyödyllistä ja antoisaa kylläkin. Tyypillinen maisema, mitä päivän matkalla ehtii nähdä, on lentokentälle vievän moottoritien reuna ja kokouspaikan lähikadut.

Kun ajattelen Brysseliä paikkana, minulle tulee mieleen kokouspaikkojen käytävien kokolattiamatot. Ruskeat tai harmaat kokolattiamatot peittävät kaikki lattiapinnat. Ajatuskin jo aivastuttaa...


Tälläkin kertaa kokouksessa tuli hyvin konkreettisesti ilmi se, kuinka kovin erilaisia EU-maat ovat. Ja hyvä niin. Eläköön monipuolisuus ja erilaiset tavat ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia. Itselle suomalaisena Suomen tapa toimia tuntuu toki parhaalta, mutta on hyvä ihan oikeasti tajuta, ettei meidän tapa toimia ole ainoa eikä välttämättä edes paras - vaikka se meille paras onkin.

Kahden viikon päästä menen uudestaan päivän työmatkalle Brysseliin ja silloin on kyseessä oikein matkojen klassikko: aamun ekalla sinne ja vikalla takas.

 

Lue lisää...

Ehdokasesittely PS-lehdessä

Uusimmassa Perussuomalainen lehden numerossa (13/2013) on ehdokasesittely minusta sivulla 16. Tässä alla on tuon jutun teksti kokonaisuudessaan. Lehti on luettavissa ilmaiseksi netissä.


Demokratiavaje on EU:n kompastuskivi

Lohjalainen juristi Piritta Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue.

Lohjalaisen Piritta Poikosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lähiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvike-ekonomian opinnot maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmistui juristiksi. Koti Lohjalle valmistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.

 Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskunnallisista asioista, jotka johdattivat hänet lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaikkaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosiaalipolitiikan ja juridiikan välimaastossa.

- Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja rohkeita työmyyriä. Näitä ominaisuuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.

Suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen tärkeää

Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen
kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue. Myös taloudellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.

- Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankkien tasapuolinen kohtelu pankkiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivijalka. 

- Vielä eurokriisiäkin suurempi ongelma on EU:n demokratiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiavaje syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri demokratiavajeesta kumpuavat euronkin ongelmat, Poikonen toteaa.

EU:n Poikonen uskoo betonoineen ainakin ydinosansa vuosikymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja demokratiavaje on korjattava. Euron hän arvelee sen sijaan rapistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.

Asiantuntijan roolissa Poikonen on tottunut pilkkomaan palasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisautta jättää väliin turhat ja toivottomat kamppailut.

- Nykyisen työni takia olen vieraillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinmakuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toimenkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.

Määrä ei korvaa laatua

Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juoksemista. Liikunnan jälkeen rakkaimpia harrastuksia ovat käsityöt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ollut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytökissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampanjansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.

- Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joita tulemme julkistamaan pitkin matkaa kierrellessämme tapahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hakemaan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä. Siksi pyrin panostamaan määrää enemmän laatuun ja perehtymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu strategia se lopulta on, mutta minulle luontainen.

Vaalikampanjaansa Poikonen aikoo panostaa tuhansia euroja, omiakin säästöjä vähintään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjetti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.


Teksti: Mika Männistö

Kuva: Matti Matikainen



Lue lisää...

Eurooppalaista finanssivalvontaa

Olin tänään eurooppalaista finanssivalvontaa käsitelleessä seminaarissa. Puhujina oli mm. pari MEP:iä muista jäsenmaista, komission edustaja, samoin edustus eurooppalaisesta valvontaelimestä ja tietenkin alan kotimaiset huiput VM:stä ja Fivasta. Itse en ole valvontajuridiikan ekspertti, mutta tottakai valvonta koskettaa meitä kaikkia tällä alalla toimivia ja olen itsekin jonkin valvontaan liittyvän asiakokonaisuuden joskus hoitanut.

 

Mitä on finanssivalvonta?

Finanssivalvonta eli Fiva valvoo mm. pankkien, vakuutusyhtiöiden, rahastoyhtöiden ja pörssin toimintaa. Valvonnassa seurataan esimerkiksi sitä, että toimijoilla on pääomia toiminnasta aiheutuvien riskien ja tappioiden kattamiseen sekä kyky selviytyä sitoumuksista, ja että valvottavat eivät ota toiminnassaan kohtuutonta riskiä asiakkaille. Lisää tietoa valvonnasta löydät täältä.

Eurooppalaisia finanssivalvojia on kolme eli kullakin sektorilla on omansa. Suomessa taas valvonta on keskitetty yhdelle valvojalle. Eurooppalainen finanssivalvonta on uusi juttu, jota on kuitenkin alun perin valmisteltu jo ennen EMUa, mutta tuolloin sitä ei viety loppuun asti. Kriisin myötä asiat alkoivat edetä.

Eurooppalainen valvonta on hyvä asia. Olisi kuitenkin tärkeää, että eurooppalaiset valvojat ottavat kansalliset - niin suomalaiset kuin muut - finanssitoiminnan erityispiirteet huomioon. Eroja on esimerkiksi yhtiö- ja omistusrakenteissa.

Ohjeita vai lakeja?

Päivän keskeisin kysymys liittyi valvonnan ja sääntelyn väliseen tasapainoon. Juridisesti mielenkiintoinen on kysymys siitä, kuinka sitovia valvojan antamat ohjeistukset ovat varsinaiseen lainsäädäntöön verrattuna. Tietenkin ohjeitakin noudatetaan, mutta periaatteellisia rajanvetovaikeuksia on siinä, minkälaiset asiat voidaan hoitaa ohjeistuksella ja mitkä vaativat lainsäätäjän toimia - siis kuinka pitkälle ohjeistus voi ottaa lainsäätäjän roolin. Ja toisaalta, lainsäädännöllä ei pidä hoitaa sellaisia asioita, mitkä kuuluu hoitaa valvonnalla - tai muutoin systeemi menee jäykäksi ja "tukkoon". Se olisi sitä ylisääntelyä.

Päivän paras miete oli mielestäni "delay is better than mistake" eli viivästyminen on parempi kuin virhe.

Lue lisää...

Hyvä paha pankkiunioni

Viimeisin kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli pankkiunionia.

Länsi-Uusimaa 3.10.2013

Hyvä paha pankkiunioni

Euroopan yhdentyminen tähtäsi alun perin rauhaan ja yhtenäisiin sisämarkkinoihin. Talouskriisin seurauksena EU:sta on kuitenkin yhtäkkiä tullut sen jäsenmaiden julkisten talouksien ongelmien selvittelijä. Jäsenmaiden taloudet kietoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Pankkiunioni on yksi osa tätä tiivistyvää eurooppalaista taloutta.

Pankkiunionilla tarkoitetaan yhteisiä sääntöjä euroalueen pankkien toiminnalle, pankkien yhtenäistä valvontaa sekä yhtenäisiä tapoja hoitaa pankkikriisejä. Idea pankkiunionista esitettiin kesällä 2012 ja nyt sen toteuttamisessa ollaan jo varsin pitkällä. Kiireessä syntyy vaihtelevaa jälkeä.

Pankkiunionin ydinajatus eli samanlaiset pankkien valvonta- ja kriisinratkaisutoimet on hyvä asia. Suurten maiden suuria pankkeja tulee kohdella samalla tavalla kuin pienten maiden pankkeja ja minkä tahansa horjuvan pankin toiminta tulee voida ajaa alas. Tämä tasapuolinen kohtelu ei valitettavasti ole tosipaikan tullen itsestään selvää. Suomi pienenä toimijana voi jäädä alakynteen. Yhteinen pankkivalvonta ja yhteiset kriisinratkaisutoimet koskettavat lisäksi vain euromaita eivätkä siis kaikkia EU-maita. Tämä jakaa EU:n kahteen leiriin. Säännöt olisikin syytä ulottaa koskemaan kaikkia EU-maita, kun kerran tälle tielle on ylipäänsä lähdetty.

Kenelle päätösvallan pitäisi kuulua kriisejä ratkottaessa? Ylimmäksi päätöksentekijäksi on ehdotettu komissiota. Tämä on huono ajatus, koska kriisitoimista päättävien tahojen tulisi olla erittäin ammattitaitoisia, epäpoliittisia ja ehdottoman tasapuolisia. Tästä syystä tarvittaisiin täysin riippumaton kriisinratkaisuneuvosto ylimmäksi päättäjäksi. Päätösvallan antaminen tällaiselle neuvostolle ei ole juridisesti ongelmatonta, mutta nämä ongelmat voidaan ratkaista tarvittaessa vaikka perussopimusta muuttamalla. Kriisinratkaisuneuvoston EU-oikeudellisen aseman pitää olla selkeä. Selkeys on saatava, vaikka perussopimuksen muuttamiseen kuluisikin aikaa. EU:n toimintaan liittyy jo nyt merkittäviä, mutta täysin demokratian ulkopuolella syntyneitä toimielimiä. Niitä ei kaivata enää yhtään lisää.

Kenen rahoilla kriisit tulisi ratkoa? Sijoittajanvastuu (ns. bail-in) on tarkoitettu keskeiseksi kriisitoimien rahoittamisessa. Tämä on oikein. Omistajien ja velkojien tulee ensisijaisesti vastata kriisitoimien rahoittamisesta. Komissio esittää kuitenkin myös yhteisen kriisinratkaisurahaston perustamista. Tämä on huono asia, koska se merkitsisi yhteisvastuuta mekanismiin kuuluvien rahoituslaitosten ja viime kädessä niiden asiakkaiden välillä. Yhteisen rahaston kautta suomalaiset pankit ja sitä kautta suomalaiset pankkiasiakkaat voisivat joutua maksamaan kriiseistä muissa pankkiunioniin kuuluvissa maissa. Lisäksi suomalaiset voisivat joutua rahoittamaan myös talletussuojaa muissa maissa, koska yhteinen kriisinratkaisurahasto voisi antaa lainaa eri maiden talletussuojarahastoille. Tämä on huono asia Suomen näkökulmasta. Suomessa talletussuoja on huomattavasti paremmin järjestetty kuin monissa muissa maissa.

Myös pankkiunionin voimaantulon ajoitukseen liittyy omituisia piirteitä. Kaavailujen mukaan kriisinratkaisumekanismi aloittaisi toimintansa jo 2015, mutta sijoittajanvastuusäännöt tulisivat voimaan vasta 2018. Kriisimaille tämä toki sopisi, sillä väliin jäisi kolme vuotta aikaa touhuta yhteisvastuun varassa ennen sijoittajanvastuun voimaantuloa. Suomelle tämä olisi huono ratkaisu. 

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

Lohjan PS:n kannanotto taloustilanteeseen

Länsi-Uusimaa 1.10.2013

Lohjan valtuusto työsti viime viikon lopulla kaksi päivää vuoden 2014 talousarviota. Työskentely oli hyvää, mutta tällaisessa taloustilanteessa tietenkin ennen kaikkea tuskaisaa. Paljon tärkeitä hankkeita, tarpeellista rahanmenoa
- ja tietenkin erittäin niukasti sitä rahaa! Veroprosentti noussee 20:een, mikä ei miellytä tietenkään ketään.

Keinoja säästää inhimillisesti järkevällä tavalla on melko vähän. Lisäksi hallintorakenteisiin on vielä kovin vaikea puuttua, koska koko henkilökuntaa koskee kuntaliitoksen tuoma viiden vuoden suojasääntö. Tuosta säännöstä voi olla perustellusti montaa mieltä, mutta on hyvä huomata, että meilläkin on suoja-ajasta kohta ensimmäinen vuosi kulunut. Monessa kunnassa edellisten liitosten aikarajat alkavat juuri nyt tulla täyteen ja rankatkin yt:t ovat jo päällä. Hankala sääntö, mutta siitäkin päästään lopulta yli.

Lohjan Perussuomalaisten valtuustoryhmä lähetti taloustilanteesta seuraavanlaisen tiedotteen, jota jo eilisessä Länsi-Uusimaassa siteerattiinkin osittain:


LOHJAN PERUSSUOMALAISTEN LAUSUNTO KAUPUNGIN TALOUDEN TULEVAISUUDESTA

"Lohjan Perussuomalaisten valtuustoryhmä katsoo, että Lohjan kaupungin talousarvion valmistelussa vuodelle 2014 tulee keskittyä erityisesti talouden rakenteiden uudistamiseen. Lohjan kaupungin velkamäärä on Uudenmaan vertailukuntia sekä maan keskiarvoa matalampi. Lohjan kaupungin korjausvelka on kuitenkin kasvanut jo huolestuttavalle tasolle. Mikäli asiaa ei ryhdytä nyt korjaamaan, on tulevina vuosina edessä paljon vaikeampia talouden tasapainottamistoimenpiteitä.

Lohjan kaupungin talous ei korjaannu tekemällä muutaman tuhannen euron leikkauksia budjettiin. Emme halua leikata kolmannen sektorin tarpeellisia tukia. Kolmas sektori tekee hyödyllistä työtä koko vuoden siinä missä esimerkiksi Tenori-päivät vaativat saman tuen vain yhtä viikonloppua varten.

Perussuomalaisten mielestä taloutta tulee korjata keskittymällä pääasiassa kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Monia sellaisia palveluja, jotka eivät ole lakisääteisiä, voidaan siirtää yritysten tai yhdistysten hoidettavaksi. Kaupunki voi tarvittaessa ostaa näitä palveluja kulloisenkin taloudellisen tilanteen ja tarpeen mukaan. 

Lohjan alueen koulurakennusten huono kunto ja sen takia tarvittavat väistötilat tulevat kaupungille kalliiksi. Lisävelalla voidaan uusia kouluhankkeita toteuttaa aiemmin ja samalla saadaan alueelle taloudellista toimeliaisuutta. Näillä hankkeilla saadaan oppilaille ja opettajille asianmukaiset ja terveyden kannalta sopivat tilat. Lisäksi homehtuneista rakennuksista voidaan luopua ja niiden paikalle kaavoittaa muuta rakennuskantaa, joista tulee osaltaan myyntituloja.

Perussuomalaisten mielestä Ojaniitun koulu- ja päiväkotihankkeen toteutus tulisi aloittaa jo tulevana vuonna. Tämänkaltainen investointi ei ole ns. syömävelkaa vaan se tulee helpottamaan vuosien 2015 ja 2016 tilakustannuksia. Velkamäärän kasvu tosin aiheuttaa rahoituskustannuksia, mutta niiden taso ei merkittävästi muutu nykyisestä vajaasta kahdeksasta miljoonasta eurosta, sillä korkotaso on maltillinen.

Samaan talouden tasapainottamisohjelmaan liittyen tulisi Lohjan kaupungin luopua kaikista ylimääräisistä ja epätarkoituksenmukaisista kiinteistöistä nopeutetulla aikataululla. Kaikki ylimääräiset tilat lisäävät osaltaan kunnossapitokustannuksia, jotka ovat vuosittaisia toimintaan liittyviä menoja. Toimintamenojen leikkaaminen on keskeistä, jotta tulevaisuudessa saataisiin myös lainan takaisinmaksukykyä kasvatettua. Tämänkaltainen rakenteellinen muutos tuo parempaa liikkumavaraa tulevaisuuden talousarvioita tehtäessä.

Lohjan Perussuomalaisten valtuustoryhmä"

Ennemmin LEDejä kuin sammutettuja katuvaloja...!

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että ehdotimme kaupungin ulkovalaistuksessa siirryttävän LED-tekniikan käyttöön. Lamppuinvestoinnit maksavat itsenä takaisin varsin nopeasti ja jatkossa on paremmin varaa pitää katuvalot pimeän aikaan myös päällä...!

Nythän on paikallislehdessä kirjoiteltu siitä, miten hankalaa on, kun valot on sammutettuna. Mielestäni ei ole lainkaan nykyaikaa, vaan suoranaista hölmöläisten hommaa, että kun kerran valaisinverkko on rakennettu, valoja pidetään nyt säästösyistä sammutettuina. Ihan pöhköä. Vihreiden ryhmän esityksessä oli sama LED-ehdotus, hyvähyvä.

Lue lisää...

Hesarissa mainittiin kirjamme

Helsingin Sanomien ykköspääkirjoitus 30.9.2013 käsitteli kuntien tehtävien karsintaa ja yhteiskunnan ja yksilön välistä vastuunjakoa. Kirjoituksessa mainittiin kirjamme "Mistä rahat?" ja meidät kirjoittajat nimeltä ja vieläpä positiiviseen sävyyn. Hienoa, juhuu!

Tässä meitä koskenut pätkä:

"Finanssialan keskusliitossa työskentelevät Piritta Poikonen ja Timo Silvola esittävät viime viikolla ilmestyneessä kirjassaan Mistä rahat – hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä, että nykyisestä hyvinvointimallista pitäisi tehdä helpommin ymmärrettävä.

Käytännössä se tarkoittaisi, että yksittäinen suomalainen ymmärtäisi, mitä palveluja kunnat ja valtio lupaavat hänelle tulevaisuudessa ja mistä hän vastaa itse suoraan tai vakuutuksen avulla.

Aloite on kannatettava. On kansalaisen edun mukaista, että hänellä on riittävä tieto omien päätöstensä pohjaksi. Tämän syksyn jälkeen tiedon määrä lisääntynee."

Kirjaa saa nyt hieman alennettuun hintaan Bookysta (40,70 €, norm. 46 €).

Lue lisää...

HUS:ia ei saa pilkkoa!

Olin tällä viikolla kaksipäiväisessä HUS:n seminaarissa. HUS on siis Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ja minä istun sen valtuustossa.

On olemassa hyviä ja huonoja seminaareja, mutta tämä lankeaa kategoriaan "erittäin hyvä". Puhujat olivat kaikki alansa huippua: HUS:n johtoa, johtavia lääkäreitä ja muita viranhaltijoita. Ja kaikki istuivat luennoilla kummankin pitkän seminaaripäivän loppuun asti.

Allekirjoita adressi HUS:n säilyttämisen puolesta

Suurimpana yksittäisenä asiana mieleen jäi yksituumaisuus sen puolesta, että HUSia ei saa nyt pilkkoa sote-uudistuksen melskeessä. HUS toimii laadukkaasti ja tehokkaasti. Eikä valtiovalta ole esittänyt vaihtoehtoa HUS:n työn jatkajaksi. Nykyiset sote-linjaukset voivat johtaa mitä kummallisimpiin lopputuloksiin niin Uudellamaalla kuin muualla Suomessa. Sekavaa touhua.

Seminaarin jälkeen perustettiin HUS:n hallituksen ja valtuuston toimesta adressi, jossa vedotaan HUS:n säilyttämisen puolesta. Adressi löytyy täältä ja lämpimästi toivon kaikkien allekirjoittavan sen. Asia on tärkeä ja vakava.

HUS:n pilkkominen olisi käytännössäkin vaikeaa. Ei pelkästään omaisuuden jakaminen, vaan velkojen setviminen olisi kimuranttia. Loppuselvittelytyö olisi kallistakin. Ja siis mitä tilalle? Kukaan ei tiedä vielä. 

Sekalaisia muistiinpanoja seminaarista

- Kunnat vaativat enemmän yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, mutta kun asiasta oikeasti kysytään kunnilta tarkemmin, sitten ei oikein osatakaan sanoa, että missä jutuissa. Lisäksi ESH ja PTH ovat tällä hetkellä kuin kaksi eri teatteria: eri kassat, eri johtaminen, eri potilastietojärjestelmät.

- Suomalainen lääketieteellinen tutkimus on aivan ensiluokkaista. Ja sellaisena se tulee pitääkin. Satsaukset siihen kannattaa, investoinnit maksavat itsensä hyvin takaisin. Lisäksi terveysteknologian vienti on 600 miljoonaa euroa suurempaa kuin sen tuonti.

- Kaikkien syöpien keskimääräinen esiintyvyyden kasvu on +36 %. Kaikki syöpätyypit eivät yleisty, mutta keskimäärin kasvu on tuota todella reipasta tahtia.

- 22 % potilashoidon tapauksista aiheuttaa n. 80 % menoista. Vakavia tapauksia siis nuo 22 %.

- HUS:ssa odotusaika on 2 viikkoa ja 1 päivä lähetteestä syöpähoitoon. Jonoajat on nyt laitettu nettiin näkyville. Kiireelliset tapaukset hoidetaan heti päivystyksenä.  

- Terveydenhuolto on makroekonominen ylellisyyshyödyke, johon maksuhalukkuus kasvaa elintason noustessa.

- Mielenkiintoinen vertailu oli se, että Guggenheim-museo maksaisi 150 miljoonaa euroa, uusi lastensairaala maksaisi 160 miljoonaa. Ja millä innolla Helsingin johto Guggis-asiaa ajaakaan! Vaikka samaan aikaan tarvittaisiin toista, tärkeämpää miljoonaluokan uutta rakennusta toisaalle Helsingin keskustassa... Okei, kulttuuria ja terveydenhuoltoa ei muka saa laittaa tällä tavalla samalla viivalle, mutta hei, minäpä laitan! Käy mun järkeen.

- HUS:n strategiassa lukee muuten näin hienosti: "Terveyden väestöryhmittäinen eriarvoisuus on suurin terveydellinen epäkohta ja uhkatekijä Suomessa."    

Lue lisää...

Kirja julkaistiin tänään

Kirjamme "Mistä rahat?" julkaistiin virallisesti tänään. Kustantajamme FINVAn toimitusjohtaja sanoi, että "jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tämä kirja". No niin... ;)



Kirjan kirjoittajat Timo Silvola ja Piritta Poikonen



Tiedotteita pukkaa

Ensimmäisessä tiedotteessa kerrottiin asiasta näin:

Uutuuskirja: Mistä rahat vanhuudenhoivaan?


Suomessa on Euroopan nopeimmin vanheneva väestö. Väestörakenteen muutos tarkoittaa, että ikäihmisten hoivaan tullaan jatkossa tarvitsemaan ennennäkemättömän paljon rahaa, eikä sitä kaikkea voida saada kasaan verovaroin. Samaan aikaan vanhempi väki on vauraampaa kuin koskaan aikaisemmin. Mikä neuvoksi?

Finanssialan Keskusliiton asiantuntija Piritta Poikonen ja johtaja Timo Silvola pohtivat uusia hyvinvoinnin rahoituksen malleja kirjassaan Mistä rahat? – Hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä. Kirjoittajat haluavat raivata tietä ajattelulle, jossa hyvinvointipalveluja voitaisiin jatkossa rahoittaa yhdistämällä tehokkaasti julkista ja yksityistä rahaa. ”Varautuminen omaan vanhuuteen pitää tehdä nykyistä helpommaksi ja houkuttelevammaksi”, kirjoittajat sanovat.

* * *

Tänään lähti maailmalle seuraavanlainen tiedote:

Hoivan lisärahoitukseen tarvitaan vapaaehtoisia keinoja


Finanssialan Keskusliiton asiantuntija Piritta Poikosen ja johtaja Timo Silvolan tänään julkistettavassa kirjassa ”Mistä rahat?", käsitellään suomalaisen hyvinvointimallin rahoitusmahdollisuuksia. Poikonen ja Silvola pohtivat kirjassaan löytyisivätkö rahat hoivapalveluiden lisärahoitukseen vapaaehtoisin keinoin.

Kirjoittajien mielestä hyvinvoinnin rahoitus ei väestörakenteen muuttuessa onnistu enää entiseen tapaan yksinomaan verovaroin. Väestön ikääntyminen aiheuttaa kustannuspainetta julkiselle rahoitusjärjestelmällemme, mutta työssäkäyvien verotusta ei voi kiristää yli kipurajan.
"Ihmisille pitää siksi luoda paremmat mahdollisuudet täydentää julkisen turvan tasoa omin voimin, mutta vapaaehtoisesti", Poikonen ja Silvola toteavat.

Kunnallisten palvelujen asiakasmaksuissa ei Poikosen ja Silvolan mielestä saa ruveta ottamaan tulojen lisäksi huomioon myös omaisuutta, kuten joissakin maissa on tehty. Omaisuuden hyödyntämiseen voidaan kehittää vapaaehtoisuuteen perustuvia ratkaisuja. Yksi tällainen ratkaisu olisi kunnallisen palvelusetelin ja yksityisen kertamaksuisen eläkevakuutuksen yhdistelmä.

Piritta Poikosen ja Timo Silvolan kirja Mistä rahat? Hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä julkaistaan tänään tiistaina 24. syyskuuta Finvan kustantamana. Kirjassa kerrotaan vanhushoivan palveluvastuuvelasta ja kestävyysvajeesta sekä esitetään toimenpide-ehdotuksia.

* * *

Kustantajamme tiedote asiasta löytyy vielä tästä linkistä.

Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta tai ekirjana Elisalta ja ellibsiltä.

* * *

Onnellinen kirjailija mainoskuvausten harjoituksissa :)

Lue lisää...

Pirre ehdolle europarlamenttiin



Infotilaisuus nimityspäätöksen jälkeen 10.9.2013

Tiistaina 10.9.2013 minulla oli ilo ja kunnia - tai sanoisinko jännitys ja kunnia - tulla nimitetyksi Perussuomalaisten EU-vaaliehdokkaaksi. Hakuprosessi oli tiukka, mutta tällä viikolla loppusuoralla asiat etenivät vauhdikkaasti. Sen jälkeen onkin ollut hulinaa sekä ehdokkuuden että normaalien työkiireiden vuoksi. Vasta nyt on aikaa istahtaa alas ja kirjoitella hieman tuumailujani aiheesta.



"Suomella on paljon etuja puolustettavana EU:ssa"

Ensimmäinen kysymys on tietenkin, että miksi haluan europarlamenttiin. Vastaukseni on, että Suomella on paljon etuja puolustettavana EU:ssa. Sinne tarvitaan päteviä henkilöitä noita etuja - niin Suomen kansalaisten kuin suomalaisen elinkeinoelämän - puolustamaan. Uskon olevani tuollainen pätevä henkilö ja kykyä kehittyä sellaiseksi löytyy. Ei ole ihan sama, ketä Suomen kansa sinne lähettää. Sinne tarvitaan rohkeita ja ahkeria työmyyriä, joita pykälien tulva ja vaikeaselkoiset tekstit eivät nujerra.


Länsi-Uusimaa 12.9.2013

Olen tässä hakuprosessin kuluessa opiskellut EU-asioita ja kyllähän niitä jo opiskeluaikoina tuli tentittyä. Mutta huomasin, että jotkin perusopit ovat jo muuttuneet siitä kun minä näitä EU-asioita oikeustieteellisessä opiskelin jossain vaiheessa opintojani vuosina 1997 - 2001. Työni puolesta eurooppalaisen lainsäädännön kehityksen suuntaan vaikuttaminen on tuttua, vaikka oma työsarkani on enemmän sosiaalipolitiikan ja siten kotimaan kentillä. Joka tapauksessa Brysselissä on tullut käytyä monen monta kertaa ja monimutkaiseen lainsäädäntöprosessiin olen päässyt tutustumaan viime vuosina. Mitään ruusuisia kuvitelmia Brysselin työstä minulla ei ole, joskaan ei mitään kammoakaan. Työtä, ja kovaa sellaista.


"Eurooppa on pelastettava liialta EU:lta"

Mitään ihan valmista eurovaaliohjelmaa tai nippua iskulauseita minulla ei vielä ole, vaikka paljon on pohdittuna eri teemoja. Nimityspäivän aamuna ennen viimeistä haastattelua istuin ajatuksissani ja katselin sadetta. Silloin tuli mieleeni napakka ajatus siitä, että Eurooppa on pelastettava liialta EU:lta. Mitä sitten on liika EU? Se on kaikkea sitä, mikä liittyy liittovaltiokehitykseen (mitä sekin lopulta on?) ja taloudellisiin yhteisvastuisiin niin julkisen sektorin velkojen kuin vaikkapa pankkiunioon liittyvien yhteisvastuuelementtien muodossa. Liikaa EU:ta ovat myös kurkkudirektiivit ja muut "oliiviöljypullohupsutukset", joita direktiivitehdas välillä tuottaa.


Kirjamme "Mistä rahat?" tuli painosta!

Ilo kirjailijan silmälle!

Viikkoni on ollut muutenkin poikkeuksellisen vauhdikas. Uusi kirja, jota olen kirjoittanut, tuli eilen painosta. Vihdoinkin se on valmis! Hyvältä näytti ja kun opusta selailin, ei iskenyt nolo fiilis, vaan olin tyytyväinen jälkeen. Kirjaa voi tilata FINVAlta tästä linkistä ja se on myynnissä myös e-kirjana ainakin Elisan e-kirjakaupassa. Varsinainen julkistamistilaisuus on 24.9.2013.



Ensimmäinen vaalitilaisuus oli jo

Ensimmäinen  vaalitilaisuuskin oli jo. Eilen Espoon Perussuomalaiset järjestivät Uudenmaan EU-vaalistartin Leppävaarassa. Pidin siellä elämäni ensimmäisen poliittisen "toripuheen" lavalta. Se meni ihan ok ja tuntui ihan kivalle. Muutenhan olen paljon esiintynyt asiantuntijana työni puolesta ja valtuustossa on tullut pajatettua jo ties mistä. Tästä se lähtee, kasvu tähän rooliin. Hyvät ihmiset, antakaa pliis armoa tässä oppimatkani varrella ;) Tänään tavataan "kampanjaluudaksi" lupautuneen lapsuudenystäväni kanssa ja aletaan terävöittää tätä vaalitouhua.

Lue lisää...

Uusi kirjani tulee pian painosta!

Olen kirjoittanut pitkään ja hartaasti uutta tietokirjaa nimeltään "Mistä rahat?". Nyt opus on edennyt jo painoon asti ja ensimmäiset kappaleet voidaan saada käsiimme kenties jo tällä viikolla! Tunnelmat ovat iloiset, helpottuneet - ja tietenkin jännittyneet. Mitenköhän kirjamme otetaan vastaan? Kiinnostaako se ketään? Saimmeko sanottavamme selkeästi sanottua? Raivostuukohan joku? Voisiko joku todella saada siitä rakentavia ideoita? Paineita, paineita...

Kirjan koko nimi on "Mistä rahat? Hoivan rahoituksen tasapainoa etsimässä". Takakansiteksti kuuluu näin:

"Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuluu yli 50 miljardia euroa vuodessa. Ja jatkossa paljon enemmän. Kansalaisille annettujen julkisten palvelulupausten kustannukset muodostavat palveluvastuuvelan, jonka suuruus on moninkertainen verrattuna valtion ja kuntien velkakirjavelkaan. Piritta Poikonen ja Timo Silvola kertovat, miten selviämme julkisen talouden kestävyysvajeesta yhdistämällä viisasti yhteiskunnan rahoituksen ja kansalaisten oman rahoituksen."

Sisällysluetteloon voi tutustua tästä linkistä.

Aikaisempi kirjamme "Eläkesäästäminen" julkaistiin vuonna 2010. Se käsitteli ns. PS-säästämistä koskevaa lainsäädäntöä. Se päätyi jopa Tampereen yliopiston tenttikirjaksi! Ja siihen viitattiin Defensor Legis -julkaisussa, mikä on epäilemättä juristin urani tieteellinen huippuhetki.

Tämä uusi kirja ei kuitenkaan ole ollenkaan juridinen, vaan pohdiskelevampi ja poliittisempi. Siksi sen tekeminenkin oli paljon vaikeampaa kuin mitä edellisen kirjan tekeminen oli. Tai ainakin minulle on helpompaa ottaa "vain" jokin juridinen ongelmakokonaisuus, pilkkoa se systemaattisesti palasiksi ja ottaa siitä siten selko ytimiä myöten. Toista se on pähkäillä koko hyvinvointimallimme rahoituksen kokonaisuutta ja sen uudistamista...  

Kirjoitusprosessi on siis ollut pitkä ja vaatinut sitkeyttä. Välillä koko homma on todella yököttänyt. Tuntui, ettei aiheesta pääse yli eikä ympäri. Ei ainakaan selkein sanankääntein. Eikä kirja olisi vieläkään valmis ilman tarmokasta kustannuspäällikköämme FINVAn Salla Närhistä. Mutta toisaalta prosessi on ollut palkitseva ja opettavainen. Ja on matkaan mahtunut pieniä juhlahetkiäkin, kuten esimerkiksi se, kun kirjalle tuli oma ISBN-numero. Silloin opus alkoi olla oikeasti totta. Ja kohta se on käsissä!

Lue lisää...

Nokian uutisesta

And then there was only one left... #Jolla

— Jolla Suomi (@JollaSuomi) September 3, 2013

Lue lisää...

Tutkittuja asenteita

Uusin kolumnini Länsi-Uusimaassa käsitteli VATT:n uutta mielenkiintoista tutkimusta. Seurasin työni puolesta prosessia läheltä. Tutkimusraportti löytyy tästä linkistä. YLEn verkkotoimitus haastatteli minua aiheesta, se juttu löytyy tästä linkistä. Tässä kirjoitukseni:


Tutkittuja asenteita

Pääsin maallikkona seuraamaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Tässä VATT:n juuri julkistetussa tutkimuksessa selvitettiin kansalaisten hoivapalveluja koskevia mieltymyksiä ja näiden palvelujen rahoittamista koskevia asenteita. Kysely tehtiin tulevaisuuden vanhuksille eli tämän päivän 55–70-vuotiaille. Siinä luotiin sadoille koehenkilöille mahdollisimman todenmukainen tulevaisuuden hoivaa koskeva valintatilanne hintoja myöten. Vastaajat eivät siis voineet vain luetella mielihalujaan, vaan tieto palvelujen hintatasosta teki valinnat todellisemmiksi.

Selkeä tulos on, että mieltymykset hoivan sisällön suhteen vaihtelevat suuresti. Suurin osa haluaa asua kotona, vaikka palveluasuminen olisi hyvin edullista. On kuitenkin myös paljon heitä, jotka haluavat muuttaa palveluasuntoon, vaikka se maksaisi heille tuntuvastikin. Tarvitaan vielä lisätutkimuksia sen selvittämiseksi, mikä selittää nämä suuret erot. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ihmiset ovat selvästi muita halukkaampia muuttamaan palvelutaloon. Tulevaisuudessa onkin oltava tarjolla erilaisia asumismuotojen ja hoivapalvelujen yhdistelmiä. 

Vanhuspalvelujen julkisella tuella on suuri vaikutus siihen, millaista hoivaa ihmiset pystyvät lopulta valitsemaan. Järkevä tukipolitiikka suuntaa varat siten, että ikäihmisten valinnat tukevat heidän hyvinvointiaan. Kansantalouden kestävyys asettaa tukipolitiikalle tietenkin rahalliset rajat. 

Tutkimuksessa selvitettiin myös kansalaisten halukkuutta maksaa hoivapalveluista. Kodin arkiaskareissa auttamisesta ja ateriapalveluista ollaan valmiita maksamaan varsin paljon. Samoin turvaranneke ja päivittäinen viriketoiminta nähdään korkeahkon maksun arvoisiksi. Tuloksista näkyy, että vanhuspalveluista ollaan valmiita maksamaan eläketuloihin nähden merkittäviä summia. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa valmiutta käyttää myös varallisuutta hoivan rahoittamiseksi. Tällaiset signaalit kansalaisilta ovat tärkeitä, koska hoivan rahoittaminen entiseen tapaan vain veroja korottamalla olisikin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. 

Tutkimuksessa tehtiin erillinen kysely vastaajien aikuisille lapsille, koska he ovat usein mukana päätöksentekotilanteissa. Lasten mielestä vanhushoivaan voi käyttää vanhusten omia varoja enemmän kuin vanhusten itsensä mielestä. Lapset ovat vanhempia huomattavasti valmiimpia myös siihen, että oma vanhempi asuu maksullisessa palvelutalossa tai että hoiva-ammattilainen käy kotona auttamassa vanhempaa, vaikka palvelu maksaisikin. 

Omaishoivaa koskevissa valinnoissa havaittiin todella suuria eroja. Osa lapsista ei valitse ensisijaisesti omaishoivaa, vaan he ovat valmiimpia siihen, että vanhempi käyttää suuriakin summia rahaa ammattihoivaan. Toisaalta jotkut lapset eivät odota mitään korvausta omaishoivan antamisesta. He saattavat nähdä hoivan antamisen myös omaa hyvinvointia lisäävänä tekijänä. Keskimäärin lapset halusivat kuitenkin melko suuren taloudellisen kannusteen ainakin virallisen omaishoitosopimuksen tekemiseen. Tulos ei kerro haluttomuudesta hoivaamiseen, vaan muista arjen rajoitteista, jotka käytännössä estävät omaishoivan antamisen.   

Helppo olisi lohkaista, että lapsilla näyttäisi ”laiskuus voittavan ahneuden”, mutta tämä olisi ilkeää ja perusteetonta. Lapset arvostavat vanhempiensa hoivaa paljon, myös rahallisesti. Heille omien vanhempien hyvinvointi on tulevan perintöosuuden suuruutta paljon tärkeämpää.

Piritta Poikonen
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (ps)
www.pirittapoikonen.com

Lue lisää...

Valtion budjettiesityksen pureskelua

Maan hallitus sai puserrettua eilen iltamyöhällä budjettiesityksensä. Olen tässä aamulla lueskellut rakennepoliittista ohjelmaa enemmän kuntien näkövinkkelistä ja tässä vähän ajatuksiani. Koko pumaskaa en ole vielä käynyt täikamman tarkkuudella läpi.

Siitä olen samaa mieltä, että välittömin, julkisen talouden tuloihin tai menoihin suoraan kohdistuvin toimin koko kestävyysvajeongelmaa ei voida ratkaista. Hallituksen mukaan keskeisiä ovat työllisyysastetta, talouden muuta kasvuperustaa ja julkisen palvelutuotannon tuottavuutta vahvistavat rakenteelliset uudistukset. Sanahelinän sisältöä pitäisi vaan vielä tarkentaa. Itse olin tähän mennessä törmännyt eri keskusteluissa ja teksteissä aina vain yhteen ja samaan rakenteelliseen uudistukseen: eläkeiän nostamiseen. Ei muuta. No nyt niitä rakenteellisia uudistuksia nimettiin sitten muutama lisää. Leikkauksia ja muita kurjistuksia niistä ovat monet suoraan suomeksi sanottuna.

Mennäänkö kuntien pakkoliitoksiin?

Sitä on vähän vaikea sanoa, koska budjettipaperi on itsessään ristiriitainen. Kuntarakennelaissa aiotaan lisätä valtioneuvoston toimivaltaa yhtenäisillä työssäkäynti- tai yhdyskuntarakennealueella. Sitten tulee tämä kukkanen: ”Valtioneuvoston toimivallan lisääminen rajoitetaan selkeillä reunaehdoilla ja alueen asukkaiden enemmistön tahtotilaan sitomisella. Toimivallan käyttö rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa kuntarakennelain tavoitteet eivät ole toteutettavissa vapaaehtoisesti.”

Eli pakkoa käytetään vain siellä, missä kuntalaisten enemmistön tahtotila on liitoksen puolella? Milloin tällainen tilanne olisi mahdollinen? Silloin kun kuntalaisten enemmistö haluaisi liitosta, mutta vain valtuusto sitkeästi olisi liitosta vastaan? Aika kaukaa haettu tilanne... Ja millä lie metodilla aikovat sitten tuon ”alueen asukkaiden enemmistön tahtotilan” selvittää, gallupillako? [LISÄYS 9.9.2013: Ahaa, asiasta on siis tarkoitus järjestää alueellisia kansanäänestyksiä ja koska "alueen" äänten enemmistö ratkaisee, voisi käydä niin, että pienten kehyskuntien äänimäärät jäisivät suuren keskuskunnan äänimäärän jyräämiksi, vaikka liitoksen vastustus olisi 100 % pienessä kunnassa. Luin tuon alunperin huolimattomasti ja ajattelin koko ajan sanamuodon "alueen asukkaiden" tarkoittavan "kunnan asukkaiden enemmistöä". No jaa, onhan tässä sitten todellisen pakottamisen tuntua ilmassa.] 

Kunnille kurjistumista?

Hallituksen tavoitteena on vähentää kuntien velvoitteita siten, että saavutetaan miljardin euron kokonaisvähennys kuntien toimintamenoihin. Tämä tulee olemaan todella vaikea tehtävä, etenkin kun tässä samalla kuntien velvoitteita lisätään siirtämällä kunnille osa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen rahoitusvastuusta 1.1.2015 lukien.

Konkreettisemmat linjaukset siitä, mitä tämä ”kuntien velvoitteiden vähentäminen” (siis leikkaukset suomeksi sanottuna) oikein tarkoittaa, tehdään marraskuun 2013 loppuun mennessä. Asiasta käynnistetään paikallisia kokeiluja jo vuoden 2014 alusta lukien. Kuntien tehtävien kartoittamisessa etsitään samalla myös sellaiset tehtävät ja velvoitteet sekä toiminnan organisointitavat, joita muuttamalla toiminta tehostuu. Odotan suurella mielenkiinnolla näitä listauksia. Ja hieman myös pelolla.

Kaiken kaikkiaan kunnille on asetettu 2 miljardin kokoinen osuus kestävyysvajeen paikkaamisesta. Vajettahan voidaan paikata joko menoja karsimalla tai tuloja lisäämällä. Suoria vähennyksiä toimintamenoihin tehdään miljardi siis karsimalla tehtäviä ja samalla vähentämällä julkisen sektorin työntekijämäärää merkittävästi. Toinen miljardi kursitaan kasaan mm. veronkorotuksilla. Kaksi miljardia on suuri luku, kun ajattelee sitä, että kuntien koko menot ovat 35,7 miljardia. Ja todellakin se, mitä tämä meille sitten lopulta arjessa tarkoittaa, on edelleen epäselvää!

Hallitus haluaa selkeyttää kuntien keskinäistä sekä valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa. Tämä on mielestäni hyvä asia, mutta vieläkin olennaisempaa olisi selkeyttää kansalaisen ja yhteiskunnan välistä vastuunjakoa! Minulle on kansalaisena ihan yhdentekevää, vastaako jostain asiasta valtio vai kunta ja kerääkö siitä veron valtio vai kunta. Itse jäsennän näitä vastuita aina akselilla kansalainen – yhteiskunta. Eli olennaisempi jako kulkee siinä, vastaanko asiasta minä itse vai joku instituutio. Olipa se instituutio sitten kunta, Kela, valtio tms.

Tuottavuutta on parannettava

Hallitus haluaa tietenkin parantaa julkisen palvelujärjestelmän tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Kukapa ei, jos sisäistää tuottavuuden paranemisen siten, että tekemällä asioita järkevämmin saavutetaan enemmän. Eikä siis siten, että ”tehostaminen” on vain peitesana resurssien niukennukselle, kiireelle ja hosumiselle. Tuottavuutta voidaan julkisella sektorilla edistää merkittävästi tietohallintoratkaisuja yhtenäistäen. On hyvä, että Suomeen halutaan viipymättä kattava ja yhtenäinen sähköisten palveluiden palveluväylä ja sähköinen tunnistautuminen. Sähköisten palvelujen osuutta aiotaan lisätä ja hyvä niin. Esimerkkinä tarjoan tästä aina pankkipalveluita 1980-luvun konttoreissa verrattuna tämän päivän verkkopankkiasiointiin. En kyllä jokaista laskua ja rahan nostamista haluaisi enää lähteä konttoriin hoitamaan!

Tuottavuutta ja vaikuttavuutta voidaan parantaa myös palvelutuotannon tehokkaammalla työnjaolla. Tämä voisi hallituksen mukaan tapahtua väljentämällä kelpoisuusvaatimuksia, kuitenkaan asiakkaan turvallisuutta ja palvelujen laatua vaarantamatta. Tämä on ihan hyvä ja rohkea ajatus, mutta sisältää tiettyjä vaaroja. Tämä pitää tehdä taiten. Mutta välillä kieltämättä tuntuu, että ammattikunnat vahtivat omia tonttejaan liiankin tarkasti ja työtehtäviin vaaditaan vaikka mitä tutkintoa. Tässä voisi olla niiden maalaisjärjen mukaisten joustojen ja mutkien suoristamisen paikka.

Monikanavaisuus ongelmana ja mahdollisuutena

Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusta halutaan purkaa, jotta rahoitus selkiytyy ja osaoptimoinnin mahdollisuudet vähenevät. Uudistuksissa aiotaan ottaa huomioon terveydenhuoltolain ja potilasliikkuvuusdirektiivin mukainen asiakkaan valinnanvapaus. Itsekin pidän valinnanvapauden lisäämistä tärkeänä. Rahoitusjärjestelmän uudistamisessa aiotaan ottaa huomioon kaikki rahoituskanavat, kuten mm. valtionosuudet, kuntien rahoitus, Kela, työeläke- ja vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työntekijät, seurakunnat, potilasvakuutus ja muut vastuuvakuutukset sekä palveluiden käyttäjien maksamat asiakasmaksut.

Itse olen jo työni puolesta sitä mieltä, että monikanavaisuuden ongelmien lisäksi eri rahoituskanavia tulee tarkastella niiden tarjoamien mahdollisuuksien ja niiden kehittämisen kannalta. Kansalaisten oman rahoituksen rooli tulee nähdä muutoinkin kuin vain nykyisten asiakasmaksujen kautta. Etenkin vanhushoivan rahoittamisessa kansalaisten oman varallisuuden ja sopivien finanssi-instrumenttien yhdistelmällä olisi merkittävä positiivinen rooli.

Mutta missään nimessä kansalaisten varallisuutta ei saa alkaa ottaa asiakasmaksuissa huomioon pakolla. Tämä ei kuulu suomalaiseen hyvinvoinnin rahoitusmallin traditioon. Mutta uskon, että omaa varallisuutta ollaan valmiita käyttämään hyvinvoinnin rahoittamisessa myös vapaaehtoiselta pohjalta. Tämä edellyttää yhteiskunnalta vastaantuloa järkevästi hinnoitellun palvelusetelin muodossa sekä turvallisten ja tehokkaiden finanssityökalujen kehittämistä. Sitä kehittämistä minä työkseni teen.

LISÄYS 31.8.2013:

Taloustieteilijätkin toteavat, että paketin sisältö jäi vielä oikeasti monin osin epäselväksi. Tavoitteet ovat kunnianhimoiset ja tärkeät, mutta miten ne sitten oikeasti saavutetaan, sitä ei vielä kunnolla kerrota. Esim. 2 miljardin säästöt kuntasektorilla tarkoittaa meillä Lohjalla 10 miljoonaa! Mistäs aletaan tinkiä? Mitkä tehtävät kunnilta otetaan pois? Näppärä "halki-poikki-ja-pinoon-ja-kestävyysvaje-simsalabim-kerralla-pois" -paketti muuttuukin todella karuksi, kun aletaan OIKEASTI säästää.

Sailaskin kommentoi YLElle, että ei tämä rakennepaketti korjaa kestävyysvajetta. Lisäksi hän totesi, että häntä on kiusannut ministereiden puheet "valtiontalouden sopeuttamisesta". Hän kysyi, miksei voida sanoa suoraan, että tarkoitetaan menojen karsintaa ja verojen korottamista. Samaa kysyn minä.

Lue lisää...